abskissa kirjoitti:
Hannu Tanskanen kirjoitti:
Ei ole aikaa eikä intressiä lähteä näpertelemään noita. Jos löytäisin jostain noiden proffien tutkimuksen, miksi keksiä pyörää uudelleen?
Hans-Henrik Stølum: "River Meandering as a Self-Organization Process".
Kuten voit itsekin todeta, artikkelissa puhutaan juurikin noista meanderoivista joista. Ei siis joista yleensä. Tuo on nimenomaan "se proffien tutkimus", johon kaikkialla viitataan kun asiasta yritetään puhua.
Selvisipähän tämäkin arvoitus, lukemalla ko. tutkimus. Hannukin varmaan luki artikkelin?
Kyseessä on ensinnäkin
tietokonesimulaation tulos, ei luonnossa esiintyviä jokia koskeva mittaustulos. Artikkelissa ei väitetä, että joen käppyräisyyssuhde (mihin artikkelissa viitataan termillä sinuosity) olisi 3.14 mitattuna joen alkulähteiltä joensuuhun. Kyseessä on ilmiselvä tulkintavirhe. Sensijaan 3.14 on tutkimuksessa simuloidun joen käppyräisyyssuhteen keskiarvo pitkällä aikavälillä, arvon vaihdellessa välillä ~2..4.
Artikkeli kirjoitti:
The state of the system is conveniently
measured by the dimensionless parameter
sinuosity
s = L/l
where L is the length of the river along its
course between two points and l is the
shortest length between the same points.
The quantities L and l are measured in
units of average width, w. When the river is
straight, sinuosity has a minimum value of
1. In principle, no maximum value exists.
...
In the simulations (Fig. 1, A and B), the
river typically formed two coexisting domains,
one with consistently high sinuosity
(mean s 3.5) and one with consistently
low sinuosity (mean s 2.7).
Että näin, case closed. Hannun väitteellä oli kuin olikin totuuspohjaa, joskin luvun 3.14 merkitys oli hämärtynyt virheellisen toisen käden tiedon seurauksena. Mikä ei sinänsä ole ihme, toimittajilla on usein ilmiömäinen kyky tulkita tutkimustuloksia väärin.