KESKUSTELU

Kuinka korkeaksi vuori voi kasvaa ja jos on olemassa joku raja, niin miten se tulee eteen tai mitä tapahtuu? Voiko erittäin suuri massa saada aikaan sen että maankuori pettää alta ja koko mammuttivuori romahtaa sulaan kiviainekseen?

Minun saamieni tietojen mukaan vuoren korkeus voisi kasvaa noin 30 kilometriin, sen jälkeen sen sisältämän kivimassan aikaansaama paine aiheuttaisi vuoren painumisen maankuoreen ajan mittaan, kunnes paine olisi tasaantunut.

No on raja tietysti kuinka korkeaksi tai ainakin jyrkäksi voi kasvaa.. mutta ei tuollaista yht'äkkistä romahdusta siitä seuraa vaan pikkuhiljaista murtumista ja sortumia ja madaltumista sellaiselle tasolle että perustus taas kestää.. maanpinnan allahan ei ole sinänsä merkitystä jos kiviaine ylittää myötörajansa (kun ei ole mitään minne mennä karkuun), mutta maanpinnan yläpuolella kun jännitys pinnan tuntumassa olevassa kiviaineessa käy liian suureksi lähtee kiviaines alta.

Tyypillisesti kiviainesten tiheys on luokkaa 2600-2900 kg/m3 ja puristusta ne kestävät plastisoitumatta jonnekin 200 MPa:asti... tästä voi laskeskella että metrin korkuiselle kuutiomaiselle vuorelle pohjapaine 28 kPa, kilometrin korkuiselle 28 MPa ja 8 kilometrin korkuiselle 224 MPa, mikä menisi siis yli, mutta vuorethan eivät ole mitään tasalevyisiä vaan kartiomaisia, joten paine jakautuu suuremmalle alalle.. keskellä vuorta ei murtorajan ylittäminen välittömästi tunnu, mutta paine lähtee siitä kyllä plastisessa materiaalissa leviämään ulospäin..
piirtele vapaakappalekuva tai katso jollain fem-tilavuusmallilla niin saat aika tarkasti laskettua kuinka korkeaksi vuori voi kasvaa..

Täytyy myös muistaa, että jokainen vuori ui sulan kivimassan päällä.

***** miten järkeviä "ohjeita" jussilla...

Kannattaa ehdottomasti ostaa insinöörityöasema ja siihen FEM-softa ihan heti ja alkaa mallintaa sitä vuorta

Toinen vaihtoehto on että tilaa joltain inssitoimistolta kymppitonnilla valmiit laskelmat!

No hehe, aattelin että Rousseau haluaa oikeesti tietää! Kylhän toi sillon kannattaa..

Jos haluaa kolmannen vaihtoehdon, joka on sekä helppo että edullinen niin voi myös katsoa googlesta!
http://www.ias.ac.in/jarch/jaa/2/165-169.pdf

EDIT: Toi tutkielman esittämä tapa lähestyä asiaa maamekaanisesti liukupinnan ja leikkauslujuuden kautta on ehkä kuitenkin noin makroskooppisessa ilmiössä vähän pöljä.

Tuota....eikö jokainen laatta tai se "vuoristo" ole sulan kiviaineksen päällä ihan yhtä korkea kun on sitten "syväkin" alaspäin?
Miten se silloin "luhistuu"?

Arvostele sitten vasta muita kun sulta tulee ensimmäinen viesti tähän foorumiin, josta ei huomaa typeryyttäsi..

No no...äläpäs nyt repeä taas

Tuo Jussin linkki on ehkä se paras tapa

...eikä muuten taatusti ole ensimmäinen viesti foorumille

Ehkäpä tyydyn Bushmasterin mainitsemaan 30 kilometriin, kun yleensäkin tykkään nähdä koot ja korkeuden numeroina enkä jonkun kielen aakkosina. Koulussakin lerpahti mielenkiinto matematiikkaan totaalisesti siinä vaiheessa kun alettiin laskea kirjaimilla.

Vaikka hieno hommahan se on että joku sitäkin diggailee ja liitutaululle niitä kaavojaan piirustelee. Ei ne simpat vaan semmoista tee. Ainakaan vielä.

Onkohan sillä yhtään mitään merkitystä että onko planeetalla ilmakehä vai ei...

Ihan side note, mutta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Olympus_Mons

Marsissa on kuitenkin vähän erilaiset olosuhteet, mutta silti vain 27 km ja silti aurinkokunnan suurin vuori.

En sanoisi "side note", koska eihän meidän tarvitse keskittyä vain Maan vuoriin.

Itselleni sensijaan iskee side note -moodi ja alkoi kiinnostamaan että mikäköhän senkin sitten määrää onko planeetalla mannerliikuntoja vai ei. Pieni planeetta jäähtyy nopeammin ja liikunto loppuu? Vai onko sitä alunperin ollenkaan kaikkialla?

Meillä on matikanope, joka on hyvä matikassa mutta paska opettaja. Äijä luulee, että kaikki 1) osaavat ja 2) kiinnostaa vitusti kaikki maailman hienoimmat änkyrät, vinkurat ja kaavat. Jäbä ei osaa laskea perkele kauppalaskunsa ja tilinsä erotusta käyttämättä graafista laskinta ja viidennen asteen yhtälöä. Koko luokalla on meinannut palaa hermot äijän kanssa - ei kukaan oikeasti voi keksiä niin hankalaa tapaa selvittää niin yksinkertaisia matemaattisia asioita.

Mutta mitä vuoren korkeuteen tulee niin itse tutkin tuota asiaa joitakin vuosia sitten erääseen kirjaani liittyvään rekvisiittajuttuun liittyen ja useammasta tietolähteestä sain tietooni, että maksimikorkeus on käytännössä sen noin 30 kilsaa. Ilmakehä vaikuttaa toki, mutta niin margiaalisesti, ettei sillä ole mitään käytännön merkitystä. Jos vuoressa on 30 kilsaa kivimassaa, se painaa jo kantti kertaa kantti - alana noin 100 000 tonnia. Se noin tonnin paine joka neliömetrille ilmamassasta kohdistuu, on siis tuosta yksi sadastuhannesosa. Puhutaan ehkä 30 senttiä korkeammasta vuoresta ilman kaasukehää, siis. Vuoret ovat kuitenkin yleensä enemmän tai vähemmän kartiokkaan muotoisia, jolloin niiden huippumassa jakautuu paljon suuremmalle pinta-alalle; esimerkiksi vuoren läpi poratun tunnelin kattoon kohdistuu käytännössä vain gravimetrinen voima, ei lainkaan puristusvoimaa, ja samaan perustuvat holvikaaret. Tämän vuoksi vuoren painetta pinta-alalle ei voida laskea absoluuttisesti, ja kartio huomioiden korkeus voi eräistä matemaattisista suorista päätelmistä poiketen kasvaa sinne 30 kilsaan asti. Se on muuten huomioitava, että planeetan gravitaatio vaikuttaa käytännössä vuoren korkeuteen ratkaisevasti ja tuo keskiarvo pätee vain lähinnä maahan. Marsin gravitaatiovoima on noin puolet kevyempi, joten vuoresta voisi kasvaa neljänneksen tai jopa puolet korkeampi kuin maassa. Vastaavasti jossakin mörköplaneetalla jonka gravimetrinen voima on kymmenen kertaa kovempi, pinnankorkeuserotkin ovat huomattavasti tasaisemmat.

Hetkellisesti(hetki= tässä noin 100 000 vuotta), esim. mannerlaattojen liikkeiden seurauksena vuorenhuippu voisi varmasti kasvaa paljon korkeammaksikin, kenties jopa kymmeniä kilometrejä yli kriittisen rajan, mutta massa kyllä sitten painuu melko nopeasti(kymmenissä tuhansissa vuosissa) maamassojen läpi ja sula magmavaippa antaa periksi, ja luhistuminen loppuu, kun paine on tasapainossa.

Luulisin, että käytännössä kaikilla planeetoilla on etenkin alkuun sulaa kamaa sisuksissaan, koska raskaat metallit painuvat sulassa massassa aina pohjalle, ja avaruudessa on pirusti radioaktiivista kamaa, joka saavuttaa helposti kriittisen massan niin isossa mittakaavassa kun planeetan ytimessä ja lämpö pitää magmat vellinä ja mannerlaattojen lilluessa tämän laavalöllön päällä ne kyllä liikkuvat virtausten mukana ja miten sattuu ja ryskäävät välillä toisiaan vasten. En ole perehtynyt underground-geologiaan enkä kyllä mihinkään muuhunkaan maamassatietoon juurikaan, joten en sen tarkempia arvioita osaa antaa.

Kyllä vuoren koolle on rajata ja käsittääkseni Himalajan vuoristo on lähellä sitä rajaa. 30 km yli nykyisen merenpinnan on aivan liikaa, muistaakseni olen nähnyt arivoita 9-10 km. Himalajakin pyrkii koko ajan kasvamaan, mutta raja ei ylity dramaattisesti vuoren molskahtaessa juoksevaan kiviainekseen kuoren murtuessa alta kovalla ryminällä, vaan niin kuori kuin vaioppa myötäävät ja vuoristo vain painuu alaosastaan syvemmälle Maan kiinteään vaippaan. Vaippa on siis kiinteää, mutta niissä paineissa kiinteä aine käyttäytyy hyvin jähmeän nesteen tavoin ja antaa periksi. Mantereinen maankuori, jota vuoristot ovat, on kevyempää ainetta kuin alla oleva vaippa ja siksi se kelluu vaipan pinnalla, eikä voi missään tapauksessa upota vaippaan kokonaan.