KESKUSTELU

Laitostieteen menneinä vuosina kansoihuin levittämä Ehdoton Totuus:
nääs Maa oli kerran kuumma tulinen pallo, ja siitä se se sitten jäähtyi.
Sateet lankesivat, kuin Raamatin luomiskertomuksessa, syntyivät siis meret, ja tästä elämän edellytykset. Ja tuota kösitystä vastaan minäkin olen saanut tapoella tällä palstalla menninä vuosina. Minä ollen sanonut, etttä Maa alkujaan olikin kylmä kivikasa, joista se lämpeni. Ja poikkeuksena musita sisäplaneetoista, mutta muistuttaen Jupiteria, Maan sisässä olisi vetykupla, tai rautaan liuennutta vetyä, ja selitys Maan kuumalle sisukselle olisi vain siinä.

Kas mitä nyt tuote uutinen palstalla käsityksen muuttumisesta laitostieteessä. Noin 2.3 miljardia vuotta sitten Maa pinnaltaan olisikin ollut suuri lumipallo ( vrt. Mars ja ulkoplaneetat). Auringon säteily sekä muodostaa että hajottaa vetyperoksidia, ja näin lumeen oli varastoitunut happea. Kun lumi sitten alkoi sulaa, happea vapautui. Vedessä aikakauden elitö, tottuneita anaerobiseen eli hapettomaan elämään, alkoivat totttua happeen, ja sittemmin siirtyä yhteyttämiseenkin.

Ajankohtahan tuon teoriaan mukaan on jo Maan historian kuluttua noin puoleksi. Teoria edustaa entiseen verrattuna toista äärimmäisyyttä.
Joten elämän alkuhehutykselle on muitalkin selityksiä. Ja onhan niin, että
lämpimin aikakausi sijoitunee jonnekin devoin, hiilen ja permin tienoille, josta olisivat ilmat hiukan kylmenneet. Mm. nykyinen Antarktis on ollut olemassa vasta joiakin kymmeniä miljoonia vuosia.

Kuitenkin uutinen uudesta teoriasta kiintoisasti näyttää, miten laitostiedekin luopuu vanhoista Ehdottomista Totuuksistaan. Milloinkahan on Alkuräjähdyksen vuoro?

hyvä arkos!