KESKUSTELU

Kyllä son valitettavasti toettava , että mettän loppuminen tai
väheneminen on syynä aurauksienkin vähenemiselle.
On yksinkertainen totuus , enää Lapistakaan ( lukuunottamatta suojelualueita) ei löyvvy auraamattomia alueita jotka pinta-alaltaan vastaisivat 60 luvun loppupuolella tehtyjä yhtenäisiä aurausalueita.

Se vain on niin . 60 luvun lopulla esimerkiksi Pomokairassa auratut alueet
ovat kymmenisen kilometriä yhteen suuntaan , toiseen saman verran .
Muutaman saan metrin suojakaista välillä ja taasen samanlainen aukea.
Jos olis aikaa kaivelisin näkösille tievot uuvistus aluveista vuosittain , alkaen 60 luvulta . Niitä olisi mukavaa verrata Lapin metsien kokonais pinta-alaan.
Veikkaan , että nuin 60- 70 % lapin metsäpinta-alasta on jotenkin maanmuokkauksella käsiteltyä, elikkä aurattu äestetty mätästetty laikutettu
käyttäen Bräkkeä, ruotsalaista keksintöä.

Lapissa on aurattu jopa kivirakkoja, ihan selviä liuskekivestä koostuvia kokonaisia vaaroja. On aurattu jäkälikkö kankaita, tuoreita lehtomaita
Jänkkiä, korpikuusikoita. On istutettu mäntyä, ja jälleen mäntyä.
Nykyisin on istutettu lehtikuusta , mustaakuusta mäntyäkin.
Kanadan mustakuusi-istutukset hakattaessa kuusivaltaisia metsiä ovat tulleet tavanomaisiksi.

Jos osaisin ja hallitsisin tekniikan , kuvaisin nuita digikamerallani.
Mutta olen senverran vanaha kölppö että en niinvain ole oppinu kuvia tänne laittamhan.

Minulla on kuvia männyntaimikoista , joissa koivu on pilannu
satojen hehtaarien laajuisia alueita . Millään taholla asiaa ei ole ees
huomioitu, johtunee rahapulasta. Löytyy kuvia satojen hehtaarien
laajuisista hienoon hiekkamaahan tehtyistä aukoista, joista lumien sulaamisveet on vieneet maata mennessään. Muutaman metrin
mittaiset ( soututoolin jalaspuut elää sinnittelevät )nuilla surkeilla alueilla.
On kuvia joissa auraus on nostanut esiin liuskekiviä, no miten helvetissä isket taimen kasvamaan liuskekiveen?
Tuokin alue on kooltaan nuin 100- 150 hehtaaria.

On kuvia istutetuista mänyntaimikoista, joitten istutus on tehty etelän taimilla. Oksaista tureikkoa, johon tosin on ojien pohjalle jostain kulkeutunut männynsiemeniä, joista on noussut hyväkuntoisia luonnontaimia.

En ennää jaksa ees ajatella sitä tehtyjen erehdyksien määrää mitä lapissa on tehty. On kuin lapin metsät kokonaisuutenaan olisivat olleet metsätalouden valtava koekenttä.

On karhulan perän apulanta mettistäki kuvia.
Silloin 60 luvun lopulla kylvettiin apulantaa, männyntaimien ympärille .
Niin se tapahtu siten että ; kylvettiin käsin nuin arviolta 30 senttiä
halkaisijaltaan oleva apulantarengas taimen ympärille.
Niin juuri käsin tuo tehtiin, apulantaa pantiin niin paljon että rengas eroittui selvästi.( kertoo väärti) No syksyyn mennessä kaikki tuon alueen taimet olivat
"kaput". Olisko alue 200 hehtaaria , tai jopa enempiki.
No tietäähän sen , kolme- neljä kourallista apulantaa 30 sentin säteelle taimesta. Olkhon en ennää välitä, mitäpä se minulle ennää kuuluu?
Minun aika on kohta ohi, ihan kuin Lapin laajojen koskemattomien kairojenkin aika on mennyttä aikaa.

Valitettavasti se aloitettiin uudelleen taas. Aiemmat lannoitukset tehtiin lentokoneella, jolloin suuri osa lannoitteista kulkeutui rehevöittämään vesistöjä. Nyt käytetään helikopteria, jolloin lannoitteen levittäminen on levittäjien mukaan entistä tarkempaa. Tosiasiassa metsät on ojitettu ja muutenkin täynnä luonnonpuroja ja lumensulamisvesiä yms., joten typpi kulkeutuu kylläkin edelleen vesistöön. Juttelin aiheesta kesälomallani vesistöihin erikoistuneen biologin kanssa, ja hänen mielestään nämä puheet helikopterilannoituksen erinomaisuudesta ovat täyttä puppua. Vesistöt tulevat rehevöitymään lannoituksen ansiosta edelleen, ja me veronmaksajat sitten taas maksamme niiden kunnostuksen. Mutta näyttäisi siltä, että tehdyt virheet ovat luonteeltaan sellaisia, että ihmisten on saatava ne muutaman vuoden välein toistaa.

ns. mätästys, joka nykyisin on yleisessä käytössä, ei vaikutuksiltaan olennaisesti eroa aurauksesta.

Voisitko kertoa tarkemmin, mitä tarkoitat sillä että koivu on pilannut satojen hehtaarien laajuisia alueita?

Aweb

Kyllä se mätästys sentään eroaa aurauksesta. Se ei tavallisesti yllä niin syvälle kuin auraus. On toki voimakkaampia mätästysmuotoja, kuten esim. naveromätästys. Tätä tapaa kuitenkin käytetään verrattaen harvoin ja paikallisesti kosteikoilla. Mätästys ei myöskään muodosta pitkiä ojamaisia linjoja joita myöten ravinteen pääsisivät valumaan pois.

Aslak ilmeisesti tarkoittaa koivujen pilaamilla mäntytaimikoilla tapauksia, joissa tiheä hieskoivikko on vallannut mäntyjen elintilan ja tukahduttanut ja piiskannut mäntytaimet heikkoon kuntoon.

Aweb :Voisitko kertoa tarkemmin, mitä tarkoitat sillä että koivu on pilannut satojen hehtaarien laajuisia alueita?

Aslak
Niin näin on todellakin käynyt hyvin laajoilla alueilla lapissa.
Auratuille alueille on istutettu mäntyä, mutta koivu onkin valloittanut
nämä alueet. Koivu nopeampana kasvamaan on tukahuttanut alleen nousevat männyntaimet. Kuka tietää mitä tuoki touhu on maksanut ?
Ensin puut pois , sitten raivaus ja sen jälkeen auraus , männyntaimien istutus. Lopputulos on sakea koivuräsikkö jossa ihmisen on vaikeaa edes liikkua. Männyntaimien latvakasvu on sakeassa koivikossa tyrehtyny
taimet on kasvattaneet useita latvoja , enin osa männyntaimista on kuollut vähän yli metrin mittaisina. Muutama kituu ja koittaa etsiä aukkoa tiheästä koivuviidakosta , kasvaakseen ylöspäin sitä ei vain löyvvy.
Tuulessa huojuvat koivut hankaavat männyn latvan pintakerroksen
puhki, ja son männylle menoa.
Muun muassa pomokairasta löytyy tämmöisiä alueita tuhansia hehtaareja.
Samoin muualtakin keskilapin entisiltä kuusivaltaisilta alueilta, joita väkipakolla yritettiin saaha kasvamaan mäntyä.
kuten Aakenuksen kairasta Rietson kairasta Karhulan kairoilta sekä Katajaselän alueelta. Myöskin Sodankylän puolella nuita tuommoisia alueita on hyvinkin paljon. Kittilän ja Kolarin rajoilta nuita myöskin löytyy. Kaikki on siittä johtuvia , on istutettu mäntyä alueille joilla koivu kasvais helkatin hyvin. Istutetuista taimikoista ei ole
istutuksien jälkeen huolehittu, ne on jätetty oman onnensa nojaan.
Niimpä sitten on käynyt niinkuin on käynyt.
Rahhaa tuossa on varmasti palanut miljardeja .

Aslakin kuvaama vahinko on yleinen männyn taimikoissa. Taimikoista on todellakin huolehdittava siihen asti kunnes se on vakiintunut. Hieskoivikko valtaa helposti vähänkin rehevämmän alan ja nuorella iällä mänty ei millään pärjää sille kasvuvauhdissa. Taimikonhoidosta on vastuussa maanomistaja, kuka se ikinä onkin.

Ilmaston vaikutusta ei voi väheksyä. Ilmasto (sademäärä) ensikädessä määrää sen, kasvaako alueella metsää ensinkään. Maaperä ja maannos vaikuttavat puolestaan siihen, millainen tuosta metsästä tulee (metsätyyppi ja lajit).

Tundra, arot ja aavikot pystyisivät kyllä ravinteikkuutensa puolesta kasvamaan metsää, mutta vettä ei ole riittävästi. Tundralla maa on jäässä, muualla ei sada tarpeeksi.

Tietenkin ilmasto vaikuttaa, mutta myös maannos on hyvin tärkeä tekijä. Maaperän lämpötila ja huokoston happipitoisuus vaikuttavat suoraan juurten kasvuun ja ravinteidenottokykyyn. Maaperän sisäiset lämpöolot riippuvat pinnan rakenteesta ja matriisin lämpötaloudellisista ominaisuuksista. (matriisi = kiinteä aines, kiviaines ja orgaaninen aines).

Hyvää keskustelua tosin ikävä kuulla noista lapin metsistä, että noin on päässyt käymään. Toivottavasti Aslak sinun aikasi ei ole vielä ohi. Kiitoksia kaikille jatketaan samaa rataa Jos tietoa ja koettua vielä löytyy. Edelleen on kuitenkin muutamiin kysymyksiin vielä kommentit vähissä.

Edelleen ihmettelen myös hieman miksi vanha (n 1700 luvun) puu ja vanhemmatkin puut ovat yleisesti sanottuna parempia ja niin paljon parempaa ’varsinkin’ kun tarvitaan puuta äärimmäisen hyvää.