KESKUSTELU

Eikö mahdollisuus merenpinnan nousemisesta metreillä meidän (joidenkin meidän) elinaikanamme herätä keskustelua

Siitähän on jauhettu kyllästymiseen asti. Onhan teoreettinen mahdollisuus joidenkin mannerjäätikköalueiden romahtamiseen tunnettu jo vuosikymmenten ajan. Länsi-Antarktiksella taitaa uhka olla suurin ja sielläkään ei ole (vielä) havaittavissa mitään kovin hälyttävää.

Kyllä tuo tutkimustieto on aivan uusi. Meriveden pinnan on minun käsittääkseni uumoiltu nousevan n. metrin sadassa vuodessa, jos oikein huonosti käy. Kyllähän jopa 3 metriä 50 vuodessa on ainakin minulle uusi tieto.

Mitäs 3 metrin pinnannousu saisi aikaan Suomessa? Ainaskin minä huomaisin omistavani rantatontin... tai siis että yli puolet tontistani olisikin merta. Onneksi talo sijaitsee kallionnyppylällä.

Katastrofaalinen merenpinnan nousu 120 000 vuotta sitten

Merenpinta nousi äkillisesti noin kolmella metrillä 121 000 vuotta sitten, jolloin vallitsi ns. interglasiaalinen eli jääkausien välinen lämmin jakso. Nousu tapahtui biologisesti ja geologisesti erittäin nopeasti, päättelevät tutkijat Meksikossa olevista fossiilisista koralliriutoista. Ilmasto oli tuolloin lämpimämpi kuin nyt ja veden nousu johtui todennäköisesti ilmaston lämpenemisestä vuoksi epävakaiksi muuttuneiden jäätiköiden romahtamisesta. Samalla tavalla voi käydä nytkin, kun ilmasto lämpenee, arvioivat Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston tutkijat.

Päätelmät perustuvat kahden Xcaretissa Yucatanin niemimaalla olevan hyvin säilyneen fossiilisen koralliriutan iänmäärityksiin. Nykyisin kuivalla maalla sijaitsevat entiset riutat ovat satojen metrien pituisia ja niiden korkeimmat kohdat ovat kolmen ja kuuden metrin korkeudella nykyisestä merenpinnasta. Alempi riutta on aivan merenrannassa, toinen samansuuntaisena jonona noin 150 metriä rannasta.

Alue on geologisesti aktiivista mutta tällä kohdalla ei ole tapahtunut maanjäristyksiä tai tulivuorenpurkauksia riuttojen aikana. Siksi ne tarjoavat luotettavan kohteen riuttojen iän määrittämiseen. Ajanmääritykset tehtiin radioaktiivisen isotoopin Th-230 avulla.

Ylempi riutta osoittautui vanhemmaksi. Kaksi luotettavinta mittausta antoi näytteiden iäksi 117 000 ja 119 500 vuotta ja kaikki tehdyt määritykset osuivat välille 117 000 - 125 000 vuotta. Alempi riutta on hiukan vanhempi, koska sen iänmäärityksistä luotettavimmat antoivat tulokseksi 132 000 ja 134 000 vuotta. Alemman riutan iänmääritykset ovat hieman epävarmempia kuin ylemmän mutta kovin suurta ikäeroa riutoilla ei ole.

Koralliriutat kasvavat vain meressä, joten yhtäkkinen siirtymä kolme metriä ylemmäs osoittaa merenpinnan nousseen korallien kannalta äkillisesti. Alempi riutta osoittaa että merenpinta oli sen eläessä kaksi-kolme metriä nykyistä korkeammalla. Riutan alaosasta löytyi tiettyjä matalan veden leviä joten se on kasvanut melko matalassa vedessä.

Ylemmässä riutassa on 3 - 4,5 metrin välillä nykyisestä merenpinnasta olevia korallimuodostelmia, joten merenpinta on ollut ainakin 4,5 metrin korkeudella niiden kasvaessa. Korallien päällä kasvaneet levät sijaitsevat 3,5 metriä nykyisestä merenpinnasta ylöspäin, josta tutkijat päättelevät merenpinnan olleen vähintään 5,5 metriä nykyisestä.

Näin ollen ylempi koralliriutta on lähtenyt kasvamaan meressä, jonka pinta oli vähintään viisi metriä nykyistä ylempänä eli yli kaksi metriä alemman riutan aikaista merta korkeammalla. Riutan korkeimmat kohdat ovat 5,8 metrissä. Äkkinäinen kolmen metrin nousu on siten mahdollinen.

Suunnilleen samalta ajalta peräisin olevia, kuivalle maalle jääneitä koralliriuttoja löytyy myös Bahama-saarilta ja Australian länsirannikolta ja tutkijat ajoittivat vertailun vuoksi näitä samalla menetelmällä. Australiassa riutat kasvoivat 126 000-121 000 vuotta sitten suhteellisen vakaan merenpinnan oloissa. Merenpinta oli noin kolme metriä nykyistä korkeammalla eli nämä riutat vastaavat Xcaretin alempaa riuttaa. Kummastakaan paikasta ei löydy mittauskelpoisia koralliriutan jäänteitä korkeamman merenpinnan ajalta eli korkeudesta +6 metriä.

Muista mittauksista on pystytty päättelemään, että merenpinta on noussut yli 36 millimetriä vuodessa oletetun merenpinnan hyppäyksen aikaan. Sadassa vuodessa tällä vauhdilla saataisiin arvioitu kolme metrin nousu.

(YLE tiede, Nature)

Although the precision of these ages precludes any direct measurement of the rise rate involved in the jump, it was most likely similar to rates that caused ecologically sudden demise and back-stepping of Caribbean reefs during the last deglaciation. During those jumps, direct measurement of rise rates shows that they exceeded 36 mm/y.

Kyse on siis historiasta ja aivan eri olosuhteista kuin mitä nykyiset.

Kyllä tuo tutkimustieto on aivan uusi.

Meriveden pinnan on minun käsittääkseni uumoiltu nousevan n. metrin sadassa vuodessa, jos oikein huonosti käy. Kyllähän jopa 3 metriä 50 vuodessa on ainakin minulle uusi tieto.

Ilmatieteen laitoksen johtaja ja Suomen IPCC-ryhmän johtaja Petteri Taalas esittää tämän päivän Helsingin Sanomien "Vieraskynä"-pääkirjoituksessa todellisen "maailmanlopun vision" ilmastonmuutoksen seurauksena.

Mikä mahtaa olla syynä näin voimakkaaseen ulostuloon ?

Tosiaankin, ilmastonmuutos on edelleen totta, mutta yksittäistä ihmistä ei saa syyllistää eikä asiaa tehdä naurunalaiseksi pohtimalla lemmikkieläimen pitämisen ympäristövaikutuksia. Hyvin mielenkiintoinen haastattelu, joka kumman hitaasti jalostuu uutiseksi ylen nettisivuille

Joopa ilmasto muuttuu, mutta se muuttuu ilman ihmisiäkin. Seuraavaksi se muuttuu kylmempään suuntaan

Niin, olivatko hienostofrouvat kokkareilla toruneet Petteriä, "Ei meidän Turrea saa syyllistää" ja
"Se ei kuulu valtiolle, millä juustolla minä pieren !" ?