KESKUSTELU

Katsoppa tähtien ja auringon asemaa taivaalla tarpeeksi kauan. Siinäpä se on.

Tai siis se oli. Nykyäänhän asiaintila on mahdollista varmistaa tosiasiaksi. Vaikkakin se vaatii hieman enemmän kuin vain taivaalle katsomista.

Galileon jälkeisinä aikoina ajatus siitä, että Maa pyörii ja kiertää Aurinkoa yleistyi koska lukuisat viitteet sellaisesta muodostivat koherentin kokonaiskuvan osana uutta tähtitiedettä. Lopullinen kiistaton tieteellinen näyttö asiasta saatiin sitten myöhemmin. Eli esim. paavikin oli myöntänyt että kyse on tosiasiasta jo ennen onnistunutta parallaksimittausta.

Tilanne on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen suhteen aika samankaltainen, lukuisista sellaiseen viittaavista havainnoista syntyy johdonmukainen kokonaiskuva ja asia muuttuu hyvin varmaksi vaikka mitään lopullista ja kiistatonta havaintoa ei vielä olisikaan.

Entäpä jos ilmastonmuutosideaa verrataankin maakeskeiseen ajatteluun ja skeptistä ajattelua aurinkokeskeiseen malliin? Voihan se olla niinkin päin. Eikä se heliumpallo mihinkään kallistu. Päin vastoin.

No tietenkin, mutta ilmastonmuutoksen vertaaminen tuohon menee kyllä pöpelikköön, siinä
ei todistettu ole muuta kuin rahahanojen avautuminen humpuukinmetsästäjille. 14 vuoteen ei lämpenemistä, arktisen jäätiköt lähes ennallaan 2008:n notkahduksesta ja merien pinnan nousu ei ole kiihtynyt, mutta tämän kaiken alarmisti sivuuttavat.

Siltä se varmaan vaikuttaa jos ei tieteenhistoria tai -filosofia pahemmin jaksa kiinnostaa. Asioiden ymmärtäminen harvoin kehittyy kiistattomien näyttöjen varassa.

Että pyöriikö.

Tarkastellaanpa esimerkin avulla. Vaaterissa olevalla pöydällä pallo pysyy paikallaan, jos hiukankin kallistaa, vierii pois.

Toisin sanoen pyöriäkseen maapallo tarvitsisi vinon alustan, jolla pyöriskellä. Seurauksena olisi pahoja littautumisia, joista ei ole havaintoa. Ei myöskään ole havaittu pintaa, jota pitkin poltsi pyörisi.

Katson todistetuksi, että maapallo ei pyöri (jos se nyt edes on pallo).

Maapallo pyörii itsensä ympäri, auringon ympäri ja Linnunradan ympäri. Ehkä jopa universumin ympäri, mutta se ei pyöri jos niin haluaa ajatella. Riippuu mistä roikkuu.
(Eppur si muove)

"Ymmärtämisesi" kuulostaa kovasti samalta kuin "usko". "Ilmastonmuutosta" tai sanotaan nyt täsmentäen, antropogeenista ilmastonmuutosta ei ole "todistettu" muualla kuin ilmastojihadien valtaamassa mediassa. Ja sielläkin vain Murphyn lailla: "Jos tosiasiat eivät tue teoriaa, sen pahempi tosiasioille".

Jos maapallo pyörisi, niin kappeleet eivät putoaisi alaspäin.

Eivät ne putoakaan ihan alaspäin vaan hieman vinosti. Kun kappale on maan pinnan yläpuolella, sen nopeus on hiukan suurempi kuin maan pinnan maapallon keskipisteeseen nähden. Niin ollen kappale ei putoa aivan keskipistettä kohti.
Olkoon kappale 6 m:n korkeudessa. Keskipisteeseen nähden maan pinta kulkee pyörimisestä johtuen nopeudella 463 m/s päiväntasaajalla. Kappale kulkee nopeudella 1,000001*463 m/s. Kun kappale pudotetaan, putoamisaika on 1,11 s. Maan pinta on kulkenut 513,93 m ja kappale sivulle 513,93051 m. Putoamispaikka on siirtynyt pyörimissuuntaan 0,00051 m, puolisen millimetriä. Meidän leveysasteilla puolet tästä ja itään päin. Tuloksen voi tarkistaa huolellisilla mittauksilla - tarvitaan tuuleton paikka, luotinaru ja mitta. Samalla voisi huomata, ettei asia ole aivan näin yksinkertainen. Putoamispaikka ei olisikaan aivan itään, vaan mihin suuntaan?


Kesän helteet ovat jo ohi. Yksi uskollinen puolustaja pysyy rehellisesti näkemyksessään. Elävätkö monien muiden mielipiteet säiden mukaan? Talven pakkaset karkottivat, poikkeuksellisen kuuma kesä innosti ja nyt syksyn viileys vaimensi.

Taas menee puurot ja vellit sekaisin.

Foucault'n heiluria pyörittää näkymättömät maahiset. Auringon pimennyksessä maahiset hämääntyvät ja saattavat sotkea rytminsä. Todisteena maahisista on Allais'in efekti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Allais_effect
Maa ei sii pyöri ellette pysty todistamaan että on tarpeeksi suuria maahisia sitä pyörittämään.

Tämähän liittyy aika keskeisesti Leibniz&Mach vs. Newton -debattiin avaruuden suhteellisuudesta. Ehkä tunnetuimpana esimerkkinä tästä on ns. Newtonin ämpärikoe.

Newtonin teorian mukaan Maapallo pyörii absoluuttisen avaruuden suhteen. Nykypäivänä absoluuttinen avaruus korvataan usein inertiaalikoordinaatiston käsitteellä, mutta asia ei muutu miksikään: pyörimisliike on newtonilaisen mekaniikan mukaan absoluuttista. Newtonin liikeyhtälön F=ma kiihtyvyys a mitataan inertiaalikoordinaatistoissa, jotka ovat erityisasemassa olevia koordinaatistoja (ja muodostavat tietyssä mielessä "absoluuttisen taustan"). Inertiaalikoordinaatistot ovat keskeisessä osassa myös erityisessä suhteellisuusteoriassa ja edelleen moderneissa kvanttikenttäteorioissa. Yleisessä suhteellisuusteoriassa puolestaan käytetään lokaaleita, laakeita, inertiaalikoordinaatistoja (jotka muodostavat tietyssä mielessä lokaalin "absoluuttisen taustan").

Mach kritisoi jyrkästi Newtonin käyttämää absoluuttista avaruutta. Hänen mukaansa liike voi olla vain ja ainoastaan suhteellista, myös kiihtyvyyden osalta. Machin mukaan voidaan puhua vain kahden kappaleen suhteellisesta kiihtyvyydestä, eikä kiihtyvyydestä absoluuttisen avaruuden (inertiaalikoordinaatiston) suhteen. Machin mukaan esim. Maapallon pyörimisessä on kysymys Maapallon pyörimisestä kaukaisten kiintotähtien (tai koko universumin) suhteen. Machin mukaan samat pyörimiseffektit havaittaisiin, jos Maapallo "pidettäisiin paikoillaan" ja muu universumi laitettaisiin pyörimään. Machin mukaan keskipakoisvoimat yms. "näennäisvoimat" ovat voimia siinä missä kaikki muutkin voimat, eikä inertiaalikoordinaatistoilla ole mitään erityisroolia. Niin etäisyydet, nopeudet, kiihtyvyydet kuin voimatkin ovat Machin mukaan suhteellisia (eli kahden kappaleen välisiä).

Einstein sai "alkuinspiraationsa" Machilta, mutta hylkäsi lopulta Machin periaatteen (jolle ei taida löytyä yksiselitteistä määritelmää) mm. koska hänen mielestään kenttäteoriaa oli äärimmäisen vaikeaa / mahdotonta muotoilla vain suhteellisten etäisyyksien, nopeuksien, kiihtyvyyksien yms. avulla.

Nykyään kvanttigravitaatioteorioiden aikakautena Machin ajatukset ovat kuitenkin nousseet uudelleen esille. Esimerkiksi Lee Smolinin mielestä tyydyttävän kvanttigravitaation teorian tulee perustua Machin periaatteeseen, ja että fysiikassa on loppupeleissä kyse vain hiukkasten suhteista toisiinsa, ilman että mitään absoluuttisia taustarakenteita (kuten staattista aika-avaruutta) on etukäteen oletettu.

Tässä hieman juttua relationistisista teorioista:
http://arxiv.org/abs/hep-th/0507235
http://platonia.com/papers.html
http://www.einstein-online.info/spotlights/background_independence

Jotkut varmaan luuli etten tiennyt pyöriikö maapallo.
Joo-o, oikeassa olivat he, tosiaan luulin että miljardien valovuosien päässä olevat galaksitkin ehtivät kiertää maapallon vuorokaudessa.

Siis kyse tuossa esimerkissä ei ollut ilmastonmuutoksesta vaan siitä miten tieteellinen ymmärrys maailmasta kehittyy ja lisääntyy. Eli se ei tapahdu lopullisten, kiistattomien todistamisten kautta vaan pieni pala kerrallaan. Jolloin se lopullinen ja kiistaton näyttö kun se sitten joskus saadaan, ei enää muuta juuri mitään.

Kyse on kuin palapelin kokoamisesta jossa se lopullinen todiste on kuin viimeinen pala, tärkeä, mutta pelistä syntynyt "kokonaiskuva" ei enää muutu eikä yllätä enää ketään.

Toinen esimerkki voisi olla se ongelma, että onko tai onko Marsissa joskus ollut elämää. Käsitys muuttuu ja muotoutuu "tiedon murusista" ja kun lopullinen vastaus joskus aikanaan saadaan, niin se ei ole yllätys kuin niille jotka asiaa eivät ole ollenkaan seuranneet viimeisimmän 30 vuoden aikana.
http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 081050.htm


Apuva! Salaliitto!!! Salainen maailmanhallitus!??!!! Vihreäthomokokommarit!!!!!!!!!!


Sinä se jaksat jauhaa noita vanhoja mantrojasi vaikka selvästikään et edes ymmärrä niiden sisältöä