KESKUSTELU

Oletetaan että ilmakehässämme olisi reilusti nykyistä enemmän jalokaasuja.

Esim. typpi 70%, happi 20%, jalokaasut 10%. Tällainen ilma kai olisi vielä hengityskelpoista, vai olisiko?

Miten tällainen ilmakehä olisi voinut syntyä?

Kuinka nykyinen teknologiamme voisi hyödyntää ilmakehän suurta jalokaasujen määrää.

Jos tuo jalokaasumäärä olisi pääosin heliumia, niin voidaanko olettaa että evoluutio olisi synnyttänyt eliöitä jotka hyödyntäisivät sitä ruumiinpainon pienentämisessä ja esim. lentämisen helpottamisessa.

Tuskin muuttaisi elämää mihinkään suuntaan. Jalokaasut ovat inerttejä niin, kuin typpikin. Kunhan happea on saman verran. Heliumia ja radonia syntyy radioaktiivisten alkuaineiden hajoamisessa. Muut jalokaasut taitavat olla olemassa maapallon synnystä asti. Heliumia ei taida alailmakehässä paljoakaan olla. Miten sitä saadaan muuten edes valmistettua? Eihän se edes kallista ole.

Raskaammat jalokaasut eivät ole ollenkaan niin passiivisia kuin koulukemia opettaa. Ainakin jos se jalokaasu olisi ksenonia, vaikutukset voisivat olla hyvinkin epätoivottuja. Ksenonin hengittäminen vie tajun ja sitä käytetään nukutusaineena. Muuten ksenonilla on sovelluksia myös valaistustekniikassa ja tieteellisessä tutkimuksessa.

Krypton on passiivisempaa, enkä tiedä olisiko sillä vaikutuksia ihmisiin. Sitäkin käytetään ainakin valaistustekniikassa.

Kevyet jalokaasut ovat inerttejä ja helium häipyisi avaruuteen geologisten ajanjaksojen kuluessa.

Mutta HUOMATTAVASTI inertimpiä, kuin typpi. Tuo ksenonin anestesiavaikutus on jännä. Se vaikuttaisi jo evoluutioon, jos ilmassa olisi 10% ksenonia. Tai radonia

Tarkoitat ehkä, että evoluutio hidastuisi melkoisesti ksenonilla ja nopeutuisi radonilla?

Maakaasusta sitä nykyisin erotetaan. Siinä se käsittääkseni on maan sisäisen ydinreaktion tuote.

Eiköhän se nopeutuisi kummallakin kaasulla, jos nyt yhtäkkiä ilmakehä muuttuisi.
Mutta tarkoitin, että elämä maapallolla olisi erilaista, jos aina olisi ollut tuollainen ilmakehä.

Lähinnä ajattelin, että kun oikein nukuttaa, ei jaksa seksi kiinnostaa. Ja säteily aiheuttaa mutaatioita DNA:ssa.

Radonin vaarallisuus ei muuten perustu sen itsensä radioaktiivisuuteen sinällään. Ei se kovin aktiivinen ole. Se menee sisäänhengityksen mukana keuhkoihin ja tulee uloshengityksessä pois. Paitsi se osa, joka hajoaa keuhkoissa ollessaan. Hajoamistuote on Polonium, olikohan se 139, en nyt muista varmasti. Mutta se on joka tapauksessa kiinteä aine ja edelleen radioaktiivinen. Se onkin sitten harmillinen, koska osa kiinteistä hiukkasista jää sinne.

Minä taas ajattelin Radonin vaikuttavan evoluutioon, koska se tappaisi suuren osan eläimistä ja vain vahmimmat selviytyisivät. Ja Ksenon vaikuttaa siten, että ne pääsevät lisääntymään joihin se vaikuttaa vähiten.

Olet ilmeisesti huomattavasti lähempänä totuutta.

Radon muodostuu uraanin hajotessa. Radonin puoliintumisaika on 3,8 vrk ja sen hajoamistuote on onneksemme lyijy, joten sitä ei voi akkumuloitua ilmakehään.

Radon on evoluution kannalta erittäin keskeinen ilmakehän kaasu. Se kykenee kaasuna tunkeutumaan iturataan ja aiheuttaa siellä radioaktiivisena jälkipolviin vaikuttavia mutaatioita. Toki paikallisesti radon-pitoisuudet voivat olla niin suuria, että ihmisten ja eläinten altistuminen voi olla haitallista.

Helium on kevyt kaasu, se ei voi akkumuloitua ilmakehään, vaan karkaa avaruuteen. Ilmakehässä mitattavat pitoisuudet kuvaavat heliumin vuota avaruuteen.

Uraanin ja Toriumin. Radonin hajoamistuote on edelleenkin Polonium, mutta isotoopin muistin väärin, se on 218. Toki lopulta Lyijy ja Vismutti.


Ei tämä näin mennyt sen STUK:in kurssin mukaan, jolla olen ollut. Olisiko viitteitä?

Olen päätellyt asian terveellä järjellä.

Olen sanaton!

Ei prkl, nyt kyllä kyrvähti! Tällaista soopaa ei tiedepalstalla rankaisematta voi sallia.

Ei maan, leikki leikkinä. Alkoipahan vaan kiinnostaa vähän selvitellä lisää ja kerrata noita hajoamisketjuja, joten miksipä en jakaisi tätä muillekin.

Siis;

Radonia ilmassa on (ainakin) kahta eri isotooppia, 220 ja 222, edellinen Toriumin, jälkimmäinen Uraanin hajoamisketjusta. Ne eivät hajoa suoraan Radoniksi, vaan välissä on useitakin hajoamistuotteita.

Toriumin ja Uraanin hajoamisketjut.

Radon taas hajoaa monien eri alkuaineiden ja isotooppien kautta lopulta lyijyksi, joka sitten on sekin raskas isotooppi, mutta stabiili. Tosin on huomattu, etteivät nekään lopullisen stabiileja ole, mutta ihmisiän puitteissa hyvinkin.

Radonin hajoaminen on varsin harmiton tapahtuma, alfasäteily pienienergiaisena pysähtyy muutaman sentin ilmakerrokseen, paperiin, tai ihon pintakerrokseen. Sen suoranaisista soluvaikutuksista keuhkoissa ei liene ihan tarkkaa tietoa, mutta eipä tuo mitään mainittavaa voine saada aikaiseksi.

Ongelmalliseksi sen tekee jatkohajoamistuotteet, jotka kuten jo mainitsin, ovat kiinteitä. Lisäksi jatkossa tapahtuu betahajoamisia. Betasäteily on jo suurienergisempää ja voi aiheuttaa suoranaisia soluvaurioita. Alumiinilevy senkin pysäyttää, mutta hankalaahan se on keuhkojaan foliolla vuorata. Päänsä toki voi.

Lisäksi hajoamistuotteet ovat raskasmetalleja, joilla tunnetusti on vaikutusta myös perintötekijöihin elimistöön joutuessaan. Poloniumin myrkyllisyys on omaa luokkaansa, Litvinenko likvidoitiin pienellä määrällä Polonium 210:tä.

Säteilyn osalta ei Radonilla voi olla vaikutusta muuhun, kuin paikalliseen solutason perimään, eli keuhkosyöpähän altistuksesta nyt lähinnä voi seurata. Sukusoluihin ei alfa- tai betasäteily voi keuhkoista tai kehon ulkopuolelta vaikuttaa, jollei nyt haudo pallejaan betalähteessä. Siihen tarvittaisiin suurempi säteilyn energia.

Tämä nyt oman tietämykseni ja haetun lisätiedon valossa, jos jollain on tarkempaa, kiinnostaisi kovastikin (missä on Zäp?). Ihan vaan omalla terveellä järjellä löydettyjä uusia alkuaineita, isotooppeja tai niiden biologisia vaikutuksia, ja vaikutusmekanismeja varsinkin, saa sitten mielellään perustella melko vahvasti.