KESKUSTELU

Ruissalon Kuuvassa on luontopolun varrella erikoinen siirtolohkare. Kivi on n2.5m kanttiinsa ja keskellä metsää.
Kivessä on puolipyöreä, ehkä 80cm pitkä ura. Ensin urasta tulee mieleen kiviporan jälki, mutta tuskin se sellainen on.
Uran säde n15mm ja lisäksi yläosassa on 7-8mm pystysuoraan menevä hiottu(?) kohta.

Kuvat ei ole kovin tarkkoja, koska ne on kännykällä otettu.

Onko kenelläkään mitään tietoa, mikä tuo ura voisi olla ja koska sellainen on ehkä tehty?

Kartta

Kuvia

Kyllähän tuo ihan poranreiältä näyttää. Jos siihen on ollut hakattuna esimerkiksi jokin ankkuri, josta on lähtenyt jonkun sähkötolpan tjs. harusvaijeri? Ankkurin reikä olisi epähuomiossa porattu turhan lähelle kiven reunaa, ja kivi olisi haljennut ankkurin turvotessa vähitellen ruostuessaan. Tai sitten ankkurin seuraksi olisi päässyt valumaan vettä, joka alinomaa jäätyessään olisi vähitellen halkaissut kiven.

Porareikää vastaan puhuu hieman myös se, että uran yläpuolella on muutaman millin suorahko osuus, joka on jollakintavalla "hiottu", enkä usko että kivi murtuessaan jättäisi sellaista jälkeä.

Myöskään maassa ei ole mitään irtokiveä, mutta tokihan ne olisi vuosikymmenten saatossa peittyneet lehtien ym tavaran alle.

Ei ole mikään poranreikä, vaan ihan luonnon muovaama, todella mielenkiintoinen uurre kiven kyljessä. Näitä, ja vastaavia löytyy paljon ympäri kallioita ja siirtolohkareita.

Meilläpäin tuollaisia osittain lohkottuja kiviä on metsässä enemmänkin. Ne jonkin kivimiehen kesken jääneitä projekteja. Jollei paikkakunnalta löydy hyvänlaatuista kiveä kalliosta, niin rakennuskiveä tehtiin lohkomalla graniittisia siirtolohkareita metsässä ja tekemällä niistä rakennuskiveä.

Niitä käytettiin varsinkin 1900 luvun alkuvuosina kivinavettoja ja talojen perustuksia tehtäessä.

Jostain syystä kiven muotoilu on jäänyt kesken ja kivi metsään.

Kyllä tuo porareijälle näyttää, voihan se olla että se pois lohkaistu osa oli se jota tarvittiin.

Että paikka on asutuksen läheisyydessä puhuu myös porareijän puolesta.
Näyttäisi vielä graniitille, lohkosuunnistakin päätellen.

Kannattaa soveltaa Occamin partaveistä. Koskapa on jossain määrin epätodennäköistä, että mikään luonnollinen prosessi saisi aikaan noin siistiä jälkeä, on hyvin, hyvin todennäköistä että se on poranreikä. Tuskin sitä mikään mato, ufo tai energiapyörrekään on saanut aikaan.

Isä-pappa oli koko ikänsä töissä puhelinlaitoksella ja hän aloitti mm. tolppia pystyttämällä. Kallioisessa maastossa tolpille piti laittaa harukset ja niille ankkurit. Reiät porattiin ihan vaan käsin, lekalla ja rautakankea muistuttavalla poranterällä. Poraamiseen tarvittiin 2 miestä, toinen piti poranterää ja toinen löi lekalla. Terää piti joka lyönnin välissä vähän pyöräyttää ja "hyppyyttää". Riittävän syvä reikä syntyi kuulemma osaavalta parilta aika vauhdilla, en muista tarkkaan mutta olisiko ollut jotain 15min tai sitä luokkaa. Työ vaati ilmeisesti aika paljon keskinäistä luottamusta...

Wanhan ajan kivijalkoja en tullut ensinkään ajatelleeksi, mielenkiintoinen huomio!

Juonikivissähän on kovuutensa mukaan sekä koholle jääneitä että urautuneita kerroksia, jotka kyllä usein mutkittelevat. Tässä kiven geoloiset rakenteet ovat aivan eri suuntaisia kun tämä ura, joten kyseessä ei ole löyhemmän välikerroksen rapautuminen.

Kyse on ennen niin tavallisesta rakennuskiven louhinnasta ja tällaiset kantikkaat siirtolohkareet olivat hyvää materiaalia siihen - lohkottu pala on viety pois. Talojen kivijalat ja kivinavetat tehtiin näin - kannattaa katsella näitä kohteita kun maaseudulla kulkee. Ja koko ajan kiveä lohkotaan useissa maamme kivilouhimoissa - useimmiten paadet sitten leikataan levyiksi ja pinta tasoitetaan ja ehkä kiillotetaan hiomalla.

Hiukan OT...

Tuota lohkaretta ei näytetä merkityn karttaan, vaikka kohtuullisen kokoinen onkin. Miten iso kiven täytyy olla, että se merkitään karttaan? Olishan tuo kuitenkin kohtuullinen maamerkki ympäristössään.

On se kovin poranreiän näköinen ura. Ehkä siitä saisi enemmän irti ja varmuutta puoleen tai toiseen, jos tutkitaan tarkemmin. Kuvasta 1 sain sen käsityksen, että ura voisi olla vähän kaareva siten, että keskikohta nousee ulospäin kiven tasosta. Enemmän sivusta kuvaamalla se asia selviäisi. Kyse on luultavasti kuitenkin kameran perspektiivivirheestä.

Myös voisi sen reiän säteen mitata tarkemmin käyttämällä jotakin d 30 mm kappaletta koko uran pituudella.

Veikkaisin, että joku on joskus merkannut lohkareeseen meriveden pinnantason. Olen nähnyt samantapaisen lohkareen Porin lähellä, viivan lisäksi siihen oli kaiverrettu vuosiluku.

Todella mielenkiintoisia vastauksia ja varmasti se oikea vastaus jostain noista löytyy. Pakko se jo on uskoa, että kyllä se poraamalla on tehty. Voin ensi kerralla tutkia vähän tarkemmin sitä. Otan mukaani myös sädemitan, niin saan tarkemmin sen muodon siitä esiin.

Lisäsin yhden paremman yleiskuvan kivestä, nro5, josta näkee paremmin uran koon suhteessa kiven kokoon. Riittääkö tuo jo halkaisemaan noin ison lohkareen?

Kuvassa nro4 näkyy suht terävä reuna. Voisiko se olla tullut esimerkiksi kiilaa reikään lyödessä?


Kukkarokivi muuten sijaitsee tuosta kivestä noin 2.5km luoteeseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kukkarokivi

Katselin vielä noita kuvia ja keksin vähän uutta. Enemmän sivusta otetusta kuvasta näytti siltä, että ura todellakin on vähän käyrä. Ura näytti loppuvan äkillisesti kuten poranreikä. Ei yhdellä tuollaisella reiällä voida halkaista noin suurta umpikiveä.

Mieleeni tuli ajatus, että joku on aikanaan huomannut siinä kivessä olevan valmiin laajan ja suoran halkeaman. Helposti irtoava pala on ollut tarkoitukseen sopiva, joten hän on alkanut porata reikää halkeamaan ja saanutkin palan irti. Tällainen mahdollisuus sallisi varmaan myös reiän käyristymisen, kun ei menty umpikiveen.

En mittaillut tuota uraa sen ihmeemmin viimeksi ohi mennessäni. Mutta alkuosasta n15cm ura oli ehkä hivenen eri suunnassa kuin loppuosa, joka oli aika lailla suora. Mutta koko kiven otsapintaa tutkiessani, tuli aika selväksi, että siitä on lohkaistu iso pala, luultavasti okivi viimeisen viestin teoria pitää aika hyvin paikkaansa.

Kiven lohkotun alueen reunat oli aika teräviä, kun taas muualla lohkareessa oli aikamoisia muhkuroita ja kulmat pyöreitä. Muita poran tai vastaavien työkalujen jälkiä en löytänyt sivulta, ainoastaan tämän yhden poranreiän puolikkaan.

Tuskinpa porauttu vaan piikattu vetovaijerille kiinnityskohdaksi. Siihen on vaan jäänyt.