KESKUSTELU

Anteeksi mahtipontinen otsikko, mutta useat keskustelijat ovat ilmastokeskusteluihin liittyen esittäneet ajatuksia siitä, että ihmisen maapallolla selviämisen haasteet ovat enemmän esim. väestön tihenemisestä kuin ilmaston muutoksesta johtuvia.

Se, että joissakin osissa maapalloa koetaan tärkeäksi saada mahdollisimman monta lasta, että edes jotkut niistä eivät kuolisi vaan pysyisivät hengissä, ja pitäisivät huolta vanhemmista myöhemmin, ei ole mielestäni kohtuutonta.

Se, että länsimaissa, jossa väestönkasvua ei ole, nähdään ongelmaksi nimenomaan kehitysmaissa tapahtuva väestönkasvu, se on vähintään epämiellyttävää.

Tieteeseen liittyvä kysymys on se, että mikä tällä hetkellä on vertaisarvioitu näkemys siitä, mikä on maapallon 'kantokyky', eli miten monta ihmistä täällä voisikaan asua siten, että kaikilla olisi katto pään päällä, tarpeeksi ruokaa, ja jonkinlainen elämisen ilo?

Riippuu siitä paljonko ja miten kulutetaan. Esim. nyt on jo liikaa kulutusta. Ehkä jotain neljännes tai viidennes pois nyt ensi alkuun.

Jos kehitysmaiden väestönkasvu ei ole ongelma, niin länsimaat voivatkin sitten lopettaa kaikenlaiset tuet sinne suuntaan.

Väestönkasvu tietyillä alueilla on varmasti se kaikkein pahin uhka ympäristölle ja koko ihmiskunnalle, pahempi kuin mikään muu ympäristötekijä, kuten energiantuotanto.

Jos kehitysmaita halutaan pelastaa, väestönkasvun pysäyttäminen on tärkein tekijä. Afrikassa on nyt miljardi asukasta, kaksi miljardia täyttyy muutamassa vuosikymmenessä tätä menoa. Mikään kehitysapu ei ikinä auta, jos väestö kasvaa tuota tahtia.

Kiina brutaaleista toimistaan huolimatta on onnistunut syntyvyydensäännöstelyssä. Maa saattaa jopa onnistua laskemaan väestömääräänsä nykyisestä 1,2 miljardista.

Väestönkasvun pysäyttämisen tulisi olla kehitysavun keskeisin tehtävä.

Se, että maapallo on ylikansoitettu on viherfasistien luoma myytti jolla perustellaan milloin mitäkin. Yleensä fantasioita köyhien ihmisten tappamisesta nälkään, tai suunnitelmia saada rikkaita maita antamaan köyhille maille rahaa.

Jos vaikkapa otetaan Etelä-Korean asukastiheys (maailman 22. tiheiten asuttu maa) 1260 asukasta per neliökilometri. Jos alueeksi valitsemme Yhdysvallat 9826675 neliökilometrin pinta-alallaan, voimme laskea, että Etelä-Korean varsin väljästi asutulla tiheydellä pelkästään Yhdysvaltain alueelle mahtuisi yli 12 miljardia ihmistä.

Mikäli ajattelisimme Yhdysvaltojen täyttämistä pilvenpiirtäjillä ja muilla monikerroksisilla rakenteilla voisimme päästää Hong Kongin asukastiheyteen (16442 per km2) jolloin Yhdysvaltain alueelle mahtuisi vaivaiset 162 miljardia ihmistä.

Loput maapallosta voisi käyttää ruuantuotantoon ja vaikka viihdekäyttöön. Jätän kotitehtäväksi laskea kuinka monta ihmistä Euroopan, Afrikan, Aasian ja Australian kokoiset ruoka-aitat voisivat ruokakasvien tämänhetkisillä tuotantomäärillä ruokkia.

Joten se siitä ylikansoituksesta. Jookosta?

En voisi kuvitella eläväni mielekästä elämää alle parin hehtaarin tontilla. Tarvitsen polttopuuta, perunamaata ja hevonen tarvitsee heinää. Ilman hevosta olisin auton eli liikenneviranomaisten ja öljysheikkien armoilla.

Kuka on huolissaan "väestön tihenemisestä"? Kyllä se on ihan se lukumäärän kasvu, joka huolettaa.


Ei niin kauan kuin pysyvät omassa maassaan. Valitettavasti kuitenkin resurssien (ruoka, vesi, ...) loppuessa liian suureksi paisunut väestö pyrii lopulta vaikka väkisin hankkimaan niitä naapureiden puolelta. Se tuo mukanaan kaikki ne kauhut, joita nyt maalaillaan ihmisenaiheuttaman ilmastonlämpenemisen saavan aikaan. Silloinkin voi tietenkin sanoa, että se ei ole kohtuutonta, pitäähän ihmisten saada syödä jne., mutta kaikki kauhut olisi estettävissä nyt perhesuunnittelulla ketään tappamatta.


Millä tavalla "epämiellyttävää"? Länsimaalaiset kantavat vastuunsa planeetan kantokyvystä. Miksi suvaitsisimme vapaamatkustajia? Pahin rikos planeettaa kohtaan on hankkia paljon lapsia. He kuluttavat pitkän aikaa yhä niukkenevia yhteisiä resursseja ja, jos lapset ovat omaksuneet vanhempiensa periaatteet, hekin tekevät paljon lapsia. Ja kierre jatkuu.


Sellaista ei taida olla. Arviot vaihtelevat paljon. Jos oletetaan, että ihmiset elävät merilevällä, niin mahtuuhan tänne. Maapallon teoreettinen kantokyky ei kuitenkaan ole kovin merkityksellinen asia. Paljon ennen sen saavuttamista kantokyky loppuu paikallisesti monessa paikkaa, mikä johtaa sotiin ja muihin ikävyyksiin. Ensimmäisiä paikkoja lienee Etiopia.

Tuohan on aivan täyttä roskaa.

Maapallosta vain pieni osa sopii ruoantuottamiseen. Nämä alueet ovat jo nyt varsin hyvin käytössä. Resursseja toki on vielä, mutta rajat tulevat vastaan, vääjäämättä. Väestönkasvun rajoittaminen on tärkeämpää kuin tuhat Kööpenhaminan "ilmastokonferenssia".

Kehitysmaiden ylikansoitus tulee todennäköisesti olemaan maapallon suurin kysymys lähivuosikymmeninä. Pahoin pelkään, että EU:lla tulee jonain päivänä olemaan oma Välimeren laivasto-osasto estämässä maahanmuuttoa Afrikasta. koska tämä siirtolaisuus täytyy estää, Euroopan vuoksi.

gml:

Itse en oikein tajua tätä ajatusta. Jos olisin rutiköyhä, en todellakaan haluaisi synnyttää lapsia kuolemaan nälkään, ja vakaviin tauteihin, vieläpä tietäen tämän etukäteen.
Mieluummin vaikka jäisin lapsettomaksi. Ei oman vanhuuteni elämänlaatu ole niin tärkeä asia, että sen tähden hyväksysin runsaan lapsikuolleisuuden " jotta edes joku selviäisi."
Vaikea uskoa, että kukaan äiti oikeasti ajattelisi noin.

Sitäpaitsi mikä takaa sen, että lapset hoitavat vanhuksia aikuisena? Kehitysmaiden väestökin suuntaa synnyinseuduiltaan kaupunkeihin ja onnekkaimmat meren yli Eurooppaan. Tietysti he voivat lähettää rahaa, jos on osoite mihin lähettää, mutta eivät he ole vanhuksia hoitamassa. Jos on tottunut tekemään ikänsä työtä, niin eiköhän sitä vanhanakin pystyisi pientä ryytimaata viljelemään omiin tarpeisiin? Jotenkin en usko, että vanhuuden turvaaminen olisi ainut tai edes keskeisin syy suurperheisiin Afrikassa. Uskoisin, että kyse on kulttuuriin kuuluvasta elämäntavasta, ehkäisyn puutteesta ja akuutista tarpeesta saada työvoimaa.



gml:

Kyllä jotkut vihreät paasaavat siitäkin, että länsimaissa pienikin väestönkasvu on ongelmallisempaa, koska täällä kulutetaan enemmän.

No koska maapallo on vakio, niin eikö tämä ole vähän sama asia


Nytkin ihmisiä kuolee koko ajan (enemmän Intiassa kuin Suomessa), eli minun mielestäni tämä "ketään tappamatta" on vähän niin kuin teoreettinen utopia. Tällä hetkellä eletään kuitenkin maailmassa jossa ihmisiä kuolee vähemmän tai enemmän "oikeudenmukaisesti" ja perhesuunnittelulla ei ole mitään merkitystä jos lapsikuolleisuuteen ei ensin yritetä puuttua.


Se on epämiellyttävää samalla tavalla kuin jos AIDS-sairaille toivotaan kuolemaa, tai epätuottavien vanhusten toivotaan nopeasti poistuvan kuluttamasta meidän verorahojamme. Tästä eivät tietysti kaikki ole samaa mieltä, mutta minun mielestäni ensisijaisesti pitää huolehtia siitä, että elävä ihminen saa elää edes vähän onnellista elämää, ja toissijaisesti mietitään, millä makrotason toimenpiteillä voidaan vaikuttaa siihen, että potentiaalisesti epäonnellista elämää eläviä voisi olla vähemmän.

Ehkäisyn saatavuus lisäisi myös elävien onnellisuutta, esimerkiksi parantamalla naisten terveyttä ja taloudellinen tilanne perheissä paranisi.

Tässä on mielestäni lueteltu uskottavampia syitä väestönkasvulle:

http://www.edu.fi/teemat/KEKE/maailma/vaesto.html

Maailman väkiluku kasvoi 6 miljardiin vähän ennen vuosituhannen vaihdetta. Odotettavissa oleva elinikä piteni 1900-luvulla 35 vuodesta 66 vuoteen. Väestönkasvun osatekijät:

Koska koko ajan lisääntyvä määrä nuoria naisia tulee hedelmällisyysikään, väestönkasvu kiihtyy, vaikka lapsiluku laskee. Tästä aiheutuu noin puolet odotettavissa olevasta väestönkasvusta.
Noin kolmannes väestönkasvusta aiheutuu siitä, että pareilla ei ole nykyaikaisia ehkäisymahdollisuuksia eli lapsia syntyy enemmän kuin toivottaisiin.
Alle viidennes kehitysmaiden väkiluvun kasvusta johtuu toivotusta isosta perhekoosta.

Väestönkasvu on kaikkien ympäristöongelmien äiti.
Viime aikoina on taas otsikoissa ollut nälänhädän lisääntyminen Afrikassa. Nälänhädän tärkeintä syytä piilotellaan: se on väestöräjähdys. Pieni kertaus: 60 vuoden aikana maailman väkiluku on kasvanut 2,5 miljardista 6,8 miljardiin ja se kasvaa nyt kuukaudessa 6,7 miljoona. Ja mikä paradoksaalisinta: suurinta on väestönkasvu juuri niillä alueilla, joissa nyt nähdään nälkää! Kun nyt autetaan, pidetään yllä väestönkasvua ja lopullinen katastrofi koetaan siten suuremmalla populaatiolla. Tätä väestönkasvua ei uskalleta nostaa nälänhädän yhteydessä esiin, koska väestönkasvu on tabu. Nälkäänäkeväkin maa saa kasvattaa väkilukuaan täysin pidäkkeettömästi.

Pentti Linkolaa lainatakseni, ei ole nälänhätää, on vain liian suuria populaatioita. Nälkää näkevissä maissa maan kyky ylläpitää ylisuurta populaatiota on romahtanut ja avun tarve on jatkuva sekä kasvava.

Suosittelen kaikille äskettäin ilmestynyttä Johan Lahdenperän Maailman juoni -kirjaa, joka porautuu nimenomaan tähän populaatiopommiin.

Minusta tämä ei ole totta. Nälänhädän tärkein syy on ruuan puute. Ehkä tämä tuntuu näsäviisastelulta, mutta väestöräjähdys on tyhmä argumentti, samalla tavalla poliittinen kuin minunkin mielipiteeni.

Naisten koulutus tunnetusti on tehokas keino syntyvyyden säännöstelemiseksi, yleensäkin naisten yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Tämä koskee paljolti esim. islamilaisia valtioita, tosin yhtä lailla esim. keski-Afrikan kristillisiä tms. valtioita.

Monissa näissä Afrikan maissa ei kuitenkaan ole heikon keskushallinnon puutteesta johtuen mahdollista samanlainen yleinen syntyvyydensäännöstely, kuten Kiinassa, joka on vahvasti hallinnoltaan keskitetty, mutta toimiva, diktatuuri (Linkolan ihanne?).

Yritä siinä luoda Kongoon tai muihin anarkian vallassa oleviin keski-Afrikan (Ruanda, Burundi) valtioihin syntyvyydenrajoitusohjelmia, kun yhtenäinen hallintokin tuntuu olevan vaikeaa luoda. Somalia on tietysti oma ongelmansa, klaanien sotahan on hävittänyt koko valtion, jolloin alueen ainoat vientivarat ovat khat ja ihmiset.
http://formin.finland.fi/Public/Print.aspx?contentid=65718&nodeid=15145&culture=fi-FI&contentlan=1

Takuuvarmasti maapallon kantokyky on moninkertainen verrattuna tähänhetkiseen

Sääli on sairautta, karu totuus
Sorry

Otamme sitten käsittelyyn kaikkien tehtyjen lapsien hyvinolon vastuullemme, kun umpiköyhien ja lisääntyvien valtioiden päämiehet, johtajat alkavat asiaa hoitamaan ehdoitta, ymmärtämään ja tekemään kansansa puolesta kaikkensa, rahoittamaan jopa muitakin, kuin omaa persettään tai rakkaita serkkujaan.

Elämisen ilo, ja halu, on kysyjällä itsellään, hyvä se ja pidä se!

Kenties voisit tehdä tutustumisen johonkuhun maahan, missä ihmisillä ei ole kattoa pään päällä.
Puolivuotta tutustumisen, perusnauttimiseen 5 vuotta, arvioisin, ja sen jälkeen, voisit kommentoida uudestaan aloittamaasi kantokykykeskustelua?

Do it, Toope!


PS.
Tsemppiä
.
"Tieteeseen liittyvä kysymys on se, että mikä tällä hetkellä on vertaisarvioitu näkemys siitä, mikä on maapallon 'kantokyky', eli miten monta ihmistä täällä voisikaan asua siten, että kaikilla olisi katto pään päällä, tarpeeksi ruokaa, ja jonkinlainen elämisen ilo?"

Ota kuitenkin huomioon että koko maapallon väestöä on hankala sada elämään samojen standardien tavalla, kuin me elämme. Meidänkin standardeillamme olemme lisäksi menossa kohti energiakriisiä. Mistä hommataan 162 miljardille sähköä ja energiaa? Ketkä hoitaa ruoantuotannon ja mitkä ovat heidän toimintansa aiheuttamat ympäristöongelmat? Miten pidetään huolta kalakannoista ja että niistä pidetään huolta? Entäs millä kaikki saadaan käyttämään tavaraa, mistä ei tule jätettä?

Väestönpaljouden aiheuttama kuormitus ei ole ihan niin yksinkertaista matematiikkaa.