KESKUSTELU

Hesarin toimitttajahan etsi Suomesta sen halvimman hehtaarin ja osti sen. Ei maksanut juuri mitään. Väitänpä, että aika suurella osalla suomalaisista olisi varaa tuon verran asumiseensa satsata eli ei ole maanomistus mitenkään tavallisen ihmisen tavoittamattomissa. Hehtaarillehan mahtuu aika monenkin perheen tarpeiksi taloa.

Mutta ei siellä halvimmalla hehtaarilla sitten ole mitään muuta kuin tuota maata. Kalliiksi tulee edes perusedellytykset sinne asumiselleen järjestää.

Mutta sinä tietenkin ajattelit, että se ei-kenekään-maa, jonka voisit talollesi vallata sijaitsee mukavasti meren äärellä Kaivopuistossa keskellä pääkaupunkia hyvien liikenneyhteyksien, . palveluiden, kunnallistekniikan ja työpaikkojenkin läheisyydessä. Sellainen maa-ala ei vain ole kuvailemaasi yhteistä omaisuuttamme "luontoa".

Suomesta löytyy aivan varmasti erittäin edullisia asuntoja. Niiden ongelma vain on sijainti jossain kaukana kaikista toimeentulomahdollisuuksista. Toimeentulomahdollisuuksia voisi toki luoda, mutta siihenhän et sinäkään tarjoutunut ryhtymään. Haluaisit kaiken ilmaiseksi ja itse vaivautumatta. SE on ahneutta.

Ei, en ajatellut.

Onhan kaupungeilla kaavat ja kaikki. Yhteinen alue, yhteisön säännöt. Ei kenenkään alue, yleiset säännöt. Tarkoitin todella vain erämaa-alueita. Uskon että tälläinen ajattelu ei-kenenkään maasta on tervettä. Ihmisellä tulee olla oikeus elää maasta... Loppujenlopuksihan me kaikki elämme.

... Vaikka tiedän että vain promille väestöstä olisi valmis siihen.

Mutta myönnetään että olen lapsellinen. Minun tulee itse näyttää kaikille että se on mahdollista, tekemällä se itse jonain päivänä. Minä olen jonkunverran ajatellut asiaa, enkä näe missään muussa niin paljon järkeä, kuin suoraan maasta elämisessä, niin paikallisessa taloudessa kuin vain mahdollista. Saa nähdä kuinka visioni toteutuu.

Älä valehtele. Kirjoitit:


Ei tuossa ole samaa asiasisältöä. Joka tapauksessa sen maan omistaa joku, ja sinun mielestäsi nyt tämä omistusoikeus pitäisi kumota vain sillä, että joku haluaa perustaa torppansa toisen maille.



Luonnontilainen maa on harvinaisuus ja yleensä poikkeuksetta jonkin tärkeän luontoarvon vuoksi suojeltu. Miksi haluaisit raiskata viimeiset arvokkaat luonnontilaiset alueet isänmaastasi rakentelemalla joutavia pytinkejä sinne tänne ja nimenomaan sinne suojelualueille?



Omistusoikeuteen nykyisin liittyy luonnollisena osana itsemääräämisoikeus omistuksilleen sekä sopimusvapaus erillisenä perusoikeutena, eli näistä syntyy siis se että ei ole pakko myydä jos joku haluaa ostaa. Mutta omistusoikeudenhan kumosit jo, joten ehkä tällaisia virityksiä sitten pitäisi kuitenkin tehdä.



Aivan, sitä koetinkin sinulle kertoa. Ehdotuksesi on täysin tolkuton ja hölmö.



Miksi sinä ottaisit siis kuitenkin omistusoikeuden pois? Entä miksi laatisit asian mutkistamiseksi poikkeussäännön joka sallisi asumistarveperustaisen omistusoikeuden?

Lyön vetoa, että Koshista tulee aivan järkyttävä humalassa.

On yksi haaveistani asua perimmäisessä korvessa. Onneksi minulla on siihen 2 mahdollisuutta, sukuni 2,5 hehtaaria Keski-Suomessa ja 9 hehtaaria Lapissa. Vielä pitäis "raivata" sisarukset tieltä, mikä ei taida olla ongelma, sillä kukaan heistä ei ole kiinnostunut agraariin elämän muotoon ja ovat perin urbaaneja henkilöitä asuessaan maamme 2. ja 3. suurimmassa kaupungissa (en tarkoita pääkaupunkiseutua). Itse asuin noin neljän vuoden ajan Pääkaupunkiseudulla kaikissa muissa kaupungeissa paitsi Kauniaisissa. Olen niin onnellinen, että pääsin pois. Piti jättää hyväpalkkainen duuni. Silti en kadu, elämä täällä periferiassa (joskin kaupunkinimisessä paikassa) on hitaanpaa, juuri sopivaa luonteelleni. Jollei nuo vanhukset vallan tontteja pois myy, niin todennäköisesti ainakin toisen noista aion lunastaa itselleni ja asettautua asumaan.

Keski-Suomessa olevassa paikassa kasvaa potut, viinimarjat ja omena jo nyt eikä mitään muuta estettä kasvisten kasvamiselle ole kuin oma ahkeruus. Tietysti sienet ja metsänmarjat on kyllästetty Tsernobylin säteilyllä, mutta kuollaanhan sitä joskus kuitenkin. Asuminen tuossa vanhassa pientilassa on aika halpaa. Metsää on, josta hakata polttopuut, puuhella löytyy. Oma lähde, jonka veden puhtaus on tutkitusti parasta luokkaa. Ruoppaamalla sais uimalammen jo olemassa olevaan isoon lätäkköön (ei suo) ja naapurit on niin kaukana, että huuto ei varmasti kuulu. Isot pedot saattaa kulkea tontilla, hirvet pesii puskissa, kettu käy kivellä syömässä puurot.. Kaikki mahdolliset linnut, sammakot, ötökät viihtyy alueella. Sen lähemmäs luontoa ei enää pääse tinkimättä asumisen laadusta. Punainen tupa ja vanha lato. Grillikatos, hyvä tie perille. Oikein jees paikka.

Lapin paikka on - no oikea erämiehen unelma. Ei rakennuksen rakennusta, paljon suota (hillaa ja semmoista), sekametsää.. ja niitä mäkäräisiä isot pilvet.
Tie perille on semmoinen mönkijällä mentävä polku, paikkaa on vaikea löytää kartalta. Ostotarjouksia tontista on sadellut, meinas paikallinen metsäyhdistys kusettaa. Puut olivat omassa katsauksessa isompia kuin annettiin yhdistyksen puolelta ymmärtää. Ilmeisesti ilmastonmuutos kiihdyttää kasvua. Olis hyvä hiljentymisen ympäristö, mutta pian saattais ahdistua yksinäisyydestä. Siellä ei ole ketään edes sattumalta. Joku kota-tyyppinen rakennelma vois toimia lomailua ajatellen, mutta muuten ei ehkä meikälle. Liian x-adventure täytyy myöntää.

Tosin olit juuri valmis estämään nykyisten maanomistajien maasta elämisen - nimittäin metsämaasta. Jos nimittäin aikoo metsämyynnillä elää, on vähän hankalaa, jos vain asumalla pystyy omistusoikeutensa varmistamaan.

ja tuo termi jota kurremus käyttää eli joutomaa niin eihän sellaista olekkaan Jos katsoo tuota termiä omstuksen pohjalta. Jokaiselle maatilkulle kyllä löytyy omistaja joten omistukselliselta näkökannalta ei ole"Joutomaata"

Tuo on noita hauskoja mutta noloja möläytyksiä joita luonnosta ja luonnonvaraelinkeinoista vieraantuneet kaupunkilaiset yleensä päästelevät. Eräskin kaupunkilainen mökkinaapurini vakavalla naamalla luonnehti kolmannen naapurin metsäpalstaa joutomaaksi kun keskusteltiin eräistä yhteisistä infraratkaisuista eli siitä, kenenkä maille kaivetaan putki. Kyse oli siis ihan selvällä rahalla perustetusta taimikosta jolla oli tuotannollinen arvo, siinä missä mökkiläisen omalla puolella rajaa puustolal oli enintään maisemalline narvo, sellaisenakin kyllä aika heikko, kun kyse oli sellaisesta täysin hoitamattomasta roskakoivikosta josta ei saa kuin polttopuuta ja sitäkin niukasti.

Voisihan tätä kehitellä edelleenkin: Jokainen kesämökki on "joutoasunto" niinä aikoina, kun siellä ei kukaan majaile. Tai jokainen asunto ylipäätään - tai huone asunnossa, jossa ei juuri parhaillaan oleskele. Ai, että siellä kuitenkin säilytetään tavaroita? Mutta nehän ovat "joutotavaroita" ollessaan käyttämättöminä, eikö? Pankkitileilläkin on vähän jokaisella "joutorahaa", ainakin ajoittain ja juuri ennen laskunmaksua. Siitä vain ottamaan käyttöön jokamiehenoikeudella tyhjänpanttina kuleskevaa...Taitaa olla "joutokapasiteettia" aivoissa, kun tällaisia aatoksia syntyy.

Ahneutta opetetaan ja promotoidaan aktiivisesti



http://www.taloussanomat.fi/kansantalou ... /12?rss=2i

Ulkoistakaa ajattelu muille

Aika rohkeaa nöyrtymistä joka osoittaa älyn voittoa tunteista. Alkoholismistakin paraneminen edellyttää että sairastunut ensin myöntää ja ymmärtää tilansa. Toivottavasti nämä ajatukset eivät jää vain tämän yhden professorin esittämiksi. Itseäni epäilyttää, että jos kriisi saadaan liian nopeasti kuntoon, ei ketään enää kiinnosta rakentaa uusia sääntöjä. Kriisistä selvitään joka tapauksessa ja joku yrittää ottaa siitä kunnian itselleen. Silloin toivon tosiaan jotain oikeasti tehdyn näille finanssirakenteille.