KESKUSTELU

Voiko armeijaa syyttää ja kuinka hyödyllistä se on? Esimerkki tapaukseksi tulee mieleen jos vaikka keuhkokuume potilas lähetetään leirille tai marsille tällaisella 20 asteen pakkasella. Eikö se silloin ole vakava virhe? Voiko potilas suoraan vaatia toista lääkäri, jos paikalla olija osoittaa ilmeistä epäpätevyyttä?

Voi syyttää mutta hyödytöntä, jos itse lähtee vaikka nyt sille marssille. Kieltäytyy noudattamasta käskyä, niin silloin skapparitkin alyää, että tässä ei olla lusmuilemassa.
Voi edetä esitutkintaan asti, riippuen skappareista. Rauhan aikana käskyn voi jättää noudattamatta, jos käskyn noudattaminen aiheuttaa vaaraa terveydelle. Mikä sitten on terveydelle vaarallista intin näkemyksen mukaan on sitten toinen juttu, ja tietenkin asia pitää kyetä näyttämään toteen.

Ainahan voi lähtä sivariin tai muuten vaa mennä valittamaan niin nopeasti C-paperit tulee. Oman tyhmyyden piikkiin siis menee.

Mutta ei siellä ole vaikeata saada VP:tä riippuen toki hieman paikastakin..

Jos tyypillä on keuhkokuume, niin sen pitäisi näkyä kuumeena. Sen mitä olen noita armeijan lääkäreitä nähnyt, niin kuumeen kanssa eivät leiki. Kasarmilta ei pitkälle niitä päästetä. Jos meinaavat kuumeisen pistää marssille niin siitä kyllä voi pyytää toisen lääkärin paikalle, mutta epäilen ettei moista tapahdu.

Toinen asia on sitten nuo selkäkivut ja nivelten sairaudet., noista kun ei voi helposti sanoa onko kyseessä marssilta lusmuaminen vai jokin muu. Armeija ei ehkä toista lääkäriä paikalle toimita, monessa paikassa ei välttämättä moista löytyisikään, mutta yksityiseltä saatua todistuksella on myös armeijassa painoarvoa.

Mitä nyt muistelen niin marssi tai leiripäivinä oltiin tiukkoja lusmuamisesta ja silloin palvelua tuntui saavan sen mukaan kuka huutaa kovimpaan. Silloin oikeasti sairaat tyypit jotka ei jaksa riuhua helposti ei saa huomiota ja passitetaan suoraan takaisin. Sitten pyörtyilevät kuumeeseen kesken harjoitusten.

Sitten oli tietty se, kun edellisenä päivänä on ollut 40 kuumetta, mutta aamuksi on kuume lähtenyt niin ei saa vapautusta, mutta ei tarvitse paljoa riuhtoa, etä nousee uudestaan. Tollaisessa kierteessä sitten on helposti kuukaudenkin kipeänä, kun ei saa kunnon lepoa.

Mitenkäs kanne virkavirheestä sitten käytännössä nostetaan? Onko armeijassa lakimies palvelu jota voi hyödyntää? Lähinnää tarttis näpäyttää tuota systeemiä, missä hoidetaan vain niitä jotka osaavat esittää parhaiten sairasta..

Jos kävit armeijan joskus 60-luvulla, niin sitten uskon. Muuten tuo ei kyllä Suomen intiltä kuulosta.

Oman kokemuksen mukaan kyllä siellä varsin vakavasti tuo otetaan. Lääkärin sana on laki ja kuume on aina automaattinen vapautus palveluksesta ja jos sanoo että on tarvetta nähdä lääkäri niin se on kanssa vapautus palveluksesta aina siihen asti että on päässyt lääkärin tutkittavaksi.

Ei ole armeijassa kapiaista joka tuota kyseenalaistaisi vaikka olisi millainen tunnettu lusmu kyseessä.

Näin ainakin siis 2000-luvulla.

Mie sain intissä vemppaa ko vähän vihjas mahakipuihin.

Firmassahan sairastavuus riippuu poikkeuksellisesti viikonpäivästä. Perjantaisin porukka on suorastaan hämmästyttävän tervettä, poikkeuksena tietenkin sellaiset perjantait, jotka edeltävät gines-viikonloppua.

On sille toki hyvä syynsä. Itsellä ainakin ketutus oli keskimääräistä suurempaa, kun torstaina ottivat osastolle niukahtaneen nilkan takia. Viikonlopun jännittävin tapaus olikin sitten ikkunan taakse ilmaantunut poro

En oo armeijaa käynytkään,


sain rauhanajan ja sodanaijan vapautuksen.

Miten tämä liittyy itse aiheeseen?

Riksussa ainakin aikoinaan oli ihan asialliset lääkärit. Erityisesti on jäänyt mieleen sotilaspappi-hammaslääkäri Hammaskivi, anteeksi, Sammalkivi. Siinä oli viimeisen päälle asiallinen mies.

Saman firman lääkärit kyttää ja esimiehet. Sitä vaan että voi niille sanoa asiat niin kun ne on.


Kukaan ei ketään armeijassa vaaranna jos kerrotaan eteenpäin.

Armeija ei ole mikään idioottinen jäykkäniskojen hallitsema organisaatio.
Jos osaa hyvin argumentoiden esittää asiansa oikealle henkilölle ilman sitä instanssin osaa jota asia suoraan koskee, ts. ohittaa komentoketjun, mistä ei pidetä voi saada muutoksia aikaan.

Minun aikanani Riihitontun Viestirykmentissä liukasteltiin pahannäköisesti jäisillä varuskunnan kiiltäviksi höylätyillä teillä. Mua rupes vittuttaan alkersanttien into juoksuttaa meitä mainitunkaltaisissa olosuhteissa. Kun meillä SPOL-joukkueelle tuli tilaisuus keskustelle joku herra-lääkintämajuri tai jokun kanssa sain ajettua läpi ehdotelman josta ei oltu ryhmänjohtajien taholta järin innoissaan. Ulkona juoksuttaminen loppui samalla viikolla.

Ai että kun tuntui hyvältä!

Itseasiassa olin luullut vuoden kutsuntojen jälkeen että armeijani alkaa tammikuussa 2005, armeijan käynyt veljeni ihmetteli sitä kuinka asepalvelus voi alkaaa sunnuntaina. Kauhukseni havaitsin että armeijan alkuajankohta olisi kohdallani vasta vuonna 2006. No kyseenalaistava luonne kun olen, niin soitin muutaman puhelun ja menin Stadiin pääesikuntaan ja juttelin kivoja asioita fantsusti maalaillen niin pääsin vuotta aikaisemmin aloittavien ryhmään.

Voihan sitä yrittää, joskin keuhkokuumeen kaltaiset tapaukset jäävät harvemmin huomiotta. Ja kuten edellä mainittiinkin, lääkärin sana on laki ja sen kyseenalaistamisesta on ikäviä seuraamuksia kyseiselle esimiehelle.

Hankalampia lääkärillekin ovat sellaiset fyysiset rasitusvammat, joista ei välttämättä ole näkyvää jälkeä - vain potilaan oma sana. Esimerkiksi säären ulko- tai sisäsyrjän lihaksiin kehittyvä perkuleen kivulias penikkatauti ei näy päällepäin mitenkään, vaan sen lopulliseksi toteamiseksi tarvitaan kunnon tutkimukset.

Palveluksen aiheuttamista ja/tai pahentamista vammoista tai sairauksista on kuitenkin mahdollista vaatia korvauksia. Ainakin minun saapumisryhmäni täytti loppuaikoina lomakkeen, jossa kysyttiin terveydentilan muutoksista palveluksen aikana.