KESKUSTELU

Mielestäni faktaa on se että Englannista Rosslynin kappelin alta on ultraäänitutkimuksissa löydetty salainen onkalo, jonne ei näy ulos- eikä sisään käyntiä ja kaivaukset kappelin alueella on kielletty.. tästä on löytynyt tietoa useastakin eri lähteestä.. korjatkaa jos olen väärässä.. jotain linkkejä asiaan? ja sivistyneitä arvauksia mitä siellä voisi olla..?

En tiedä onko temppelin alla onkalo vai ei,mutta sen tiedän että da vincin koodi kirjat historialliset jutut on silkkaa mielikuvitusta.Jos saisin veikata niin kirjailija on juutalainen ja hänen uskontonsa on juutalais-uskonto.Juutalaisethan eivät usko uuteen testamenttiin.Eivätkä näin ollen usko että Jeesus oli Messias.

DAn Brown on kristitty, ei juutalainen. Olen itse kristitty, enka usko etta Jeesus oli messias... ja luultavasti aika moni kristityksi syntynyt on kanssani samaa mielta. Se, etta katolilaiset fanaatikot ottavat viihdekirjallisuudeksi tarkoitetun opuksen niin tosissaan kuin he ovat tehneet on vain osoitus heidan taydellisesta eroamisestaan todellisuudesta. Deal with it.

Dan Brownin kirjassa on ainakin enemmän Faktaa kuin raamatussa...

Hän voi olla myös buddhalainen, ateisti, hindu, muslimi tai animisti. Hekään eivät usko uuteen testamenttiin eivätkä näin ollen siihenkään, että Jeesus oli Messias.

Harvinaisen paljon kohua varsin keskinkertaisesta jännityskirjasta.

Tässä keskinkertaisessa romaanissa on kutakuinkin yhtä paljon faktaa kuin missä tahansa keskinkertaisessa fantasiaeepoksessa tyyliin Eddings, Pratchett etc.

Ihminen otetaan kristillisen seurakunnan yhteyteen kasteessa mutta kristityksi hän tulee vasta omakohtaisen uskonsa kautta. Et siis ole kristitty jos et usko Jeesuksen olleen Messias, koska kiellät koko kristinuskon keskeisimmän opin.

Olisiko vain rakennusvaiheessa jäänyt tyhjä tila kappelin alla?

Mitenkään itse asiaan puuttumatta silmään pisti heti ketjun ensimmäiset sanat ja niiden ristiriitaisuus. "Mielestäni faktaa on...". Faktaa on sellainen mikä on totta, ja tämä ei tosiaan ole mielipidekysymys. Jos haluat kertoa, että uskot johonkin, niin sano sitten niin.

Kirjahan on muunnelma. Satu yhdestä maailman vanhimmasta vieläkin kerrotusta sadusta.

Juu, kirjanahan tuo ei ollut kovin kummoinen, mutta olihan siinä asiaakin. Yleisestihän pidetään faktana, että Jeesus oli olemassa historiallisen henkilönä ja se tiedetään, että katolinen kirkko sopi raamatun sisällön Nikean kokouksessa ja monia evankeliumeita jätettiin pois. Myös se on totta, että ajanlaskumme alussa oli harvinaista olla lapseton mies lähi-idässä (kuten nykyäänkin). Ei ne se kirjan höpinät mitään aivan älyttömiä olleet siis, faktat huomioon ottaen. Ihme vaan minkä kohun aiheutti, kun kaikki tämä on kirjoitettu lukemattomissa historian kirjoissa.

Lyhennetty lainaus teol. tri. Timo Eskolan (Suomen teologinen instituutti):

Historian tutkimuksen kannalta kirja on täynnä virheitä. Sen väittämille ei ole oikeastaan mitään perusteita. Vaikka kirjan alussa sanotaan provosoivasti, että dokumentteja ja riittejä koskevat tiedot ovat faktoja, tämä osoittautuu liian myönteiseksi lauseeksi. Dokumentteja käytetään väärin, ja uskonnosta kirjoittajalla on perin vaatimattomat tiedot. Tutkijalle kirja ei annakaan mitään innoketta.

Kohu Brownin kirjan kohdalla olisikin paljon pienempi, elleivät monet lukijat olisi ottaneet hänen kirjansa henkilöhahmojen väittämiä todesta. Nykyihmiselle näyttää olevan perin vaikeata erottaa faktaa ja fiktiota. Pieni manipulaatio eli viittaaminen ”aitoihin faktoihin” saa heidät pois tolaltaan. Kriittiseen lukemiseen ei näytä aina olevan edellytyksiä. Ehkä oman henkisen tasapainon takia olisi kuitenkin syytä paneutua myös todelliseen historiaan hieman tarkemmin.

VALITTIINKO UUSI TESTAMENTTI 80 EVANKELIUMIN JOUKOSTA?
Kirjan kertomuksessa ”hullu professori” väittää eräässä kohdassa, että kirkko on aina pimittänyt todellista tietoa kansalaisilta. Hänen mukaansa evankeliumit valittiin 80 ehdokkaan joukosta jossain myöhäisessä kirkolliskokouksessa. Silloin hylättiin paljon perinteisestä poikkeavaa tietoa Jeesuksesta. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Neljä evankeliumiamme ovat varhaisimmat kokoelmat Jeesuksen opetuksista. Ne on koottu yhteen seurakunnissa, joissa apostolit opettivat Jeesuksen puheita. Neljä evankeliumia ovat syntyneet siten satoja vuosia ennen kirkolliskokouksia. Myöhemmin niitä on varjeltu tarkasti, ja Uusi testamentti onkin tieteessä antiikin teksteistä parhaiten tunnettu kirja. Sen käsikirjoituksia tunnetaan huimasti enemmän kuin minkään toisen kirjan käsikirjoituksia.

Muita evankeliumeja, niin sanottuja apokryfisiä evankeliumeja syntyi vasta sukupolvia myöhemmin. Niiden luonne poikkeaa täysin Uuden testamentin tekstistä. Niissä kuvaillaan usein Jeesuksen lapsuutta tai tehdään hänestä esoteerisen salatiedon opettaja. Yleensä nuo kirjoitukset ovat lahkoutuneiden ryhmien tuotteita, joissa sekauskonnon piirteet ovat helposti nähtävissä. Olisi huomattava ajoitusvirhe rinnastaa niitä Uuden testamentin kanssa.

EIVÄTKÖ KUOLLEENMEREN TEKSTIT KUITENKIN PUHU JEESUKSESTA?
Romaanissa viitataan virheellisesti myös Kuolleenmeren kirjoituksiin. Tosin yhtään lainausta ei niistä uskalleta ottaa. Tutkijat tietävät kyllä miksi. Qumranista löydetyt hienot käsikirjoitukset ajoitetaan kyllä Uuden testamentin aikaan, mutta niissä ei ole yhtään mainintaa Jeesuksesta. Kuolleenmeren tekstit ovat erään juutalaisen ryhmän omia tekstejä, joissa pohditaan syvällisesti juutalaista teologiaa, kuten Mooseksen lain tulkintaa ja temppelin merkitystä. Kristinuskon kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

VOISIKO GNOSTILAISUUDESSA OLLA AITOA KRISTILLISYYTTÄ?
Da Vinci -koodissa lainataan paria vanhaa gnostilaista tekstiä. Ne on tosin poimittu suoraan Elaine Pagelsin kirjasta The Gnostic Gospels, mutta lauseet itsessään ovat alkuperäisiä. Näiden lainausten ongelmiin ovat monet, esimerkiksi tohtori Darrell Bock, kiinnittäneet huomiota. Kohdissa eristetään pari Magdalan Mariaa koskevaa lausetta erilleen alkuperäisestä yhteydestä ja luodaan kuvitelma seksuaalisesti värittyneestä, feminiinisestä uskonnosta.

Dan Brownin luoma kuva gnostilaisuudesta on ikävä kyllä täysin historian vastainen. Todellinen gnostilaisuus vierasti ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta, sillä kaikkea materialistista halveksittiin. Ruumishan oli heille sielun vankila, ei mikään jumalayhteyden kokemisen paikka. Lisäksi gnostilaisuudessa suhtauduttiin naiseuteen vieroksuen, vaikka Magdalan Mariasta puhuttiinkin enemmän kuin Raamatussa. Oikeissa gnostilaisissa teksteissä kuva naisista on suorastaan kiusallinen Da Vinci -koodin ideaa ajatellen. Tuomaan evankeliumissa todetaan: ”Jeesus sanoi: ’Minä vedän hänet puoleeni ja teen hänestä miehen. Siten hänestäkin tulee teidän kaltaisenne mies, elävä henki. Jokainen nainen, joka tekee itsensä mieheksi, pääsee sisälle taivasten valtakuntaan.” (lause 114). Sama aihe esiintyy Brownin mainitsemassa Marian gnostilaisessa evankeliumissa.

Historiassa gnostilaisuus edustaa lahkoutunutta sekauskontoa, jossa itämainen maailmankuva on sekoittunut juutalaisiin ja kristillisiin yksityiskohtiin. Se on syntynyt monta sukupolvea Uuden testamentin kirjoitusten jälkeen.

GNOSTILAISET TEKSTIT OSOITTAVAT, ETTÄ JEESUS OLI NAIMISISSA MAGDALAN MARIAN KANSSA
Vaikka eräissä gnostilaisissa teksteissä puhutaan Magdalan Mariasta enemmän kuin Uudessa testamentissa, niissäkään ei puhuta Jeesuksen ja Marian avioliitosta. Sellaisen teeman esiintyminen olisi tietysti periaatteessa mahdollista, koska lahkoutuneet ryhmät opettivat monenlaista. Gnostilaisille esimerkiksi Kristus ei ollut edes henkilö vaan taivaallinen henki, joka valtasi maallisen Jeesuksen muutamaksi vuodeksi. Naimisissa tuo Kristus-hengen valtaama Jeesus ei gnostilaisten mukaan ollut.

Joissain teksteissä korostetaan sitä, että Magdalan Maria kuului Jeesuksen seuraajien joukkoon. Sitä kuvaa myös Da Vinci -koodissa lainattu lause, jonka mukaan Jeesus suuteli Mariaa suulle. Suudelma oli merkki uskovien välisestä yhteydestä. Tuohon suudelmaan ei kuitenkaan liittynyt senkään vertaa seksuaalisuutta kuin Neuvostoliiton vanhojen johtajien ”pyhään suudelmaan” julkisuudessa – perinteistä ortodoksisen kirkon tapaa noudattaen.

PÄÄTETTIINKÖ JEESUKSEN JUMALUUDESTA KIRKOLLISKOKOUKSESSA?
Kirjassa sekoitetaan Konstantinuksen aikana pidetty kirkolliskokous ja opin kehitys toisiinsa. Konstantinuksen aikana oli mahdollista muotoilla julkinen uskontunnustus, siis Nikealais-konstantinopolilainen tunnustus, koska vasta silloin kristinuskosta tuli hyväksytty uskonto. Siihen asti oli ollut vaarallista olla kristitty. Uskovia vainottiin ja surmattiin. Kirkko oli ollut pitkään maanalainen kirkko.

Julkisessa kirkolliskokouksessa keskusteltiin Jeesuksen persoonasta ja jumaluudesta vain tuona aikana esiintyneiden harhaoppien takia. Ne suljettiin pois kirkon sisältä, koska ne eivät enää välittäneet lohdullista armoa ihmisille.

Jeesuksen jumaluus on kuitenkin aivan yksinkertaisesti esillä jo Uudessa testamentissa. Siellä Jumalan Poikaan uskotaan Isän Jumalan tavoin pelastajana ja vapahtajana. Ihmisiä kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta on kaikkien nähtävissä. Kirkossa tämän uskon pohjalle syntyi nopeasti ns. apostolinen uskontunnustus, joka toisen vuosisadan alussa oli Rooman seurakunnan kastetunnustus. Se vastaa lähes täysin meidän Apostolista uskontunnustustamme, jonka luemme pyhäisin jumalanpalveluksessa.

EIKÖ BROWNIN TEOS KUITENKIN OLE NAISMYÖNTEISEMPI KUIN RAAMATTU?
Da Vinci -koodin näennäinen feminismi ei ulotu juuri pintaa syvemmälle. Kirjallisuustieteen näkökulmasta katsottuna romaani ei ole kovinkaan naismyönteinen. Siinä ei naisia nosteta romaanihenkilöinä merkittävästi esille. Kertomus on miesten kertomus ja teos kokonaisuutena aika kovien arvojen rikosromaani. Naispäähenkilö Sophie Neveu on useimmissa kohtauksissa tietämätön ja passiivinen. Miehet pitävät hänelle pitkiä luentoja niin kulttuurista kuin uskonnosta. Vaikka nainen itse osoittautuu lopussa Jeesuksen jälkeläiseksi, hänen erityisyytensä ei näy kirjan kertomuksessa. Tässä mielessä Brown epäonnistuu lähtökohdissaan. Romaanin sisältö sotii siis aika pahasti kirjassa esiteltyjä ihanteita vastaan.

Samaa on sanottava seksiriitteihin perustuvasta uskonnollisuudesta, jota kirjassa esitellään. Siinä naisen asema ei ole mitenkään erityisesti arvostettu, itsenäinen tai tasa-arvoinen. Sen sijaan nainen on seksiriitissä pakonomaisen seksuaalisen toiminnon kohde, joka ei voi vaikuttaa asemaansa. On vaikea kuvitella, minkälainen feminismi tukisi tällaista käsitystä naisen ”vapaasta” asemasta.

Ongelmallista on lisäksi se, että kirjassa luodaan puolivahingossa täysin virheellinen käsitys Raamatun naiskuvasta. Brown näyttää toistaneen Elisabeth Schüssler Fiorenzan mustavalkoisen väittämän, jonka mukaan alkuperäinen kristillisyys jäi myöhemmin roomalaisen yhteiskunnan aristotelisen patriarkalismin jalkoihin. Uusi testamentti opettaa kuitenkin niin avointa ja tasa-arvoista naiskäsitystä, että sellaiselle ei ole vertailukohtaa antiikin uskonnoissa. Juuri Raamatun opetuksen perusteella voidaan sanoa, että naisella ja miehellä on samanlainen arvo suhteessa Jumalaan. Sama koskee heidän välistä kanssakäymistään ja avioliittoa. Keskinäisen kunnioituksen ja uskollisuuden ihanne tarjoaa naiselle mahdollisuuden terveeseen omanarvontuntoon. Se on täysin jotain muuta kuin Da Vinci -koodin asenteellinen rikosromaanin suhtautuminen naisen rooleihin tai asemaan.

Koko teksti osoitteessa
http://www.teolinst.fi/tiedotteet/Da%20 ... koodi.html

Itse en ole muuta kuin vilkaissut Dan Brownin dekkaria, eikä se kiinnosta. Mutta historialliset faktat kiinnostavat. Sattumalta kiinnitin huomiota Timo Eskolan seuraavaan (ilmeisesti muuten asialliseen) kirjoitukseen:

---
6. Jo Roomassa oli ”pyhän naiseuden” uskonto

Romaanissa annetaan ymmärtää, että antiikin Roomassa olisi ollut alkuperäinen mysteeriuskonto, joka olisi edustanut ”pyhää naiseutta”. Professori Margaret Mitchell muistuttaa omassa kritiikissään lukijoita siitä, että romaanin mainostama ”pakanuus” ei ollut mikään liike antiikin ajan maailmassa. Rooman valtakunnassa ei siis ollut mitään yhtä ryhmää, joka edustaisi auringon palvontaa, julistaisi uskonnon mysteeriluonnetta, puhuisi jumalattarista ja kutsuisi jäseniään rituaalisiin seksiorgioihin – vaikka romaanissa näin asia esitetäänkin.

Seksuaaliriitit eivät kuuluneet moneenkaan uskontoon antiikissa. Pyhäkköporttoutta toki esiintyi sekä pedofiilistä poikien hyväksikäyttöä. Kuvitelma seksin kyllästämästä jumaluuden etsinnästä on kuitenkin vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta – ja myy epäilemättä hyvin länsimaissa.

Timo Eskola / Suomen teologinen instituutti 2005

http://www.teolinst.fi/tiedotteet/Da%20 ... koodi.html
----

Kyllä minulla on sellainen käsitys, että Roomassa oli olemassa Itämaista “äitijumalaa” palvova kultti, joka harrasti muun muassa seksiorgioita! Isoisäni (K. Tallqvist) selostaa niitä Lähi-idän matkoiltaan, liittyen Ashtarte jumalattaren palvontaan, esimerkiksi.

Kymmeniä vuosia sitten kävin itse Roomassa ja Pompejissä tapaamassa Ruotsalaista Taetaiteilijaa nimeltään Friedrich Jürgenson. Hän oli tullut sinne kuvamaan ja maalaamaan 1940 luvulla Rooman Pietarinkirkon alta löytyneitä holveja.

Myöhemmin Jÿrgenson sai silloiselta Paavilta lupaa tutkia mainittuja tiloja. Hän ohjasi myöskin joitakin kaivauksia vanhassa Pompejissa. Ja edelleen Jÿrgenson maalasi myöhemmin muotokuvan Paavista, joka nyt on esillä Pietarinkirkossa.

Wikipedia kertoo: ”Pietarinkirkko sijaitsee luultavasti samalla paikalla, jossa oli joskus keisari Neron sirkus. Myöhemmin paikalla oli hautausmaa. Kun Konstantinus Suuri oli hyväksynyt kristinuskon virallisesti, hän rakennutti sinne vuonna 324 suuren basilikan.”

Urantia-kirja kertoo kuitenkin tästä asiasta seuraavaa:

”Suurin näistä tuhoisista kulteista oli Jumalan Äiti -lahkon mysteeriuskonto. Lahkon pääpaikka oli noina aikoina täsmälleen nykyisen Pyhän Pietarin kirkon paikalla Roomassa.”

SIVU.1080 - §5 Kreikkalaisten kulttuuriainesten maahantuonnilla oli
suuri vaikutus Rooman uskontoon. Useimmat olymposlaiset jumalat
tuotiin lopulta siirrännäisinä Roomaan ja liitettiin latinalaiseen
jumalaperheeseen. Kreikkalaiset palvoivat ammoiset ajat kotilieden
tulta __ Hestia oli kotilieden neitsytjumalatar; Vesta oli
roomalainen kodin jumalatar. Zeuksesta tuli Jupiter, Afroditesta
Venus, ja niin edelleen kaikki Olympoksen monet jumaluudet läpikäyden.


SIVU.1080 - §7 Tämä muodollinen ja tunteisiin vetoamaton
näennäisuskonnollisen isänmaallisuuden muoto oli tuomittu luhistumaan,
aivan kuten kreikkalaisten tavattoman älyllinen ja taiteellinen
palvontamuoto oli sortunut mysteerikulttien harjoittaman kiihkeän ja
syvästi tunnepitoisen palvonnan edessä. Suurin näistä tuhoisista
kulteista oli Jumalan Äiti -lahkon mysteeriuskonto. Lahkon pääpaikka
oli noina aikoina täsmälleen nykyisen Pyhän Pietarin kirkon paikalla
Roomassa.

Urantia Page-1080:
This formal and unemotional form of pseudoreligious patriotism was doomed
to collapse, even as the highly intellectual and artistic worship of the
Greeks had gone down before the fervid and deeply emotional worship of the
mystery cults. The greatest of these devastating cults was the mystery
religion of the Mother of God sect, which had its headquarters, in those days,
on the exact site of the present church of St. Peter's in Rome.

Älä sekoita Pratchettia tähän. Hänen kirjansa ovat sentään hyviä, samaa ei kuulemani mukaan voi sanoa kahdesta edellisestä.