KESKUSTELU

Toisaalta ei välttämättä useitakaan kiinnosta sellaisten ihmisten elättäminen, jotka perustavat koko elämänsä siihen, että joku muu maksaa kaikki laskut. Alkaa kaikkia maksavia jossain vaiheessa ketuttaamaan ne tyypit, jotka eivät alunperinkään ole halukkaita yrittämäänkään yhtään mitään, vaan ihan tarkoituksella hyödyntävät muita.

Tällainen loisluokka löytyy hierarkian yläpäästä ja byrokratian sisältä.

Kyllä niitä siellä alemmillakin asteilla on ja kovasti yrittävät sitten hyödyntää muita. Ylemmän asteen loisijat eivät ehkä niin helposti ole asemastaan horjutettavissa, mutta alemman asteen suhteen ehkä tutkimukset helpottaisivat jonkun verran tilannetta. Lisäksi rehellisesti kaikkensa yrittäneellä henkilöllä ei olettaisi mitään olevan sitä vastaankaan, että tutkittaisiin ko. henkilön työnhakuinnokkuus yms. vastaavat seikat. Jos kaikkensa yrittää ja silti ei onnista, niin siinä ei ole mitään hävettävää, vaan enemmänkin onnistumattomuudesta riippumatta sellaista henkilöä, joka todella uhraa aikaansa asioiden eteen voi kunnioittaa ihan yrityshalukkuuden perusteellakin, vaikka tuloksia ei niin olisi syntynytkään.

Kuinka paljon? Kuinka monta elämäntapaloista Suomessa on? Onko asiasta jotain tutkittua tietoa, vain pidetäänkö vaan jokainen omista mutumielikuvista kiinni?

Luulisin, että pitkäaikaistyöttömistä monet luovuttavat henkisesti, kun työtä ei sinnikkäänkään hakemisen jälkeen löydy. Ja ymmärtäähän sen, kun tiedossa on, että jokaista avointa työpaikkaa kohti on 40 hakijaa ja osa noista avoimistakin menee tiskin alta. Tuo on niin kovaa matematiikkaa, että vaikka kuinka yksilö sumplisi niin saatu duuni on sitten jonkun toisen saamaton.

Tomittaja/tiedottajaystäväni oli työttömänä ja laittoi jokaiseen vähänkin vastaavaan hommaan hakemuksen; lähetti niitä joka toinen päivä ja yhteensä varmaan sata, joista alle puolessa tusinassa pääsi haastattteluun eikä tärpännyt. Sai sitten tuttavan kautta toimittajan työtä yhdestä lehtitehtaasta, kun sieltä joku lähti eläkkeelle.

Pitäisi aina muistaa, että rikkaat tuoksuvat mutta köyhät haisevat. Siksi köyhistä ei pidetä, ja ne jotka väittävät pitävänsä ovat mitä suurimpia huijareita.

Aivan samaa mieltä. Onhan se kai nöyryyttävää ja lannistavaa hakea pitkään ilman tuloksia. Kovalla itseluottamuksella varustettu jaksaa yrittää pidempään, mutta ennen pitkää kuka hyvänsä antaa tavalla tai toisella periksi. Jokainen tyssännyt yritys tipauttaa omanarvontuntoa ja motivaatiota pykälää alemmaksi. Lopulta voi olla helpompaa jättää hakematta ettei joutuisi taas pettymään.

Kun itsellä on toistaiseksi käynyt melko hyvä tuuri työ- ja opiskelupaikkojen arvonnassa, niin eipä oikein kehtaa ääneen marista veroista ja tulonsiirroista. Olisi jotenkin tökeröä.

On syytä olettaa ja rankasti. Meneppä melkein mihinkä tahansa lähiöpubiin arkipäivänä puolenpäivän aikaan ja katso keitä siellä siihen aikaan on ja juttele vähän heidän kanssaan.Siellä huokuu oikein luovuttamisen henki ja vastoinkäymiset on tietysti muiden vika ei koskaan itse aiheutettua. Tietysti voi miettiä onko sekaljan kittaaminen oikea tapa parantaa sitä elämää..... ai niin sehän on yhteikunnan tehtävä tarjjota jotain parempaa....ite ei yarvi panostaa omaan elämään....

Enpä nyt tiedä. Tutkimustulos sinänsä tuskin on virheellinen, joten siitä on turha itkeä. Ei tiedettä tehdä sen mukaan, tykkääkö joku lopputuloksesta vai ei.

Sen sijaan voisi pohtia, miksi kehnommin koulutetut päätyvät itsemurhiin. Kyseistä tutkimusta ei ole tullut luettua, mutta oma teoriani on, että hyvin koulutettu tai oma-aloitteisesti itseään henkisesti sivistänyt kokee elämällä olevan paljon enemmän mahdollisuuksia, sisältöä ja tarjottavaa ja tajuaa, etteivät tilapäiset vaikeudet tarkoita mikään maailmanloppua.

Kärjistetty esimerkki: millaisen maailmankatsomuksen voisi olettaa olevan ylipalkatulla ahtaajalla, jonka elämä rajoittuu trukin, kaljapullon ja TV:n ääliömäisimpien BB-junttiohjelmien muodostamaan kolmioon? Entäpä köyhällä mutta akateemisesti koulutetulla, joka vapaa-aikanaan harrastaa vaikkapa tieto- ja kaunokirjallisuutta, musiikkia ja muuta aivosolut liikkeelle patistavaa? Kummaltahan mahtaa löytyä syvällisempiä näkemyksiä?

Työttömyydellä on ensisijaisia merkityksiä ja sitten näitä toissijaisia, joissa piehtaroit, kuten saako työtön päihtyä ja saako hän istua baarissa.

Suomessa on tänään noin 400 000 työtöntä. Osalle heistä on keksitty sijaistoimintoja kuten työllisyyskoulutus ja osalle 7 euron lisäarvolla ilmaistyövoimana toimiminen. Avoimia työpaikkoja oli helmikuussa öbaut 20 000. Julmaa matematiikkaa.

Hyvä Jousa: Onko työttömyyden ensisijainen ongelma siinä, että 400 000 työtöntä on vailla työtä vai siinä, että Jaakko istuu baarissa.

Ensinnäkin pubi.Kysymys pitkälti sellainen että tuo työttömien määrä ei ole pysyvä vaan uskon siihen että se alkaa pienenmään parin vuoden sisällä. En tiedä millä nopeudella mutta se nähdään sitten aikanaan.

Ja jos luit tuon baari vertauksen tarkkaan niin huomasit että se oli vastaus abskissalle hänene kysymykseen.


Se mitä oikeastaan olen ihmetelly on se että nykyajan ihmiset ovat niin herkkiä vastoinkäymiselle. Saahan se jaska istua baarissa jos haluaa ei kysymys ole siitä vaan sen istumisen motiiveista pohjimmiltaan.Jos jaska on lyönnyt hanskat tiskiin kun on vähäksi aikaa jäänyt työtömäkis niin onko jaskasta sitten minkääntekijäksi jos parin vuoden päästä taas työmarkkinat vetävät.


Siis kysymyshän kärjistetysti on se miksi kaikki nähdään niin synkästi? Ja miksi sitten nähdään alkoholi ratkaisuksi ongelmiin.

miksi sallimme tällaisen hierarkian yläpäässä olevan loisluokan ? mitä me siitä hyödymme ?

Minun ongelmani köyhänä on se, ettei Suomessa ole kunnon kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Käyn samassa Siwassa, kuin ne, ketkä tienaavat 4-5 kertaa enemmän kuin minä. Istun samassa pöydässä ruokatunnilla, kuin he. Olen käytännössä 99% samanlainen kuin he, mutta sitten jostain kumman syistä heillä on isot kivitalot ja saksalaiset autot. Sitten alan mielessäni etsiä jotain epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä tästä: perillisiä, etuoikeutettuja, onnekkaita, geenit jne. Pysyisivät poissa silmistäni, niin ei tarvitsisi kadehtia.

Roskaa kirjoitat. Suomen valtion budjetti on yli 50 miljardia euroa:

Lähde:
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_ ... _suomi.pdf

Et ilmeisesti aivan ymmärtänyt ajatustani.

Minusta on selviö, että jokainen tekee parhaansa oman asemansa parantamiseksi*. Jos usko, voimat tai kyvyt loppuu, tai mitään menestymisen mallia ei alunpitäenkään ole mistään opittu, niin kovin paljon ei voi odottaakaan. Jos ei tiedä, miten auttaa itseään, tai voimia ei ole, voi aivan yhtä hyvin istuskella lähiöpubissa tekemättä mitään.

Elämässä on aivan hyvin mahdollista pudota kuoppaan, josta ei enää pysty itseään kaivamaan ylös. Olen vieläpä täysin vakuuttunut siitä, että näin voi käydä hyvinkin helposti. Muutama väärä valinta ja huono tuuri riittää.

Ketä se auttaa, että paremmat ihmiset huutelevat kuopan pohjalle, että oma syy oli? Minusta on tahditonta potkia maassa makaavaa.

*: Jopa itsemurhaan päätyvä tekee päätöksensä luultavasti sillä ajatuksella, että pitää sitä itselleen parhaana ratkaisuna.