KESKUSTELU

Se on kumma, miten homot ihan vain oikeastaan olemassaolollaan tuntuvat uhkaavan joidenkin mielenrauhaa. Miten ihmeessä homojen näkeminen voi olla heille liikaa? Miksi homojen pitäisi ruveta piilotelemaan vain siksi, että joidenkin mielestä olisi kivempaa teeskennellä, ettei koko ilmiötä ole olemassakaan. Joskus aiemmin suhtauduttiin vammaisiinkin samoin: parempi pitää moiset poissa silmistä muiden mielenrauhaa häiritsemästä. Mutta eipä se vammaisuus siitä tainnut mitenkään maailmasta vähentyä, joten pelkkää silmänlumetta moinen toimintatapa on. Puhumattakaan haitoista, joita piilottelu aiheuttaa.

Itse kysyisin, että miksi homot ylipäätänsä ovat linnassa, siis nimenomaan homoina?

Jos virallinen silmäätekevien porukka jätetään laskuista pois, niin loppujen kutsuvieraiden pitäisi koostua kuluneen vuoden aikana jollakin tavoin ansioituneista suomalaisista.

Itselleni on täysi arvoitus se, että millä tavoin homous on mikään "ansio", joka edellyttäisi kutsun linnaan?

Miten on mahdollista, että linnaan kutsutaan henkilöitä, joiden ainoa "ansio" on sopeutumishaitta henkiinjäämisen kannalta (jos siis homo saa kutsun sukupuoli-identiteettinsä perusteella)?

Ei kai sinne ketään olla kutsumassa homouden perusteella? Ainoa järkevä syy ihmisen kutsumiseen nimenomaan homona olisi se että tämä on tehnyt jotain merkittävää suvaitsevaisuuden edistämiseksi.

Se on vain joidenkin ihmisten ongelma että he eivät kykene ajattelemaan ihmisiä ihmisinä kyttäilemättä näiden seksuaalista suuntautumista ja kuvittelematta lapsellisessa päässään että mitenkähän nuo mahtavat hommat hoitaa. Jos ei niitä "hommia" ala kuvittelemaan, tuskinpa tuntee mitään tarvetta huutaa kaikkialla suureen ääneen omaa homovastaisuuttaan. Ellei sitten pelkää että homo tulee ja homoilee vaikka väkisin juuri sinun kanssasi. Tämän ymmärrän, sillä pelkäänhän minäkin joitakin miehiä (ja naisiakin). Mutta tulee muistaa että enimmän aikaa se pelko on kuitenkin aika irrationaalinen.

Jos tuollaista pelkää, siin sittenhän pitäisi olla erinomaisen hyvä, jos homotkin tulevat juhlimaan sen oman avecinsa kanssa, jolloin he kai epätodennäköisemmin ovat ns. haku päällä. Samoin pitäisi ilolla tervehtiä jokaista kumppaninsa kanssa käsikkäin kävelevää homoa, joka jo parinsa löytäneenä tuskin etsii "uhria". Myös homojen avioitumisen luulisi silloin olevan kannatettavaa, koska silloinhan homot sitoutuvat yhteen kumppaniin ja jättänevät täten muut rauhaan.