KESKUSTELU

EVL.fi -sivulta, kohdasta Aamenesta Öylättiin, Kirkollinen sanasto: "Pelastuksen lopullinen täyttymys toteutuu ajallisen elämän päätyttyä taivaassa. Silloin ihminen elää iankaikkista elämää, Kristuksen valtakunnassa, jolla ei ole loppua."

Kertokaapa uskovaiset, miksi kenenkään kannattaa uskoa Jumalaan jos tuo on palkintona? Ikuinen elämä Kristuksen valtakunnassa. Kamala ajatus.

Samaa mieltä. Vaikea kuvitella mitään pelottavampaa kuin iankaikkinen elämä.

Maittaisipa tuo ainakin minulle

http://users.belgacom.net/gc674645/heaven/visions.htm

Ei määrä vaan laatu ratkaisee.

Kuten joku täällä aikanaan totesi (ei ihan sanatarkka lainaus, dementia nääs): "Kauheinta mitä voisin kuvitella, on ikuinen elämä uskovaisten keskellä." Siinä jo yksi syy olla pakana, helvetti kuulostaa aika houkuttelevalta paikalta taivaan sijaan.

Taisin olla minä, nyt aloitin tästä oikein ketjun koska toivon saavani näin tähän vastauksia. Aikaisemmin en ole saanut.

Helvetissäkin joutuu olemaan ikuisesti. Pieniä vauvoja grillataan isolla liekillä. Varmaan se olisi kyllä mielenkiintoisempi paikka jos South Parkia on uskominen.

Jaa-a, enpä tiedä ihmisten henkilökohtaisista syistä uskoa tai olla uskomatta, osa porukasta on ainakin ennen wanhaan varmaan peloteltu helvetin tulella...

Miksi sitten kannattaa uskoa? Ei kai se kannatakaan, vielä tässä elämässä!
No, vakavasti ajatellen, usko varmaan tuo monille ihmisille lohtua esim sairauden yllättäessä. On helpompi olla, kun ajattelee kaiken pahan olevan osa jotain suurempaa kuviota jota jokin korkeampi voima ohjaa, että kaikella on jokin tarkoitus.

Epäilen vahvasti, että kuoleman jälkeinen elämä ei muistuta mitenkään tätä elämää. Kait nuo on jotain vertauskuvia. Eihän ikuisuus ole edes pitkä aika muutoin kuin "vankina" materiaalisessa maailmassa. Esim. nukkuessa ajan kulua ei huomaa ollenkaan.

Jos oikeasti joutuisi sinne taivaaseen, näkisi uskovaiset ehkä vähän eri valossa, koska he olivat sittenkin oikeassa. Taivaasta ei tietääkseni voi kristinuskon mukaan joutua enää pois jos sinne on päätynyt. Uskovaisilla ei olisi enää mitään syytä olla hihhulimaisia.

Ei kai kyse ole siitä kannattaako vai eikö kannata uskoa Jumalaan. Jos uskoo niin uskoo, jos ei usko, niin ei usko. Ja jos ei usko Jumalaan, niin ei kai sille kovin paljon itse mitään voi, muuta kuin olla avoin mieleltään. Samoin jos uskoo Jumalaan, niin ei sillekään oikein mitään voi. Mitkään tieteen saavutukset eivät uskoa saa horjumaan (ainakaan minulla). Toisin minun Jumalani ei olekaan selittävä tekijä, ns. aukkojen Jumala, vaan minun Jumalani olemassaolo on oletus, jolle ei ole olemassakaan objektiiviisia todisteita, tai perusteluja, siksi siihen uskominen kai uskomista onkin.

Vastauksena kysymykseen uskomisen kannattavuudesta voisin vastata vaikkapa että koska haluan olla itselleni rehellinen. Koska ei-uskominen olisi petollista itseäni kohtaan.

Mitä tulee kuolemanjälkeiseen elämään, niin ihanaltahan tuollainen kuulostaa. Et ole tainnut ymmärtää tuon asian merkitystä kunnolla. Ei taivaan valtakunnassa tylsistytä, ei siellä väsytä elämiseen. Kukaan ei tietenkään voi tietää millaista se tulee olemaan, mutta voisin kuvitella täydellisesti onnistuneen päivän. Ja sitten uusi täydellisesti onnistunut päivä, ja taas uusi. Mutta edellisiä päiviä ei muista ollenkaan, joten jokainen uusi ihana päivä on aina yhtä ihana, ja tuntuu paremmalta kuin mikään muu.


Ei helvetissä mitään vauvoja grillata, ainakaan kristinuskon mukaan. Tuo on tuota sinun olkinukkeiluasi, josta muistat aina välillä mainita

Ja yksi asia mikä on todella varmaa. On huomattavasti todennäköisempää, että ateisti yllättyy kuolemansa jälkeen, kuin se, että uskovainen yllättyy oman kuolemansa jälkeen.

Näinhän se on, mutta vain siinä tapauksessa, että jumalan olemassaololle antaa minkäänlaista nollasta poikkeavaa todennäköisyyttä. Itse en jostain syystä koe tarvetta moiselle.

Miten niin? Kuoleman jälkeen voi joko tapahtua jotain, tai sitten ei mitään. Jos jotain tapahtuu, voi tapahtua mitä vain. Mahdollisuuksia on äärettömästi. Eli ateisti yllättyy jos jotain tapahtuu ja uskovainen yllättyy, jos tapahtuu jotain muuta kuin mitä hän uskoo.

Minusta tehdään virhe, jos ajatellaan Taivaassa olemista "ikuisena hillumisena uskovaisten kanssa". Minusta asiaa voisi lähestyä näin:

Ajatelkaa iloisinta ja kiireettömistä mahdollista päivää, jonka olette eläneet. Taivaassa olo voisi olla sitten jotakin vastaavaa tunnetilaa - tosin käsittämättömän paljon mahtavampana.

Ei kai raamatun luomisteoriaakaan pidä käsittää kirjaimellisena. Siis ei kai myöskään kuvausta taivaasta. Nehän ovat vain vertauskuvia. Se on kuitenkin jotakin sellaista, mitä emme voi käsittää.

Itse en ainakaan halua elää kovinkaan kauan, on hyvä vaan että ihmiset kuolee pois.

Juuri niin.
Sen todennäköisyys, että jotain tapahtuu = P
Sen todennäköisyys, että tapahtuu se, mitä uskovainen odottaa = Q < P
Sen todennäköisyys, että ateisti yllättyy = P
Sen todennäköisyys, että uskovainen yllättyy = P-Q