KESKUSTELU

Aivan, ja väitän edelleen, ks. äskeinen viestini.
"Sama peru" ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että se olisi lainaa saamesta tai päinvastoin, vaan sana periytyy kummallekin taholle suomalais-saamelaisen kantakielen tasosta.


Aivan. Mutta sinä kirjoitit:
”Käsittääkseni itämerensuomalaiset ja Etelä-Suomen saamelaiset olivat samaa väkeä ennen kuin he jakautuivat kahtia niin kielellisesti kuin kulttuuriltaan.”

Tämä ymmärtyy niin, että jakautuminen olisi tapahtunut Etelä-Suomessa, mikä ei pidä paikkaansa. Ja että nykyiset saamelaiset eivät olisi tuon jakautumisen tulosta yhtä lailla, mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Eli kannattaa kirjoittaa auki se mitä haluaa sanoa, niin keskustelukin sujuu paremmin.


Se on edelleen saame suomen kielellä, ei saami.
Elinkeinoeroa ei kuitenkaan näytä olleen, eikä Lappi-nimityskään uskottavasti liity lape ’syrjä’ -sanaan, kuten on jo moneen kertaan tuotu esiin:

http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Lappalaiset.html

Muistisi on näköjään tänään hieman kesäterässä.

Tuoreessa jutussa muuten hahmotellaan taas Euroopan geneettistä muinaisuutta:
http://www.cell.com/current-biology/retrieve/pii/S0960982209020697
(PDF ladattavissa sivulta.)

Apråpå, kuuluuko muuten stadin slangi itä- vai länsimurteisiin, ja koska se on haarautunut savon murteesta?

Et ole heitellyt tarpeeksi kylmiä kiviä järviin.

Äsken oli yleisurheilun EM-kisoissa joku virolainen nimeltään Pahapill. Tuli mieleeni vitsi turkulaisesta, joka pyysi "Piupill". Apteekkari katsoi vähän aikaa huuli pyöreänä, kunnes tajusi turkulaisen tarkoittavan Kirivit.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikk_Pahapill

post1289217.html?hilit=sieti#p1289217

”Seinä”, ”seita” (”siita”) ja ja ”sija” mm. tulevat samasta verbistä. Siitä tulee myös osa sekä preussin että saksan olla-verbin taivutusmuodoista. Arvasin yllä oikein verbien vanhan muodoan ”sinti”, ennen kantabalttia. ”Murmelimafian” kyselemä preussilainen nimi ”Seitonen” skalviksi [/b]”Sīdonen”[/b] näyytäisi olevan merkitykseltään ”Sikäläinen (naispuolinen kanta-asukas)”.

Lithuanian: ”siẽti... siẽja(siẽna)...siẽjo” = sitoa, kiinnittää

siẽtis = kiinnittyä, takertua, asettua paikalleen”

Etymology: 'binden'; siejù, siejaũ, in östl. Mundarten noch sejù, sėjaũ neben sienù, siniaũ (s. darüber Verf. Balticosl. 3, 49),
lett. siet..sienu...seju” 'binden, knüpfen = solmia'.

Davon sind Nomina mit verschiedenen Formantien gebildet, s.s.v.v. -saja, saĩlas = ämpärinsanko = seĩlas = vetokahva = saĩtas (pidin, otin), saĩstas = kiinnitys, velvollisuus, siela = henki (?) 2., síena = seinä, siẽtas, = kaide (kankaspuissa), sijà = kannatin, jonkin sija, alusta, vgl. noch s.v. seĩnyti,
ferner ai. syáti, sinéti, sin¡ti 'bindet', av. he(y) 'binden, fesseln',
heth. iṥhii¸a-, iṥhei 'binden' (Friedrich Wb.).

Die balt.-slav., mit kons. Formantien gebildeten Wörter, zeigen idg. ei/oi- Ablaut (s. MeilletMSL 14, 348).

Über den Inf. sints'ie 'aufhängen' s.s.v. sinti.

Liter. : Trautmann Wb. 253, Būga KZ 51, 133; 52, 251, Verf. KZ 63, 187.

Bei Daukantas, z. B. Būd. 20. 21, findet sich die žem. Form -sijti, vgl. Geitler Lit. St. 102 sowie Verf. FBR 111, 54.

Lithuanian: ”sinti...sina...sine” = riippua, roikkua jostakin (vanh.)

Etymology: 'aufhängen'; vgl. Arumaa Mund. 16, 4 pas´in´me suplauk'es (s. Anm. 1 sina, s'inė, s´in´ts´ie 'aufhängen') 'hängen wir eine Wiege auf'.

Nach Endzelin AASF 27, 25ff. zu siẽti, lett. siet 'binden'.

Das n- Suffix zeigt sich auch im ai. Praes. sinéti 'binden'. Seine Versehleppung auch in die übrigen Tempora ist der Analogie von pìnti 'flechten' = punoa zu verdanken (vgl. Verf. Balticosl. 2, 72; 3, 49).

(Sanat ovat siin joka tapauksessa IE-perua, joskin taaskin balttikielet ja intialaset kielet näyttäisivät kehittyneen vielä jonkin aikaa yhdessä, kun muita oli jo irrattaunut kantaindoeuroopan yhteydestä...)

Lithuanian: sýti...sýja...sýjo = liittyä, kuulua jhk.

Etymology: (syjù, sijaũ) 'verbunden, verknüpft sein' (Skardžius ŽD 48, N.-S.-B.), gehört zu siẽti 'binden' (s.d.).

Lithuanian: síena = seinä, raja

Etymology: 'Wand = seinä, Grenze = raja', bei R., R.-M., Nesselmann 462, Kurschat [ ] noch 'Schmitz der Leinweber, ein mit Röthel gemachtes Zeichen vonacht zu acht Ellen' (s. noch N.-S.-B.);

vgl. lett. siena in der Bed. 'Einrichtung zum Garnaufscheren = hirren katkaisusuunta, der Umfang des ganzen Scherrahmens = leikkaususalueen piiri',
lit. sienójas 'Balken' (vgl. DabLKŽ), auch schon bei Szyrwid Dict. s.v. balka (Skardžius ŽD 85. 86 leitet es von urbalt. *seine-jas ab); sienólis dass. (aus Tverečius und Lazū'nai s. Skardžius ŽD 184), sienójinis 'den Balken betreffend', s. Szyrwid Dict. s.v. balkowy, Nesselmann 462, Kurschat [ ]; aus Dovỹdai, Bez. Biržai, s. Skardžius ŽD 249.

Bei dem Žemaiten Daukantas finden sich die Formen sina (vgl. Darb. 133, 7; 134, 26; 149, 35), syina (vgl. a.a.O. z.B. 142, 16; 167, 38; 168, 13) neben siena (a.a.O. 149, 39).

Die Wörter gehören mit lett. siena 'Wand' (vgl. auch oben) zu der Sippe von lit. siẽti, lett. siet 'binden' (Oṥtir WS 4, 214, Verf. ZPhon. 7, 426, KZ 72, 196, Trautmann Wb. 253). Es ist von einer balt. Form seĩ neben séi auszugehen (Būga KZ 52, 251).

Mit demselben Formans sind versehen: av. hinu- 'Band, Fessel', aisl. sin 'Sehne', ir. sin 'Kette, Halsband', ahd. senawa 'Sehne' (vgl. W.-P. 2, 463).

(Joissakin kielissä, muissakin kuin suomessa (hiisi), esiintyy täällä h , mikä antaa aihetta olettaa, että alun perin sana alussa olsi ollut suhu-ṥ.

Suhuässän vaihtumiselle tavalliseen olisi ollut hyvä syy, sekaantumisen estäminen sanan ”ṥiena” = heinä kanssa.)

Specht KZ 66, 271 stellt bakt. siena zu der Wz. *sæi- 'säen' = kylvää und vergleicht es mit ai. sῑrá- 'Pflug', sῑme 'Grenze, Streifen', síte 'Fürche' = vako, poimu (vgl. noch Trier Lehm 42).

Aus der urbalt. Form sind entlehnt finn. seina, estn. sein (Gen. seina), liv. saina 'Wand' (Thomsen Ber. 217, Nieminen FUF 22, 14. 40, Senn KZ 71, 175).

(Suomen sana ”seinä” tietysti väärin...)

Lithuanian: siẽtas = naru, side, lieka

Etymology: 1. 'Strick' = nuora, köysi, naruansa, paula, ”vipu”, ”hirttonaru” (kuv.) (vgl. Skardžius ŽD 321, ArchPhilK 5, 61, aus Tilsit, Kvėdarna, Rietavas, Vabalniñkas), sietẽlis 1. dass. und 'eine Art Reigen' = eräs piiritanssi,
lett. sēta 'Bauemhof = maatila, Zaun = aita' (vgl. Būga KZ 52, 251), saite 'Band, Fessel = kahle, Schnur'.

(”Aita” on periteisesti ollut raskaimman luokan kirosana sekä arolla (ja aivan erityisesti metsäarolla, joka pysyy nimenomaan viljelemällä ja laiduntamalla peltona, ja muuten ensin puskittuu ja sitten metsittyy) että tundralla, jota ”aita” ja ”seita” (siita, pysyvä asustuspiste) ovat olleet ”sama asia”, ja sia, joka on kuulunut nimenomaan havumetsävöhykkeen ”talousjärjetelmään.

Herää kysymys, saattaisko nimitys ”setu” myös tulla tästä. He olisivat täten maata viljlemään jääneitä entisiä saamelaisia, kun muut ovat lähteneet (takaisin?) pohjoiseen.)

Bei Daukantas kommt die žem. Form sijtas vor (s. Verf. FBR 11, 5412).

Lautet ab mit saĩtas (cf. Skardžius a.a.O.) und gehört wie dieses zur Familie von siẽti 'binden'.

Aus anderen Sprachen noch: abg. sét' 'Netz = verkko, Schlinge' = köynnös, kiemura, paula, russ. set', poln. siec' usw. 'Netz',
ai. setár- 'Fessel' = kahle, lieka, sætu- 'bindend, fesselnd' und 'Band, Fessel Brücke',
av. haætu- 'Damm' = pato, lat. saeta 'Borste = harjas, Angelschnur = nilkkanaru' (s. jedoch die Bedenken bei W.-P. 2, 464),
anord. seidr 'Band, Sell', ae. seda, ahd. seito, nhd. Saite 'Strick = kaista, Seite = (joen ym., toinen) puoli'.
(Germaanin sana sida (r), side (e) voisi periaatteessa tulla tästä sekin.
http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none ”

S. auch Būga a.a.O., KS 226. 282, Aist. st. 87, Izv. 17, 1, 31, Scheftelowitz KZ 56, 188, Specht Dekl. 227.

Blesse KZ 75, 102 ff. vertritt die Ansicht, dass. lett. sēta nicht zu der Sippe von siẽti 'binden' gehöre, und er bringt es zusammen mit russ. posetit' 'besuchen' = vierailla, ferner mit lett. sēt 'säen' = kylvää.

Petersson ArArmSt. 35ff. stellt dagegen lett. sēta zu idg. sæ(i)-te 'stacheliges Gewächs = piikkipensasto, dornige Pflanze', das mit lat. saeta identisch sein kann.

Lithuanian: síetas = seula, kudontakaide (mutta myös: sidottu, sitomalla tehty)

Etymology: 2. 'Sieb, besonders feines Sieb', sietẽlis 2. dass. und 'Seiher, Kopfnetz (der Imker)', síetininkas 'Siebmacher, -händler' (Nesselmann 465, Kurschat), síetinis 'Sieb-, siebartig', lett. siets 'Sieb = seula, Weberkamm = kudontakaide', sietnieks 'Siebmacher'.

Abltd. mit lit. sijóti 'durchsieben' = päästää läpi (jauho, hiekka) (s.d.).

Verw. mit aksl. russ. poln. sito, serb. sito, čech. síto 'Sieb', griech. ºqmój 'Sieb, Seihtuch',
cymr. hidl, aisl. sáld 'Sieb' (vgl. auch s.v. sajùs 1. sowie die Liter. s.v. sijóti).

(Kappas vaan, kanta-IE-sanasto yhdistää tämän ”sieti”, ”siet” -sanaton ”seulomista” tarkoittavaan sanaan:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

*seh₁i- = to sift = seuloa

Alb. shosh, Lith. sietas, Ltv. siets, Ir. sithlad/síolthughadh, Welsh hidl, ON sáld, Gk. ἠθέω (ētheō), Russ. сито (sito), Polish sito, OCS sito ” )


Lithuanian: sietis = syvyys, tarkoittanee kaivamalla kaivettu, ”leikattu" syvänne. Hitaasti virtaava joen luonnonsyvä kohta on ”dubuõ” (pl. dubenys, ”tyven”), ja meren syvyydet ovat ”gilmės”)

Etymology: s.s.v. sietuvà.

Lithuanian: sietuvà = (keinotekoinen?) syvänne

Etymology: 'tiefe Stelle im Fluss, Einsenkung, Vertiefung, Grube' (DabLKŽ, nach N.-S.-B. auch dial. siẽtuva), R. + R.-M.s.v. Mitte im Fluss führen pati setuwa upės an, daher haben Nesselmann464 und Kurschat [ ]

sietuva 'Mitte' mit Fragezeichen; Juṥkevič Wb. s.v. gilmė gibt sietuvà neben siėtva (Skardžius ŽD 387 ändert das letzte in sietvà), Geitler Lit. St. 23, 6 führt (aus dem Memelgebiet) die žem. Form seituwose (Loc. pl.) an; cf. ders. 108 sætuwa 'sehr tiefe Stelle im Fluss' und Bezzenberger LF 168, der noch sietis dass. aus Kretingà (žem.) zitiert; bei Fortunatov BB 3, 60 findet sich aus dem Wb. von Kreiczinski (žem.-russ.) sytuva (y = ie).

Aus dem Lett. gehören hierher siets, sietus, sietava 'eine tiefe Stelle im Fluss'.

Nach Fortunatov a.a.O. gehören die Wörter zu aisl. sῑdr 'herabhängend, weit, gross sῑd 'spät',
got. seidus, ae. as. sῑd, ahd. sῑd usw. 'spät', während Persson Btr. 363 noch awnord. sῑda 'Seite, Strand, Ufer', mhd. sῑt, sῑde 'niedrig, tief', ahd. sῑta 'Seite' vergleicht.

Petersson Het. 178 möchte lit. sietuvà usw. zur gleichen Wz. stellen wie lit. sývas 'Saft', got. saiws 'See'.

Über alles s. noch Leskien Nom. 550ff. 566, Verf. AASF 51, 1, 56, Endzelin Lett. Gr. 281, Skardžius ŽD 89. 384. ”

(Suomen ”hidas” voisi hyvinkin tulla tuosta tahallisesti aiheutetusta syvästä ja hitaasta kohdasta virrassa, mutta tuo h... Sille voi kyllä vielä löytyä jokin selitys.)


Lithuanian: sijóti...sijója...sijójo = seuloa[b], jauhaa hienoksi, sataa tihuttaa

Etymology: ([b]-óju, -ójau) 'durchsieben, sichten', übertr. 'zerstreuen', intr. 'fein schneien oder regnen', Adj. sijótas, sijótinis;

lett. sijāt 'sieben, beuteln, prüfen, kritisieren, fein regnen', sijas 'Ausgesiebtes' (vgl. lit. ãtsijos 'Abgesiebtes', Nesselmann 465, DabLKŽ), sijãtavas 'Vorrichtung zum Sieben'.

Lauten ab mit lit. síetas 'Sieb' (s.d. sowie Leskien Abl. 282).

Verw. mit abg. da bi se¹lú jako pṥenicą (Marianus, se¹alú Zogr.) toũ siniōsai æj tōn sĩton, ut cribraret sicut triticum (Luc. 22, 31), prose¹ati 'durchsieben' (Supr.), se¹ti 'sieben' (Marianus, s. Sadnik-Aitzetmüller),
russ. sejat' (z. B. muku 'Mehl') usw., aksl. russ. poln. usw. sito 'Sieb' (s.s.v. síetas und sajùs 1.), dazu griech. qein 'sieben'.

Die balt.-slav. Verbalformen sind auf den Praesensst. *sæ´i¸a-, Praeteritum-St. *sii¸e- mitverschiedenen Ausgleichungen zurµckzuführen; vgl. hierzu Persson Btr. 362. 698, Trautmann Wb. 254, Būga KS 261, Verf. REI 2, 47ff., KZ 71, 43ff, sowie s.v.v. sajùs = yhdistetty 1. und sėti .

Wie Trautmann Wb. 253ff. deutlich macht, geht das Verb lit. sė´ti 'säen' = kylvää usw. und die slav. Sippe se¹ti in der Bed. 'säen' und 'sieben' auf idg. *sæi¸- in beiden Bed. zurück (cf. noch W.-P. 2, 459ff, Pokorny Wb. 889 ff.).

(”Seuloa” liityy luutavasti tuohon ”kylvää”-verbiin eikä seulan sitomiseen. )

Lithuanian: ”sė'sti...sėda...sėdė” = istua

Etymology: (sė'du, sė'dau),
gew. Refl. sė'stis 'sich setzen' (über Metatonie s. Būga KZ 52, 250),
sėslùs (aus *sėd-slus, s. Skardžius ZD 160),
sėslỹs (Sereiskis, Ṥlapelis LLKŽ, Lyberis-Kosuchinas, LKV),
sėsnà (Slapelis LLKŽ, Sereiskis) 'sesshafter, ansässiger Mensch', sėslùmas (Sereiskis, Ṥlapelis LLKŽ, Lyberis-Kosuchinas),

sėslýbė (Lyberis-Kosuchinas), sėslỹbė (N.-S.-B.) 'fester Wohnsitz, Wohnstelle, Ansässigkeit', sėstuva dass. (Miežinis, vgl. Skardžius ŽD 599),

lett. sēst (sēžu, sēdu), Refl. -sties 'sich setzen',

preuss. [/b]sῑdons[/b] (Part. Perf. act.) 'sitzend' (eig. 'sich gesetzt habend' = vakiintunut, täysi-ikäinen, paikoilleen asettunut); über das Preuss. s. jetzt Endzelin FBR 12, 172.

Aus anderen Sprachen gehören hierzu: aksl. se¹sti (sędą), russ. sest´ (sjadu), poln. siąs´c´ (siądę) 'sich setzen' (slav. sędą ist morphologisch unklar, vgl. slav. bądą s.v. budė´ti, Wb. 62b),
ai. sῑ´dati 'sitzt', av. niṥhiaiti, griech. xw 'setze', lat. sῑdo 'setze mich' usw. (Trautmann Wb. 258ff., W.-P. 2, 483ff., W.-H. 2, 507ff. 509).

S. noch s.v. sėdė´ti.

Lithuanian: ”sėdė'ti...sėdi...sėdėjo” = istuutua

Etymology: (sė'džiu neben sė(d)mi, s.u.; -dė'jau, -dėsiu) 'sitzen',
sėdinė'ti (-nė'ju, -ė'jau, -ė'siu), Frequ. zu sė'dėti;

lett. sēdēt (sēdu oder sēžu, sēdēju) 'sitzen', sēdināt 'setzen (auf einen Stuhl), sitzen lassen' = sēdῑt.

Zur Wz. *sed- 'sitzen' gehrig, deren urspr. Charakter aoristisch war (s. Verf. ZslPh. 20, 285, Stang Verbum 152), vgl. noch s.v.v. persė'da, pasėdà.

Cf. noch lit. sė'stis, sodìnti = istuttaa (maahan) (s. Verf. Balt. Spr. 76). Über athem. Präsens sė(d)mi s. Verf. IF 46, 54ff., ZslPh. 20, 270. 285. der es nicht mit Specht KZ 62, 90ff. 100ff. für eine Umbildung einer der ai. 7. Klasse entsprechenden Konjugationsweise, aus der durch Thematisierung abg. sędą,

preuss. sinda(n)ts, syndens 'sitzend' erwachsen sind (vgl. noch Stang a.a.O. 103), sondern für eine jüngere Form hält.

Über preuss. sinda(n)ts, syndens, sῑdons 'sitzend' s. Trautmann Sprachd. 426 ff., Endzelin SV 247, FBR 12, 172.

Verw. mit aksl. se¹de¹ti (se¹dą), russ. sidet' (sižu, zum i s. Vasmer Wb. 2, 622), poln. siedziec´ (siedzę); aus urslav. *se¹de¹ti.

Aus anderen Sprachen sind zu erwähnen:
ai. sátsi 'sitzest', ásadat 'setzte sich', Kaus. sedáyati 'setzt',
av. hedaya- dass. (vgl. lit. sodìnti), ai. s´dati, av. hidaiti 'sitzt'; arm. hecanim 'sitze auf, reite' (wohl aus *sed-, s. Bugge KZ 32, 47, Pedersen KZ 38, 206),
griech. ›zomai 'sitze, setze mich',
lat. sedere 'sitzen' (über lat. sῑd¡ s. Specht KZ 62, 50f., W.-H. 2, 509),
aisl. sitja 'sitzen, wohnen', ae. sittan,
ahd. sizzen, got. satjan 'setzen, stellen, bestimmen',
aisl. setja, ae. settan, ahd. sezzen 'setzen'.

Über alles vgl. noch Bezzenberger BB 27, 182, Specht KZ 62, 50f.

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

*sed- = to sit

OCS сѣдѣти (sěděti), Russ. сидеть (sidet'), Polish siedzieć, Lat. sedeō, Lith. sėdėti, Ltv. sēdēt, Gaul. essedum, Eng. sittan/sit, Gm. sizzan/sitzen; sezzal/, ON sitja, Goth. sitan, Gk. ἕζομαι (hezomai)/, Ir. saidim/suidh, Welsh seddu, Skr. सीदति( (sīdati), Av. nišaðayeiti, Pers. niyašayadan/nešastan, Arm. նիստ (nist), Old Prussian sīdons, Umbrian sersitu, Toch. sätk/ ”

”Vanha preussi” näyttää olevan joki- ja meripreussilaisten skalvia ja ”sīdons”, femiinissä [/b]”sīdonen”[/b], tarkoittaa ”istuva”, paikallaan pysyvä, kiinteä (asutus), liett. sėdąs (sėdantis).

http://www.etymonline.com/index.php?term=sedentary

” sedentary = kiinteä (asutus ym.)
1598, "remaining in one place," from M.Fr. sedentaire, from L. sedentarius "sitting, remaining in one place," from sedentem (nom. sedens), prp. of sedere "to sit,"

from PIE base *sed- "to sit"

(cf. Skt. a-sadat "sat down," sidati "sits;" O.Pers. hadis "abode;" Gk. ezesthai "to sit," hedra "seat, chair, face of a geometric solid;" O.Ir. suide "seat, sitting;" Welsh sedd "seat," eistedd "sitting;" O.C.S. sezda, sedeti "to sit;"
Lith. sedmi "to sit;" Rus. sad "garden," Lith. soditi "to plant;"
Goth. sitan, O.E. sittan "to sit;" see sit). Of persons, meaning "not in the habit of exercise" is recorded from 1662. ”

Liettuan sanat ovat vakiintuneen käytännön mukaan väärin, kuten edeltä on luettavissa: ”istua” = ”sėsti” ja ”istuttaa” = ”sodinti”

sit = istua

O.E. sittan "to be seated, to seat oneself" (class V strong verb; past tense sæt, pp. seten),

from P.Gmc. *setjanan (cf. O.S. sittian, O.N. sitja, O.Fris. sitta, M.Du. sitten, Du. zitten, O.H.G. sizzan, Ger. sitzen, Goth. sitan),

from PIE base *sed- "to sit" (see sedentary).

settle (v.) = asuttaa, asettua asumaan

"come to rest," O.E. setlan, from setl "a seat" (see settle (n.)). Sense of "establish a permanent residence" first recorded 1627; that of "decide" is 1621. Meaning "reconcile" (a quarrel, differences, etc.) perhaps is infl. by M.E. sahtlen "to reconcile," from O.E. saht "reconciliation," from O.N. satt "reconciliation." Settled "firmly fixed" is attested from 1556.

settlement = siirtokunta

1645, "act of fixing or steadying;" from settle (v.). Meaning "colony" is attested from 1697; that of "payment of an account" is from 1729

settle (n.) = penkki, satula

"long bench," O.E. setl "a seat, position, abode," related to sittan "to sit," from P.Gmc. *setla- (cf. M.L.G., M.Du. setel, Du. zetel, Ger. Sessel, Goth. sitls),

from PIE *sedla- (cf. L. sella "seat, chair," O.C.S. sedlo "saddle," O.E. sadol "saddle"),

from base *sed- "to sit" (see sedentary).

Muotoja eri kielissä voi olla mahdotonta erottaa tämän verbin muodoista, joka on ehkä kauempaa samaa lähtöä:

send = lähettää

O.E. sendan "send, send forth, throw," from P.Gmc. *sandijanan (cf. O.S. sendian, O.N., O.Fris. senda, M.L.G., M.Du. senden, Goth. sandjan), causative form of base *sinþan, denoting "go, journey" (source of O.E. sið "way, journey," O.N. sinn, Goth. sinþs "going, walk, time"),

from PIE base *sent- "to head for, go" (cf. Lith. siusti "send;" see sense).

Also used in O.E. of divine ordinance (cf. godsend, from O.E. sand "messenger, message," from P.Gmc. *sandaz "that which is sent"). Slang sense of "to transport with emotion, delight" is recorded from 1932, in Amer.Eng. jazz slang. Send-off "farewell" (especially a funeral) is from 1872. ”

Edellisen verbin takana on vartalo ”*sen-” (”kb.” ”*sēnti...*sēna”) ja jälkimmaäisen takana edellisen johdannanen ”*sēnsti...*sēda”).

Joo, en kehdannut tänä vuonna. Vaikka olisi ollut syytä, kun moni järvi on jo liian lämmin vilvoittelemiseen... Siinä se taas nähdään: Jaakkojen merkitys nähdään vasta kun he eivät tee tehtäviään.



Asenteellinen loppulause...
Stadin slangi on jonkinlainen sekoitus, joten sen polveutuminen ei ole suoran yksijuurinen.

Mistäs sana kukkaro tulee? Vrt.:

"Hubschmid takes Middle Greek , Middle Latin cucarum, and Old English cocer, "quiver," to be a loanword from Hunnish. [462] He adduces numerous similar sounding Mongolian and Turkish words for leather bottle, bow, and container, though none which means "quiver." Hubschmid finds this in no way surprising for, as he asserts, after the beginning of the nineteenth century quivers were no longer used. He is mistaken. Not only is sadaq still the common Turkish word for quiver, as it has been for centuries, the Kirghiz shot whith bows and arrows until the 1870's and in the Altai guns displaced the bow only about 1890, in some remote valleys even later. In 1929, I saw Tuvans carry bows and quivers full of arrows at ceremonial shooting contests. If cocer and so forth were of Altaic origin, it would be Avaric rather than Hunnish.

http://www.kroraina.com/huns/mh/mh_9.html

Ei liene täysin mahdotonta, että kukkaro on tarkoittanut aiemmin nuoliviintä.

SAA.MA : MA 'minä'
SAA.ME : ME : 'me'
SAA.MI : MI 'jotka'
SAA.MO : MO[+IA] : 'samOjaA'

SUO.MA : MA 'minä'
SUO.ME : ME : 'me'
SUO.MI : MI 'jotka'
SUO.MO : MO[+IA] : 'samOjaA'

SAA.MA/ME/MI : saa(da)
SUO.MA/ME/MI : suo(da)

Kaikki on Suomen kielellä.

Meil kissa oli parvekkeela, 32 asteen hellteessä. Se ei enää nau-u, se on nääs nau-lakossa.

Joo, se on SSA:n mukaan mahdollisesti (mutta toki mahdollisemmin kuin mikään muu selitys) lainattu esittelemäsi sanueen germaanisesta vastineesta.

"germaanisesta vastineesta" sen verran että;

Q : KU/KO/KI/KE/KA kätki kaiken arvokkaan ristiriitareilta kukka-roon (kukka-maa(ha)n)? Kaikki arvokas on maassa, ei kukkarossa. Jos tuhoat kaiken maan, niin kaikki mitä sinulla on kukkarossa, on arvotonta. Istuta kasvi k e kukka, ja kohta sinulla on niitä miljardeja ja ilmaa mitä hengittää, mutta jos istutat rahan, niin siitä ei mitään kasva.

Tämä tuore mielenkiintoinen venäläinen tutkimus sivuaa saamelaisiakin, mutta sen viestin ydin on ymmärtääkseni se, että muinaisen Käkisalmen karjalaiset näyttivät ( ja kuulostivat ) Seppo Kääriäiseltä.

http://www.sciencedirect.com/science?_o ... rticle.pdf