KESKUSTELU

Tässä alkaa olla niin paljon vastauksia jonossa, että laitanpa tätä kautta, ettei tartte koneen kanssa temppuilla. Suomensukuinen kansa on ollut ja on edelleen melko laaja-alainen, ainakin Unkariin asti (vestoloni = vesitorni, mikä hymyilyttää). Olemme poimineet sanoja sieltä ja täältä sen mukaan kuin olemme sivistyneet ja harrastaneet kaupankäyntiä. Ennestään tuntemattomille asioille on pöllitty nimiä milloin mistäkin. Niin kuin "toveri" ja "tavarits"; meillähän ei mitään kavereita ollutkaan. "Kaveri" taitaa sekin olla venäjää. "Vi**u" taitaa olla harvoja alkusuomen sanoja, jotka on lainattu ihan ruotsiin.

Aivan käsittämätön ja täysin perusteeton väite.

1. Geneettisesti suomalaisilla ja unkarilaisilla ei ole paljon mitään yhteistä. Unkarilaiset muistuttavat geeneiltään naapurikansojaan.

2. Kielellisesti unkarilaisten historia tunnetaan: muinaisunkarilaiset ovat ajautuneet Etelä-Uralin tienoilla arolle ja tempautuneet mukaan kansainvaelluksiin, päätyen nykyiseen Unkariin vasta 800-luvun lopulla jaa.

HUOM! Muinaisunkarilaiset olivat vain yksi geneettinen osatekijä nykyunkarilaisten perimässä, mutta kielellisesti he ovat ainoita nykyunkarilaisten esivanhempia. Sielläkin yksi tuloaalto on saanut alueen aiemmat asukkaat vaihtamaan kielensä.

Jos kertoisit, mitä tästä et ymmärrä ja mihin tieteellisiin tuloksiin perustat oman väitteesi, keskustelu voisi jatkua.

Mikä tässä nyt jää sinulta ymmärtämättä? En ole väittänytkään mitään geneettisestä sukulaisuudesta, siitä ei ole lainkaan kysymys. On kyse siitä, että erigeeniset kansat voivat olla kielisukulaisia keskenään. Puhun suomensukuisuudesta vain kielitieteellisesti, en mitenkään muuten ota asiaan kantaa. Mutta siitä olen varma, että suomalaisurgeja olivat he, jotka asuttivat kalotin jääkauden jälkeen.

Jos joku näkee täällä olleen iranilaisiakin, niin antakoon todisteita. En ihmettele, jos olisivat lähteneet eka vuoden marraskuussa viimeistään karkuun. Ei ole mitään todistetta, että alkuperäiset Suomen asuttajat eivät olisi myös nyky-Suomen suomalaisia esi-isiä. Eri aalloissa, saamelaiset etunenässä, suomalaiset tunkivat sitten perässä sen, minkä ehtivät.

Saamelaiset ovat yhtä suomalaisia kuin me lantalaisetkin, M.O.T.

Käväisepä samalla tuolla länsirannikolla vaikka Korsnäsissa kysymässä mitä kieltä siellä mahdollisesti puhutaan. Sen jälkeen voit vaikka käydä jossain pakolaiskeskuksessa kysymässä mitä kieliä siellä puhutaan. Nykyisin puhuttavat kielet eivät ole todiste 1000-2000 vuotta sitten puhutuista kielistä.

Samaten ovat ruotsinkieliset suomalaiset ja romanit, M.O.T.

Se oli laulettu latinaksi. Mitä tekemistä vuoden 1973 latinalla on 1500-lukua edeltävien suomalaisugrilaisten kielten kanssa? Jotunin logiikka iski jälleen.

Kappaleen nimi on Gaudete.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gaudete

Suomalaista keskiaikaista musaa:
http://www.youtube.com/watch?index=1&feature=PlayList&p=6AE07DDBB5CEF262&hl=es&v=J1ggMOoTLEU&gl=ES

Steelye Spanin versio
http://www.youtube.com/watch?v=OBZ8v9L8444&feature=related

-

Gaudete ei edelleenkään ole suomalaisugrilaista kieltä, eikä Youtubea ollut ennen 1500-lukua.

Olet hoksaava poika.

-

"No mitähän nuo kielet olisivat voineet olla? Tapoimmeko me niiden puhujat?"

Lisään tämän kommentin siksi, että se pitää lukea Kari Heiskasen äänellä legendaarisessa Veka-sketsissä Velipuolikuussa. "No mitä sinä teit? Hakkasin yhen kätilön". Löytyy Youtubesta.

Aivan. Eli vaikka tänään Ruotsissa puhutaan ruotsia, niin 500 vuotta sitten ruotsia ei siellä puhuttu. Ja kun mennään aikaan 1200 vuotta sitten niin nykyisen Ruotsin alueella ei ollu mitään germaanista.

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=1&text_word=girti&method_word=substring&text_etym=&method_etym=substring&text_pages=&method_pages=substring&text_any=&method_any=substring&sort=word

Lithuanian: girdė´ti…girdi…girdėjo = kuulla, kuulua

Etymology: (-džiù, 3. Pers. Praes. gĩrdi) 'hören, zu Ohren bekommen, vernehmen',
girdà 'Hören, Gehör', gĩrdas, giĩrdalas 'Gerücht',
gãrdinti 'hören lassen, mitteilen', gĩrdintis (Nesselmann 256), girdéntis 'umgehen, im Umlauf sein (von einem Gerücht)',
gĩrdis 'Person, von der man gehört hat, die bekannt ist' und 'wer von einem anderen gehört hat' (Juškevič),
išgĩrsti (-stù, -dau) 'zu hören bekommen, vernehmen, erfahren',
gãrsas 'Laut, Ton, Schall, Klang, Ruf, Berühmtheit',
garsùs, garsìngas 'hell klingend, laut schallend, berühmt', garsìnti 'ankündigen, anzeigen, bekannt machen',
gãrsmas 'Gerücht, Ruf, alit. gerdas 'Geschrei' (Verf. Mél. Bois.1, 372),

lett. dzīrdēt 'hören', dzīrde 'Gehör', dzirdek(s)lis, dzirdu(k)lis 'Ohr' (in der Rätselsprache), dzirst (-stu) 'vernehmen, hören',

preuss. gerdaut 'sagen', (= kertoa?) engerdaus 'erzähle, sage an',
pogerdawie '(sie) predigen', preigerdawi 'sagt zu, verheisst'.
Über lit. Partikel gi in Spitzenstellung 'doch, aber' aus girdì = lett. dzi (aus *dzirdi) 'horch, höre' s.s.v. ga.
Die Wörter haben nichts mit griech. frozein 'zeigen, sagen', frozesqai 'erwägen, überlegen, wahmehmen' zu tun,

sondern gehören zu der Wz. von lit. gìrti (s.s.v.).

Gegen den Zushg. mit den griech. Wörtern mit Recht bereits Wiedemann BB 27, 237. 240 ff. Parallelen zu dem Doppelsinn 'hören' und 'sagen' s. bei Verf. Mél. Bois. a.a.O., mit weiterer Liter., dazu noch Frisk Göt. Hogsk. Arskr. 56, 3 (1950), 9, Lommel KZ 50, 262 ff., Wackemagel IF 45, 309 ff., v. Windekens KZ 70, 112 ff. (tocharische Beispiele), Benveniste BSL 31, 70, Persson Btr. 116 ff., Bechtel Hauptpr. 57. 165. 167. 331, Lexil. 87.

Lithuanian: gìrti…gyria…gýrė = parantaa, kehua

Etymology: (giriù, gýriau) 'rühmen, loben', gỹrius meist Pl. gỹriai, gyrà 'Grotun, Prahlerei',
gẽras 'gut, tüchtig, angenehm, trefflich, freundlich', gėris '(Wohl)fahrt, Glück, Heil',
gėrė´tis 'sich erfreuen, ergötzen, Gefallen finden', gerė´ti 'sich bessern', gẽrinti '(ver)bessern' (Osthoff MU 6, 158 ff., Bga KS 168);

lett. dzīirt 'rühmen', Refl. dziīrtiēs 'sich brüsten, prahlen, sich etw. vornehmen, wollen, versprechen',

preuss. girtwei, 1. Pl. Praes. girrimai 'loben' (pogirrien, pogirsnan, pogirschnan 'Lob');

cf. abg. žrúti (žúr) 'opfern', žrútva 'Opfern', ž´r´c´ 'Priester, Opferer' (s. über die slav. Wörter in semasiologischer Hinsicht Meillet MSL 14, 379 ff., Et. 305. 345, RES 6, 169 ff., Trautmann Wb. 88, Vasmer Wb.1 430, Verf. Balt. Spr. 111 ff, ZslPh. 20, 319 ff.),
ai. gir- 'Lob, Preis, Stimme', gr•n•e´ti, gr•n•īté 'ruft aus, sagt her, verkündet, erzählt', járati 'ruft, singt', gūrtí- 'Lob, Beifall, Sehmeichelwort', gūrtá- 'angenehm, willkommen',
av. gairyet• 'soll gepriesen werden', gar- '(Lob)lied, Preis', aibij¹arti- 'Preisen, Preisgesang',
lat. gretus 'angenehm, willkommen, erwünscht, anmutig', gretœs 'Dank',
osk. brateis 'commodi, gratiae', osk. pälign. vestin. bratom 'commodum',
evtl. griech. der…ai loidor…ai, deiriãn loidoreisqai. Lokwnej; deireioi lo…doroioƒ aúto… Hesych, ahd. queran 'seufzen' (Zupitza GG 78, W.-P.1, 686 ff., Pokorny 478). Hierher auch lit. girdė´ti etc. 'hören' (s.s.v.).
Lit. gẽrbti, garbė sind dagegen anders einzuordnen (s.s.v. gẽrbti).

Eihän tuossa ole järjen häivääkään. Tuhansien vuosien aikana kieli on ehtinyt vaihtua moneen kertaan (ilman tappamistakin), ja varhaisimmat kielet edustavat sukupuuttoon kuolleita kieliperheitä.

Eivät ne ole voineet olla, koska suomalais-ugrilaista kieltä puhuttiin vielä pronssikauden alussa kaukana Kama-joella. Miten Suomen alkuasuttajat olisivat siis voineet puhua suomalais-ugrilaista kieltä? Väitteesi on täysin epätieteellinen.

Lue tämän ketjun nimikkokirjoitus, ole hyvä. Siihen saakka olet totaalisen pihalla.

http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Jatkuvuus1.pdf


Totta kai he ovat nykysuomalaisten esivanhempia! Mutta vain geneettisesti, eivät kielellisesti. Tajuatko, että sinä yrität esittää väitteitä kielestä joko geenien, arkeologian tai pelkän mutu-tuntuman perusteella? Se on epätieteellistä. Sinun on tutustuttava kielitieteen tuloksiin voidaksesi väittää yhtään mitään kielestä.

Lue tämän ketjun nimikkokirjoitus, ole hyvä. Siihen saakka olet totaalisen pihalla.

Tai vaikka tämä:

http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf

Lue mieluiten molemmat, ja intä vasta sitten kun sinulla on jotain tietoa aiheesta.

J.Häkkinen sanoo kirjoituksessaan, että Suomen alueella olisi vielä pronssikaudella puhuttu jotakin paleoeurooppalaista kieltä. Onko kenelläkään mitään tietoa mikä kyseinen kieli olisi ollut ja olisiko siitä mitään jäljellä?

Hän sanoo, että saamelaisissa kielissä olisi joitain pyyntiin liittyviä sanoja kyseisestä kielestä ja että saamen kieli olisi nuori, koska kyseinen sanasto ei ole levinnyt laajalti muihin saamen murteisiin.
Ei pyyntisanaston tarvitse olla paleoeurooppalaista, se on voitu keksiä aivan paikallisesti. Sanaston leviäminen laajempaan käyttöön on aikanaan ollut vähäistä asutuksen harvuuden ja liikkumisen vaikeuden vuoksi, ei kielen nuoruuden vuoksi.

Syy, miksi nuoremmat lainat ovat levinneet paljon laajemmalle saamelaisissa kielissä on siinä, että levittäjiä on paljon enemmän ja laajemmin saamen kielen ympäristössä ja että liikkuminen ja kanssakäyminen on ollut helpompaa kuin aiemmin.

Anatoliassa aiempien kielten tilalle tunkeutuvia kieliä on ollut tarjolla paljon enemmän kuin pohjolassa. Varsinais-Suomessakin niitä lie ollut, mutta tuskin juurikaan saamen aluella. Kielten suuresta tungoksesta pohjolassa on turha puhua.

Häkkinen osoittaa kirjoituksessaan, että kielen leviäminen nopeasti on mahdollista, mutta ei todista sitä, että suomen sukuiset kielet olisivat tulleet tänne vasta pronssikauden lopussa.

Rautakausi saapui Suomenlahdelle kirjaimellisesti taivaalta runsaat kuusisataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Saarenmaalle putosi Kaalin meteoriitti. Tätä taivaankannen palasta tuli Ilmarinen välittömästi takomaan. Kalevalan tärkeimmät runot kertovat aikalaiskertomuksina Kaalin meteoriitista ja sen tekosista:
Väinämöisen kaskenpoltto oli meteoriitin sytyttämä Saarenmaan palo.
Suuri tammi oli taivaalle noussut savupatsas eli sammas.
Savu levisi isona härkänä Suomen aluelle.
Auringon ja kuun kätkentä oli savun aiheuttama pimennys.
Sampo oli vastaava elämänpuu, jonka Pohjan-Akka halusi aineista mitättömistä, koska meteoriittirautaa ei Pohjolassa ollut.

Kalevalaiset runot oli tarkoituksella tehty heksametrisiksi, jotta ne muistettaisiin helposti ja pysyisivät muuttumattomina. Runoja laulettiin laajalti Itämeren ja Vienanmeren alueella eikä niitä ja niiden periaatetta kehitetty yhtäkkiä juuri meteoriitin pudotessa.

Jos Saarenmaalla olisi tuolloin puhuttu jotain muuta kuin suomensukuista kieltä, eivät runot olisi voineet levitä samoin sanoin ja samanlaisina heksametrisina runoina kaikkiin itämerensuomalaisiin kieliin.
600 eaa varmuudella ajoitetut runot todistavat kokreettisesti, että silloin Virosta Vienanmerelle puhuttiin pääkielenä suomen sukuisia kieliä! Rautaan ja sepän työhön liittyvää sanastoa on syytä hakea lähinnä Ananjinon kulttuurin alueelta, sillä on perustellut syyt olettaa, että seppä Ilmarisen yksi tärkeimmistä esikuvista tuli juuri tuolta alueelta taivaankantta takomaan. Myös hiisi-sana on tullut tänne hänen tuomanaan tuon alueen kautta.

Umpihanki