KESKUSTELU

Hmm, laitapa elämä muistitikulle ja aja sitä tietokoneella, tuskinpa siellä on kokijaa mukana. Maailmankaikkeudella on ominaisuus fysikaalisen ulotteisuuden lisäksi, ja se on kokeminen. Matemaattisesti voidaan ehkä joskus TOE:lla simuloida maailmaa jossakin pienessä mittakaavassa fysikaalisesti, mutta kokeeko simuloitu ihminen, vai toimiiko se kuin automaatti? Onnistuuko siis tietoisuuden, kokijan, subjektiivisen näkökulman formaattimuunnos maailman rakenteen hiukkasista vaikkapa biteiksi? Epäilen ettei. Siten maailman rakenneaineksissa olisi kaksi puolta, ulotteinen ja kokeva, ja vaikka ne olisivat rinnakkaisia, kokijaa ei voi kopsata mallintamalla fysikaalismatemaattinen puoli. Näin kyllä luonnon aineksia kasaamalla saadaan kokevia olentoja, mutta kun käytetään muuta kuin luonnon kokemaan kykeneviä aineksia, tuo pelkästä automaatista erottava tekijä puuttuu. "Kuka tilasi tietoisuuden" on hyvä heitto, ja sitä sietää ajatella. Tai onko niin että tietoisuus luokin fysikaalisen? Yksi ja ainut kokeva tietoisuus jakautuu osiin, kokeakseen moneuden. Ja siksi se luo suhteisuuden eli järjestäytyneen fysikaalisulotteisen rakenteen, kokeakseen loogisesti monena.

haetko nyt takaa sitä, että kirjoissa voi olla erittäin paljon virhetulkintoja ?

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Joh. 3:16

Hukkuisi, siis joutuisi kadotetuksi. Kadotukseen joutuva on siis kadoksissa, syvissä vesissä yksin, ja tarvitsee delfiinin joka hänet tuo pintaan. Ihmisten kalastaja on oiva vertauskuva

Jos uskoo että vedessä on puhuvia kaloja, niin on eksynyt väärille (kadoksissa väärillä) vesille. Ja jos uskoo että puutarhassa on puhuvia käärmeitä, niin on eksynyt väärään (kadolsissa väärässä) puutarhaan

No puhutaan sitten vaikka pimeydestä ja valosta. Liian kaukana valosta on kadonnut pimeyteen, jolloin tarvitaan apuja päästä taas valkeuteen. Samoin kuin syvissä vesissä on vaikea lähteä oikeaan suuntaan ja löytää pintaan, eli taas pimeydestä valoon

Tuli semmoinen ajataus tässä että jospa ihminen on vaan yksi universumin evolution tilapäisiä kehitysmuotoja. Jos se kerta se big bang tapahtui ja jatkuu siten että universumi leviää ja laajenee koko ajan ja siinä tapahtuu koko ajan uusia kemiallisia ja fyysisiäkin ilmiöitä, niin ihminenhä voi olla vain yksi tilapäinen ilmiö universumissa.

Niin on. Kaikilla elementeillä on totuutensa/tietoutensa/valonsa, ja sen vastakohta on valhe/epätietous/pimeys.

Aluksi oli vain alkeishiukkasia joita omin silmin emme voi nähdä; "ei ollut mitään"; Tyhjä ei voi paukahtaa.

Jos dynamiittia jauhaa niin kauan aikaa että se muuttuu näkymättömäksi, se ei paukahda. Mutta jos tekee päinvastoin, kokoaa dynamiitin alkeishiukkasista sellaiseksi niinkuin kuin se tasan tarkkaan oli, se voi paukahtaa.

Ei omin silmin nähtävää = ei mitään?

Ei se nyt ihan noin mene.

Ja kyllä, totta kai ihminen on vain väliaikainen olento. Jos emme keksi keinoa matkustaa pois tältä pallolta, katoamme viimeistään 400 miljoonan vuoden päästä, kun aurinko alkaa laajeta ja meret kiehuvat pois. Elämälle elinkelpoisesta ajasta maapallolla on käytetty jo noin 80 %.

On epätodennäköistä, että ihmisellä on edessään näinkään pitkää elämää: nisäkäslajit elävät keskimäärin vain 1-2 miljoonaa vuotta. Meillä on takanamme vasta noin 200 000 vuoden historia. Se on geologinen silmänräpäys, ja maailmankaikkeuden mittakaavassa ei edes sitä.

Ei siis ole mitään syytä olettaa, että olisimme jotenkin erikoisia, valittuja tai maailmankaikkeuden olemassaolon syy. Höh, mehän olemme vain yhdellä pikkuruisella kivipallolla yhden keskikokoisen galaksin laitamilla liikuskelevia hieman keskimääräistä monimutkaisempia hiilimöykkyjä.

Toiset ajattelevat "maailmanloppua", kun taas toiset "maa ilman loppua".

Alkuräjähdysteoria ei ota kantaa mihinkään tyhjyyden paukahtamiseen. Kannattaa päivittää ymmärryksensä kyseisestä teoriasta.

Tarkoitako maalla maapalloa. Niin, siinä tapauksessa en usko että maapallo-kaan on ikuinen., tilapäinen sekin vaan. Tuhkaksi sekin muuttuu aikanaan.

Ei todellakan ole tarvinnut pamahtaa ei vaan hissunkissun lakaa laajentua, jos nyt sekään on oikea ilmaisu, mutta en keksi nyt parenpaakaan tässä hädässä.

Sitä ei ole kuitenkaan kertaakaan vielä tapahtunut.

http://www.youtube.com/watch?v=IuTUMD-WzlM

Viittasin viestilläni lähinnä tuohon Simonahon dynamiitinhieromiseen.