KESKUSTELU

heh, tuostahan tulee mieleen Warhammerin ihmiskunta.

Eikös elollinen sitten näistä koostu?

On hyvä tiedostaa asiayhteys. Viestien osittaminen usein saa asiayhteyden hämärtymään.

Elollisesta aineesta voisit kertoa vaikka mistä sähköinen voima on peräisin.
Ei sillä etteikö se niinsanotulla elottomalla aineella olisi sama.

Aweb

Tuohan ei tietenkään onnistu, sillä se mitä kristinusko käsittää jumalana , ei ole suinkaan
"oikea "jumala. Mutta kristinuskosta riisuthan liika, tai ylimääräinen papeilta peräisin oleva pois.
Valitettavasti eurooppalainen ihminen on ymmärtänyt koko idean jumalasta täysin väärin, pohjana "ihmisten jumaluudelle", käsitykselle jumalasta on ollut juuri " ihmisenkaltaisuus", niin teoissa kuin myöskin aatteissa.
Muissa uskonnoissa ei jumaluus suinkaan ole kristinuskonnon kaltainen tyranni, tai monarkki.

Useissa ei kristillisissä uskonnoissa, jumaluus on kaikkeus itse, jolla on oma tietoisuutensa. Joka nukkuu toisinaan ja herää toisinaan, tai jonka uloshengityksen tuloksena syntyy maailma( Big Bang) , joka vetätyy kasaan jumalan sisäänhengityksen
aikana. Nämä " hengitykset " on sitten hyvin kuvaannollisia, eikä suinkaan tarkoiteta
jotaki nukkuvaa superjumalaa, joka hengittää ulos kokonaisia maailmankaikkeuksia, ja imee ne taasen takaisin, kuten ihminen hengittää ilmaa.

Materian ilmaantumista tyhjyydestä nimitetään vain "uloshengitykseksi", ja materian katoamista " sisäänhengitykseksi".


Intiassa on pieni mutta hyvin merkittävä tarina, joka selittää jumalan tai jumaluuksien olemusta.

Kerrotaan jumalista, jotka kirnuavat "tätä maitomerta", kunnes siihen ilmaintuu kokkareita, ja niistä kokkareista [b]Naraada kokoaa maailman.[/b]

( siis alkuräjähdyksen jälkeen syntyi ainetta joka sitten tiivistyi vedyksi, ja viimein niiksi
alkuaineiksi , jota tunnemme tänään.)

Kaunis pieni vertaus alkumaailmankaikkeuden todellisuudesta, pienet ainehiukkaset kokkareet kokoontuivat yhteen, gravitaation ( Naaraada) toimesta, muodostaen viimein maailmankaikkeuden.
Kirnutessa syntyy kokkareita , ihan kuin oikeassakin kirnussa kirnuttaessa voita.
Vertaus on kauniin runollinen , ja samalla kylmän tieteellinen.
Senhän nykytiede on todistanut , pala palalta.

Kirnu jolla jumalat kirnuavat on sitten se sama stabpha , elikkä taivaanpylväs jonka ympärillä
kaikki pyörivät. Tuosta on sitten kehittynyt suomalaiseenkin mytologiaan myöskin sampo.
Joka tässä tapauksessa on alkumaailmankaikkeuvessa vaikuttanut voima, "kirnu"
joka loi kokkareita, joista sitten koottiin kultaa ja hopeaa, siis maailmankaikkeus.

Tällainen uskonto joka perustuu ikivanhaan tietoon ei juuri hätkähä "Valtaojien " eikä
muittenkhan kirjoituksista.
Mutta kristinuskon sumutukselle tieteen edistyminen, on isku vyön alle.

Tuo tyrannihan on tieteenomijoiden olkiukko eikä mikään kristinuskoon perustuva jumalattribuutti.

tai sitten näin: http://www.youtube.com/watch?v=xxwG8RxQ5Zc

? kyllä siellä k-uskon pyhässä kirjassa annetaan jumalasta varsin tyrannimainen kuva. "jos et usko muhun joudut kadotukseen, jos uskot muihin, ku muhun ni joudut kadotukseen..."

Tässä on nyt kyse siitäkin miten "Jumala" ymmärretään. Usein vaikuttaa siltä että ateisteilla on mielessään tarkka kuva Jumalasta tai jumaluudesta, ja lähtökohtana se että sellaista ei ole olemassa, koska sellaiseen uskominen on typerää.
(Jumala = Vanhanäköinen ihmisenkaltainen miespuolinen henkilö, jossain tuolla ylhäällä näkymättömissä, ja jolla on uskomattomia taikavoimia. Joskus tuntuu, että vaikka kuinka koettaisi poistaa ateistin mielestä tällaista alkeellista jumalakäsitystä, siitä pidetään kynsin hampain kiinni, koska se on niin helppo tehdä naurettavaksi ja sulkea pois.)

Itselleni Jumala merkitsee yksinkertaisesti sitä Alkuperäistä Alkuvoimaa, joka on tämän todellisuuden ja luonnollisuuden yläpuolella ja luonnonlaeista riippumaton. Nähdäkseni jokin sellainen Voima on PAKKO olla olemassa kaiken alullepanijana ja perimmäisenä taustavaikuttajana.

Jotta voisi syntyä jotain, on oltava olemassa jotain sitä suurempaa, ja tapahtumalla täytyy aina olla aiheuttaja. Eikö tämä ole pelkkää logiikkaa?

Käsite "yliluonnollinen" siis ateistien taholta ymmärretään vähän toisin kuin miten teisti sen mieltää. "Yliluonnollinen" ei tarkoita luonnonvastaista, taikatempunomaista tapahtumaa, vaan luonnon yläpuolella olevaa, sananmukaisesti yli-luonnollista.
Tämä johtaa päätelmään että on toinen todellisuus, jolle tämä todellisuus on alisteinen. Todellisuus, jossa eivät päde samat lainalaisuudet, eikä myöskään aika-käsite merkitse samaa kuin tässä todellisuudessa.

Olipa pohtijana ja kyselijänä sitten ateisti tai teisti, joka tapauksessa jossain vaiheessa tullaan siihen johtopäätökseen, että ajattomuuden tila, ikuisuus-ulottuvuus on olemassaolon kannalta välttämätön, ja itsessään sellainen mysteeri, jota ajassa elävän ihmisen on mahdotonta tai ainakin äärimmäisen vaikeaa hahmottaa.

Jos katsotaan, että ajattomuuden tilaa ei ole, vaan kaikella on alku ja loppu, joudutaan loputtomiin kyselemään: "Mistä SE sitten tuli?" ja "Mistä SE sitten tuli? jne jne... Tässä tulee ilmi sekin, että vähintään yhtä naivi kuin jumalausko, on ateistien vakiokysymys Jumalan alkuperästä.

Jumalaan uskovat ihmiset voivat vaikuttaa naiveilta ja tyhmiltä, mutta uskonnolliset ihmiset ovat ainakin rohjenneet kohdata ne kysymykset, jotka johtavat elämää suurempiin johtopäätöksiin.
Esim. aika-ulottuvuuksien pohtiminen tuottaa oivalluksia ja päätelmiä, joiden tieteellisiä tuloksia saa odotella koko ikänsä. Ja tämäkin tapahtuu pelkällä logiikalla.

Se on sitten toinen kysymys onko Jumala (mitä Jumala lopulta onkin) persoonallinen vai ei. Onko kyse ihmistä suuremmasta ja korkeammasta Tietoisuudesta vaan ainoastaan yliluonnollisesta Voimasta ja alkuperäisestä tämän todellisuuden alullepanijasta vaikuttajasta.

"Mikään ei ole luultavampaa kuin se että on olemassa muita maailmoja." (C.S. Lewis)
Muita todellisuuden tasoja ja olemassaolon muotoja kuin se mitä itse edustamme.
Tiede on hieno juttu, mutta tiede voi tutkia vain ja ainoastaan sitä osaa todellisuudesta, sitä todellisuuden tasoa ja muotoa, jossa ihminen itse elää. Siksi tieteellä ja ihmisen ymmärryksellä on rajansa.
Rajan taakse voidaan kuitenkin nähdä, joskin vain siten että siitä on vain aavistus. Mutta tieto ja tiede ei ole ainoa eikä paras tapa hahmottaa todellisuutta.

Tässä on nyt kyse siitäkin miten "Jumala" ymmärretään. Usein vaikuttaa siltä että ateisteilla on mielessään tarkka kuva Jumalasta tai jumaluudesta, ja lähtökohtana se että sellaista ei ole olemassa, koska sellaiseen uskominen on typerää.
(Jumala = Vanhanäköinen ihmisenkaltainen miespuolinen henkilö, jossain tuolla ylhäällä näkymättömissä, ja jolla on uskomattomia taikavoimia. Joskus tuntuu, että vaikka kuinka koettaisi poistaa ateistin mielestä tällaista alkeellista jumalakäsitystä, siitä pidetään kynsin hampain kiinni, koska se on niin helppo tehdä naurettavaksi ja sulkea pois.)

Itselleni Jumala merkitsee yksinkertaisesti sitä Alkuperäistä Alkuvoimaa, joka on tämän todellisuuden ja luonnollisuuden yläpuolella ja luonnonlaeista riippumaton. Nähdäkseni jokin sellainen Voima on PAKKO olla olemassa kaiken alullepanijana ja perimmäisenä taustavaikuttajana.

Jotta voisi syntyä jotain, on oltava olemassa jotain sitä suurempaa, ja tapahtumalla täytyy aina olla aiheuttaja. Eikö tämä ole pelkkää logiikkaa?

Käsite "yliluonnollinen" siis ateistien taholta ymmärretään vähän toisin kuin miten teisti sen mieltää. "Yliluonnollinen" ei tarkoita luonnonvastaista, taikatempunomaista tapahtumaa, vaan luonnon yläpuolella olevaa, sananmukaisesti yli-luonnollista. Luonnollinen edellyttää yliluonnollista.
Tämä johtaa päätelmään että on toinen todellisuus, jolle tämä todellisuus on alisteinen. Todellisuus, jossa eivät päde samat lainalaisuudet, eikä myöskään aika-käsite merkitse samaa kuin tässä todellisuudessa.

Olipa pohtijana ja kyselijänä sitten ateisti tai teisti, joka tapauksessa jossain vaiheessa tullaan siihen johtopäätökseen, että ajattomuuden tila, ikuisuus-ulottuvuus on ajallisen olemassaolon kannalta välttämätön, ja itsessään sellainen mysteeri, jota ajassa elävän ihmisen on mahdotonta tai ainakin äärimmäisen vaikeaa hahmottaa.

Jos katsotaan, että ajattomuuden tilaa ei ole, vaan kaikella on alku ja loppu, joudutaan loputtomiin kyselemään: "Mistä SE sitten tuli?" ja "Mistä SE sitten tuli? jne jne... Tässä tulee ilmi sekin, että vähintään yhtä naivi kuin jumalausko, on ateistien vakiokysymys Jumalan alkuperästä.

Jumalaan uskovat ihmiset voivat vaikuttaa naiveilta ja tyhmiltä, mutta uskonnolliset ihmiset ovat ainakin rohjenneet kohdata ne kysymykset, jotka johtavat elämää suurempiin johtopäätöksiin.
Esim. aika-ulottuvuuksien pohtiminen tuottaa oivalluksia ja päätelmiä, joiden tieteellisiä tuloksia saa odotella koko ikänsä. Ja tämäkin tapahtuu pelkällä logiikalla.

Se on sitten toinen kysymys onko Jumala (mitä Jumala lopulta onkin) persoonallinen vai ei. Onko kyse ihmistä suuremmasta ja korkeammasta Tietoisuudesta vaan ainoastaan yliluonnollisesta Voimasta ja alkuperäisestä tämän todellisuuden alullepanijasta vaikuttajasta.

"Mikään ei ole luultavampaa kuin se että on olemassa muita maailmoja." (C.S. Lewis)
Eli kaiken todennäköisyyden mukaan on muita todellisuuden tasoja ja olemassaolon muotoja kuin se mitä itse edustamme. Ihmiselle on vain kova paikka myöntää, että tämän todellisuuden tutkimiseen tarkoitetut tieteen metodit eivät jossain vaiheessa enää pädekään.

Tiede on hieno juttu, mutta tiede voi tutkia vain ja ainoastaan sitä (uskoakseni hyvin pientä) osaa todellisuudesta, sitä todellisuuden tasoa ja muotoa, jossa ihminen itse elää. Siksi tieteellä ja ihmisen ymmärryksellä on rajansa.
Rajan taakse voidaan kuitenkin nähdä, joskin vain siten että siitä on vain aavistus. Mutta tieto ja tiede ei ole ainoa eikä paras tapa hahmottaa todellisuutta.

Kyllähän sen nyt maalaisjärjelläkin tajuaa. Jeesuksen rakkaudenkäskyn toteuttaminen johtaa hyvään elämään kaikilla yhteiskunnan tasoilla, rikkominen taas huonoon. Sitä ei voi Valtaojakaan viisaudessa kiistää. Ja nimenomaan Jeesuksen sanoista tuo kadotukseen joutuminen on poimittu.

Niinpä. Vanhassa testamentissa ei taideta mainita sanallakaan mistään helvetistä. Ihmiset vain kuolivat ja menivät lepoon isiensä tykö. Mielenkiintoista sikäli, että Juutalaisilla ei ole ensinkään mitään konsensusta siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, koska heille se on ihan epäoleellinen kysymys.

Riippuu mitä ja kuinka vanhaa testamenttia tutkii. Raamattu on kasattu m m "muslimien", "juutalaisten" ja "kristillisten" kirjoituksista kristinuskon "uudeksi testamentiksi", siis sen jälkeen kun m m Alexandrian, Ateenan ja Rooman kirjastot oli tuhottu.

Kuka ja mitä Jumala on, on tasan tarkalleen selvitetty Raamatussa.

Matti E Simonaho | Viestin otsikko: Re: Raamatun muuttumattomuus | ViestiLähetetty: La Heinä 24, 2010 11:19 am

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/raamatun-muuttumattomuus-t43496-300.html

henkisellä puolella kyllä, fyysisellä puolella ei, tai no riippuu mitä elämää pitää fyysisellä puolella "hyvänä". mikäli haluaa menestyä rahallisesti fyysisellä puolella täytyy olla ahne, röyhkeä, petollinen, itsekeskeinen jne... joka taas rikkoo rakkaudenkäskyä. mikäli oikeita asioita pitää tärkeinä ja raha on vain numeroita niin kyllä olen kanssasi samaa mieltä. sellaisella ihmisellä rakkaudenkäskyn toteuttaminen johtaa hyvään elämään kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Jeesushan oli jumalan suu ? miksi se käsky on muodossa: "jos et usko minuun joudut kadotukseen" eikä muodossa "jos et usko minua, joudut kadotukseen"

Kannattaa pitää mielessä, että ne "kirjat" on käännetty latinasta.

Jos joku esimerkiksi uskoo, että puutarhassa on ollut tai että puutarhassa on puhuvia käärmeitä, niin silloin hän on joutunut kadotukseen*. Parempi on tietää ettei ole.

*Henkilö ei ole kadotettu, mutta totuus on kadonnut hänestä.