KESKUSTELU

Täällähän olikin oma ketjunsa keskustelulle noista uskoista ja jumalista, jota on käyty vähän siellä täällä eri ketjuissa.

post393896.html?hilit=%20Jumis#p393896

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-22991.html

post1244405.html?hilit=%E1%B9%A4iauliain#p1244405

Jumis-uskoon kuuluvat niin ikään "jumis"-nimiset kaksinkertaiset, tai kahdesta yhteenkasvaneesta yksilöstä koostuvat "luonnonmerkit" (jollaisia titekin kannatti jalostumielessä keräillä, koska kahdentumiset ja muut kraannaisuudet saattoivat olla perinnöllisiä, ja lajikkeita kannatti myös riteyttää), ovat liettuaksi
"keimerys", ja sehän on tuttu sana kerikasta ja kreikkalsiesta mytologiasta, ja nyö nykyuaikaisesta biologiasta.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... %C4%97&h=0

" jumis (gen. pl. ~ju)

1. keimerys (pvz. suaugę į krūvą du riešutai, dvi varpos, iš vieno kelmo išaugę du medžiai ir pan.)

(esimerkiski samaan kuoreen kavaneet kaksi pähkinää, sanasta korresta kasvavat kaksi tähkää, yhdestä juuresta kasvavat kaksi puuta jne.) ja erityisesti kaksi yhteenkasvanutta/-vartettua eri puuta jne.)

2. (Jumis) mit. Jumis (laukų vaisingumo, derlingumo dievybė latvių mitologijoje) "

(Jumis, myt. peltojen hedelmällisyyden, satoisuuden juala latvialsiessa mytologiassa) "

"Keimerys" on tietysti sanana ja ilmiönä kimaira, chimera (kimara) kreikan kilestä ja mytologiasta!

http://en.wikipedia.org/wiki/Chimera_(mythology)

http://en.wikipedia.org/wiki/Chimera_in_popular_culture

http://en.wikipedia.org/wiki/Mount_Chimaera

Tuosta on jumalat kaukana: juminkeko on jumin eli tupajumin jättämä hyvin pieni purukasa jonka kiertäminen ei onnistu, koska se on seinällä.

Se on huono enne se juminkeko.

post1129091.html?hilit=%20Virolaisen%20navetta%20#p1129091

Kielitieteen valossa on vakavasti esitettävä kysymys, palautauvatko liiviläisten (latvian sana osoittatuu palauvan liiviin) kimairat eli Jumis-uskonnon keräämät monikertakasvit, erityisesti hedelmät, peräisin kreikan vastaavista vai päin vastoin: kreikkalaisten vastaavat Jumis-uskonnosta! Tuo uskonto ei ollut alunperin balttilaista, siellä palvottiin alun perin Aurinkoa, ukkosta ja muita taivaanvoimia.

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word

Lithuanian:kemerỹs = kaksoishedelmä, erityisesti pähkinä, ”kimaira”

Etymology: 'Zwillingsfrucht, besonders zwei zusammengewachsene Nüsse', daneben keĩmaras, -is, -ỹs; vgl. lit. kẽmuras 'Haufen, Menge, Dolde, Büschel, Traube',
lett. cēmurs 'Dolde, Traube, Büschel' = terttu ym. (s.s.v. kẽmuras), daneben lett. ceimurs 'Renntiermoos, Renntierflechte' = poronjäkälä. Die Formen mit eim beruhen auf Ablautsentgleisung von lit. kiminaĩ, kimonaĩ 'Moos', lett. cimenis, cimins 'Haarschopf', cimini 'langes Haar' aus, deren im im Grunde auf *m zurückgeht, wie aus lit. kaminaĩ (Coadjuthen nach Kurschat), das mit synon. kiminaĩ, kimonaĩ ablautet, hervorgeht, vgl. auch čech. čmání, čmanina 'Unkraut' (Zubatý AslPh. 16, 387 = Studie I 2, 22 ff., Būga RFV67, 236, Nieminen LPosn. 3, 198 ff.). Mit keĩmaras etc. harmoniert im Vokalismus das davon abgeleitete lit. keimeriúotis 'die Beine auseinanderspreizen'.

Lithuanian: kẽmuras = paljous ym, ”juminkeko”?

Etymology: 'Haufen, Menge, Dolde, Büschel, Traube' (Būga Aist. st. 182, KS 196. 215),

lett. cēmurs 'Dolde, Traube, Büschel', daneben ḳēms dessen Anlaut dem Einfluss von kams 'Klumpen, grosse Masse, Kloss verdankt wird (s.s.v. kãmanos, kemėras); vgl. auch lett. kamuõls, lit. [/b]kamuolỹs[/b] (s.d.) 'Knäuel, Klumpen'.

Über weiteren Zushg. von lit. kẽmuras s. unter kemerỹs, wo auch über das Verhältnis zu lit. keĩmaras usw. gehandelt ist.

Lithuanian: kemzraĩ

Etymology: 'vermodertes Stück Holz', wohl zu der s.v. kemėras 'unförmiger, grosser Gegenstand usw. 'sowie s.v. kẽmuras, kemerỹs, kẽmsti zusammengestellten Sippe.

Lithuanian: ”kẽmsti...kẽmsta...kẽmso”
Etymology: (1. prs. -mstù, -msaũ), kẽmžti (-žtù), kemžýti 'abmagern, im Wuchse zurückbleiben, abgezehrt werden, dahinschwinden, erstarren', kemzà, kémžà 'kränklicher, abgemagerter, zwerghafter Mensch',
kémṥti (-ṥiu) 'langsam gehen, kaum sich schleppen', kemėžúoti 'schwankend, hinkend gehen'.

Būga RFV 70, 102 vergleicht mit letzterem russ. čemezit' cf. Dal' 4, 1304 čemezit'sja = kulemesit' 'Unsinn reden, unsinnig handeln, in Unordnung bringen, Verwirrung anstiften'. S. auch s.v. kemẽklis 'wer sich im Sprechen oft verhaspelt', ferner s.v. kamblỹs über kẽmbti 'abmagem usw.' kẽmbras 'mager, abgezehrt, erstarrt' etc. Auch keñgras kommt als Synon. von kẽmbras vor.

Lithuanian: kiemenà

Etymology: 'Wiesenkraut' (Juškevič, Skardžius ŽD 230), gehört zu kiẽmas 'Dorf usw.', káima(s) '(Bauern)dorf' (s.s.v. kiẽmas), wie mit Recht Skardžius a.a.O. und Nieminen LPosn. 3, 201 annehmen. Dagegen kiemeraĩ 'Alpkraut', das Trautmann Wb. 133 zusammen mit kiemenà anführt, ist in dieser Schreibung nicht sicher bezeugt und beruht nur auf Nesselmann 193 (aus Brodowski und Qu.). Wie Nieminen a.a.O. bemerkt, handelt es sich wohl um eine Pflanze, die kemė'ras 'Wasserdost' heisst und nach Berneker Wb.1, 142, Sšawski SlOcc. 18, 275 mit poln. ciemierzyca 'Nieswurz' für älteres czemierzyca, von čemer 'Gift' (bulg. skr. slov.) sowie mit ahd. hemera 'Nieswurz' verwandt ist. S. auch Brückner Wb. 62.


Lithuanian: kẽmas = tonttu, henki (= Jumis?)

Etymology: 'Vampir' (vampirus spectrum), cf. lett. ḳēms 'Gespenst = kummitus, aave, henki, haamu (tämä san voi tulla täältä), Kobold' = "vuorenpeikko". Nach M.-Endz. aus liv. kәm(s)


Tästä viimeisestä liivin sanasta saadaan kuurilais-r-päätteellä "kemeras"-tyyppiset sanat, joten ne eivät todellakaan vaikuta kreikkalsilainoilta ALKUPERÄLTÄÄN. Kreikassakin harrastettin kyllä samoja, ja "kimaira" yleistettin ainakin mytologiassa eläimiin ja ihmisiinkin (joskin oli sitä mallia erityisesti Egyptistäkin).

Tuossa kasois- ja kerrannaiskasvien keräämisessä ja vaalimisessa esiintyi kuitenkin uskonnollisessa muodossa kasvinjalostuksen idea, ja saattaa olla, että sitä kautta kehitettiinkin geneettisesti tuottavampia viljelyskasveja.

Myös sana kiemas = kylä saattaa liittyä parveen (ja saattaa toisaalta olla tuon mytologisen "olion" sijasta "kiemerys" sanaparvekin taustalla.

Lithuanian: kiẽmas

Etymology: 'Hof(raum), (Bauern)hof, Gehöft, Dorf',

káma(s) '(Bauern)dorf, Land im Gegensatz zur Stadt', kamenė 'Herde' (zur Bildung und Intonation s. Skardžius ŽD 236, Būga KZ 51,130), kaimýnas, kaimỹnė 'Nachbar(in)' (zur Bed. vgl. lat. vicinus 'Nachbar': vicus'Dorf'), als Fem, auch kaimynkà (suffixal durch synon. russ. [/b]susedka[/b], poln. sąsiadka beeinflu­t), kiemionìs = kaimiẽtis 'Dorfbewohner' (zum Suffix vgl. Skardžius a.a. O. 122.125).

Lett. ciems, dial. ciema 'Gesinde, Bauernhaus, Dorf, ciemē iet 'zu Besuch gehen' (vgl. schweiz. ze dorf gen und Verf. ZslPh. 20, 67 ff.), ciemuoties 'zu Gast sein, Besuche machen', ciemiņṥ 'Gast aus der nahen Nachbarschaft', kāmiņṥ 'Bewohner desselben Dorfes, Nachbar',

preu­. caymis 'Dorf' Voc. 797 (bei Grunau 94,3 cayme), keimaluke 'sucht heim' (vgl. alett. mejes piemeklœt, osorb. domapytać dass. und Brückner FW 197, Bezzenberger KZ 41, 892, zuletzt Verf. Balticosl. 3,485), Ortsn. wie lit. Kaimẽlis, Kiemẽliai, preu­. Caymelawken etc. (Gerullis Ortsn. 53. 122. 186. 201, Jonikas BzN 2,26, Otrębski LPosn. 2, 35).

Nach Būga KS 70 ff. 166. 229 gehören lit. káma(s), kiẽmas etc. zu abg. pokojü, russ. pokoj etc. 'Ruhe' (Berneker Wb.1, 538 ff.), abulg. počiti 'ruhen' usw. (Berneker a.a.O. 166), weiter zu ai. cirà- 'lang(während)', apers. ṥiyeti- 'Wohlbehagen', av. ṥeti- 'Freude' (s. über den Anlaut Reichelt 85, Meillet-Benveniste 71. 88, Kent Old Persian 37), lat. quiœs 'Ruhe', got. hveila 'Zeit, Weile, Stunde' usw. Andererseits werden die balt. Wörter von Bezzenberger BB 27, 168 verbunden mit griech. kèmh 'Dorf', das er nicht von kwmoj 'Gelage, gro­er Zug, Schwarm' trennen möchte, indem er auf lit. kaĩmene† 'Herde' verweist, got. haims 'Dorf, Flecken', ae. hám (ne. home) 'Haus, Dorf, Heim' (zur Bed. s. auch F. Kauffmann WS 2, 1 37).

JUmin voi olla JEWmin
JEW (JW:IM) on Goottia ja tarkoittaa IHMINEN ja ei ole sidottu kansaan, kieleen, kulttuuriin ... .. .

Löytyykö alueelta joukkohautaa?

Melko myöhäinen rautakautinen Rusnė-uskonto yhdistää vanhempien uskontojen elementtejä:

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/koska-suomaiset-ovat-muuttanet-suomeen-t45127-728.html

Juminkeko on asuttamamme planeetta MAA !
Kiertää päivän, kiertää kuun, vaan ei kierrä juminkekoa. Aikamoinen jumalan keko siis : vaikka kiertää yötäpäivää, ei pystynyt maata kiertämään !

Jaa, mie ko oon raukka ain luullu, että juminkeko on manalan korvike, paikka jonne kuolleet menevät ja jumi maanalasen jumaluus, pikkasen sellanen pirun olonen persoona. Tuohon maailman aikaan ei menty suoraan päätepisteeseen, vaan kun ihminen kuoli, niin se veteli jossain välitilassa (vrt. tuonenvirta), jota siis tuolla jumin keolla meinailen - jumissa kahden maailman välissä. Toki voi tuo olla se jääkikkare, mikä hyisenä voisi mieltyä manalan jonkun jehun tekeleeksikin, ehkä. Koppakuoriaisen nimessä jumi ei taatusti viittaa yhtään mihinkään hyvään, vrt. kuolemankello.

Arkkis. Kiema (olla kiemana) jonkun muinaisen nykysuomen sanakirjan mukaan liittyy vankasti hutikassa teutaroimiseen lähinnä iloisen oloisessa mielessä. Siis suomenkielessä noin. Joku vanha sanontakin on missä neito kiemailee ja keimailee....
Muut kielet voi huoleti pitää kiemaa kylänä tai tonttuna. Jossain kaukaisessa maassa kiema keiku (tjs) on paikallinen heimopäällikkö suorastaan niinko sulttaanin vastine.

eedith: pikkasen muoksin

Esitä kysymyksiä:
Mikä kiertää päivän?
Mikä kierää kuun (tai kuukauden (kuu=kuu kausi) ennekuin on jälleen täysikuu)?

Vastaus on suhteellisen helppo, kun näkee että se "juminkeko" on suhteellisen suuri. Ei ole mitään tekemistä "muinaisen uskonnon" kanssa, vaan muinaisen tieteen; Mitä maa, kuu ja aurinko kiertävät?

Tupajumin tekemä keko. Tupajumi syö puuta, kuten termiititkin. Termiitit tekevät kekoja ja asuvat niissä, tupajumit eivät, mutta joku on sotkenut termiitin ja tupajumin ja kutsunut termiittikekoa juminkeoksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tupajumi

Näin ollen tupajumi voi olla myös henkilö jolla on ummetusta, ja on jäänyt jumiin vassaan/tupaan, ja keko on tulos = tupa=jumi=keko

Parempi on tarkastella sanoja tieteellisesti, niin ei synny GerMaanisia saagoja.

Maailma : maa + ilma + ma (mie, minä ja : Σ+90Μ-90S O(N): sa, sie, sinä)
Maailmassa : Maa + ilma + ma/sa + massa

Saagamestari itse

Mutta joo, jos ajattelee tuota arvoitusta, niin vanhoissa suomalaisissa taruissa on kertomus siitä kuinka piru vangittiin neulansilmään, kun se oli ensin aikansa keppostellut ja leuhkinut mahdillaan. Saattaa olla samankaltaista ajatusta tuo arvoituskin. Että juminkeko on jotain niin pientä ja höttöä ja niin pöljässä paikassa, että siksi sen kiertäminen ei onnistu.

Eikös nuo jumit muuten noin virallisesti puuhaa puun ja kuoren välissä - vähän niinko jumissa?

Maailmassa: maa on massa joka on ilmassa, ja kaikki 'ma' ('minät', ihmiset) maailmassa on massa. Ihmiset ovat maan päällä, mutta silti ilmassa, koska maa on ilmassa.

Maa il massa, voi olla myös maa ja kansa, kaikki riipuen siitä mistä tieteelisesti keskustellaan, myös ilma on il-massa jolloin pitää tietää mistä näkymättömistä mutta silti todistettavasti läsnä olevista komponenteista ilma koostuu.

Jumi jumal jumala , ja jumalat asuu taivaassa, ja taivas miljooninen tähtineen on jumalan asuinpaikka Juminkeko.
Sitä ei niin vain kierretäkkään.

Jumi on myöskin paikoillaan pysyvä= olla jumissa.
Myöskin ennen vietettiin Jumin häitä, ja maattiin Jumissa.
Huono vain että nuo" kauniit ja mukavat pakana-aikain tavat"
ovat sen kristuksen uskon myötä menhet menojans.