KESKUSTELU

Täsmennys otsikkoon: "peitelläänkö rasismipuheilla maan omien köyhien tilannetta."

Professori Jukka Kemppinen nostaa esille kiinnostavan näkökulman käynnissä olevaan rasismikeskusteluun. Suomessa on niin vähän muukalaisia ja turvapaikanhakijoita, että voi olla mahdollista että puheilla rasismista saattaa olla tietoinen tai tiedostamaton tarve peittää alleen maan omien köyhien tilanne.




Ts. puheet rasismin lisääntymisestä Suomessa, jonka teesin mm. Timo Vihavainen ja eräät muutkin ovat hylänneet tutkimustuloksiinkin vedoten, johtuvat pohjimmiltaan esim. niiden puolueiden epäonnistumisessa torjua suomalainen köyhyys maasta. Klassinen ratkaisu: käännä kansalaisten huomio jonnekin muualle.

http://kemppinen.blogspot.com/2011/12/pilkkasiipi.html

Vihapuheskandaaleista tunnetuksi tullut Perussuomalaiset ei ole kovin vanha puolue, eikä se ole kertaakaan ollut hallitusvastuussa, joten miten se on voinut epäonnistua köyhyyden torjumisessa?

Itse en ole sinällään muukalaisvastainen, mutta monien rasisteiksi leimaantuneiden tavoin olen sitä mieltä, että oman maan kansalaisten pitää olla etusijalla ja esim. asunnottomille pitää taata majapaikka ennen ensimmäisenkään uuden pakolaisen vastaanottamista maahamme.

Tälläkin palstalla on satoja vihaviestejä perussuomalaista puoluetta ja liikettä vastaan, selvästi puoluesidonnaisilta kirjoittajilta. Pääargumenttina rasisdsmisyytökset henkilöitynä Halla-Ahoon. Myös vertauksia natseihin, jotka profiloituivat myös työväenluokan edustajiksi, esitetään hyvin usein.

Mä luulen että sä käänsit ton asetelman nurin, pikemminkin perinteiset suuret puolueet, demarit etunenässä, ovat epäonnistuneet yhteiskunnan jakautumisen estämisessä ja ovat nostaneet rasismikissan pöydälle siirtääkseen huomion toisaalle.

Voisiko asetelma olla niinkin, että kaikki puolueet pohjimmiltaan ovat sisäistäneet sen että globalisoituneessa ympäristössä suomalaisenkaan poliittisen järjestelmän mahdollisuudet oman kotoperäisen köyhyyden ja osattomuuden poistamiseen on lähes mahdoton haaste?

Tämän jälkeen poliittisille puolueille jää sitten "toisarvoiset" asiat joiden avulla yritetään erottautua muista. Maahanmuuttokeskustelu on saanut sen volyymiin verrattuna sittenkin aivan kohtuuttoman painoarvon vaikken maahanmuuton merkitystä haluakaan marginalisoida.

Luonnollisesti rasismipuheilla peitellään oman maan köyhyyttä ja muita negatiivisia piirteitä mm. kouluampumiset jne.

Eli Suomen ongelmia ovat köyhyys, rasismi yms. Sama tilannehan oli Saksassa aina Hitlerin valtaannousuun asti, kaikki mahdollinen pistettiin juutalaisten niskaan. Hitlerin Saksa ei ole natsikortti, koska juutalaisvastaisuutta ja rasismia (tieteellinen rasismi) ilmeni jo ennen natseja, rasismilla vain päällystettiin se tie, joka johti Hitleriin.

USA soti Irakissa ja Afganistanissa, koska pahat löytyivät muualta maailmasta, vrt. pahan akseli.

Juutalaiset arvioivat vielä Hitlerin valtaan nousun aikoihinkin, että Saksassa olisi ollut vähemmän antisemitismiä kuin useimmissa sen naapurimaissa ja jopa sellaisiakin kommentteja kuului että Saksa olisi ollut Euroopan juutalaisille paras maa Euroopassa. On myös syytä otaksua ettei USA:n etelävaltoiden rasismi ollut ehkä sittenkään "kansan syvistä riveistä kummunnutta" vaan sillä oli todennäköisesti hyvinkin lähtökohdat paikallisen poliittisen ja taloudellisen eliitin motiiveista ja ambitioista. Mustien sortamisen perusteet olivat sidoksissa talousjärjestelmään jossa he muodostivat halvan, käytännössä lähes ilmaisen työvoiman. Esim. Alabamassa parinkymmenen vuoden aikana (n. 1890-1920) yli 100 000 afroamerikkalaista (pääosin miestä) oli orjuutta muistuttavassa työsuhteessa (vankeja, velkavankeja ja varsin kyseenalaisin syin pidätettyjä ja pakkotyöhön passitettuja).

Orjuuden lakkauttamisen myötä Amerikan etelävaltioiden mustat joutuivat jopa kurjempaan asemaan, kuin ennen. Aikaisemmin sai ruokaa ja jonkinlaista huolenpitoa, orjahan oli kallis. Kun sitten valkoinen köyhäilistö pääsi, tai joutui, kilpailemaan samoista työpaikoista puuvillaplantaaseilla palkattiin enemmin valkoinen kuin musta työntekijä, koska palkaa piti maksaa.

Mutta pitkällä aikavälillä he ovat tainneet kyllä hyötyä.

Tieteellisestä rasismista sen verran, että jonkin sortin rasismia harjoitettiin myös Neuvostoliitossa, kun ihmisiä pyrittiin muuttamaan neuvostokansalaiseksi, uskovaisia tapettiin ja pistettiin vankilaan:

Panem et circenses.

Vanhin temppu kirjassa. Arvokeskustelu on media pornoa johon on helppo vetää koko kansakunta mukaan. Kuka tahansa latvalaho voi esitellä mietteitään ilman minkäänlaista asiantuntemusta ja kuten voi useammaltakin taholta todeta niin homoillat, lutkamarssit ym. vetävät eniten keskustelijoita lehtien palstoille. Pelkkää meta-keskustelua joiden merkitys järjestelmän dynamiikassa on häviävän pieni.

Modernin maailman poliitikot ovat reaktiivisia leipäpappeja. Sotureita jotka menevät taisteluun etsimään voittoa. Ei visioita, ei ideologiaa. He toivottavat tälläisen paskanjauhannan tervetulleeksi, koska se peittää heidän todellisen olemuksensa varsin tehokkaasti.

Rasismikeskustelu on helppoa sillä siinä keskustellaan abstrakteista asioista vähän niinkuin kummituksista. Todella vaikeita kysymyksi niin oppositio- kuin hallituspuolueille olisikin lähes mahdottoman yhtälön - demografinen yhtälö jossa ansiotuloverotus ei voi kasvaa kovinkaan paljon mutta menot kasvat vastustamattomasti. Nykyisellä menolla jossa teeskennellään meillä olevan vahvan hyvinvointivaltion (vaikka se näyttää rapautuvan) pannaan vain pää pensaaseen. Niinpä ei tarvitse ihmetellä miksi poliittisesti voimattomat puolueet keskustelevat vähemmän kohtalokkkaista kysymyksistä kuten rasismista tai seksuaalivähemmistöistä. Niissä ei tarvitse rahaa liikutella mutta voidaan luoda sädekehä pään päälle omilla korkealentoisilla teeseillä.

Rasismi ja maahanmuuttokriittisyydellä joukko maahanmuuttokriittisiä on myös päässyt "tuottoisiin hommiin" joten homma toimii koko poliittiselle kartalla. Jos rasismikeskustelu vedettäisiin vessanpöntöstä alas joutuisivat poliitikot ikävään tilanteeseen: keskustelemaan todella tukalasta tilanteesta mikä vallitsee väestön keskuudessa (olivat he sitten kantaväestöön kuuluvia tai maahanmuuttajia). Voi olla että sosiaalisessa hierarkiassa kohoamiselle on muodostumassa yhä vakavampia esteitä Suomen tapaisissa hyvinvointivaltioissa. Poliittiset liikkeet näyttävät olevan aika voimattomia.