KESKUSTELU

Raatilaisille tehtävä. Tulkitakaa seuraava lause. Milloin siis tapahtuu?:

"Vai syntyykö hiilestä aikoinaan timanttivuoria ja metaanijärviä?"

Sehän on ote tuosta tiedeuutisesta. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?

Oma kielikorva suosittelee muotoja "syntyykö aikanaan" (tulevaisuudessa) tai "syntyikö aikoinaan" (menneisyydessä).

Hih. Melko pähkinä

"Syntyykö" viittaa preesensiin tai futuuriin, mutta "aikoinaan" menneeseen aikaan. Käsitän tuon siten, että hiilestä voi siis syntyä timanttivuoria ja metaanijärviä. Kuitenkin kysymys viittaa siihen, että onko näin aikaisemmin tapahtunut. Lause on preesensin muodossa siksi, koska näin voi edelleenkin tapahtua.

Epäilen, että kirjoittajalle on tullut vahinko ja hän on tarkoittanut "syntyykö aikanaan" tai sitten on vääntänyt aikanaan-sanan monikoksi, aikoinaan. Monikolla kirjoittaja voi tarkoittaa sekä timanttivuoria että metaanijärviä.

Ding Dingin kanssa samaa mieltä.

Huolimatonta kielenkäyttöä. Taitaa kuitenkin liittyä samaan ongelmaan kuin:
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=8202

(Ja pari aikaisempaa juttua mm. pölypilven koko.)

Toimitus ei taida näitä palautteita ollenkaan lukea, sillä ainakin tuo 800 neliömetriä tuossa uutisessa kummittelee vieläkin. Toisaalta, olisikohan Sanoma OY:llä tonttimaata jossain Helsingissä, ostaisin mielelläni 0,8 neliökilometriä sitä, jos sen kerran saa 800 neliömetrin hinnalla!

Pientä tuollainen kielivirheily on sen rinnalla kun lehtien nettiversioiden toimittajat otsikoivat ja kuvatekstittävät tietotoimistoilta tulevia uutisia ihan miten sattuu usein ymmärtämättä itse juttua.

Netti-Kalevassa kerrottiin viime vuonna että Oulusta oli kerätty 400 kuollutta lintua lintuinfluenssatutkimuksiin. Kissankokoinen otsikko oli sitten nerokkaasti "Oulusta löytyi 400 kuollutta lintua". Ja kun Sellafieldissä oli joku putki vuotanut, niin kuvassa oli ydinlaitoksen edustalla laiduntava lehmä ja teksti suurinpiirtein näin: "Lehmät laidunsivat viime keväänä Sellafieldin lähistöllä. Nyt on toisin." Vaihtoivat sen tosin nopeasti pois kun varmaan aika moni valitti.

Ainakin sanomalehdissä tapahtuu päivittäin sitä, että jutut kirjoitetaan niin kiireessä, että otsikointi jää toimitussihteerille, joka silmäilee kirjoituksen lehden taittamisen lomassa, poimii sieltä mielestään avainsanat ja pamauttaa perstuntumalta jutulle otsikon.

Varsinaiset uutiset, jotka vain editoidaan sopivan pituisiksi ja sopivaan kieliasuun ovat tietysti eri asia.

Monet toimittajat kirjoittavat ensin jutun varsinaisen leipätekstin, sitten (muokkaavat mahdollisesti ensimmäisestä /-sistä kappaleesta /-leista) ingressin ja vasta lopuksi otsikon. Päivittäin ilmestyvissä sanomalehdissä tähän ei aina riitä aikaa, ja siksi varsinaisen jutun kirjoittaja ei välttämättä ole kirjoittanut otsikkoa.


Tämä saattaisi olla malliesimerkki toimitussihteerin hätäisesti rykäisemästä otsikosta.

Aivan perusjututkin ovat pielessä toimittajilla nykyään. Kuten järjestyslukujen käsittely. Olen tainnut nähdä esimerkiksi lyhenteen 4:jäs. Ehken aivan noin mutta idea lienee selvä.

Miten toimittajia koulitaan? Minusta palaute tökeröillä muotovirheillä kirjoitetuista jutuista tulisi olla ykkönen (1:kkönen) tuossa koulimisessa. Eikö näitä meidän turinoitakin pitäisi antaa laiskanläksyksi noille, jotka eivät ole oppineet mitään.

Kannattaa erottaa toimittajat "toimittajista". Ihka oikeilla toimittajilla on työhönsä koulutus ja he yleensä hallitsevat kielen käytön. Eri kastia ovat erilaiset avustajat, jotka ovat (lehdestä riippuen) opiskelijoita, tiedottamisesta kiinnostuneita abeja tai jotain päätoimittajan ryyppykavereita, jotka tarvitsevat pikaista käteistä uuden Teräsbetoni-sinkun arvostelusta.

Oman kokemukseni mukaan varsinkin paikallislehdissä riittää näitä juoppoavustajia, jotka tulevat naama punaisena ja turvonneena tuomaan uuden hengentuotteensa levykkeellä toimitukseen, kun nettiyhteys on jostain syystä sanottu irti. Miksi heitä sitten käytetään? No, täytyyhän pienelläkin lehdellä olla kulttuurisivut.


Oikeita toimittajia koulitaan yliopistoissa, vähän-niinku-toimittajat tulevat suhteilla tai erinäisten kommelluksien kautta työhönsä. Silti nämä koulutetut toimittajat tekevät aika lailla virheitä, mutta väittäisin, että se johtuu kiireisistä aikatauluista. Jutun perusteellinen oikoluku on ainakin sanomalehdissä toimittajille lähes mahdottomuus.

Aikakauslehdissä tilanne onkin toinen. Ellei sitten käytetä todella kiireisiä freelancereita, joiden tekstit pursuavat kirjoitus- ja asiavirheitä, olkoon julkaisu mikä tahansa.

Pikkuisen OT, mutta tulipahan aiheesta mieleeni:

Huvittavaa joissain useisiin eri julkaisuihin kirjoittavissa free-toimittajissa on, että he tekevät kaikki juttunsa saman kaavan mukaan. Olkoon aihe mikä tahansa, juttu etenee kappale kappaleelta täysin samanlaisena, vain subjektit ja adjektiivit vaihtuvat. Joskus myös predikaatit, mutta harvemmin, mitäpä sitä hyvää vaihtamaan.

Esimerkkinä tekisi mieleni mainita jonkinlainen pop-kulttuuritoimittaja Kari Salminen. Hän kirjoittaa jo toistakymmentä vuotta samaa artikkeliaan, tosin pienin muutoksin. Asia- ja kirjoitusvirheet kuitenkin ovat säilyttäneet paikkansa. No, kuten sanoin, hänet tekisi mieli mainita, mutta jätän kuitenkin mainitsematta.

"Vanhojen tähtien pitäisi olla koostumukseltaan kuin alun aine, mutta niissä näyttää olevan pari kolme kertaa liian vähän litiumia. "

Selittäkää viimeksi kouluja käyneet, paljonko litiumia onkaan siihen nähden miten paljon sitä pitäisi olla vanhoissa tähdissä. Lausehan on tuosta viimeisestä tiedeuutisesta. TK-linja näyttää jatkuvan noissa uutisissa.