KESKUSTELU

Ei niistä ole löytynyt vastausta.

Minä olen päinvastoin joutunut korjaamaan niitä, ja korjaan vielä lisääkin, kun ehdin.


Katsotaan nyt taas tätä pääasiassa väärennyettyjen kermaalilainojen listaa.



Täällä löysin tuota listaa tarkastessani taatun balttisanan

"lannas" = loiva ranta, joka tulee sanasta "lansi, lannen, lantta" , joka tarkoittaa tasaista ja kosteaa ja aukeaa mutta kovaa eikä soista maata, esimerkiksi jonkin joen kuljettamaa, ja myös talvella paikalle reellä ajettua. Kalsi ja kallas ovat jyrkempiä, reilusti kalleellaan olevia verrattuna lanteen ja lannakseen.

olemuksellinen ero on, että "kalsi" ja "kallistus" verrtaan PYSTYSUORAAN, mutta "lansi" ja LANNISTUS mitataan VAAKASUORAAN nähden. Tasan sama ero on liettuassa.

Muita samanlaisia taatusti balttipräisiä perija on: kansi ja kannas (merkinnyt jään vastaavia usein), palsi ja pallas (suo, kuiva puronpohja), varsi ja varras, kynsi ja kynnäs (erittäin pitkä ja eittäin kapea niemi tmv.)

Sana tulee liettuan "laskemista", laskeutumista tarkoitavasta sansasta, joka nykyään on

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word


Lithuanian: lįsti ...leñda...liñdo = kiivetä, kiipeillä, päästä, tunkeutua, ryömiä kopeloida (taskuja ym.), sopia jhkn, mahtua jstkn
Etymology: (lendù, lindaũ) 2. = 'kriechen = madella, ryömiä, kontata, liehakoida, sich verkriechen = lähteä valumaan (maa), eindringen tunketua, sich herandrängen = työntyä, valua päin, vasten, sich einmischen = sekoittua (maa), hineingehen =mennä sisään, Platz finden = mahtua',
Frequ. landinė'ti, Intens. landýti, lándžioti;
lindė'ti, lìndoti 'sich versteckt halten' = pysytellä piilossa,
Kaus. landìnti 'zum Kriechen veranlassen' = saada (maa) valumaan vyörymään,
lindỹnė, lìndynė, landỹnė, landyklà, landỹklė 'Schlupfwinkel, Unterschlupf, Versteck', landà 'Schlupfloch' = lymykuoppa, auch 'zudringliche Person, Leisetreter, Spion = tungetteleva henkilö, vakooja',
landùs 'tief eindringend = syventynyt (ajatt.), scharf = terävä, zudringlich = peruteellinen, vorwitzig = utelias, naseweis = nenäkäs',
lañdžius, landūnas 'zudringliche Person, Leisetreter, Spion',
landuonìs 'Spring-, Fingerwurm, Nagelgeschwür',
ląst(v)à 'Hühnerkorb, Hundehaus, Käfig', ląstvas 'Hühnerkorb'.

Lett. lῑst (Praes. lienu, liedu, lῑznu, Praet. lῑdu) 'kriechen = valua (maa), schleichen = hiipiä, hivuttaa, hineindringen = tunkeutua',
Frequ. liedāt 'wiederholt kriechen = toistuvasti vyöryä, hin- und herkriechen' liikahdella siine täänne (maa ym.),
luodāt 'fortgesetzt umherkriechen' = vyöryttää,
luož(ņ)a 'Herumschleicher, Kriecher, Speichellecker, Schmeichler',
luož(ņ)āt, luožināt '(umher)kriechen, (umher)schleichen, schmeicheln, schnüffeln', luožnēt, -uot 'hin- und herkriechen' = velloa, luožens 'leicht durchkriechend, glatt', luosts 'Versteck, Nische, Taubenschlag'.

Nach de Saussure MSL 8, 444 = Rec. 510 zu ai. rándhra 'Öffnung, Spalte, Höhlung', evtl. (s. M.-Endz. s.v. lῑst) zu mhd. lendern 'langsam gehen, schlendern', ndl. slenteren 'schlendern' etc. (Fick III4 536); doch ist dieser Vergleich nicht sicher (s. Franck EWN 889 ff.).

Jœgers 47 ff. 49 ff. erwägt Zushg. der balt. Wörter mit abg. lędina 'terra inculta', = viljelemätön maa.
russ. ljada, ljadina 'mit jungem Holz bewachsenes Feld = taimikkoa kasvava kenttä, Neubruch, niedriger, nasser und schlechter Boden = viettävä kostea maaperä, Sumpfwald, Birkenhain mit Hinzupflanzung von Nadelbäumen',
čech.lada , lado 'Brache' = kesanto, Pl. 'Heide' = nummi,

preuss.lindan 'Tal' = laakso Ench. 39, 16, preuss. ON Lindelawke, Waldname Lindemedie (2. Tl. preuss. laucks 'Acker', median 'Wald', s. Gerullis Ortsn. 89), lit. Wiesenname Léndimai (Būga Aist. st. 151),

schwed. linda 'Brachfeld', aisl. lundr 'Hain', got. etc. land 'Land', air. land 'freier Platz', corn. lan, bret. lann 'Heide, Steppe' (W.-P. II 438 ff., Berneker Wb.1, 705, Vasmer Wb. 2, 81, Būga RFV 66, 242, Verf. REI 1, 408, Balt. Spr. 63 ff, Schrader Reallex. 2, 264).

Jœgers meint weiter, dass lit. lįsti und Zubehör eine nasalhaltige Variante von léisti 'lassen' darstellen. Dann würde sich léisti zu lįsti verhalten wie lit. baĩgti, beĩgti, lett. beigt zu lit. beñgti, banga?, lit. láigyti zu lingúoti; lit. láikṥės, líeknas zu leñkti, liñkti usw. (s. unter den einzelnen Wörtern sowie Verf. REI 1, 408, Jœgers 492). Die Gdbed. von lįsti ist nach JŒgers 51 'sich (gleiten) lassen'.

No niin, se viesti meni vanhaksi,mutta pistetään kuitenkin nämä PIE-kytkennät:

Sana on samaa perua kuin englannin "land",joka on muuten kelttiläitä perus, VAIKKA sama sana on germaanissakin


" [land (n.)

O.E. land, lond, "ground, soil," also "definite portion of the earth's surface,

home region of a person or a people, territory marked by political boundaries,"

from P.Gmc. *landom (cf. O.N., O.Fris. Du., Ger., Goth. land),

from PIE *lendh- "land, heath" (cf. O.Ir. land, Middle Welsh llan "an open space,"

Welsh llan "enclosure, church," Breton blann "heath," source of Fr. lande; O.C.S. ledina "waste land, heath," Czech lada "fallow land"). Etymological evidence and Goth. use indicates the original sense was "a definite portion of the earth's surface owned by an individual or home of a nation."

Meaning early extended to "solid surface of the earth," which had been the sense of the root of Mod.Eng. earth. Original sense of land in English is now mostly found under country. To take the lay of the land is a nautical expression. In the Amer.Eng. exclamation land's sakes (1846) land is a euphemism for Lord. "

Sanan arvellaan tulevan kantaindoeuroopan itse aroa tarkoittavasta sanasta

*lendʰo- steppe

Old Prussian lindan = laakso, Eng. land, ON land, Ir. land/lann, Welsh llan, OCS ledina = viljelemätön, Russ. ляда (ljada) = viettävä kostea (aukea toimikkoinen, viljelemätön) rinne, Gm. Land, Gaul. landa, Albanian lendine,

Preussi

LÎNDĀ <46> [lindan 57 VM] slënis = laakso, alanko
LÎNDAN ↑ Lînda acc lindan 57
LISLĒ <53> [Listun MK] lipdinys = muovailu, kuvanveisto

LISTUN...lῑsta...lῑda <101a> [Layso E 27 MK] lipdyti (iṥ molio) = muovailla (savesta), liimata
LÎSTWEI...leida...lidda <94> [L`ids MK] slysti = valua, levitä, erityisesti savi

LĀNDAN acc sg f <35> [landan 83] nourishment, pabulum = ravinto, lannoite
LANDÎMS, gen landimmas, aj <25> [lindan 57 VM] glade attr
LĀNDIS <40> [lindan 57 VM] clearing (glade), glade


Minkä takia varsinaisesti otin tämän tämän hittasti laskeutumisen esiin, ja miten se liittyy sanaan "lansi, lannen, lnatta", on että sillä on nimenomaan balttilainana äänteelisesti vaihtoehtoinen tai jopa ensisijaisenen. "laksua" tarkoittavä variatti

"LÄNSI, LÄNNEN, LÄNTTÄ"!

Lannas - lansi, kalsi - kallas, kansi kannas, palsi - pallas ja kynsi - kynnäs on hyvä havainto.

Kirjoitin jo aikaisemmin Gotlannista ja Fårön saaren välisestä Norragattet (Pohjoiskita) ja sen rannalla olevasta Lansa -nimisestä alavasta paikasta. Lansi -sanue menee SSA:n perusteella uralilaiseksi.

Lansa-lansi-lanto on alava kostea maastokohta. Sopii kartan perusteella hyvin Fårön Lansaan ja lisäksi Vetlandan Lansamossen, Boråsin Lansamossen, Växjön Lansas, Falköpingin Lanses mossen, Kalmarin Lantamossen ja monia muita vastaavia ruotsalaisia paikannimiä.

Ruotsin Kinnasjön on hyvä esimerkki kynnäksestä 'kapea niemi tmv. Sen molemmilla puolilla on kapea kannas joka erottaa järven Botasjön ja Alsjön -järvistä.

Vastaavia on aika paljon. Pitäisi ajan kanssa käydä niitä läpi ja selvittää miten hyvin nimet sopivat merkitykseensä. Samalla tavalla tein ila 'ylä' nimisten paikannimien kanssa.

-

Ja turhaan teit. Päin mäntyä meni kuitenkin.

Petäjä on kantakielellä *petsa. Ruotsissa on Petsamoitakin 9 kpl ja mm Petsakärret, Petsamaden ja Petsabacken aivan etelässä. Suomalaisia petäjänimiä siis löytyy.

-

ST-ilmiö on hevosten ja vaunujen leviämisilmiön vaikuttavuuden ja laajuuden takia (ks. Kristiansen ja Larsson 2005 "The Rise of Bronze Age Society") ilmeinen ehdokas uralilaisten kielten leviämiseen Suomen kaakkois- ja itäpuolelle. Koska Virossa on hevosten jäänteitä jo noin 1500 eaa., sopii aika kulttuurin vaikutteiden leviämiseen lähialueelle, mutta itse kieli jäisi vielä käkkimään Suomen reunamille.

Olen edelleen sitä mieltä, että kielen leviämiseen tarvitaan mielestäni jokin melko vahva kannustin, ts. ihmiselle pitää olla merkittävää hyötyä nähdä uuden kielen jatkuvan käyttämisen vaiva, ja samalla alueelle täytyy saapua tuon kielen natiiveja, joiden kanssa keskustellessa kielenvaihto lopulta tapahtuu seuraavissa sukupolvissa. Heitä voi olla lukumäärällisesti vähän, mutta tällöin ilmiö edellyttää nimenomaan, että heillä on vahva yliote alkuväestöön. Pelkkä uusi pottain valmistustyyli tai tiettyjen kauppareittien käynti ei riitä, pitää niinsanotusti olla substanssia.

Luukonsaaren keramiikka voisi sopia saamen esiasteen leviämiselle, sillä se on yhdistetty raudanvalmistuksen leviämiseen ko. asuinpaikoilla. Aikaa kielen kehitykselle lähialueilla olisi ollut mukavasti.

Suomen tapaus on ongelmallisempi. Morbyn keramiikkaa on ehdotettu, mutta jotkut uudet ajoitukset siirtävät sen alun jopa noin 1000 eaa., mikä vaikuttaa liian varhaiselta, jos saamen on pitänyt tulla paikalle ensiksi. Morbyn keramiikan esiintymisalue on myös epäilyttävän samankaltainen rannikon aiemman pronssikulttuurin kanssa, paitsi että Morbyn keramiikka on toivottoman karkean näköistä; jollain sivustolla leikkimielisesti kutsuttiinkin valmistajia rupusakiksi. Mitä ko. väestöllä olisi voinut olla kielen levittäytymistä avittamassa, kun laajamittainen siirtolaisuus ei tule kyseeseen?

Paremmalta ehdokkaalta vaikuttaa tarhakalmistokulttuuri, joka todennäköisesti perustui siihen, että tänne muutti melko paljon ihmisiä, joilla oli kiinteät yhteydet vilkasta kansainvälistä kauppaa käyvään Viron alueeseen. Tulijoiden kieli ja tavat olisivat levinneet, koska mannaa Rooman valtakunnasta asti satoi niille, joilla oli kiinteät suhteet tähän uuteen väestöryhmään. Morbyn keramiikan karkeus ja hautaraunioiden pieneneminen vanhemmalla roomalaisajalla voisi viitata siihen, että paikallinen kulttuuri oli taantumassa, kun tulijat saapuivat, jolloin tie oli niinsanotusti auki ja tilaus olemassa.

Ihan kelpo pohdiskelua KeravanjoenMaradonalta.

RUSeista ja niiden alkuperästä


Karjalaisyntyinen tutkija Paranin akoinaan kiinnitti huomiota siihen että RUS/ven. русь (lausutaan rusj) mitä todennäköisimmin on tarkoittanut erästä itämerensuomalaista heimoa. Perusteli sitä sillä että venäläisten näille heimoille antamat nimet olivat VESj, LIBJ, TSUDJ, SUMJ, JEMJ, VODJ jne (vastaavasti vepsäläiset, liiviläiset, tsuudit, suomalaiset, hämäläiset, vatjalaiset...). Saman kaavan/mallin mukaan oli annettu nimiä myös muille suomalais-ugrilaisille kansoille. Toisena siihen vaikuttavana seikkana hän piti sitä, että kun nämä it.merensuom. kansat olivat vaaleatukkaisia (ja itse slaavit vastaavasti tummatukkaisia Dneprilta saapuneita ihmisiä), niin slaavitulokkaat sanoivat tapaamiensa ihmisiä vaaleatukkaisiksi, siis venäläinen sana "rus" tarkoittaa "vaaleatukkainen".
Ei historiasta kannata etsiä mutkikkaita ratkaisua, ne ratkaisut tavallisesti ovat hyvinkin yksinkertaisia ja pinnalla....

Joku tämän ketjun alussa väitti että suomalaiset ovat geneettisesti sukua länsieurooppalaisille....no eivät ole...kun katsoo esm itäsuomalaisten ulkonäköä niin ihan selvää aasialaisvaikutustahan siinä on...eestinkielelle suomi tottakai on sukua mutta muut balttikielet eivät ole missään sukulaisuussuhteessa suomenkieleen nähden...eikä Suomeen ole länsieuroopasta mitään muuttoaaltoja koskaan tullut tuhansia vuosia sitten...foinikialaisten tosin arvellaan käyneen pika visiitillä suomessa samaan tapaan kuin norjalaiset viikigit kävivät pohjoisamerikassa. Muuten...kuulin ensimmäisen kerran näistä suomalaisten muka länsieurooppalaisista geeneistä ensimmäisen kerran 1994 juuri EU jäsenyyden kynnyksellä...mikä "USKOMATON" YHTEENSATTUMA.

'Jos kirkonkirjat osoittavat henkilön suvun Ruotsiin, mutta geneettinen perimä - sellaisena niin kuin Korkein Luoja ja Jumala ihmisen on luonut, kaavan mukaan kirjoittanut - osoittaa sukulinjan Karjalaan ja Suomeen, niin kumpi valehtelee; Se mitä kuolleeseen on kirjoitettu, tai se mitä elävään on kirjoitettu?

Jos kirkonkirjat osoittavat henkilön suvun Ruotsiin ja 'suomenruotsalainen', mutta geneettinen perimä Karjalaan ja Suomeen, niin kumpi valehtelee; Se mitä kirkonkirjoihin on kirjoitettu, tai se mitä elävään on kirjoitettu?

Jos kirkonkirjoissa henkilö on merkitty 'Luterilainen', mutta geneettinen perimä - sellaisena niin kuin Korkein Luoja ja Jumala ihmisen on luonut, kaavan mukaan kirjoittanut - osoittaa sukulinjan Suomeen, niin kumpi kirja valehtelee; Se mitä kuolleeseen on kirjoitettu, tai se mitä elävään on kirjoitettu?

Jos kirkonkirjoissa henkilö on merkitty 'Luterilainen', mutta geneettinen perimä osoittaa sukulinjan Suomeen, niin kumpi valehtelee; Se mitä kirkonkirjoihin on kirjoitettu, tai se mitä elävään on kirjoitettu? '

Ei ole kuin 1 totuus, ja kaikki muu on huuhaata.

'

Totuus on sanat ja näyttö siitä että mitä sanoin on esitetty on totta. Totuus voi olla totuus jostain hyvästä ja parantavasta kaikilla mahdollisilla tasoilla, mikä täytyy pitää henkilökohtaisesti ja kansallisesti. Totuus voi olla myös sanat ja näyttö jostain pahasta ja sairaaksi tekevästä kaikilla mahdollisilla tasoilla, mikä täytyy kieltää henkilökohtaisesti ja kansallisesti - mikä luonnollisesti johtaa henkilökohtaiseen ja kansalliseen paranemiseen.

'Jokainen tänään elävä Suomalainen, edustaa kaikkia ihmisiä omassa sukulinjassaan ihmiskunnan historiassa, jotka ovat mahdollistaneet hänen olemassaolonsa tänään' - ei ole epäily, näkemys, käsitys, teoria, uskomus, juoru, luulo, huhu, valhe, väittämä tai muu vastaava mikä voi muuttua milloin tahansa, vaan absoluuttinen totuus. '

'

mutta Matti, ne geenit on tietty jossain tapauksissa voinut sekoittua tasaisesti useista eri kansallisuuksista...jopa useista kymmenistä

Turhaa villien pakinaa (eli "pallien vikinää").

Jos Suomalainen meni 2000 vuotta sitten naimisiin Kiinalaisen kanssa, ja tänään on "vinosilmäsisä Suomalaisia", se ei tarkoita sitä että "Suomalaiset ovat Kiinalaista alkuperää" - vain äiti tai isälinja on. Jos toinen Suomalainen meni 2000 vuotta sitten Celtin kanssa naimisiin, niin se ei tarkoita sitä että "kaikki punatukkaiset ovat Celttiläisiä".



Ei "ole voinut", vaan "on". Jos geenit eivät olisi sekoittuneet ihmiskunnan historiassa, meillä ei olisi tänään immunitettia eri tauteja vastaan.

mongolien sukua me silti ollaan, valkoinen mongoliheimo...mutta minusta se on ylpeydenaihe.

Tuo on sellainen asia, josta tiedetään että mitään sukulaisuutta mongoleihin ole.
Isälinjat ovat geneettisesti hyvin kaukana toisistaan, eikä äitilinjoissakaan juuri ole mitään yhteistä.
Se, että tausta ei ole juuri sama kuin useimmilla länsieuroopalaisilla, on eri asia.
Jos idästä etsii jotain sukulaisuutta, lähinnä ovat keskisen siperian väestöt jotka ovat samaa taustaa Amerikan intiaanien kanssa. Niitä kielitutkijat valokuvasivat jo 1800-luvulla koska osa on omaksunut SU-kielen.
Seuraavaksi kysymykseen tulisivat kiinalaiset, ei mongolit. Jos etsii reilusti yli 10 000 vuoden takaisia yhteyksiä.

Tuo on nykytieteen valossa lähinnä usontoon/pseudotieteeseen (sama asia) kuuluva aikanaan viljelty käsitys, ihan samalla tavalla niinkuin että Suomalaiset ovat syntisiä (mielenvikaisia, rikollisisa, alempiarvoisia) "niinkuin tekin". Jos sinä olet etnisesti 100% varmuuudella "valkoinen mongooli" ja/tai syntinen ennen syntymääsi, se ei tee kaikista "valkoisia mongooleja" tai syntisiä.