KESKUSTELU

En minäkään oikein voinut vastustaa, mutta tiesin ettet pahastu.

Sikäli kuin sinua tunnen, syöt sanasi ennekuin kukko kolmasti laulaa?

Et viitsisi esittää perättömiä väitteitä, ja sitten kiukutella kun et voi niitä perustella.

No voi helvetti. Siinä listassahan on samat tropit mitä ne Columbian tappajat nappasivat. Ei noista myydä Suomessa Luvoxiakaan. Senkin kauppanimi on täällä toinen. Ilmeisesti USA-esikuvaa on imitoitu kemiallisestikin, tilaamalla vastaavat napit netistä? Jos se on todella syönyt noita yhtä aikaa ja omin päin, sekä lopettanut sitten kesken, niin alkaa ymmärtää mistä on ollut kyse. Itseaiheutettu kemiallinen psykoosi?


Ei. En ole esittänyt mitään perätöntä tai jättänyt perustelematta, olen lähinnä yrittänyt selvittää mitä mieltä olet ja mitä olet tehnyt. Tehtävä on vaikea sekavuudestasi johtuen.

Söit siis sanasi? Guingas arvasinkaan! Ja kiistät vielä kirjoittaneesikaan mitään?

Pistipä silmääni iltalehden kysely aiheesta pitäisikö aselakia tiukentaa ja erityisesti eräs uskonnollinen kannanotto siihen.
Kirjoittaja vetosi uskonnolliseen näkökulmaan siten, että tämän kaltaisia asioita ei tapahdu katolisissa eikä ortodoksisissa valtioissa.
Mafia = katolisen valtion piirissä syntynyt organisaatio.
Venäjän Mafia = ortodoksisessa valtiossa syntynyt organisaatio.

Kysymys kuuluu > mihin uskonnollinen aivopesu kykeneekään, missä olosuhteissa yksilö lakkaa näkemästä todellisuuden ja lakkaako yksilön vastuu kun vedotaan uskontoon ?

Itse olen ateisti, koska en usko siihen, että ongelmatilanteissa olisi joku suurempi voima johon vedota (tutkimattomia ovat herran tiet) enkä usko mihinkään sen suurempaan olevaan kuin yksilö, jonka tulisi kantaa vastuunsa omista valinnoistaan itsenäisesti.
Mutta voisiko joku joka uskoo johonkin suurempaan, kaikkea ohjaavaan voimaan, kertoa onko esimerkin aivopesulla joku muu tarkoitus kuin itsepetos ja/tai vastuunpakoilu ?

Lääkkeiden mahdollisesta väärinkäytöstä ei kaiketi ole ollut pahemmin juttua mediassa?

Ampujan kirjoitusten valossa ei ole kummoistakaan syytä olettaa hänen olleen varsinaisesti mielenterveydellisesti häiriintynyt, sillä hän nähtävästi vain ihastui jonkinlaiseen ääri-darwinistiseen ja rotuopilliseen maailmankatsomukseen ja toimi sen pohjalta. Ei tarvitse olla "hullu", jos ideologisherätteisen motiivin vuoksi päätyy suorittamaan joukkomurhan. Käytännössä useiden laukausten ampuminen ruumiisiin on helpompaa, jos omaa sosiopaattisia piirteitä, muttei se kynnysehto ole.

Miten ihmeessä hän toimi "ääridarwinistisen" tai minkään muunkaan maailmankuvan pohjalta"? Miten yksittäinen kouluammuskelu edistää yhtään mitään "luonnonvalintaa" tai "vallankumousta idiokratiaa vastaan"? Hänen filosofiset horinansa olivat lähinnä puhtaan verenhimon verhoamista. Se näkyy myös hänen Linkola-fanituksessaan. Penan ideologia on jyrkässä ristiriidassa ampujan ajatusten kanssa, joihin kuului ilmeisesti myös kapitalismin ja markkinatalouden kannatus. Linkolan väkivaltaiset ja äärimmäiset ideat herättivät hänessä ihailua, mutta mikään luonnonsuojelu itsessään ei. Juuri nämä irrationaaliset johtopäätökset Darwinin, Nietzschen sun muiden heppujen teorioista antavat aika hyvän syyn olettaa ettei Auvisen päässä ollut kaikki kohdallaan.



Tämä sen sijaan taitaa olla totta - voimmeko sanoa esimerkiksi muslimiterroristien olevan mielenvikaisia? Mikä tarkkaan ottaen tekee ihmisestä hullun? Riittääkö pelkkä vinksahtanut maailmankatsomus tekemään ihmisestä sekopään tai viattomien ihmisten tappaminen? Sillä määritelmällä maailmassa on aika monta hullua...

Iltalehdessä oli kuvat noista paketeista ja todettiin että ruuminavauksen tulokset selviävät muutamassa viikossa. Se, mikä tässä on uusi tieto on että tuotemerkeistä voidaan vetää sellainen johtopäätös että todennäköisesti kyse oli itselääkinnästä.

Ratkaisematon Jokelan tapaus




Jokelan ampumatapaus on tyypillinen hankala "selvitettävä", koska jokainen taho - kuten edellisissä lainauksissa ilmenee - tarkastelee asiaa lähinnä vain omasta perspektiivistään.
Mitä on esim. katsomuksellinen hyötytieto, terve mieli, ihmisyys, huomaamatta jäänyt olennaisuus, elämän merkityksellisyys, itsekkyys. vaikenemisen kulttuuri, toisista välittäminen, kodin ja/tai joulun osuus, itsekeskeisyys ja tasapainoinen persoonallisuus, joista eri mielipidekirjoittajat korostavat?

Pallomme elävien keskenhän vallitsee jatkuva kilpailu, suvunjatkamistaistelu, "riitely" parhaista pesä- ja asuinolopaikoista ja ylipäätään elämisestä ja sen mahdollisuuksista. Luonnossa on osattava pitää puolensa "rajustikin". Siellä heikot joutuvat ensimmäisinä vihollisen saaliiksi. Elävien keskuudessa minä-perspektiivi on useimmiten aina tai ainakin olennainen.

Kouluissamme - ja yhteiskunnassamme ylipäätään - keskinkertaisilla (noin 2/3 populaatiosta) on enemmistä, jossa heikompi ja vahvempi kuudennes joutuvat erilaisina enemmistö paineeseen. Jokelankin "kympin oppilas" sai tuta nahoissaan olevansa erilainen, ja siksi häntä luontaisesti enemmistö kiusasi tavailla jos toisellakin. Normaalit eli keskinkertaiset oppilaat eivät juuri uskalla puolustaa vähemmistön sorrettuja, koska he sosiaalisina tekevät niin kuin muu enemmistö. Tässä on eräs sosiaalisuuden "haittapuoli"; sosiaaliset ajattelevatkin kuin muut normaalit ja keskinkertaiset.

On peräti kummallista, etteivät parhaat ja älykkäimmät ole (sosiaalisessa elämässä) hyväksyttyjä tai että keskinkertaisesta massasta ulkonäön, persoonallisuuden, vaatetuksen tai muu asian suhteen poikkeavat eivät saa elinrauhaa ja yksilölle luontaisesti kuuluvaa hyväksyntää.

Toisaalta, miksei lukiossa voida tyytyä tiedonjaossa vain pitäviin. ja koeteltuihin (tieteellisiin) faktoihin? Miksi suuri osa siellä jaetusta "tiedosta" on pelkää kuvitelmaa, toiveajattelua ja kaikensorttisia uskomuksia tai politiikkaa? Miksi emme voi hyväksyä sitä, ettei elämän olennaisuuden ("jumaluuden") kysymyksiin ole (vielä) olemassa mitään vastauksia? Uskomuksia ja tunnekuvitelmia kyllä löytyy liialtikin.
____________
Luulo ei ole tiedon arvoista. Erilaisuuskin on luonnon luomaa, samoin taistelua paikasta auringossa.

Ei ampujan tekojen tarvitse edistää todellisuudessa hänen ideologiaansa; riittää, että hän uskoo niiden edistävän sitä. Sinustako hyökkäys voidaan selittää "puhtaalla verenhimolla"?

Irrationaaliset tulkinnat luonnonvalinnasta, yliroduista, totalitarismista tms. voivat olla motiivi, vaikka kysymys tosiaan olisi vääristä tai jopa naurettavista päätelmistä. Luuletko, että joku kommunisti kannattaa aatettaan sen takia, että on "hullu"? Ehkä ei ole vain mennyt oikein historia perille, tai on tullut tehtyä vääriä päätelmiä.

Näkisin sen niin että Auvisen teko oli ensisijaisesti ahdistuksen, vihan ja turhautumisen seurausta. Siinä mielessä "puhdas verenhimo" -kommenttini oli kieltämättä karu yksinkertaistus. Irrationaalisia johtopäätöksiä tekevät terveetkin ihmiset, mutta mielestäni silloin pitää olla jotain häikkää pääkopassa jos kuvittelee tälläisen kouluammuskelun olevan askel kohti älykkäiden ihmisten vallankumousta ja maailmaa jossa luonnonvalinta saa toteuta vapaasti. Se on yhtälö on jo niin absurdi, ettei sellaista kuvittele edes tyhmä ihminen. Sillä tavalla ajatteleva on jollakin tapaa mielisairas.
Ainoa "maailmankatsomus" mitä voisi ehkä syyttää on nihilismi. Auvinen ei löytänyt elämälleen eikä millekään muulle mitään tarkoitusta ja halusi lopuksi tyydyttää primitiivisen koston- ja vallanhimonsa. Joukkomurhan oli tarkoitus olla jonkinlainen "loppuhuipennus."
Mikä siten on hullun tai mielisairaan ihmisen määritelmä? Jos tämä ei ole hulluutta, mikä sitten on?

Monenlaisia arveluita on tullut Pekka-Eric Auvisen motiiveista. Muiden kouluammuskelujen osalta asiaa on tutkittu ja saksalaisen Väkivallan ennaltaehkäisyn ja soveltavan krimonologian instituutin (Institut für Gewaltpräventation und angewandte Kriminologie, Berlin) johtajan Frank J. Robertzin mukaan näiden nuorten ammuskelijoiden vaikuttimia ymmärretään nyt paremmin. Auvisen motiivit liikkuvat mahdollisesti samoissa kategorioissa, joten lainaan tässä pääkohtia Frank J. Robertzin kirjoittamasta lehtiartikkelista (Gehirn&Geist, Nr.6/2007).

Useimmille kouluammuskelijoille on yhteistä:
- ovat sulkeutuneita ja heillä on heikot sosiaaliset yhteydet
- ovat kärsineet vakavia henkilökohtaisia loukkauksia
- ovat hankkineet intensiivistä tietoa aseista ja suunnitelleet tekoaan huolellisesti pidemmän aikaa

Teon toteutuksen todellista kasvualustaa ovat sinänsä harmittomat ja normaalit väkivaltaiset fantasiat, joita lähes jokainen joskus kokee. Kouluammuskelijoiden kohdalla nämä fantasiat ovat kuitenkin saaneet heistä yliotteen. Aluksi harmittomat ajankuluksi tarkoitetut kuvitelmat muuttuvat pakkomielteeksi, joka valtaa ajatuksia aina vain enemmän ja enemmän. Elokuvat, pelit ja internetsivut tarjoavat väkivaltaista materiaalia, jolla nuori voi varustaa päiväunelmiaan. Mitä enemmän valtaa nämä päiväunelmat saavat, sitä suuremmaksi muodostuu tarve toteuttaa ne käytännössä.

Kun fantasiat ottavat nuorta enemmän valtaansa, katkeavat hänen suhteensa elämän realiteettiin entisestään. Aluksi salassa pidetyt fantasiat alkavat tulla julki piirrustusten, kirjoitusten ja keskustelujen muodossa. Tämä on kriittinen vaihe, jolloin lähellä olevien pitäisi huomata ja puuttua tilanteeseen. Jotkut myös esittävät itse tässä vaiheessa selviä avunhuutoja, joihin vastaamatta jättäminen antaa koko tapahtumasarjalle vain lisää potkua.

Väkivaltaisia fantasiatyyppejä on erilaisia, joista kaksi mainitaan artikkelissa sosiologi Jack Kratzin (University of California in Los Angeles) nimeäminä: Righteous slaughter -tyypissä tekijän mielikuvissa ei niinkään ole kyse silmittömästä tuhoamisvimmasta, vaan intohimoisesta tarpeesta toteuttaa hänen kuvittelemaansa kaikenkattavaa oikeudenmukaisuutta. Tällainen tekijä oli Alvaro Castillo, joka elokuussa 2006 isänsä murhan jälkeen lähti ammuskelemaan entiselle koululleen Hillsboroughissa.

Kuuluisat Harris&Klebold puolestaan edustivat primordial evil -tyyppiä. Nämä kaverit ovat fantasioissaan kuin klassinen jumaluus, joka ei halunnut olla pidetty vaan pelätty. He haluavat olla kaikkivaltiaita elämän ja kuoleman herroja. Tällaisten fantasioiden kehittyminen on vuosien projekti ja lopullisena laukaisijana toimii yleensä jokin uusi vahva pettymys, esim. viimeisenkin sosiaalisen kontaktin katkeaminen. Tästä hetkestä eteenpäin nuori viettää lähes kaiken aikansa yksinomaan tekonsa yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Viimeiselle suunnitteluvaiheelle on lisäksi tyypillistä agressiivinen ja depressiivinen oireilu ja oma itsemurha lisätään mukaan tapahtumakuvioon.

Kouluammuskelijoille on tärkeää päästä otsikoihin ja historiankirjoihin. Jotta aiemmat tapaukset eivät ruokkisi uusien fantasioita, olisi tärkeää, että mediassa keskityttäisiin tekijöiden motiivien ja tapahtumakulun sijasta rikoksen seurauksiin. Tämä ei silti lienee toteutettavissa. Lisäksi monet tekijät huolehtivat itse siitä, että heidän kuvittelemansa motiivit säilyvät jälkipolville julkaisemalla ne internetissä tai lähettämällä ne valituille henkilöille.

Paras suoja väkivaltaisten fantasioiden toteuttamista vastaan ovat elämänmyönteinen asenne ja ystävälliset suojaavat ihmissuhteet. Käytännössä kouluissa (ja yhteiskunnassa) pitäisi toteuttaa laajaa väkivallan ehkäisemisohjelmaa, joka opettaisi sosiaalisia taitoja kuten empatiaa, väkivallattomia konfliktien käsittelytapoja ja pettymyksistä selviämistä. Hyvä ilmapiiri koulussa ja esikuvalliset opettajat ovat korvaamattoman arvokkaita. Nuoret pitäisi saada sitoutumaan ikäistensä pariin sekä koulussa että vapaa-aikana. Väkivaltafilmien ja -pelien kieltämisen sijasta (koska lähes mahdoton toteuttaa) pitäisi koulujen kasvattaa nuorissa kriittistä suhtautumista väkivaltaa ihannoiviin sisältöihin.

Varsinaista kouluammuskelua on lähes mahdoton estää, mutta kouluilla olisi oltava valmis toimintasuunnitelma uhkaavia tilanteita varten. Kun tietyn nuoren havaitaan uppoutuvan yhä enemmän omiin fantasioihinsa tai jopa ilmaisevan selviä väkivaltaisia ajatuksia, pitäisi tehtävään erityisesti koulutettujen psykologien ottaa arvioitavakseen onko kyseessä normaali murrosiän ohimenevä ilmiö vai todellinen uhka.

Pelkkä väkivaltaa estämään pyrkivä yhteiskunnallinen keskustelu ja toimenpiteet eivät riitä, vaan nuorten on saatava konkreettista apua elämänsä ohjaamiseen. On virhe kuvitella, että he kyllä itse löytävät tiensä. Tähänastisten tutkimusten mukaan on joka ikinen koulusurmaaja vajonnut väkivaltaiseen fantasiamaailmaansa sietämättömäksi käyneen reaalielämän vuoksi.

-------
Yllä oleva on siis mukaeltua lainausta asiantuntijan artikkelista. Oma huomioni oli, että tekijöiden ideologisia ajatuksia ei mainittu lainkaan ja uskon niiden olevan koko prosessissa melko merkityksettömiä. Tietenkin tekijä voi liittää aatteitansa väkivaltakuvitelmiensa osaksi ja näennäiseksi syyksi, mutta todellinen syy lienee jossain aivan muualla. Onhan samoilla aatteilla ja ideologioilla lukemattomia kannattajia, jotka eivät koskaan ryhdy veritekoihin ja vastaavasti toisilla veriteon tekijöillä puolestaan on muita aatteita.

Tässä haluan mainita surullisen malliesimerkin yhteiskunnan aiheuttaman kylmän ja hylkäävän asenteen seurauksista. Vuonna 2002 sattui Erfurtissa Saksassa kouluammuskelu, jossa kuoli yhteensä 17 ihmistä. Tekijä Robert Steinhäuser oli käynyt koulussa viimeistä lukiovuottaan, mutta myöhästellyt paljon ja lopulta erään useampipäiväisen poissaolon jälkeen esittänyt väärennetyn lääkärintodistuksen. Sen vuoksi hänet erotettiin koulusta, mikä merkitsi sitä, ettei hän myöskään voisi osallistua ylioppilaskirjoituksiin. Tuohon aikaan ylioppilaskokeissa reputtava (tai niistä kokonaan poisjäävä) oppilas jäi kokonaan vaille minkäänlaista koulun päästötodistusta, koska mitään peruskoulun päästötodistuksen kaltaisia todistuksia ei ollut. Näin jatko-opintoihin tai kunnon työhön hakeutuminen oli lähes mahdotonta.

Koulusta siis potkittiin pois nuori oppilas poissaolojen vuoksi välittämättä vähääkään hänen tulevaisuudestaan ts. tarjoamatta mitään muuta apua tai vaihtoehtoja. Seuraavana yo-kirjoitusten päivänä Robert asteli koululle ja ampui järjestelmällisesti lähes jokaisen näkemänsä opettajan ja useimmat heistä luokkansa edessä. Uhreista vain kaksi oli oppilaita ja hekin "vahingossa", kun Robert ampui vihastuneena lukitun luokanoven läpi. Teko oli siis silmitön koulun henkilökuntaan (joiden kokouksen perusteella Robert oli erotettu) kohdistuva kosto.

Erityisesti nuoret, jotka eivät kotona saa riittävästi tukea, tarvitsevat sitä koulussa. Saarnaaminen ei hyödytä mitään, vaan ongelmiin on tarjottava käytännöllistä apua, koska nuori ei vielä pysty siihen itse. Toivottavasti suuntaus on jo nyt parempi kuin itse koulua käydessäni 80-luvulla, sillä silloin puuttuminen ja auttaminen oli kyllä aivan retuperällä.

Itse katson, että jotkin yksilöt tulevat himoriippuvaiseksi päättäväisyydestä, joka johtuu kokemuksen puutteesta. En näe mitään eroa Auvisen päättäväisyyden ja Pohjois-Navalle yksin yrittäneen naisen päättäväisyyden välillä. Kun ajatellaan, miten tavattoman suurta päättäväisyyttä vaaditaan vaikkapa Etelä-Naparetkikuntaan, niin voimme hyvin päästä Auvisen mielen sisään kokemaan sitä suunnatonta päättäväisyyttä, jolla hän toteutti tekonsa juuri siihen pisteeseen, kuin hän oli valmistautunut ennalta tekemään.

Juuri elämänmyönteisyyden puutteen takia maailmassa tapahtuu kauheita. Niiden tekojen tekijöiden nimittäminen sairaiksi taasen estää tehokkaasti elämänmyönteisyyttä, joten sama vanha ahneiden valtakunta saa jatkua. Ei ole älykästä nimittää pahantekijöitä sairaiksi, vaan heidän sanomansa pitää kuunnella. Itsekin sanoit, että jos yhteiskunnat olisivat hyviä, niin tällaista ei tapahtuisi, joten tahtomattasi itsekin sanoit, että P-E. Auvisenkin teot johtuivat yhteiskunnasta, eikä P-E. Auvisen pään sisällön viasta.

Pyydän, lukekaa ajatuksella nuo P-E. Auvisen ajatukset, niin ymmärrätte itsekin, että hän kertoi saman kuin Sinäkin; jos maailma olisi elämänmyönteinen, niin PEA ei olisi voinut ajatella mitään tuollaista!
Kuten huomaatte, niin jos väitätte sellaista ihmistä terveeksi, joka ajattelee, että PEA:n tekoja ei olisi tehty elämänmyönteisyydessä, niin silloin te olette ajatelleet omasta mielestänne sairaasti, koska juuri se olisi myös PEA:n ajatus!

On erittäin pinnallista ajattelua ja pään työntämistä pensaaseen yrittää jotenkin perustella PEA mielisairaaksi. Jos teillä on vähänkin myötätuntoa uhreja kohtaan, niin te itse olette tästä lähtien elämänmyönteisiä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että te ette vaadi elämästänne mitään ansiota, palkkaa... Ihmiskuntaa ei voi saada elämänmyönteiseksi palkkatyöllä, lakkoilemalla palkkavaatimuksillaan, optioilla,...

Outo Tuntematon kirjoitti:



Tämä kirjoittajan viimeinen(kin) lause viittaa siihen, että on syytä (ajatellen!) pohtia tapahtumien syitä läjemminkin kuin mielenvikaisuuden tai "hulluuden" tarkastelukulmasta.

Voisihan "vastaavasti" kysyä, oliko Bush hullu, kun laittoa kansalaisiaan kuolemaan Irakiin, tai Hitler pyrkiessään arjalaistamaan Europpaa tai Dalai Lama mielenvikainen kehoitaessaan ihmisä luopumaan turhasta materiaalisuudestaan, ... jne ?

Kyllä joukkomurhaajien teon kynnystä alentaa heidän käsityksensä vastarinnasta.

Jos yli-ihminen tietäisi että lauma 18-vuotiaita miehiä hyökkää hänen kimppuunsa välittömästi, niin hän tietäisi että ehtii ampua pillipistoolilla vain pari kuoliaaksi.

Mitä ainesta on nuorisomme ? Teuraslampaita vai Miehiä ?

Pulpetti syliin kilveksi, sitä ei tuo pyssy olisi lävistänyt. Tämmöinen tilanne voi tulla kenelle tahansa eteen.

Suomen sodissa 17-18 vuotiaat tappoi vihollisia 1:10 suhteella tuosta noin vaan, ilman karatekursseja, mitä taas moni Jokelalainen oli käynyt vuosikausia. Mustat vyöt kakkasivat siellä sitten housuunsa kun joku tulee 2.2mm pistoolin kanssa.

Jos Mies tietää että hänen naapuriluokassa oleva pikkusiskonsa on välittömässä hengenvaarassa, niin johan luulisi tapahtuvan. Varmaan siellä jotain vastarintaa olikin, en tiedä. Ensi kerralla takuulla lentää kirjat, kengät, tuolit ja Miehet ampujaa kohti välittömästi.