KESKUSTELU

Mielenkiintoista tässä on se huomio, että vertaisryhmäänsä älykkäämpi joutuu peittelemään järjenlahjojaan vähän samoin kuin homo joutuu peittelemään homouttaan. Siinä ympäristössä jossa itse vartuin oppi hyvin nopeasti pitämään turpansa kiinni eikä "viisastelemaan". Kädentaidot ja urheilusaavutukset olivat ne ns. hyväksytyt ominaisuudet joita sai kultivoida vapaasti.

Äärimmäisessä tapauksessa "homoilua" oli kirjojen lukeminen. Mm. Eskoa Ahoa pidettiin kylillä lapsena aivan saamattomana tapauksena jota heinän korjuun sijasta kiinnosti enemmän seikkailuromaanit jne. Olisi kiintoisaa tietää kuinka moni joutuu tuohon muottiin taipumaan ja peittelemään omaa nörttiyttään? Mitä tapahtuu kun se nörttiys puhkeaa aikuisella iällä? Lähipiiriä kun tutkii niin voisi väitää että useimmillä aikuisilla miehillä on ollut nörtti kaapissa aika kauan.

No riippuu siitä, mikä kaikki luetaan älyykkyden osoittamiseksi. Voihan sitä "briljeerata älyllään" vaikkapa kehittelemällä innovatiivisia kepposia. Vaikkapa siihen malliin kuin eräs varsin lahjakas nuorimies, joka innosti kaveriporukan sitomaan hiekoitusepelilaatikon ratikan perään. Siinähän tuo sitten kolisteli muutaman pysäkinvälin nuorten miesten iloksi. Tyhmemmältä olisi tuokin keksintö jäänyt tekemättä. Älykäshän se on kaikkein tehokkain ja pahin kiusaamisessakin, kun keksii pahimmat jutut ja löytää toisesta herkimmät kohdat, joihin tähdätä. Rikollisissakin taitaa olla oma osuutensa niitä, jotka älynsä avulla hommaa tekevät - eikä heitä taida se tyhmempi rikkollisten joukko homoina pitää.

Mutta se yhteisön yleisten normien mukainen älyn osoittaminen hyväksytyillä ja auktoriteettien toivomilla tavoilla on sitten toinen juttu.

Pahanteko ei ole kovin neitimäistä puuhaa, joten sillä saa helposti suosiota ikäistensä poikien joukosta.
Oma kokemukseni on, ettei pahantekoon juuri älliä vaadita vaan lähinnä uskallusta. Sensijaan jos menet tällaisia pahanteossa olevia torumaan saat kuulla olevasi neiti tai homo.

Mutta, totta tuo, mikään erityisryhmäkään ei ole niin homogeeninen( ) etteikö joukkoon mahtuisi kaikenlaisia.

Ei siihen vaadita sitä uskallustakaan silloin, kun osaa myös älyllään junailla itsensä liemestä ja muut saavat kantaa vastuun. Ainakin tämä nuorimies, joka itselläni on tässä esimerkkinä mielessä, oli haka sekä kehittelemään tempauksia, agitoimaan muut niitä toteuttamaan ja lopulta itse luistelemaan ulos vastuusta. Hän jopa lopulta sai aikaan mielikuvan, että juuri ne toteuttajakaverit olivat kaikena pahan alkuna ja hän itse "viattomana sivullisena" sattui vain paikalle tai tuli ilman omaa tahtoa vedetyksi mukaan. Älykkäänä hän silti onnistui säilyttämään nämä syyt niskoilleen aina saavat kaverinsa edelleen kavereinaan. Luulen, että aikamoista sosiaalista älyä tuollainen vähintään vaatii.

Kuullostaa paitsi älykkäältä, myös persoonallisuushäiriöstä kärsivältä. Tyypillinen moniongelmainen lahjakas ihminen.

Vankilassa istuvatkaan älyköt tuskin pääsääntöisesti ovat kaltereiden takana älynsä vuoksi vaan jonkun muun häiriön, kuten adhd:n vuoksi, joka elämän varrella on aiheuttanut suuria sosiaalisia ongelmia.

No ei kai kukaan väittänytkään, että älykkäät rikolliset sinne vankilaan vain älynsä vuoksi ovat joutuneet? Lähinnä vain mainitsin, etteivät kaikki älyn käyttämisen tavat ole koulumenestystä tuottavia - ja täten kiusaamista aiheuttavia.

Älykkyys tosin läheskään aina ole ei mikään syy kiusaamiselle vaan se on se perinteinen "erilaisuus"

Ehkä niin.
Itse, johtuen epäedullisesta ulkonäöstäni ( oma kriittinen mielipide, toive ja luulo avan muuta), haluaisin pitää ajattelun erillään ulkonäöstä, johon voin vaikuttaa vain rajoitetusti.
Ajattelu sen sijaan on vapaata ja riippumatonta fyysisestä olemuksestamme.
En kanna kaunaa "mielestään" paremman näköisille lajitoveirilleni.
Kysymys on vain siitä, että ajatteluamme voimme muuttaa, ulkonäkö tuppaa huonontumaan ikääntyessä, toivottavasti ajattelu ei.
Siltikään kukaan ei voi pelkästään ajattelullaan voi mennä tarpeeksi pitkälle.
Meille on paljon annettu, joka on monille vaikeaa hyväksyä.

Eipä tuossa ole kysymys muusta, kuin kiusaamisesta. Henkilöstä haetaan ulkoisia vikoja, joille naureskellaan tuopin ääressä. Tätä puoltaa sekin, että päätit tulla tänne keskustelemaan homoista, etkä ottanut aihetta puheeksi "vanhojen tuttujen" kanssa.

Tuokin kommentti oli jo aiemmin tässä ketjussa.
En kertonut omasta asenteestani mitään vaan kuvailin ystävieni toimia.
Kuinka monesti olet ääneen asettunut vallitsevaa normia vastaan, yhtenäisen joukon edessä? Kyse on sosiaalisesta itsemurhasta tai vähintääkin kasvojen menetyksestä. Tuntuu, että useimmat ihmiset eivät tiedosta sosiaalisen normiston olemassaoloa vaan vain elävät sen mukaan koska niin pitää tehdä. Monet mielestäni fiksutkin ihmiset lankeavat typeryyksiin, koska "niin vain kuuluu tehdä".

Tarkoitukseni ei ole etsiä vastausta siihen onko kuvan henkilöt homoja vai eivät, vaan tutkailla vallitsevan kulttuurin(=sosiaalisen normiston) suhdetta älyyn, miehisyyteen ja homotteluun. Kyse ei siis ole mistään faktoista vaan opituista käyttäytymismalleista.
Sosiaalisesta normistosta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Normi_%28sosiologia%29

Kuten edellä jo kerroin, olen ihminen ja kaipaan ihmisten seuraa. Valitettavan usein seura on huonoa ja ainoa vaihtoehto tälle on se, että siirtyy oleskelemaan omaan rauhaansa.

Löysin mielenkiintoisen teorian, jota varmaan voi soveltaa älykköjen ja valtaväestön välisen poikkeavan sosiaalisen normiston konfliktiin: Kazimierz Dąbrowskin teoria positiivisesta disintegraatiosta. Teoriaa voi soveltaa kyllä kaikille lahjakkuuksien alueille ja monilla tasoilla, mutta tarkastellaan nyt tämän aiheen piirissä.

Dąbrowski esittää, että persoonallisuus tai taidot kehittyvät harppauksin viiden tason välillä:

1.taso "Tavikset", jotka elävät normien mukaan. Biologia ja sosiaaliset suhteet määrittävät heidän elämäänsä. Elämä on tasapainossa ympäristön kanssa.

2.taso Eksistentiaalinen "epätoivo", on siirtymä vaihe, kun yksilö huomaa asioiden voivan olla toisinkin, kuin enemmistö esittää niiden olevan. Seuraa joko omien arvojen hylkääminen ja yleisten normien hyväksyntä tai omien havaintojen vahvistaminen. Dąbrowskin mukaan seurauksena on joko paluu takaisin 1.tasolle, psykoosi, itsemurha tai tahdosta riippumaton nousu 3.tasolle

3.taso Eri tasojen olemassaolon ymmärtäminen. Yksilö voi päättää jääkö tähän ja elää 1.tason mukaisesti vai lähteekö tavoittelemaan seuraavaa tasoa.

4.taso Päämäärätietoinen itsensä kehittäminen


5.taso Uusi tasapaino ympäristön kanssa.


...jatkan paremmalla ajalla. Kommentteja?

Käsi ylös kaikki ne miespuoliset joita kiinnostaa se että joku haukkuu heitä neideiksi tai homoiksi.

Sosiologista ilmiötä voi tarkkailla, vaikkei ilmiöstä olisi henkilökohtaista kokemusta.