KESKUSTELU

Woman Is the Nigger of the World:
http://en.wikipedia.org/wiki/Woman_Is_t ... _the_World

Kyseessä olivat ns indentured servants tai redemptioners. Suurin ero varsinaiseen orjuuteen oli se, että nämä olivat määräaikaisia, sopimuksen mukaan tyypillisesti 3 - 7 vuotta. Varsinkin saksalaisia tuli maahan redemptionereina .

http://en.wikipedia.org/wiki/Indentured_servant
http://en.wikipedia.org/wiki/Redemptioner

Tämä "servitude"-käsite on ongelmallinen ja vielä kiistanalaisempi on 3-7 vuoden määräaika. Sillä tosiasiassa noita sopimuksia venytettiin säännöllisesti ja sitäpaitsi "velkaorjuudessa" elävien oli voitava todistaa määräaikaisuus Englannista saatavalla paperilla. Erityisesti naisten asema muodostui hankalaksi sillä hänen lapsen lisäaikaa orjuudelle tuli lisää. Ja lapsen oli Virginian lain mukaan oltava orjana/velkaorjana aina 22-vuoteen asti. Jos lapsi syntyi afroamerikkalaisen miehen kanssa oli lapsen oltava orjana aina 30-vuotiaaksi asti. Virginian ja Marylandin lakien mukaan velkaorja ei saanut mennä naimisiin ilman isäntänsä lupaa. Jos hän synnytti lapsen siitä määrättiin äidillä (ja isälle) lisävuosia orjuudessa. Marylandin vuosien 1662 ja 1692 lakien mukaan "vapaan" naisen meneminen naimisiin afroamerikkalaisen miehen kanssa merkitsi hänen joutumistaan orjaksi niin kauan kuin hänen miehensä eli. Dokumentit osoittavat että orjien ja velkaorjien omistajat suosivat näitä avioliittoja, sillä niissä saatiin eurooppalaista syntyperää olevien velkaorjien orjuusaikaan pidennettyä. Oikeuspöytäkirjoissa on mainintoja kuin mm. Mary Peters-niminen nainen antoi lausunnon jonka mukaan hänen isäntänsä ja emäntänsä huijasivat hänet menemään naimisiin "neekerin kanssa". Vastaavia tapauksia löytyy sadoittain asiakirjoista.

Se, että velkaorjuutta (bound-labour) yritetään jollakin tavalla eroittaa erilliseksi ns. neekeriorjuudesta 1600-luvun Virginiasta, Delawaresta ja Marylandista on hieman kyseenalaista touhua. Parasta lienee todeta että myös ns. "valkoisia" oli orjina ilmeisesti sadoin tuhansin.

Tästä lisää:

http://www.revisionisthistory.org/forgottenslaves.html

(Allenin tutkimusten lisäksi)

Koetapa löytää hieman luotettavampia lähteitä kuin tuo historiarevisionistinen saitti:

http://www.revisionisthistory.org/revisionist4.html

Mitään holokaustia ei tapahtunut jne jne
.

Tämä edesmennyt Theodore W. Allen joka kirjoitti nuo kaksi kirjaa aiheesta "The Invention Of The White Race" näyttää Youtubessa olevien videoiden perusteella myös aikoinaan sanoutuneen irti siitä, että hän kuuluisi valkoiseen rotuun.

Tuosta tuli mieleen ajatus että eipä ole vielä kukaan tainnut älytä laatia nettiin adressia jossa osallistujat voisivat ilmoittaa ettei heitä saa tästä lähtien kutsua enää valkoiseen rotuun kuuluvaksi. Mutta toisaalta - eipä taida olla EU:ssakaan yhtään maata jossa ilmisiä enää rekistöidään mihinkään rotuun muutenkaan ja sama lienee pian edessä myös USA:ssa jossa yhä useampi ei enää edes halua ilmoittaa omaa rotuaan.

Kaipa tästä on tehtävä se myönteinen johtopäätös että rotuajattelu aletaan jo varsin laajalti kyseenalaistaa. Sillä ei ole enää käyttöä aikamme yhteiskunnassa. Se on vajonnut teoretisoinnin tasolle.

On hyvä antaa puheenvuoro eurooppalaiselle velkaorjalle joka runomuodossa puki kokemuksensa millaista oli elää mustien orjien kanssa samanlaisissa olosuhteissa:

We and the negroes both alike did fare,
Of work and food we had an equal share;
But in piece of ground we called our own,
The food we eat first by ourselves were sown,
No other time to us they would allow,
But on Sunday we the same must do;
Six days we slave for our master's good,
The seventh day is to produce our food.

(James Revel, "The Poor Unhappy Transported Felon's Sorrowful Account..." (1948)

Huomio kiinnittyy sanoihin "we slave" ja ylipäätänsä siihen että niin afroamerikkalaiset kuin eurooppalaisamerikkalaiset olivat samassa asemassa käytettiin heistä sitten (jälkijättöisesti) mitä nimikkeitä tahansa. Minusta he olivat kaikki käytännössä orjia.

James Revelistä lisää mm tästä:

http://docsouth.unc.edu/southlit/revel/revel.html

Täsmennykseksi vielä tuosta Virginian, Marylandin ja Delawaren eurooppalaisia ja afrikkalaisia orjia omistavasta establismentistä. Se kyllä pyrki jo ennen 1690-lukua tekemään eroa afrikkalaisten ja eurooppalaisten välillä mm. tekemällä sanktiot jonkin verran ankarammiksi afrikkalaisille. Mutta sillä ei ollut käytännön merkitystä sillä tosiasiassa eurooppalaiset, jotka muodostivat orjista ehkä 4/5 tai jopa 5/6 olivat olosuhteidensa puolesta lähes elinikäisessä orjuudessa ja heidän elinolosuhteensa olivat aivan yhtä kurjat kuin afrikkalaisten. Näin eurooppalaiset ja afrikkalaiset orjat olivat "samassa veneessä" eli he muodostivat yhteiskuntaluokan joka oli integroitunut. Dokumenteista joita Allen toi esille sai etsimällä etsiä tapauksia jotka osoittaisivat että eurooppalaiset orjat olisivat ajatelleet jo 1600-luvulla olevansa jotenkin toista rotua afrikkalaisiin nähden.

Eurooppalaisten 3-7-vuoden velkaorjuuden määräaikaisuus ei pätenyt, sillä hyvin monet velkaorjat tuotiin maahan alle 15-vuotiaana jolloin heidän oli työskenneltävä joka tapauksessa 22-24-vuotiaaksi asti. Isäntä pystyi myös venyttämään orjuutta rikkomuksilla ja mm. vetoamalla laiminlyönteihin työssä. Myös orjan myyminen uudelle omistajalle merkitsi usein orjuuden ajan pitentymistä. Suurimmalla osalla ei ollut esim. Englannista tullessaan mitään kirjallista dokumenttia ja jos toinen kappale oli pyrkivät isännät ne kaupanteon yhteydessä hävittämään.

Kuten mainittua orjien omistajat pyrkivät myös suosimaan afrikkalaisten miesorjien ja eurooppalaisten naisorjien "haureutta" ja avioliittoja, jolloin naisen orjuusaika piteni. Tuollaisen liiton tuloksena syntynyt lapsi oli myös orjana aina 30-vuotiaaksi asti. Omistajat käyttivät hyväkseen siirtokunnan lakipykäliä jossa "haureuteen" vetoamalla saatiin orjuusaikaa pidennettyä vaikka mitään lasta ei olisi syntynytkään. Velkaorjilla ei ollut lain suomaa oikeutta avioitua jolloin noissa olosuhteissa "haureuteen lankeaminen" oli useimmille naisille aivan väistämätöntä.

Kun tietää tuon aikakauden ihmisten elinikäodotteen hyvin monet velkaorjat joutuivat tosiasiassa elinikäiseen orjuuteen. Tämä orjuus siis myös periytyi jos velkaorjat saivat lapsen. Virginian tilastot 1600-luvulta osoittavat että suurin osa Englannista saapuvista joutui bound-labour asemaan. Huomattava osa itsenäisistä maanviljelijöistä esim. 1620-luvun hintaromahduksessa ajautui kestämättömään velkatilanteeseen - ja joutui myös sitä kautta velkaorjuuteen. Suuria ryhmiä orjia saatiin myös sotavangeista, haaksirikkoutuneista laivoista tai epämääräisten yrittäjien huijaamina muualta. Mm. paljon portugalilaisia joutui P-Amerikan siirtokunnissa orjiksi.

Tiettävästi vuoden 1666 Virginian datatiedostot viittaisivat siihen että 47% eurooppalaisista oli saapunut maahan ei-vapaina, siis "bound-labour"-statuksella eli he joutuivat näin ollen palkattomaan määräaikaiseen velkaorjuuteen kun taas afrikkalaisista juuri kukaan ei tullut vapaana kansalaisena.

Kun verrataan sitten parin piirikunnan maanomistussuhteita samalta vuodelta havaitaan, että eurooppalaisista 17% ja afroamerikkalaisista lähes 11% omisti maata. Kun sitten huomioidaan millä statuksella molemmat ryhmät saapuivat maahan voidaan otaksua että vapailla afrikkalaisilla ja eurooppalaisilla oli maanomistuksen suhteen tasa-arvoinen asema.

Kun vielä huomioidaan ettei valtion verotusta ollut ja kunnalliset palvelut lähinnä haaveena, ei "velkaorjuus" poikennut juri nykytilanteessa jossa verokuorma on noin puolet tuloista. Maanomistaja takasi myös turvallisuuden, joka noissa oloissa oli vaativaa. Äskettäin telkussa pyöri sarja jenkkilän itsenäistymisestä, jossa kimmokkeenä oli englannin suorittama riistotuontitavaroista satamakaupungeissa.

Mark Shriver Penn Staten yliopistosta on suorittanut tutkimuksia USA:ssa (ja myös Puerto Ricossa) eurooppalaista ja afrikkalaista syntyperää olevien ihmisten geneettisistä taustoista ja havaitsi mm. seuraavia asioita (tutkimukset käsittävät vain maan aikuisväestön joten siinä eivät näy viime vuosina nopeaan tahtiin lisääntyvät seka-avioliitot)

USA

-afroamerikkalaisten geneettinen "eurooppalaisuus" on n. 17-18%
-Vain 10% afroamerikkalaisista on geneettisesti enemmän "eurooppalainen" kuin afrikkalainen
-70%:lla "valkoisista" ei ollut yhtään afrikkalaista esi-isää.
-30%:lla joilla oli tuo afrikkalaisuusaste jäi vain 2,3%:iin ( 3 esivanhempaa 128:sta)
-etelävaltioissa afroamerikkalaisten "eurooppalaisuus" oli n. 12%, Kaliforniassa n. 25%
- poikkeuksen etelävaltioissa muodosti New Orleans jossa "eurooppalaisuusaste" oli 22%
-latinokulttuurilla oli "mixed racial"-vaikutus, sillä siinä kulttuurissa ei harjoitettu "yhden veripisaran" sääntöä, siis sitä että ihminen luokiteltiin afroamerikkalaiseksi jos edes yksi kahdeksasta tai kuudestatoista vanhemmista/esivanhemmista oli afrikkalaistaustainen.
-koko USA:n aikuisväestöstä n. 12-13% on "afrikkalaista"

USA:ssa afroamerikkalaisten ja euroamerikkalaisten sekoittuminen on sitä vähäisempää mitä enemmän kullakin alueella asui afroamerikkalaisia. Tämä tilanne säilyy niin kauan kuin 1/8 tai 1/16:n sääntö elää ihmisten alitajunnassa. Se tosin murtuu alueilla joissa elää ranskalaista, espanjalaista - yleensäkin latinoväestöä.

Meksiko

Maahan tuotiin kaikkiaan peräti 200 000 afrikkalaista orjaksi, palveliaksi, pakkotyöhön. Merkittävän moni Meksikon itsenäistymisen keskeisistä henkilöistä oli afromeksikolaisia (Zapata, Vicente Guerrero).
Afrikkalaisten sekoittuminen Meksikon intiaani- ja eurooppalaisväestöön on ollut sukupolvien aikana aivan täydellistä luokkaa ja muodostaa huikean vastakohdan USA:lle. Se näkyy geneettisissä tutkimuksissa joiden mukaan esim. Texasin meksikolaisväestön "afrikkalaisuus" on 6%. USA:n mustien osuus siihen on hyvin vähäinen.

Meksikossa, kuten latinomaissa yleensäkin, roturajat ovat veteenpiirrettyjä viivoja. Pääsääntönä on näyttänyt olevan: "mitä valkoisempi, sitä parempi". Käytännössä latinomaissa tuon "puhtaan valkoisen" populaation osuus on ollut liian vähäinen jotta se olisi muodostanut esim. Theodore Allenin teorian mukaisen "sosiaalisen puskurin" massoja vastaan.

Barbadoksen, Jamaikan ja yleensäkin brittiläisen Karibian ensimmäiset orjat olivat brittejä ja irlantilaisia. Ainakin 1700-luvulle asti asiakirjat käyttivät heidän työskentelystään termejä kuten "servitude" (orjuus). Afrikkalaisista yleistyi termi "slaves" (orjat). Kyse on siis yhdestä ja samasta asiasta. Barbadoksella esim. brittiläisten rangaistusvankien ja sotavankien "servitude" kesti vähintäin 10 vuotta jonka jälkeen he olivat "vapaita". Tämä merkitsi käytännössä samaa kuin afroamerikkalaisten "vapaus" etelävaltioissa 1860-luvulla. Rutiköyhä entinen rangaistusvanki ja orja ei saanut edes lupaa muuttaa saarelta pois. Hänen mahdollisuutensa perustaa oma sokeritila eli aloittaa ura orjien omistajana oli olematon, sillä hän olisi tarvinnut 2000£:n pääoman. Vähän sama kuin että työttömän suomalaisen ainoa mahdollisuus tulla todella vapaaksi olisi saada 10 miljoonan euron pääoma pieraistua jollain hokkuspokkus-tempulla.

Käytännössä Barbadoksen valkoisilla entisillä orjilla orjan elämä siis jatkui kunnes kuolema korjasi hänet pois.

Kiitos,tosi mielenkiintoista tietoa, joka on minulle uutta.

Richard B. Morris on tutkimuksissaan havainnut että kun afroamerikkalaisista tuli orjien/velka-orjien/pakkotyössä olevien enemmistö 1700-luvulla tällä muutoksella ei ollut mitään vaikutusta eurooppalaisten "bound-labor"-väestön asemaan sisänsä. Sen sijaan järjestelmä USA:ssa antoi lainsäädännöllisesti eurooppalaisille orjille joitakin helpotuksia verrattuna afrikkalaisiin orjiin mutta itse kohtelu työssä, heidän hyödyntämisensä, oli yhtä julmaa kuin aiemmin.

Tässä yhteydessä on usein mainittu myös tämän metodin sosiopoliittinen ulottuvuus. Ns. valkoiselle roskaväelle synnytettiin illuusio, unelma siitä että he kurjasta asemastaan huolimatta olisivat jotenkin olleet "parempia" kuin mustat. Temppu oli siinä, että afrikkalaisten olosuhteita kiristettiin huomattavasti sitten 1600-luvun jolloin suhteellisesti eurooppalaisten asema parani, muttei absoluuttisesti. Tämä sama valittu linja on näkynyt tähän päivään asti USA:n politiikassa jossa "valkoinen roskaväki" äänestää sitä vankemmin äärikonservatiivisia republikaaneja mitä rodullisesti distriminoivassa ympäristössä he asuvat (esim. Mississippissä, Alabamassa ja muualla "syvässä etelässä").

Theodore W. Allenin teesille rotukortilla pelaamisesta proletaarien solidaarisuuden murtajana on olemassa perusteita. Kun USA:ssa latinojen ja aasialaisten osuus väestössä kasvaa alkaa tiukasti viivalla piirrettyn rotumäärityksen päivät olla luetut. Lopulta myös "syvässä etelässä" demografinen muutos murtaa punaniskojen vastarinnan. Sana "punaniska" on muuten viittaus valkoisiin eurooppalaisiin orjiin raatamassa pelloilla USA:ta asutettaessa.

Kaikkiaan eurooppalaisia "bound-laboureita" tuotiin v. 1607-1783 aikana Yhdysvaltojen nykyiselle alueelle n. 250 000. Heistä 35 000- 50 000 arvioitiin olleen rangaistusvankeja. Muistaakseni jostain olen lukenut että USA:n saapui eurooppalaisia itsenäistymiseen mennessä n. ½ miljoonaa joten valkoinen orjakauppa käsitti lähes puolet USA:n eurooppalaisesta siirtolaisuudesta 1600- ja 1700-luvulla. Useissa asiakirjoissa pakkotyöhön joutuneista käytettiin nimikkeitä "chattel" (orja) ja myös "slaves". Vasta myöhemmin, kun haluttiin rakentaa myyttiä valkoisesta rodusta, heistä alettiin käyttää nimikettä "servants" (palvelija, renki) ja afrikkalaisista "slaves" (1600-luvulla heistäkin käytettiin yleisesti nimitystä "bound-labourer").

Kaikkiaan afrikkalaisia ja muita afrikkalaistaustaisia orjia tai "bound-laboreita" tuotiin USA:n hieman yli 500 000 mutta se sisältää myös 1800-luvun kuljetukset. Eurooppalaisten rahtaaminen ei siis vähentynyt ennen 1700-luvun loppua vaan pysyi aivan samalla tasolla kuin ennenkin mutta heidän suhteellinen osuus laski vähitellen.

Pakkotyövoimasta käytettyjen nimikkeiden muutokset, painopisteen muutokset, afrikkalaisten olojen asteittainen tukaloituminen entisestään sekä lainsäädännössä näkyvä "rotutietoisuuden" propagoiminen oikeusistuimissa ja niiden yhtämittainen ja sinnikäs julistaminen mm. kirkoissa ja yleisötapahtumissa viittaavat yhteen ja samaan - haluun lyödä kiila köyhien työtätekevien afrikkalaisten ja eurooppalaisten väliin. Kyse oli yksiselitteisesti solidaarisuuden tuhoamisesta ja tämä palveli plantaasieliitin etuja. Mutta tärkeää tässä on huomata, että näin ei ollut vielä 1600-luvulla. Lähtölaukaus amerikkalaiselle rasismille on Baconin kapinan (1676-77) jälkeinen aika ja erityisesti aivan 1600-luvun viimeiset vuodet ja 1700-luvun alku.

Naisen sorrolla, yksinvaltiuuden merkityksen lisääntymisellä, valkoisten orjuudella sekä myöhemmässä vaiheessa alkaneella rotuun perustuvalla orjuudella on tietty jatkumo. Tässä oli huomattava mm. Britanniassa yleistynyt slogan:

"Home is the man's castle".

Naisen asema oli todella kammottava Britanniassa esim. 1500- ja 1600-luvulla. Se oli täysin verrattavissa naisen asemaan eräissä maailman takapajuisimmissa yhteiskunnissa tänään. Se, että näin jo synnynnäisesti n.51% väestöstä oli alisteissa jokseenkin orjuutta muistuttavassa asemassa loi mahtavat edellytykset laajentaa tietyn ihmisryhmän, tällä kertaa ihonväriin perustuvaa syrjintää ja alistamista. Se, että orjan (servants) asemassa oleva nainen vapautui asemastaan avioituessaan vapaan miehen kanssa johtui siitä, että lainmukaan hän oli silloin tämän miehen omaisuutta. Amerikan brittiläisissä siirtokunnissa laki kuitenkin tehtiin niin brutaaliksi ettei brittiläistä naisorjaa auttanut avioituminen vapaan miehen kanssa, sillä tuo aviotuminen oli laissa kielletty. Britanniassa "palvelijan" avioituminen toisen "palvelijan" (orjan) kanssa näkyi juridisesti mm. siten, että kun tuollaisen liiton miehen kuoltua tuo nainen oli "Lord's widow", ei siis leski vaan naisen omistajan (useimmiten tilanomistajan) leski.

Britanniassa oli 1500-luvun lopulla yhteiskunnallinen jakauma seuraava (miehet):

-Laiska luokka (leisure class) 4%
-Talonpojat (yeomen) 11%
-husbandmen (talonpoikaa huonommassa asemassa olevat viljelijät) 55%
-palvelijat, orjat (servants, sertitude working people) 27%

Käytännössä eliitti koostui siis vain 2% väestöä ja heitä suojasi 5,5 % kohtuullisessa asemassa olevia talonpoikia. Tämän tarkoituksena oli pitää 85% miehistä ja lähes 100% naisista aisoissa. Tarkoitukseen tarvittiin erityyppisiä "isänmaallisia" alemmista sosiaaliryhmistä olevia (poliiseja, vartijoita, ex-sotilaita) sekä mm. ulkolaisia palkkasotureita. Ihmettelemme miksi joissakin latinomaissa tarvitaan armeijoita kuin naapurit hyvin harvoin edes uhkaavat hyökkäyksillä. Mutta todellisuudessa asevoimia on myös länsimaissa tarvittu usein nimenomaan omien sisäisten kumousten patoajina, jo ennaltaehkäisevänä voimana.