KESKUSTELU

Skandinavian etelä-osien I1a voi olla peräisin saamelaisilta, jotka muuttivat etelästä jääkauden päättyessä. Väestön kasvu voi selittää I1a:n suuremman yleisyyden Skandinavian eteläosissa.

At the same time, with the approach of the great winter, a terrible earthquake takes place, the effects of which are felt even in heaven. The myth in regard to this is explained in No. 81. In this explanation the reader will find that the great earthquake in primeval time is caused by Þjazi's kinswomen on his mother's side (Gróttasöngr) - that is, by the giantesses Fenja and Menja, who turned the enormous world-mill, built on the foundations of the lower world, and working in the depths of the sea, the prototype of the mill of the Grótta-song composed in Christian times; that the world-mill has a möndull, the mill-handle, which sweeps the uttermost rim of the earth, with which handle not only the mill-stone but also the starry heavens are made to whirl round; and that when the mill was put in so violent a motion by the angry giantesses that it got out of order, then the starry constellations were also disturbed. The ancient terrible winter and the inclination of the axis of heaven have in the myth been connected, and these again with the close of the golden age. The mill had up to this time ground gold, happiness, peace, and good-will among men; henceforth it grinds salt and dust.

The winter must of course first of all affect those people who inhabited the extensive Svithiod north of the original country and over which another kinsman of Heimdal, the first of the race of Skilfings or Ynglings, ruled. This kinsman of Heimdal has an important part in the mythology, and thereof we shall give an account in Nos. 89, 91, 110, 113-115, and 123. It is there found that he is the same as Ivaldi, who, with a giantess, begot the illegitimate children Idi, Aurnir, and Þjazi. Already before his sons he became the foe of the gods, and from Svithiod now proceeds, in connection with the spreading of the fimbul-winter, a migration southward, the work at the same time of the Skilfings and the primeval artists. The list of dwarfs in Völuspá has preserved the record of this in the strophe about the artist migration from the rocks of the hall (salar steinar) and from Svarin's mound situated in the north (the Völuspá strophe quoted in the Younger Edda; cp. Saxo., Hist., 32, 33, and Helg. Hund., i. 31, ii. to str. 14). The attack is directed against aurvanga sjöt, the land of the clayey plains, and the assailants do not stop before they reach Jöruvalla, the Jara-plains, which name is still applied to the south coast of Scandinavia (see No. 32).

Miksi puhut kivikaudesta?

Nimen omaan. Hävinneet miehet kuolivat ja vain voittaja/henkiin jäänyt sai oman isälinjansa jatkumaan.

http://www.answers.com/topic/raum-the-old
http://www.northvegr.org/zoega/h329.php
http://www.answers.com/Hrolf%20Ganger

Koska peustelit isälinjoja sillä, että päällikkö on vienyt yhdeksän miehen naiset. Ne yhdeksän puutteessa elänyttä miestä ovat mielestäsi jääneet ilman jälkeläisiä.

Mielestäni teoriasi on heiveröinen, koska se edellyttäisi, että yhdeksän miestä suostuu siihen, että heidän naisensa ryöstänyt on päällikkönä.

Toki muitakin miehiä oli, jotka jatkoivat sukujaan muiden naisten kanssa. Vai oletko sitä mieltä, että voittaja tappoi kaikki oman heimonsa miehet?

The Scandinavian clan or ætt [IPA: ɛtt] in Old Norse, was a social group based on common descent or on the formal acceptance into the group at a þing.

History

In the absence of a police force, the clan was the primary force of security in Norse society as the clansmen were obliged by honour to avenge one another. The Norse clan was not tied to a certain territory in the same way as a Scottish clan, where the chief owned the territory. The land of the Scandinavian clan was owned by the individuals who had close neighbours from other clans. The name of the clan was derived from that of its ancestor, often with the addition of an -ung or -ing ending.

The Northern and Southern Uí Néill dynasties, which provided most of the High Kings for centuries, descended from Niall. Famous descendants include Niall's great-great grandson Saint Columba, Saint Máel Ruba, the kings of Scotland, Hugh O'Neill, Hugh Dubh O'Neill, Phelim O'Neill, Owen Roe O'Neill, Sir William Johnson of the O'Neills of the Fews, and Clan Chief Red Hugh O'Donnell of the O'Donnell of Tyrconnell. The current British Royal Family claims a link.[1].

In January 2006, scientists suggested that Niall may have been the most fecund male in Irish history, and second only to Genghis Khan worldwide. In northwest Ireland as many as one-fifth of men have a common Y chromosome haplotype that lies within the haplogroup R1b.[2]

This haplotype was shown to be especially common among family names which claim a descent from Niall, e.g. O'Neill, O'Gallagher, O'Boyle, O'Doherty, O'Donnell, Connor, Cannon, Bradley, O'Reilly, Flynn, McKee, Campbell, Devlin, Donnelly, Egan, Gormley, Hynes, McCaul, McCawell, McGovern, McLoughlin, McManus, McMenamin, Molloy, O'Kane, O'Rourke and Quinn [3]

Paljon voimakkaampi ja merkittävämpi oli se siirtolaisuus, joka suuntautui Gotlannista ja Ruotsin itärannikolta Piikkiön-Laitilan alueelle - arvailun varaan jää, miksi juuri tälle alueelle, josta Aurajokea lukuun ottamatta puuttuivat sisämaahan johtavat väylät. Laitilan sokkeloinen muinaislahti tosin muodosti kulkutien, "laition" - germaaninen laina, josta myöhempi kylän- ja pitäjännimi varmastikin johtuu. Sen perukoilta johti ehkä maayhteys Euran suuntaan.

Ravintonsa tulijat hankkivat tietysti perinnäisin tavoin, mutta tuskinpa he tulivat tänne vain kaskenpolton, karjanhoidon ja kalavesien vuoksi. Sillä ainakin kärsämäentyypin kalmistot viittaavat miesjoukkoihin, "liutoihin", joita jonkinlaiset päälliköt, "kuninkaat" tai "ruhtinaat" näyttävät johtaneen. Hyvin aseistetut tulijat lienevät harjoittaneet kaupansekaista lapinverotusta rannikon ja sisämaan väestön keskuudessa. Joka tapauksesssa he kykenivät hankkimaan metallivarallisuutta: miekkoja, keihäänkärkiä, kilpiä, jopa aikansa hienoimpia, mutta myös veikseliläisiä solkia, tarhahauta-alueen rengaskoruja, ja joskus kultasormuksen tai roomalaisen viinikauhan. Ulkoiset yhteydet suuntautuivat Ruotsiin, Gotlantiin, Veikselille ja Baltiaan.

Germaanit vaikuttivat rannikon väestöön ja sen kulttuuriin monin tavoin. He näyttävät solmineen avioliittoja suomalaisnaisten kanssa, jotka säilyttivät itämerensuomalaisen korumuotinsa. hautojen sijoituksesta ja rakenteista ilmenee, että naisten asema oli jossain määrin alisteinen, mutta joka tapauksessa suomalaisnaiset haudattiin germaanikalmistoihin; ilmeisesti heidät oli siis otettu sukuun. Mahdollisesti roomalaisajalla vallinneista läheisistä perhesuhteista puhuvat sellaiset suomen kielen germaaniset lainasanat kuin äiti tai rakas. Seka-avioliitoista alkoi tulokkaiden vähittäinen sulautuminen kantaväestöön. Kehitys vei vuosisatoja, sillä germaaniset hautamuodot päättyvät lopullisesti vasta kansainvaellusajalla ja merovinkiajan alussa.

Kirjassa "Suomen historia 1; Kivikausi, pronssikausi ja rautakausi" on otsakkeen "Germaanivyöhyke" alla kappale, joka mielestäni saattaisi kuvata Y-haploryhmän I1a saapumista Satakunnan eteläosiin ja Varsinais-Suomen pohjoisosiin Euran ja Laitilan tienoille vanhemmalla roomalaisella rautakaudella ja siitä myöhemmin Hämeeseen ja Etelä-Pohjanmaalle:

Niin nämähän nyt on juuri näitä satuja ...

Kun Suomalaisista haudoista löytyy ns. "Germaaniaseiden" lisäksi varsin omaperäinen ja selkeästi ei Germaaninen muu esineistö, kuten esim. korut, niin jotenkihan se täytyy selittää nämä erot varsinaisiin Germaaneihin.
Kysehän on tietenkin seka-avioliitoista, ehkä jopa naispuolisista orjista tai jostakin muusta yhtä puhtaasta arvauksesta ...
Tosiasia on, että Suomalaiset haudat pokkeavat oleellisesti tiedetyistä Germaanihaudoista, osa esineistä on yhteistä, todennäköisesti kaupankäynnin seurausta, mutta valtaosa on ei Germaanista esineistöä.

Rannikolla on käyty kauppaa ja rannikon väestössä on aina ollut merkittävä ryhmä kauppiaita, todennäköisesti mitään siirtolaisuutta ei merkittävästi ole olut vaan kaupiaiden esineistö on tullut kaupankäynnin seurauksena alueelle.
Nimittäin, Suomalaiset haudat ei poikkea pelkästään esineistöltään Germaanisista, vaan myös hautaustavoissa.
Suomessa on myös naisten hautoihin laitettu aseita yleisesti, tapa joka on hyvin harvinainen Germaanien keskuudessa.

Germaanisiirtolaiset välittivät Suomeen joukon uusia kulttuuripiirteitä. Meillä on jälleen todisteita parranajosta ja tukan hoidosta ja leikkuusta (sakset). Tänne saapui Keski-Euroopan ja Skandinavian suodattamia piirteitä välimerenkulttuurista, mm. sakset, solkivyö, vaasiprofiilikoristeet, umpisormus ja gladiusmiekka. Aseissa toteamme miekan ensi kertaa pronssikauden jälkeen. Vielä suurempi uudistus oli metallihelainen kilpi, jonka nimityskin on germaaninen laina, joskin on mahdollista, että kilpi olisi puurakenteisena tunnettu jo aikaisemmin.

Merkitävämpää kuin uusien asemuotojen tulo oli niiden osoittama yhteiskuntaideologia, Tacituksen kuvaama vapaan taistelukelpoisen miehen idea. Se kuvastuu jopa Kroggårdsmalmenin uudisasutuskalmistoistakin, kuten Parkkalin ja Penttalan löydöt osoittavat. Penttalassa noudatettiin kuitenkin tarhahauta-alueen mukaista aseetonta hautausta, ja aivan täydellisesti sitä noudatettiin Pikkulinnanmäessä, puhumattakaan esineettömistä kalmistoista. Voidaan todeta, että asehautaukset harvinaistuivat, mitä kauemmas tullaan Varsinais-Suomen germaanivyöhykkeeltä. Etelä-Pohjanmaa muodosti kuitenkin toisen asehautausalueen.

Suomessa on myös naisten hautoihin laitettu aseita yleisesti, tapa joka on hyvin harvinainen Germaanien keskuudessa.

Niin nämähän nyt on juuri näitä satuja ...

Kun Suomalaisista haudoista löytyy ns. "Germaaniaseiden" lisäksi varsin omaperäinen ja selkeästi ei Germaaninen muu esineistö, kuten esim. korut, niin jotenkihan se täytyy selittää nämä erot varsinaisiin Germaaneihin.
Kysehän on tietenkin seka-avioliitoista, ehkä jopa naispuolisista orjista tai jostakin muusta yhtä puhtaasta arvauksesta ...
Tosiasia on, että Suomalaiset haudat pokkeavat oleellisesti tiedetyistä Germaanihaudoista, osa esineistä on yhteistä, todennäköisesti kaupankäynnin seurausta, mutta valtaosa on ei Germaanista esineistöä.

Rannikolla on käyty kauppaa ja rannikon väestössä on aina ollut merkittävä ryhmä kauppiaita, todennäköisesti mitään siirtolaisuutta ei merkittävästi ole olut vaan kaupiaiden esineistö on tullut kaupankäynnin seurauksena alueelle.
Nimittäin, Suomalaiset haudat ei poikkea pelkästään esineistöltään Germaanisista, vaan myös hautaustavoissa.
Suomessa on myös naisten hautoihin laitettu aseita yleisesti, tapa joka on hyvin harvinainen Germaanien keskuudessa.

Eivät kielet kehity ja leviä erillään ja riippumatta ihmisistä, ja ihmiset kantavat mukanaan geneettistä perimäänsä. Vaikka kielet ja geenit eivät ole kiinteästi liittyneet toisiinsa niin joku korrelaatio niillä kuitenkin on.



Ei se yhtään sen helpompaa tai vaikeampaa ole. Nykyiset itämerensuomalaiset ja germaaniset kielet ovat molemmat syntyneet kielien sekoittumisen tuloksena kun eri geneettisen perimän ja kielen omaavat kansat ovat sekoittuneet keskenään. Kielitieteilijöiden mukaan uralilainen kantakieli on peräisin jostain Uralin tienoilta, samalta suunnalta missä geneetikot arvelevat Y-haploryhmän N3 olevan peräisin (Siperia tai Pohjois-Kiina). Ei tarvita Sherlock Holmesia liittämään nuo kaksi asiaa toisiinsa. Geneetikkojen mukaan ainakin R1a ja ehkä myös R1b ovat myös levinneet Eurooppaan Aasiasta samaten kuin kielitieteilijöiden mukaan indo-eurooppalainen kantakielikin. Jos taas haploryhmä I1a on tullut päinvastoin lännestä (Ranska) Pohjoismaihin, Sherlock Holmes voisi epäillä etteivät he alunperin puhuneet kumpaakaan itäistä perua olevaa kantakieltä, uralilaista tai indo-eurooppalaista, vaan jotain muuta läntistä perua olevaa kieltä. Pohjoismaissa he sitten joutuivat indoeurooppalaisten ja uralilaisten väliin puristuksiin, kadottivat oman kielensä ja alkoivat Skandinaviassa puhua germaanisia kieliä ja Suomessa itämerensuomalaista kieltä.

Pronssikaudella tapahtunut ilmaston kylmeneminen päinvastoin luultavasti aiheutti muuttoliikettä pohjoisesta etelään. Tätä kuvannevat myös skandinaavisen mytologian kuvaukset ns. Fimbul-talvesta:



Saamelaisuudessa on ennen kaikkea kyse kielestä ja kulttuurista, ei niinkään geeneistä. Kieli on suomensukuinen ja kulttuuriin liittyy poronhoito. Poronhoitoa ei ainakaan skandinaavisessa tai suomalaisessa mytologiassa kuvata. Ei heistä tullut saamelaisia ennen kuin Etelä-Skandinaviasta ja Etelä/Itä-Suomesta lähteneet väestöt kohtasivat ja sekoittuivat Lapissa. Geneettistä, kultturillista ja kielellistä vaikutusta he saivat sekoittuessaan molemmilta osapuolilta.

Millä perusteella?

Ja millähän sinä olet pätevöitynyt tuon kirjoittanutta arkeologian emeritus-professori Unto Saloa pätevämmäksi rautakauden arkeologiassa? Hän on sentään tutkinut asiaa vuosikymmeniä, ja hänen teoriansa sopii genetiikan ja kielitieteen tuloksiin, päin vastoin kuin sinun teoriasi, jonka mukaan täällä on asunut sama porukka jääkaudesta lähtien ja uutta verta ei ole saatu tuskin pisaraa enempää.

Juuri sen vuoksi, että puheena olevat mutaatiot, joiden perusteella esivanhemmat luokitellaan, tapahtuvat niin hitaasti, on mahdollista ylipäätään tehdä jonkinlaista luokittelua.

Ja millähän sinä olet pätevöitynyt tuon kirjoittanutta arkeologian emeritus-professori Unto Saloa pätevämmäksi rautakauden arkeologiassa? Hän on sentään tutkinut asiaa vuosikymmeniä, ja hänen teoriansa sopii genetiikan ja kielitieteen tuloksiin, päin vastoin kuin sinun teoriasi, jonka mukaan täällä on asunut sama porukka jääkaudesta lähtien ja uutta verta ei ole saatu tuskin pisaraa enempää.