Lalli ja Erik

Moses Leone · **Liittynyt:** La Helmi 03, 2007 1:56 pm **Viestit:** 19316

Jotuni kirjoitti:

Lapin Mies kirjoitti:

Moses Leone kirjoitti:

Kirjassa "Suomen historia 1; Kivikausi, pronssikausi ja rautakausi" on otsakkeen "Germaanivyöhyke" alla kappale, joka mielestäni saattaisi kuvata Y-haploryhmän I1a saapumista Satakunnan eteläosiin ja Varsinais-Suomen pohjoisosiin Euran ja Laitilan tienoille vanhemmalla roomalaisella rautakaudella ja siitä myöhemmin Hämeeseen ja Etelä-Pohjanmaalle:

Lainaa:

Paljon voimakkaampi ja merkittävämpi oli se siirtolaisuus, joka suuntautui Gotlannista ja Ruotsin itärannikolta Piikkiön-Laitilan alueelle - arvailun varaan jää, miksi juuri tälle alueelle, josta Aurajokea lukuun ottamatta puuttuivat sisämaahan johtavat väylät. Laitilan sokkeloinen muinaislahti tosin muodosti kulkutien, "laition" - germaaninen laina, josta myöhempi kylän- ja pitäjännimi varmastikin johtuu. Sen perukoilta johti ehkä maayhteys Euran suuntaan.

Ravintonsa tulijat hankkivat tietysti perinnäisin tavoin, mutta tuskinpa he tulivat tänne vain kaskenpolton, karjanhoidon ja kalavesien vuoksi. Sillä ainakin kärsämäentyypin kalmistot viittaavat miesjoukkoihin, "liutoihin", joita jonkinlaiset päälliköt, "kuninkaat" tai "ruhtinaat" näyttävät johtaneen. Hyvin aseistetut tulijat lienevät harjoittaneet kaupansekaista lapinverotusta rannikon ja sisämaan väestön keskuudessa. Joka tapauksesssa he kykenivät hankkimaan metallivarallisuutta: miekkoja, keihäänkärkiä, kilpiä, jopa aikansa hienoimpia, mutta myös veikseliläisiä solkia, tarhahauta-alueen rengaskoruja, ja joskus kultasormuksen tai roomalaisen viinikauhan. Ulkoiset yhteydet suuntautuivat Ruotsiin, Gotlantiin, Veikselille ja Baltiaan.

Germaanit vaikuttivat rannikon väestöön ja sen kulttuuriin monin tavoin. He näyttävät solmineen avioliittoja suomalaisnaisten kanssa, jotka säilyttivät itämerensuomalaisen korumuotinsa. hautojen sijoituksesta ja rakenteista ilmenee, että naisten asema oli jossain määrin alisteinen, mutta joka tapauksessa suomalaisnaiset haudattiin germaanikalmistoihin; ilmeisesti heidät oli siis otettu sukuun. Mahdollisesti roomalaisajalla vallinneista läheisistä perhesuhteista puhuvat sellaiset suomen kielen germaaniset lainasanat kuin äiti tai rakas. Seka-avioliitoista alkoi tulokkaiden vähittäinen sulautuminen kantaväestöön. Kehitys vei vuosisatoja, sillä germaaniset hautamuodot päättyvät lopullisesti vasta kansainvaellusajalla ja merovinkiajan alussa.

Niin nämähän nyt on juuri näitä satuja ...

Kun Suomalaisista haudoista löytyy ns. "Germaaniaseiden" lisäksi varsin omaperäinen ja selkeästi ei Germaaninen muu esineistö, kuten esim. korut, niin jotenkihan se täytyy selittää nämä erot varsinaisiin Germaaneihin.
Kysehän on tietenkin seka-avioliitoista, ehkä jopa naispuolisista orjista tai jostakin muusta yhtä puhtaasta arvauksesta ...
Tosiasia on, että Suomalaiset haudat pokkeavat oleellisesti tiedetyistä Germaanihaudoista, osa esineistä on yhteistä, todennäköisesti kaupankäynnin seurausta, mutta valtaosa on ei Germaanista esineistöä.

Rannikolla on käyty kauppaa ja rannikon väestössä on aina ollut merkittävä ryhmä kauppiaita, todennäköisesti mitään siirtolaisuutta ei merkittävästi ole olut vaan kaupiaiden esineistö on tullut kaupankäynnin seurauksena alueelle.
Nimittäin, Suomalaiset haudat ei poikkea pelkästään esineistöltään Germaanisista, vaan myös hautaustavoissa.
Suomessa on myös naisten hautoihin laitettu aseita yleisesti, tapa joka on hyvin harvinainen Germaanien keskuudessa.

Olen samaa mieltä. Mooseksen lainaama tekstinpätkä kuulostaa suomenruotsalaisen ja ruotsalaisen nationalistisen arkeologian tuotteelta. Kannattaa lukaista Ruotsissa julkaistu väitöskirja arkeologian käytöstä ruotsalaisessa ja suomenruotsalaisessa kansallisuusaatteessa.

Sen kirjoittaja ei kuulosta suomen- eikä muunkaan ruotsalaiselta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Unto_Salo

Lainaa:

Unto Salo

Unto Salo (s. 1928) on suomalainen arkeologi ja emeritusprofessori. Hän on tutkimustyössään keskittynyt muun muassa rauta- ja pronssikausien Suomeen.

Salo kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1948 Tyrvään yhteiskoulusta. Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1955. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1968.

Unto Salo nimitettiin vuonna 1972 Turun yliopiston arkeologian professoriksi, mitä ennen hän työskenteli Satakunnan museon johtajana.

Vuonna 2005 Salo sai Suomen kulttuurirahaston kulttuuripalkinnon elämäntyöstään "Satakunnan menneisyyden tulkitsemisesta ja kulttuurin edistämisestä".

Moses Leone · **Liittynyt:** La Helmi 03, 2007 1:56 pm **Viestit:** 19316

Tässä tuore kirjoitus Unto Salolta Turun Sanomista 16.6.2007:

Unto Salo Turun Sanomissa

Lainaa:

Suomalaisväestö vetäytyi kantaskandinaavien tieltä sisämaahan
Agricola kutsui Ruotsista Kalantiin muuttaneita luotolaisiksi

Uuden Testamentin esipuheessa Mikael Agricola tekee eron Kalannin luotolaisten ja suomalaisten kesken: edelliset olivat ruotsalaisia, ulostulleet Gotlannista ja Manner-Ruotsista, josta he myös etsivät turvaa, kun suomalaiset heitä "tavans perästä" ahdistivat.

Kyseessä oli ero myös asutuksessa: suomalaiset asuivat "manteriss", luotolaiset nimensä mukaan rannikolla.

Mitä sanomme Agricolan kertomasta? Ensinnäkin sen, ettei kuvaus ole sopinut arkeologien asutushistoriallisiin tulkintoihin, mistä syystä he eivät ole niitä juuri käsitelleetkään. Olisiko siis tulkintoja muutettava vai todettava Agricolan kokonaan erehtyneen?

Maahanmuuttajat eivät tulleetkaan Virosta

Esiroomalaisella ajalla (500 eKr.-50 jKr.) rannikon vainajat haudattiin enimmäkseen ilman antimia, mutta ensimmäisen vuosisadan jälkipuolella usein runsainkin antimin; esineellinen hautaus alkoi silloin Suomen rannikoilla rikkaana. Kun asutuksen kehitystä voitiin lounaisrannikolla sen jälkeen seurata kalmistojen kautta 1100-luvulle, jolloin asutus tiedetään suomalaiseksi, Alfred Hackman päätyi 1905 siihen käsitykseen, että maamme suomalainen asutus alkoi vasta esineellisten kalmistojen mukana vanhemmalla roomalaisajalla; silloin tänne olisi alkanut muuttaa uudisasukkaita Virosta.

Julius Ailion ajatus siitä, että rautakauden suomalaisasutus jatkaisi kotimaista asutusta ja juontuisi jo kivikaudelta, ei tuntunut silloin perustellulta, sillä roomalaisajan esineellisiä kalmistoja edelsi puolen vuosituhannen niukkalöytöinen kausi.

Hackmanin hyvin perustellusta maahanmuuttoteoriasta tuli vuosikymmeniksi Suomen asutushistorian kulmakivi. Mutta siihen tuli särö, kun 1920-luvulla tutkittiin Maarian/Turun Kärsämäen ensimmäiset haudat (50-400/500 jKr.) ja todettiin, etteivät niihin haudatut voineet tulla Virosta.

Perniöläinen arkeologi Helmer Salmo totesi 1930 Kärsämäelle vastineita Ruotsista, Ella Kivikoski 1939 Veikseliltä ja selitti sen vuoksi Kärsämäen sieltä tulleiden goottilaiskauppiaiden kalmistoksi ja sellaisena asutushistorian poikkeusilmiöksi. Professori A. M. Tallgren luki goottilaistulkinnan Kivikosken väitöskirjan päätuloksiin.

Tutkimus meni kuitenkin eteenpäin sodan jälkeen. Niinpä saatoin 1968 osoittaa, että kärsämäentyyppisiä kalmistoja tunnettiin muitakin - siitä oli kyllä professori Ella Kivikoskikin selvillä - joten kyseessä ei ollut poikkeusilmiö. Kun kärsämäentyypin haudat ja lisäksi niiden esineistökin osoittivat yhteyksiä Ruotsiin, katsoin niiden todistavan läntisestä maahanmuutosta. Saman selityksen annoin Laitilasta jo aikaisemmin tunnetuille untamalantyypin hautakummuille.

Viisitoista vuotta myöhemmin päättelin myös Piikkiön Koskenhaan rikkaan kalmiston ruotsalaiseksi, nimenomaan gotlantilaiseksi. Täten eivät kyseiset kalmistot voineetkaan kuulua Virosta tulleille suomalaisille uudisasukkaille, vaan Varsinais-Suomen rannikolle Piikkiöstä Laitilaan näyttikin siis muuttaneen kantaskandinaaveja Ruotsista. Uudellemaalle näytti kyllä saapuneen maahanmuuttajia Virosta ja Kokemäenjoen suuhun Liivinmaalta, Latvian puolelta.

Näihin uusiin kalmistoihin vainajat haudattiin puvussaan ja varusteissaan, mutta hautojen rakenteet ja varustelu vaihtelivat. Tämä johtuu siitä, että Suomen rannikoille asettuneet vieraat kauppiaat noudattivat oman lähtöalueensa hautaustapoja ja käyttivät oman metallikulttuurinsa varusteita. Heitä houkuttelivat tänne maamme turkikset ja muut tuotteet, joita he kuljettivat Viroon, Liivinmaalle, Gotlantiin ja Skandinaviaan ja Itämeren eteläpuolelle. Hackmanin maahanmuuttoteoria tuli kyseenalaiseksi.

Suomalaisväestöstä vähän näkyvyyttä

Tämäntapaisen tulkinnan julkaisin saksaksi 1968, mutta englantia oppinut nuori polvi ei kyennyt sen perusteita lukemaan. Lisäksi Suomen asutushistoriassa tapahtui paradigman muutos: vanhan maahanmuuttoteorian korvasi jatkuvuusteoria, kun C. F. Meinander 1969 osoitti, ettei esiroomalainen aika ollutkaan arkeologinen tyhjiö, kuten oli luultu. Se ilmeni rannikon morbynkeraamisista asuinpaikoista ja hautaraunioista, jotka yhdistivät roomalaisajan asutuksen pronssikautiseen (1400-500 eKr.) ja edelleen kiukaiskulttuuriin (2400-1200 eKr.). Suomen suomalaisasutuksen oli täytynyt alkaa ainakin pari vuosituhatta ennen ajanlaskun vaihdetta.

Vaikkei Meinander kehitellyt jatkuvuusajatusta kiukaiskulttuuria kauemmaksi, kuten nykyisin tehdään, tulkinta oli mullistava. Se lakaisi useimpien tutkijoiden mielestä kaikenlaiset maahanmuutot; eihän sellaisia voinut esihistoriassa tapahtua! Jatkuvuus ja kolonisaatio eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois; siitä voi jokainen tehdä havaintoja vaikkapa Turun kaduilla. Eivät sulkeneet roomalaisajallakaan.

Voitiin kuitenkin kysyä: kun vanhemman roomalaisajan esineelliset kalmistot Suomen rannikolla näyttävät pääasiassa vieraiden maahanmuuttajien perustamilta, niin mitä todisteita meillä on rannikon suomalaisväestöstä? Ei paljon mitään! Se noudatti kiukaiskulttuurista lähtien ilmeisesti esineetöntä hautaustapaa, joten sen hautoja on hyvin vaikea todeta; esiroomalaiselta ajalta niitä kyllä tunnetaan, muun muassa Honkilahden Kolmhaarasta, Sauvon Korvalasta ja Porin Preiviikistä, jonkin esimerkin mainitakseni.

Suomalaisväestö näkyy myös roomalaisajan skandinaavisten kalmistojen esineellisissä naisenhaudoissa, kuten korut ja keramiikka osoittavat: eivät skandinaavit Suomessa aikaansa selibaatissa viettäneet. Esineellisiä ovat myös ne kummut, joita Satakunnan rannikolta sisämaahan muuttavat rannikkosuomalaiset alkoivat vuoden 300 tienoilla rakentaa Kokemäenjoen vesistön varsille.

Mutta ylipäätään rannikon suomalaiskalmistoja tunnetaan rautakauden alkupuolelta niukasti. Muutos tapahtui vasta, kun suomalaisväestö merovinkiajan alussa noin 550 omaksui esineellisen hautauksen. Silloin näet kehittyivät Varsinais-Suomen rannikolla esineelliset maantasaiset polttokentät ja levisivät nopeasti Satakuntaan ja Hämeeseen. Samaan aikaan Ala-Satakuntaan levisivät esineelliset ruumishaudat. Vasta näiden esineellisten hautausten kautta suomalaisasutus tulee arkeologisesti "näkyväksi".

Kalmistot ja kylännimet todisteina

Tällainen tulkinta poikkeaa aikaisemmista käsityksistä, mutta saa tukea muun muassa Laitilasta ja Kalanti/Uudestakaupungista. Katsokaamme tilannetta! Muinais-Kalannin kalmistollinen rautakausi alkaa vanhemmalla roomalaisajalla (50-180), jolloin meri ulottui kapeina salmina Laitilan aukealle ja laajeni siellä laajaksi lahdeksi. Tämän rannoille ja saariin syntyi vanhemmalla roomalaisajalla kymmenkunta kalmistoa, lähes kaikki tyypiltään skandinaavisia, skandinaavisia lähes kaikki myös varusteiltaan, joskin korut viittaavat suomalaisnaisiin.

Niiden sijaintikylinä olivat vanhassa Kalannissa Palsa ja Varhela, Laitilassa Salo, Soukainen/Valko, Untamala, Laitila, Palttila ja Kodjala. Kylistä vain itäisimmät Valko ja Salo ovat selvästi suomalaisnimisiä; lähes kaikkien muiden nimet näyttäisi johdetun kantaskandinaavista, jota puhuttiin vuoden 700 tienoille asti; nimet vaatisivat kuitenkin etymologista analyysia.

Niiden -la-johtimet osoittavat kuitenkin, että nimet jossakin vaiheessa suomalaistuivat ja tietysti asutuskin. Arvelen suomalaistumisprosessin alkaneen merovinkiajalla (550-800), jolloin suomalaiset polttokentät alkavat levitä Laitilaan ja vanhaan Kalantiin.

Useimmat vanhemman roomalaisajan kalmistoista päättyivät jo ennen 2. vuosisadan loppua, Itämeren-kaupan tyrehtyessä. Kyseiset talot lienevät hävinneet, ja nekin, jotka jäivät jäljelle, köyhtyivät. Nuoremmalla roomalaisajalla, 300-luvulla, ja kansainvaellusajalla (400-550) Laitilan muinaislahdelle näyttää kuitenkin suuntautuneen uusi skandinaavinen muuttoaalto, hautaraunioista ja niiden löydöistä päätellen Manner-Ruotsista ja Gotlannista. Tulijat asettuivat osaksi aikaisemmille kalmistoalueille, kuten Saloon, Soukaisiin, Laitilaan ja Palttilaan, mutta uusiinkin, kuten Kylähiisi-Halluun ja ehkä Kallelaan; aikaisempien kylännimien tapaan myös nimet Hallu ja Kallela tuntuvat lainatun kantaskandinaavista tai muinaisruotsista.

Täten roomalaisajan ja kansainvaellusajan kalmistot ja myös kylännimet tuntuvat todistavan, että seudun kalmistollinen asutus syntyi Ruotsista käsin. Tämä vastaa myös Mikael Agricolan kuvausta.

Agricolan kirjaama perimätieto luotettava

Mutta saa Agricola muutakin vahvistusta. Salon, Laitilan ja kaiketi Palttilankin skandinaaviset kalmistot syntyivät saariin, ja vaikka Untamalan ja Valkon/Soukaisten vanhimmat kalmistot sijaitsivat niemissä, niidenkin ympäristö oli saarimaista.

Voimme päätellä, että vanha suomalaisväestö alkoi nimittää tulokkaita luotolaisiksi jo vanhemmalla tai viimeistään nuoremmalla roomalaisajalla, sillä kansainvaellusajalla nimitys ei enää vastannut maantiedettä.

Laitilanlahden laakeapohjaisilla rannoilla maannousu muutti näet rantaviivaa nopeasti, niin että entiset saaret maatuivat ja itse lahti kuivui 400- tai 500-luvulla vesijätöiksi. Näihin kuuluu muun muassa Vidilän kylän Ruotjärvi. Kun se on suomalaisten antama nimi, Vidilän täytyi tuolloin olla ruotsalaiskylä.

Täten Agricolan ruotsalaisista käyttämä luotolainen sopii erinomaisesti ruotsalaiskalmistojen sijaintiin ja useiden kylien luultavasti skandinaavisperäisiin nimiin. Agricolan kirjaama perimätieto on siis ilmeisesti Kalannista ja tuntuu luotettavalta.

Kun roomalaisajan ja kansainvaellusajan kantaskandinaaviset maahanmuuttajat asettuivat Laitilanlahden saariin ja niemiin, he asettuivat vanhemman suomalaisasutuksen käyttämille vesille ja rannoille. Suomalaiset eivät liene luopuneet sovinnolla omistuksistaan, mutta paremmin aseistettujen ja taisteluihin harjaantuneiden kantaskandinaavien edessä heidän täytyi ilmeisesti perääntyä, vetäytyä sisämaan suuntaan. Tästä siis Agricolan maininta: "jotka manteris asuit".

Menetys jäi suomalaisia kuitenkin kaivelemaan, ja se lienee ollut aiheena Agricolan mainintaan, että suomalaiset "tavans perästä" ruotsalaisia ahdistivat.

Riidalle ruotsalainen perimätieto löysi myöhemmin hyväksyttävän syyn suomalaisten pakanuudesta. Saattoivat nämä kyllä pakanoita ollakin, mutta pakanuus ei liene ollut vihanpidon todellinen syy, vaan se, että ruotsalaiset maahanmuuttajat asettuivat suomalaisten omistamille rannoille. Näin tapahtui ilmeisesti varsinaisessa Suomessa etelämpänäkin.

Kirjoittaja on Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori.

UNTO SALO

Matti E Simonaho · **Lähetetty:** Ma Kesä 25, 2007 10:56 am

Lapin Mies kirjoitti:

Suomalaisten haudat poikkeaa oleellisesti Germaanisista, mikäli nyt vielä tuossa vaiheessa voidaan edes puhua Germaanihaudoista Skandinaviassa. Yhteneviäkin tekijöitä on, kuten esim. aseissa on havaittavissa, mutta poikkeamat vahvistavat sääntöä, että kyseessä on eri väestö ja tällä väestöllä on ollut erillaiset tavat ja uskomukset.

Suomessa on koskemattomia n.k. kuningashautoja - ja koskemattomina ne pysyy. Mitä niissä on, ne ei ole "germaanisia" vaikka nykyään "germaaniset" esittää niitä "germaanisina". Eihän suomessa asuva ruotsalainenkaan ole suomalainen ("suomen ruotsalainen")vaikka se sitä esittää. Suomalaisuus kumpuaa huomattavasti syvemmältä kuin passin leima ja kaikki pässin leimat.

Matti E Simonaho · **Lähetetty:** Ma Kesä 25, 2007 11:00 am

Moses Leone kirjoitti:

Agricola kutsui Ruotsista Kalantiin muuttaneita luotolaisiksi.

Ja Mikael Agricolaa ei ole koskaan ollut olemassa. Yksi monista "sivistyksen ja kristinuskon "pyhistä isistä" joita koskaan ei ole ollut olemassa. Mikä ei elä eikä koskaan ole elänyt, ei ole koskaan kirjoittanut mitään. Ne kuvat ja patsaat mitä hänestä esimerkiksi esitetään "aitona ja oikeina", ovat harhakuvia. Samalla tavalla "Mikael Agricolan" kirjoitukset ajoittuu kielitieteellisesti 1800 -luvulle. Suomen kieli on jatkomuotoinen kieli ja sen voi ajoittaa +-100 vuoden tarkkuudella. 1500 -luvulla ei ollut sanoja ja sanamuotoja jotka ovat peräisin 1800 -luvulta.

Riippumatta siitä kuinka ansioitunut historioitsija on ja kuinka monta hyllymetriä kirjoituksia hänen teorioihinsa viittaa ja kuinka monta hyllymetriä kirjoituksia niitä tukee, niin se mitä "kristinuskon ja sivistyksen" jälkeen on esitetty, on kokonaisuudessaan valetta.

Teoriaketju alkaa teorialla joka todistetaan valheeksi uudella valheella ja näin koko teoriaketju koostuu valheista. Se on tieteellinen fakta jonka tiede itse on vahvistanut ja vahvistaa.

Mitä kielitieteeseen tulee, niin nykyisessä suomen kielessä on lähemmäs IOOOO sanaa joiden ikä on vähintään 5OOOO vuotta ja perustuu IO kirjaimeen ja kolmeen vokaaliin: A I O. Suomen kieli on jatkomuotoinen kieli ja sen myötä kieli ja kielioppi on ajaton. Jos suomen kieltä vertaa esimerkiksi ruotsin kieleen joka on vain 466 ja korkeintaan 666 vuotta vanha ja etsii "lainasanoja G-maanisesta", niin se on yhtä viisasta kuin että lapioisi lantaa takaisin lehmään.

Kymmenvuotias voi todistaa esimerkiksi n.k. viikinkiajan valheeksi yhdellä lauseella; " Paljon on Viikinkiajasta kirjoitettu ensimmäisen teorian jälkeen, mutta koskaan ei ole mitään todistettu". Lapsen pää täytetään osittain sellaisella mitä ei ole koskaan ollut olemassa, ja sellaisella joka on vain 466 ja korkeintaan 666 vuotta vanha ja herjaa kaikkea pyhää, joka väittää olevan kaiken sivistyksen alku, muttei sitä ole, vaan päinvastoin. Viikinkiaika samalla tavalla kuin pakko-uskonto ja siihen juurtuva pakko-ruotsi, perustuu kuoreen jonka sisällä ei ole mitään. Kansa jolla ei ole menneisyyttä pakottaa meidät samalla tasolle kuin se. Mutta se ei ymmärrä, että se mitä meillä on, se ei ikinä perustu siihen mitä heillä on.

luonnonystävä · **Lähetetty:** Ma Kesä 25, 2007 11:20 am

Suomalaisten genetiikkaa koskevissa tieteellisissä julkaisuissa (en nyt jaksa kaivaa viitettä) onmainittu, että Suomessa ei ole tietoa moniavioisesta perinteestä.

Kumpikohan lienee uskottavampi lähde? Tacituksen tarinat barbaareista vai nykyaikainen tieteellinen julkaisu.

Lapin Mies · **Liittynyt:** To Tammi 25, 2007 10:02 pm **Viestit:** 4051

Moses Leone kirjoitti:

Tässä tuore kirjoitus Unto Salolta Turun Sanomista 16.6.2007:

Unto Salo Turun Sanomissa

Lainaa:

Suomalaisväestö vetäytyi kantaskandinaavien tieltä sisämaahan
Agricola kutsui Ruotsista Kalantiin muuttaneita luotolaisiksi

Uuden Testamentin esipuheessa Mikael Agricola tekee eron Kalannin luotolaisten ja suomalaisten kesken: edelliset olivat ruotsalaisia, ulostulleet Gotlannista ja Manner-Ruotsista, josta he myös etsivät turvaa, kun suomalaiset heitä "tavans perästä" ahdistivat.

Kyseessä oli ero myös asutuksessa: suomalaiset asuivat "manteriss", luotolaiset nimensä mukaan rannikolla.

Mitä sanomme Agricolan kertomasta? Ensinnäkin sen, ettei kuvaus ole sopinut arkeologien asutushistoriallisiin tulkintoihin, mistä syystä he eivät ole niitä juuri käsitelleetkään. Olisiko siis tulkintoja muutettava vai todettava Agricolan kokonaan erehtyneen?

Maahanmuuttajat eivät tulleetkaan Virosta

Esiroomalaisella ajalla (500 eKr.-50 jKr.) rannikon vainajat haudattiin enimmäkseen ilman antimia, mutta ensimmäisen vuosisadan jälkipuolella usein runsainkin antimin; esineellinen hautaus alkoi silloin Suomen rannikoilla rikkaana. Kun asutuksen kehitystä voitiin lounaisrannikolla sen jälkeen seurata kalmistojen kautta 1100-luvulle, jolloin asutus tiedetään suomalaiseksi, Alfred Hackman päätyi 1905 siihen käsitykseen, että maamme suomalainen asutus alkoi vasta esineellisten kalmistojen mukana vanhemmalla roomalaisajalla; silloin tänne olisi alkanut muuttaa uudisasukkaita Virosta.

Julius Ailion ajatus siitä, että rautakauden suomalaisasutus jatkaisi kotimaista asutusta ja juontuisi jo kivikaudelta, ei tuntunut silloin perustellulta, sillä roomalaisajan esineellisiä kalmistoja edelsi puolen vuosituhannen niukkalöytöinen kausi.

Hackmanin hyvin perustellusta maahanmuuttoteoriasta tuli vuosikymmeniksi Suomen asutushistorian kulmakivi. Mutta siihen tuli särö, kun 1920-luvulla tutkittiin Maarian/Turun Kärsämäen ensimmäiset haudat (50-400/500 jKr.) ja todettiin, etteivät niihin haudatut voineet tulla Virosta.

Perniöläinen arkeologi Helmer Salmo totesi 1930 Kärsämäelle vastineita Ruotsista, Ella Kivikoski 1939 Veikseliltä ja selitti sen vuoksi Kärsämäen sieltä tulleiden goottilaiskauppiaiden kalmistoksi ja sellaisena asutushistorian poikkeusilmiöksi. Professori A. M. Tallgren luki goottilaistulkinnan Kivikosken väitöskirjan päätuloksiin.

Tutkimus meni kuitenkin eteenpäin sodan jälkeen. Niinpä saatoin 1968 osoittaa, että kärsämäentyyppisiä kalmistoja tunnettiin muitakin - siitä oli kyllä professori Ella Kivikoskikin selvillä - joten kyseessä ei ollut poikkeusilmiö. Kun kärsämäentyypin haudat ja lisäksi niiden esineistökin osoittivat yhteyksiä Ruotsiin, katsoin niiden todistavan läntisestä maahanmuutosta. Saman selityksen annoin Laitilasta jo aikaisemmin tunnetuille untamalantyypin hautakummuille.

Viisitoista vuotta myöhemmin päättelin myös Piikkiön Koskenhaan rikkaan kalmiston ruotsalaiseksi, nimenomaan gotlantilaiseksi. Täten eivät kyseiset kalmistot voineetkaan kuulua Virosta tulleille suomalaisille uudisasukkaille, vaan Varsinais-Suomen rannikolle Piikkiöstä Laitilaan näyttikin siis muuttaneen kantaskandinaaveja Ruotsista. Uudellemaalle näytti kyllä saapuneen maahanmuuttajia Virosta ja Kokemäenjoen suuhun Liivinmaalta, Latvian puolelta.

Näihin uusiin kalmistoihin vainajat haudattiin puvussaan ja varusteissaan, mutta hautojen rakenteet ja varustelu vaihtelivat. Tämä johtuu siitä, että Suomen rannikoille asettuneet vieraat kauppiaat noudattivat oman lähtöalueensa hautaustapoja ja käyttivät oman metallikulttuurinsa varusteita. Heitä houkuttelivat tänne maamme turkikset ja muut tuotteet, joita he kuljettivat Viroon, Liivinmaalle, Gotlantiin ja Skandinaviaan ja Itämeren eteläpuolelle. Hackmanin maahanmuuttoteoria tuli kyseenalaiseksi.

Suomalaisväestöstä vähän näkyvyyttä

Tämäntapaisen tulkinnan julkaisin saksaksi 1968, mutta englantia oppinut nuori polvi ei kyennyt sen perusteita lukemaan. Lisäksi Suomen asutushistoriassa tapahtui paradigman muutos: vanhan maahanmuuttoteorian korvasi jatkuvuusteoria, kun C. F. Meinander 1969 osoitti, ettei esiroomalainen aika ollutkaan arkeologinen tyhjiö, kuten oli luultu. Se ilmeni rannikon morbynkeraamisista asuinpaikoista ja hautaraunioista, jotka yhdistivät roomalaisajan asutuksen pronssikautiseen (1400-500 eKr.) ja edelleen kiukaiskulttuuriin (2400-1200 eKr.). Suomen suomalaisasutuksen oli täytynyt alkaa ainakin pari vuosituhatta ennen ajanlaskun vaihdetta.

Vaikkei Meinander kehitellyt jatkuvuusajatusta kiukaiskulttuuria kauemmaksi, kuten nykyisin tehdään, tulkinta oli mullistava. Se lakaisi useimpien tutkijoiden mielestä kaikenlaiset maahanmuutot; eihän sellaisia voinut esihistoriassa tapahtua! Jatkuvuus ja kolonisaatio eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois; siitä voi jokainen tehdä havaintoja vaikkapa Turun kaduilla. Eivät sulkeneet roomalaisajallakaan.

Voitiin kuitenkin kysyä: kun vanhemman roomalaisajan esineelliset kalmistot Suomen rannikolla näyttävät pääasiassa vieraiden maahanmuuttajien perustamilta, niin mitä todisteita meillä on rannikon suomalaisväestöstä? Ei paljon mitään! Se noudatti kiukaiskulttuurista lähtien ilmeisesti esineetöntä hautaustapaa, joten sen hautoja on hyvin vaikea todeta; esiroomalaiselta ajalta niitä kyllä tunnetaan, muun muassa Honkilahden Kolmhaarasta, Sauvon Korvalasta ja Porin Preiviikistä, jonkin esimerkin mainitakseni.

Suomalaisväestö näkyy myös roomalaisajan skandinaavisten kalmistojen esineellisissä naisenhaudoissa, kuten korut ja keramiikka osoittavat: eivät skandinaavit Suomessa aikaansa selibaatissa viettäneet. Esineellisiä ovat myös ne kummut, joita Satakunnan rannikolta sisämaahan muuttavat rannikkosuomalaiset alkoivat vuoden 300 tienoilla rakentaa Kokemäenjoen vesistön varsille.

Mutta ylipäätään rannikon suomalaiskalmistoja tunnetaan rautakauden alkupuolelta niukasti. Muutos tapahtui vasta, kun suomalaisväestö merovinkiajan alussa noin 550 omaksui esineellisen hautauksen. Silloin näet kehittyivät Varsinais-Suomen rannikolla esineelliset maantasaiset polttokentät ja levisivät nopeasti Satakuntaan ja Hämeeseen. Samaan aikaan Ala-Satakuntaan levisivät esineelliset ruumishaudat. Vasta näiden esineellisten hautausten kautta suomalaisasutus tulee arkeologisesti "näkyväksi".

Kalmistot ja kylännimet todisteina

Tällainen tulkinta poikkeaa aikaisemmista käsityksistä, mutta saa tukea muun muassa Laitilasta ja Kalanti/Uudestakaupungista. Katsokaamme tilannetta! Muinais-Kalannin kalmistollinen rautakausi alkaa vanhemmalla roomalaisajalla (50-180), jolloin meri ulottui kapeina salmina Laitilan aukealle ja laajeni siellä laajaksi lahdeksi. Tämän rannoille ja saariin syntyi vanhemmalla roomalaisajalla kymmenkunta kalmistoa, lähes kaikki tyypiltään skandinaavisia, skandinaavisia lähes kaikki myös varusteiltaan, joskin korut viittaavat suomalaisnaisiin.

Niiden sijaintikylinä olivat vanhassa Kalannissa Palsa ja Varhela, Laitilassa Salo, Soukainen/Valko, Untamala, Laitila, Palttila ja Kodjala. Kylistä vain itäisimmät Valko ja Salo ovat selvästi suomalaisnimisiä; lähes kaikkien muiden nimet näyttäisi johdetun kantaskandinaavista, jota puhuttiin vuoden 700 tienoille asti; nimet vaatisivat kuitenkin etymologista analyysia.

Niiden -la-johtimet osoittavat kuitenkin, että nimet jossakin vaiheessa suomalaistuivat ja tietysti asutuskin. Arvelen suomalaistumisprosessin alkaneen merovinkiajalla (550-800), jolloin suomalaiset polttokentät alkavat levitä Laitilaan ja vanhaan Kalantiin.

Useimmat vanhemman roomalaisajan kalmistoista päättyivät jo ennen 2. vuosisadan loppua, Itämeren-kaupan tyrehtyessä. Kyseiset talot lienevät hävinneet, ja nekin, jotka jäivät jäljelle, köyhtyivät. Nuoremmalla roomalaisajalla, 300-luvulla, ja kansainvaellusajalla (400-550) Laitilan muinaislahdelle näyttää kuitenkin suuntautuneen uusi skandinaavinen muuttoaalto, hautaraunioista ja niiden löydöistä päätellen Manner-Ruotsista ja Gotlannista. Tulijat asettuivat osaksi aikaisemmille kalmistoalueille, kuten Saloon, Soukaisiin, Laitilaan ja Palttilaan, mutta uusiinkin, kuten Kylähiisi-Halluun ja ehkä Kallelaan; aikaisempien kylännimien tapaan myös nimet Hallu ja Kallela tuntuvat lainatun kantaskandinaavista tai muinaisruotsista.

Täten roomalaisajan ja kansainvaellusajan kalmistot ja myös kylännimet tuntuvat todistavan, että seudun kalmistollinen asutus syntyi Ruotsista käsin. Tämä vastaa myös Mikael Agricolan kuvausta.

Agricolan kirjaama perimätieto luotettava

Mutta saa Agricola muutakin vahvistusta. Salon, Laitilan ja kaiketi Palttilankin skandinaaviset kalmistot syntyivät saariin, ja vaikka Untamalan ja Valkon/Soukaisten vanhimmat kalmistot sijaitsivat niemissä, niidenkin ympäristö oli saarimaista.

Voimme päätellä, että vanha suomalaisväestö alkoi nimittää tulokkaita luotolaisiksi jo vanhemmalla tai viimeistään nuoremmalla roomalaisajalla, sillä kansainvaellusajalla nimitys ei enää vastannut maantiedettä.

Laitilanlahden laakeapohjaisilla rannoilla maannousu muutti näet rantaviivaa nopeasti, niin että entiset saaret maatuivat ja itse lahti kuivui 400- tai 500-luvulla vesijätöiksi. Näihin kuuluu muun muassa Vidilän kylän Ruotjärvi. Kun se on suomalaisten antama nimi, Vidilän täytyi tuolloin olla ruotsalaiskylä.

Täten Agricolan ruotsalaisista käyttämä luotolainen sopii erinomaisesti ruotsalaiskalmistojen sijaintiin ja useiden kylien luultavasti skandinaavisperäisiin nimiin. Agricolan kirjaama perimätieto on siis ilmeisesti Kalannista ja tuntuu luotettavalta.

Kun roomalaisajan ja kansainvaellusajan kantaskandinaaviset maahanmuuttajat asettuivat Laitilanlahden saariin ja niemiin, he asettuivat vanhemman suomalaisasutuksen käyttämille vesille ja rannoille. Suomalaiset eivät liene luopuneet sovinnolla omistuksistaan, mutta paremmin aseistettujen ja taisteluihin harjaantuneiden kantaskandinaavien edessä heidän täytyi ilmeisesti perääntyä, vetäytyä sisämaan suuntaan. Tästä siis Agricolan maininta: "jotka manteris asuit".

Menetys jäi suomalaisia kuitenkin kaivelemaan, ja se lienee ollut aiheena Agricolan mainintaan, että suomalaiset "tavans perästä" ruotsalaisia ahdistivat.

Riidalle ruotsalainen perimätieto löysi myöhemmin hyväksyttävän syyn suomalaisten pakanuudesta. Saattoivat nämä kyllä pakanoita ollakin, mutta pakanuus ei liene ollut vihanpidon todellinen syy, vaan se, että ruotsalaiset maahanmuuttajat asettuivat suomalaisten omistamille rannoille. Näin tapahtui ilmeisesti varsinaisessa Suomessa etelämpänäkin.

Kirjoittaja on Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori.

UNTO SALO

Tekstissähän viitataan, että väestöä olisi tullut Gotlannista, Ruotsista, Liivinmaalta ja Virosta, no mikä todistaa että kyseessä olisi Skandinaavinen väestö, eli mistä todisteet kielestä.
Ruotsalaiset itse ovat viime vuosina reivanneet aikalailla näitä alkuperäkieli teorioitaan Suomen suuntaan ja esim. Tukholman saaristossa puhuttiin vielä 1500 luvulla Suomea, miksi tällä puolen kieli olisi ollut Ruotsi, eihän siinä ole mitään logiikkaa.

Kauppiaita on varmaan aina liikkunut eripuolella itämerta ja asettunut asumaan parhaille kauppapaikoille, niiden joukossa on varmasti ollut kaikkien alueen nykykansojen esi-isiä.
Mutta kauppiaita ei määrällisesti ole voinut olla niin paljoa, että voitaisiin vielä puhua siirtolaisuudesta.
Toisaalta, mikäli näillä kauppiailla on ollut tapana aina ottaa puolisoiksi rantamaiden heimojen tyttäriä, niin mitä kansaa ne oikeastaan on muutaman sukupolven jälkeen ...
Oliko niillä edes etnistä alkuperää olemassa jossakin muualla, nimittäin mikäli ne tulivat esim. Gotlannista, niin ne oli sekoittuneet Gotlantilaisiin, johon ne oli ehkä tulleet Liivinmaalta ja siellä ensin sekoittuneet niihin ja sinne ne oli ehkä tulleet Saksasta tai Preussista ja tietenkin alunperin sekoittuneet alueen asukkaisiin ...

Pronssikaudella on itämeren kulttuurikeskus ollut Preussissa, sieltä on varmasti tullut vaikutteita vähän jokapuolelle, mutta se että onko kyseessä Germaaniheimoista, on jo toinen juttu ja todistamatta.

Moses Leone · **Liittynyt:** La Helmi 03, 2007 1:56 pm **Viestit:** 19316

Lapin Mies kirjoitti:

Ruotsalaiset itse ovat viime vuosina reivanneet aikalailla näitä alkuperäkieli teorioitaan Suomen suuntaan ja esim. Tukholman saaristossa puhuttiin vielä 1500 luvulla Suomea, miksi tällä puolen kieli olisi ollut Ruotsi, eihän siinä ole mitään logiikkaa.

Eihän sitä tiedä kuka kielitieteilijä on oikeassa, vai onko kukaan. Kuten olen aiemmin sanonut, kieli vaihtuu ja muuttuu nopeammin kuin geenit ja on siten epävarma indikaattori mistään. Ihmisellä on jo syntyessään geenit, mutta kukaan ei synny kieli valmiiksi aivoihin asennettuna.

Lapin Mies kirjoitti:

Mutta kauppiaita ei määrällisesti ole voinut olla niin paljoa, että voitaisiin vielä puhua siirtolaisuudesta.

Eipä ollut ihmisiä ylipäätäänkään. Kaikki on suhteellista.

Lapin Mies kirjoitti:

Toisaalta, mikäli näillä kauppiailla on ollut tapana aina ottaa puolisoiksi rantamaiden heimojen tyttäriä, niin mitä kansaa ne oikeastaan on muutaman sukupolven jälkeen ...

Isälinja ja Y-kromosomi säilyvät muuttumattomina naisista riippumatta.

Lapin Mies kirjoitti:

Oliko niillä edes etnistä alkuperää olemassa jossakin muualla, nimittäin mikäli ne tulivat esim. Gotlannista, niin ne oli sekoittuneet Gotlantilaisiin, johon ne oli ehkä tulleet Liivinmaalta ja siellä ensin sekoittuneet niihin ja sinne ne oli ehkä tulleet Saksasta tai Preussista ja tietenkin alunperin sekoittuneet alueen asukkaisiin ...

Ja alunperin tulleet Itä-Afrikasta. Ehkä nyt huomaat kuinka turhaa on yrittää luoda teorioita jääkauden mammutinmetsästäjistä ja muuttumattomina pysyvistä ja paikalleen jämähtäneistä alkuperäisväestöistä. Ihmiset eivät laajemmassa mitassa pysähtyneet paikoilleen ennen pysyvän peltoviljelyn tuloa. Suomessa pysyvä peltoviljely alkoi saada jalansijaa vasta rautakaudella. Kaskiviljelijätkin muuttivat asuinpaikkaa, kun sato kaskesta alkoi ehtyä.

Moses Leone · **Liittynyt:** La Helmi 03, 2007 1:56 pm **Viestit:** 19316

luonnonystävä kirjoitti:

Suomalaisten genetiikkaa koskevissa tieteellisissä julkaisuissa (en nyt jaksa kaivaa viitettä) onmainittu, että Suomessa ei ole tietoa moniavioisesta perinteestä.

Kumpikohan lienee uskottavampi lähde? Tacituksen tarinat barbaareista vai nykyaikainen tieteellinen julkaisu.

Jaksa nyt vain. Eivät he ole antaneet mitään täsmällistä selitystä sillekään, miksi vain Y-kromosomin vaihtelu on Suomessa vähäistä. Sanovat vain, että "väki kävi luultavasti vähiin". Kuinka vähiin? Kävivätkö miehet enemmän vähiin, kun heidän panoksessaan on vähemmän vaihtelua? Eivätkö naiset käyneet vähiin, kun mtDNA:ssa on enemmän vaihtelua?

http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.p ... 78&vl=2012

Lainaa:

Moderni genetiikka ei siis ole kertonut paljonkaan alkuperästämme. Tiedetään, että mitokondriaalinen dna:mme on valtaosin eurooppalainen. Y-kromosomin vähäinen vaihtelu taas paljastaa, että suomalaisia on jossakin vaiheessa ollut todella vähän. Lisäksi on selvinnyt, että meille on tullut väkeä vähintään kahdesta suunnasta ja että toiset tulokkaat asettuivat itään ja toiset länteen.

Tuosta lähteiden luotettavuudesta; Tacitus kertoi ajasta, missä hän itse eli. Nykytutkijat eivät olleet vielä syntyneetkään, ja yrittävät epäsuorien todisteiden avulla arvailla mitä olisi saattanut tapahtua. Kumpaa sinä yleensä uskot, silminnäkijää vai sellaista joka ei ollut paikalla ja yrittää arvailla mitä tapahtui?

Matti E Simonaho · **Lähetetty:** Ma Kesä 25, 2007 12:06 pm

Muutokset kielessä puhuu puolestaan
Liiviläiset ovat läntisin itämerensuomalainen kansa, jolla oli laaja asuinalue Liivinmaalla ja Kuurinmaalla. Liivinmaa on historiallinen alue, joka käsitti nykyisen Viron ja Latvian. Nykyään liivin kieltä puhuu äidinkielenään vain kymmenkunta ihmistä. Liivinkielen taitajista suurempi osa on oppinut sen akateemisena oppiaineena kuin äidinkielenä.
Käsitys että liiviläiset ovat "suomen sukuisia" on harhaan johtava. Liiviläiset ovat alunperin Karjalaisia (suomalaisia) jotka joutui goottilaisen Miekkojen Veljeskunnan käännettäviksi ensimmäisten ristiretkien aikaan 800-1300 välisenä aikana. Liivin kieli on ollut vahvan goottilaisen painostuksen alla. Alkuperäinen suomen kieli on hävennyt melkein kokonaan.

Tässä ote liivinkielisestä runosta:

" Kucabbö ät tul immör satunnöd mingizt. Mustä lupät um vcard tutkäm jus. Ncalgalizt nielöb min mcaistömöt rökud Sigztul käds iks dadzä ja ugöb. "

Tässä ote eestinkielisestä runosta:

" Õekesed, hellakesed, lähme merda pühkimaie, mereääri äigamaie, luuad kuldased käessa, hõbedaised luuaoksad, vaskised olid luuavarred, siidised luuasidemed. "

Tässä ote suomenkielisestä runosta:

" Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat. "

Kokonaiskuva ja yksityiskohdat kertoo, että mitä kauemmas itään päin menemme, sitä enemmän suomalaisia on ja sitä puhtaampaa suomen kieli on. Tästä voimme suomen kielen pohjalta tehdä suoran johtopäätöksen: Eri aikaan historiassa Goottien/Ruotsin kieli on eri tavalla vaikuttanut suomen kieleen ja kaikkiin muihin Alkuperäiskielen murteisiin Euroopassa. Että se on eri tavalla vaikuttanut johtuu nimenomaan siitä, että heillä ei ollut kieltä eikä kielioppia ennen 1500 -lukua. Jos suomalaiset olisivat jääneet Ruotsin vallan alle, olisi kielemme nykyään saman kuuloista kuin liivin kieli, edellyttäen tietenkin että sitä joku puhuisi.

http://www.suomalaiset.org/cgi-bin/kiel ... orialinkit

Moses Leone kirjoitti:

Tuosta lähteiden luotettavuudesta; Tacitus kertoi ajasta, missä hän itse eli. Nykytutkijat eivät olleet vielä syntyneetkään, ja yrittävät epäsuorien todisteiden avulla arvailla mitä olisi saattanut tapahtua. Kumpaa sinä yleensä uskot, silminnäkijää vai sellaista joka ei ollut paikalla ja yrittää arvailla mitä tapahtui?

"Tacituksen" kirjoitukset ei kieliopillisesti vastaa "aikaa kun Tacitus eli".

Moses Leone kirjoitti:

Ihmisellä on jo syntyessään geenit, mutta kukaan ei synny kieli valmiiksi aivoihin asennettuna.

Sellainen jolla ei ole kieli asennettuna jo ennen syntymää, ei ole ihminen. Eikä ihminen jonka kieli on kehittynyt kuluneen 466-666 vuoden aikana voi käsittää aikaa tai kertoa totuutta ajasta jolloin hänellä ei ollut kieltä ja kielioppia.

Moses Leone · **Liittynyt:** La Helmi 03, 2007 1:56 pm **Viestit:** 19316

Matti E Simonaho kirjoitti:

"Tacituksen" kirjoitukset ei kieliopillisesti vastaa "aikaa kun Tacitus eli".

Minkä kieliopin mukaan ei vastaa, "Simonahon kieliopin" vai?

golbojob · **Liittynyt:** Ti Heinä 18, 2006 7:51 pm **Viestit:** 251

joo tota joo

eli nämä geeni kartat kun katsoo ruotsia niin miten ruotsinsuomalaiset vaikuttavat
näihin karttoihin niitä kun on ruotsissa aika läjä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsinsuomalaiset

Matti E Simonaho · **Lähetetty:** Ma Kesä 25, 2007 12:18 pm

Moses Leone kirjoitti:

Matti E Simonaho kirjoitti:

"Tacituksen" kirjoitukset ei kieliopillisesti vastaa "aikaa kun Tacitus eli".

Minkä kieliopin mukaan ei vastaa, "Simonahon kieliopin" vai?

Latinan kieli, kirjaimisto ja kielioppi jakautuu kuudelle eri aikakaudelle. "Tacituksen" kirjoitus ei vastaa sen ajan latinan kieltä jolloin hänen väitetään eläneen, vaan on huomattavasti myöhmpää perua. "Tacitus" on jälkikäteen kyhätty väärennös.

Lapin Mies · **Liittynyt:** To Tammi 25, 2007 10:02 pm **Viestit:** 4051

Moses Leone kirjoitti:

Lapin Mies kirjoitti:

Ruotsalaiset itse ovat viime vuosina reivanneet aikalailla näitä alkuperäkieli teorioitaan Suomen suuntaan ja esim. Tukholman saaristossa puhuttiin vielä 1500 luvulla Suomea, miksi tällä puolen kieli olisi ollut Ruotsi, eihän siinä ole mitään logiikkaa.

Eihän sitä tiedä kuka kielitieteilijä on oikeassa, vai onko kukaan. Kuten olen aiemmin sanonut, kieli vaihtuu ja muuttuu nopeammin kuin geenit ja on siten epävarma indikaattori mistään. Ihmisellä on jo syntyessään geenit, mutta kukaan ei synny kieli valmiiksi aivoihin asennettuna.

Lapin Mies kirjoitti:

Toisaalta, mikäli näillä kauppiailla on ollut tapana aina ottaa puolisoiksi rantamaiden heimojen tyttäriä, niin mitä kansaa ne oikeastaan on muutaman sukupolven jälkeen ...

Isälinja ja Y-kromosomi säilyvät muuttumattomina naisista riippumatta.

Lapin Mies kirjoitti:

Oliko niillä edes etnistä alkuperää olemassa jossakin muualla, nimittäin mikäli ne tulivat esim. Gotlannista, niin ne oli sekoittuneet Gotlantilaisiin, johon ne oli ehkä tulleet Liivinmaalta ja siellä ensin sekoittuneet niihin ja sinne ne oli ehkä tulleet Saksasta tai Preussista ja tietenkin alunperin sekoittuneet alueen asukkaisiin ...

Ja alunperin tulleet Itä-Afrikasta. Ehkä nyt huomaat kuinka turhaa on yrittää luoda teorioita jääkauden mammutinmetsästäjistä ja muuttumattomina pysyvistä ja paikalleen jämähtäneistä alkuperäisväestöistä. Ihmiset eivät laajemmassa mitassa pysähtyneet paikoilleen ennen pysyvän peltoviljelyn tuloa. Suomessa pysyvä peltoviljely alkoi saada jalansijaa vasta rautakaudella. Kaskiviljelijätkin muuttivat asuinpaikkaa, kun sato kaskesta alkoi ehtyä.

Se nyt kumminkin tiedetään, että Tukholman saaristossa puhuttiin Suomea 1500 luvulla, eli kieli on vaihtunut vasta sen jälkeen.
Miksi muualla saaristossa olisi ollut toisin ???

Toisaalta, viittaukseni esim. mammutinmetsästäjiin pikemminkin todistaa vain sen, ettei tyhjiä alueita ollut enää pronssikaudella Euroopassa, tai sen jälkeen, eli kaikki alueet on olleet asuttuja.
Peltoviljelyllä ja asutuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ei esim. Lapissa ole koskaan ollut peltoviljelyä merkittävässä määrin, mutta alue on aina ollut asuttuna.

Mihin perustuu väitteesi isälinjojen vähemmästä määrästä kuin äitilinjojen.
Onko sille olemassa jokin faktakin vai onko se vain olettamus.

Moses Leone · **Liittynyt:** La Helmi 03, 2007 1:56 pm **Viestit:** 19316

Lapin Mies kirjoitti:

Mihin perustuu väitteesi isälinjojen vähemmästä määrästä kuin äitilinjojen.
Onko sille olemassa jokin faktakin vai onko se vain olettamus.

Ei se ole vain minun väitteeni. Lue niitä linkkejä joita olen laittanut.

Siitä saaristojutusta; yksi saaristo 1500-luvulla ei kerro kuvaa koko Pohjolasta ja koko kivikauden jälkeisestä ajasta. Arkeologian mukaan Ahvenmaankin väki on esihistorian aikana vaihtunut useaan kertaan. Väliin on näytetty tulleen Ruotsista ja väliin Suomesta. Nykyisen ruotsinkielisen väestön uskotaan asettuneen sinne vasta noin 1000-luvulla. Sitä ennen se on saattanut olla jonkin aikaa asumaton tai edeltävä asutus on ollut vähäistä.

luonnonystävä · **Lähetetty:** Ma Kesä 25, 2007 1:50 pm

Moses Leone kirjoitti:

luonnonystävä kirjoitti:

Suomalaisten genetiikkaa koskevissa tieteellisissä julkaisuissa (en nyt jaksa kaivaa viitettä) onmainittu, että Suomessa ei ole tietoa moniavioisesta perinteestä.

Kumpikohan lienee uskottavampi lähde? Tacituksen tarinat barbaareista vai nykyaikainen tieteellinen julkaisu.

Jaksa nyt vain. Eivät he ole antaneet mitään täsmällistä selitystä sillekään, miksi vain Y-kromosomin vaihtelu on Suomessa vähäistä. Sanovat vain, että "väki kävi luultavasti vähiin". Kuinka vähiin? Kävivätkö miehet enemmän vähiin, kun heidän panoksessaan on vähemmän vaihtelua? Eivätkö naiset käyneet vähiin, kun mtDNA:ssa on enemmän vaihtelua?

http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.p ... 78&vl=2012

Lainaa:

Moderni genetiikka ei siis ole kertonut paljonkaan alkuperästämme. Tiedetään, että mitokondriaalinen dna:mme on valtaosin eurooppalainen. Y-kromosomin vähäinen vaihtelu taas paljastaa, että suomalaisia on jossakin vaiheessa ollut todella vähän. Lisäksi on selvinnyt, että meille on tullut väkeä vähintään kahdesta suunnasta ja että toiset tulokkaat asettuivat itään ja toiset länteen.

Tuosta lähteiden luotettavuudesta; Tacitus kertoi ajasta, missä hän itse eli. Nykytutkijat eivät olleet vielä syntyneetkään, ja yrittävät epäsuorien todisteiden avulla arvailla mitä olisi saattanut tapahtua. Kumpaa sinä yleensä uskot, silminnäkijää vai sellaista joka ei ollut paikalla ja yrittää arvailla mitä tapahtui?

Regional differences among the Finns: A Y-chromosomal perspective, Lapplainen et a. Gene
Volume 376, Issue 2, 19 July 2006, Pages 207-215

"The differences in the mtDNA and Y-chromosomal data could be explained by different population histories for the males and females (Oota et al., 2001 and Seielstad et al., 1998), although a major impact of patrilocality in Finland cannot easily find solid support, at least during historical times, and there is little indication of past polygamic traditions. Rather, it is plausible that a part of the sources of male influences between the regions has been different, as reviewed in the previous paragraph"

KESKUSTELU

Lalli ja Erik

Paikallaolijat