Jaska kirjoitti:
Arkkis kirjoitti:
En ole tuota ehtinytkään vielä lukea, enkä muutamaan päivään ehdikään, mutta vaikuttaa siltä kuin väittäisit esibaltin ja sanskritin kehittyneen vielä aikansa IE-kantakielestä samaan suuntaan.
En väitä. Satemisaatio on kiistatta tapahtunut baltoslaavissa, mutta muutoksen tulos rekonstruoidaan vielä pidemmälle menneeksi (*k’ > *ś tai *š) kuin arjassa (missä *k’ > *c’ [= ts’]). Sitä pidetään alueellisesti levinneenä piirteenä.
Nyt en ymmärtänyt, mikä tuossa on sen arjan rooli: onko sekin eronnut myöhemmin baltoslaavista (mikä palaisi taas satem-kentum-teoriaan, vain uusila nimillä) , vai onko siellä tapahtunut jokin "ikioma satemisaatio"?
Lainaa:
Arkkis kirjoitti:
Siten että ne liittyvät omiin pääverbeihinsä, jotka merkitsevät "sitoa naruun" (liekti), "laahata perässään" (vilkti), "kaivaa" (kasti) ja "taistella" (kauti(s)) ILMAN ÄÄNTEENMUUNNOKSIA (liettuasta JA konstruoidusta kuurista) samoin kuin "sauna" täysin lainmukaisella äänteenmuutoksella balttikielten sisäisten sääntöjen mukaan konstruoituun kuurin verbiin "dzauti" (liett. džiauti"), joka tarkoittaa kuivattavaksi tai kummennettavaksi ripustamista.
(Suomen sanoja "lieka", "kasa", "kauna" ja "velka" EIVÄT SIIS OLE LIETTUAN SANOJA ainakaan aivan tuollaisennan!)
Ilmankos kaikille sanoille ei ole edes esitetty balttiselitystä, vain sanoille kauna ja velka, mutta SSA ei pidä niitäkään uskottavina.
Se on SSA:n mielipide. Minulle teknisen mekaniikan koulutuksen omaavana, joka en tee tiedebisnestä, sana "uskottavuus" on yhtä tyhjän kanssa, ja sana 'totuus' kaikki kaikessa (tieteessä, ei välttämättä muualla, jos eivät muutkaan sille mitään arvoa anna; ja tieteen käsitehän se onkin).
Lainaa:
Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta lainasanatutkimuksessa pitäisi pystyä osoittamaan yksi todellinen lähtömuoto, josta sana olisi voitu lainata.
Olen osoittanut.
Lainaa:
Ei ole mitään todisteita siitä, että kantasuomalaiset olisivat hallinneet baltin taivutusopin,
En ole väittänytkään...
Lainaa:
indoeurooppalaisen vartalovaihtelun ja balttilaisten kielten väliset äännesuhteet, joten abstraktioilla ei voi pelata.
En ole pelannutkaan. Se olet itse asiassa sinä, joka nyt vaadit sellaista. (En täysin tarkaan tiedä, MITÄ vaadit, mutta kuitenkin jotakin vastaavuutta nienomaan kieliopillisten muotojen kesken. Ja sehän on aina eri kielten kesken VAIN "PISTEMÄISESTI" MAHDOLLISTA, koska muuten täytyisi kopioida KOKO TAIVUTUSKIN ja niin ei yleensä tehdä (paitsi englannissa joskus).
Lainaa:
Jos baltissa ei ole tasan sellaista asua, joka vastaa suomen sanaa (myös merkitykseltään!), ei lainaselitystä hyväksytä.
Tämä on kieliteteellinen uusi "Jaskan sääntö", jota minä en tunnusta, koska merkitystä määrää aina myös tarve lainaajapäässä. Lainat eivät noudata "Jaskan sääntöä". Pitää olla merkitysYHTEYS mutta
ei ole tarvetta "isomorfiselle vastaavuudelle".
Sanat voivat lisäksi lainautua mistä yksikön ja monikon kieliopilisesta muodosta tahansa (koska niitä muotoja käytetään eri tarkoituksiin, ja liettuasta suomeen esimerkiksi on lainautunut kaikenlaista MONIKON GENETTIVISTÄ (pääte -ų, pitkä, ennen nassali u), koska se on oletusarvoinen muoto yhdyssanojen muodostamisessa;
"ṥaltų kapas" = jääsäilytyskuoppa > "*haltu" > hallussa = jonkun vallassa, omaisuutta. Sellaisia käytettiin vielä 50-luvulla joskus; sen sai hyvässä paikassa pysymään koko kesän jäässä. (Minä löysin kerran Tampereen Pirunlinnan "kaivoksi" arkeologiassa mainitun montun pohjalta paria päivää ennen Juhannusta jäätä, vaikka se kuoppa oli auki. Ja heitin sillä jääsohjolla vielä paria akateemista naista (että muistetaan), jotka voivat todistaa että en valehtele.
Kyllä "kaivon" pitää olla JOULUNAKIN SULA eikä Juhannuksenakin jäässä!)
Lainaa:
Arkkis kirjoitti:
MISTÄ TIEDÄT että kantasuomessa olisi ollut "sakna", kun on jonkin verran sellaisiakin merkkejä, että huomattavasti myöhempinä aikoina olisi ollut murteissa "tsauna", jopa Ruotsissa, vieläpä Siperissakin?
Miten on mahdollista, ettet ymmärrä? Esitetty itämerensuomalaisten kielten edustus voi palautua ainoastaan asuun *sakna, ei asuun *sauna.
Väitäkö siis myös mm. että:
"Rauta" on ollut baltiksi "rakta(s)"?
(Saatoit osua muuten naulankantaan, sillä liettuan
"raktas" = avain, (mikä tahansa)
pieni (tai sellaisen tapaan käytettävä, kuten jakovain)
metallityökalu! Onnittelen! Minä EN tuota keksinyt, vaikka tiesinkin "kaklan"!
Meinaatko, että "hauta" (muistattehan hautoa/hautoa "žaut...") olisi ollut "hakta";
että "au(h)rinko" olisi ollut "ak(ṥ)ringas", gen. "-o")?
että "aura" (henkäys) olisi ollut "akra"?
Että kauppa, kaupita (savo) =
"kaupti",...(voi olla myös) tavaran ominaisuus, että se "kaapittee" hyvin tai huonosti..., olisi ollut "kakpita"?
Aivan mahdotonta olisi että
"ṥaukti" = olisi ollut "hakkkua" (koira)...
Eli suomen baltista lainautunut "-au-" on VOINUT olla lähtökielessä "-ak-", mutta myös muuta, kuten juuri "-au-".
Lainaa:
Nimittäin länsisuomessa on tapahtunut tavunloppuisen *k:n vokaaliutuminen, mutta missään ei ole tapahtunut muutosta *au > *ak!
"Sakna" voi olla taas muuta kautta. sanon kohta, että mm. mitä. Mutta sekin on tarkoittanut, ja voi tarkoittaa vieläkin, "kuivaamoa".
Lainaa:
Arkkis kirjoitti:
Ai tästä se piiputtaa. Sitten on mahdollista kahta tietä lainautuminen
Ei ole tarvetta: yksi lainautuminen riittää, kun se on ollut *sakna-asuinen.
Katsotaanpas, mitä ennen on pohdittu (siksi minä juuri kirjoitan niin paljon nettiin...):
post1036345.html?hilit=hiutua#p1036345" "Liaukà" ja "briaunà", joissa on lyhyt painokas tavu lopussa, kuulostavat kuin "leuka" siten painotettuna kuin suomalainen korjaisi, että se on tosiaan leukà (eikä esimerkiksi "leuku"). L on liudentunut (i on tässä pehmennysmerkki) ja "e" on tässä yhtä kuin sellaisen perään kielen asentoa yhtään muuttamatta äännetty "a".
Sanasta "liauka" seuraa ilmeisesti venäjän "ljuk" = luukku (ja tämä taas siitä!) ja sanasta "briauna" seurannee venäjän "brevnó", joka tarkoittaa (lautan ym.) järeää (reuna)hirttä, parrua.
Sen sijaan
"džiáuti...džiáuna...džióvė" nousevalla painolla etutavussa on monin tavoin eri asemassa, sen lisäksi että se kuulostaa suomalaisen korvaan "džäõna", vähän kuin savolainen sanoisi "leveästi", että "jäõnä" (jäynä) viron õ:llä.
Tämä sana on osaa laajaa yhteen liittyvää baltti- ja slaavikielten sanajoukkoa, jossa tuossa alussa voi esiintyä konsonanttiryhmänä s- , dži- (i on pehmennysmerkki), SITÄ VÄLILTÄ ainakin ṥ- , ž - , ṥi- ja tṥ- :
liett. "sausas" = kuiva, joskus myös jäinen, "sausis" = tammikuu.
Jotvingissa on pelkkää s:ää:
http://www.suduva.com/virdainas/dry sausas
dry (Inf.) sausint
dry (adv.) sausai
Sitä on myös latviassa ja preussissa: "sāuss" (ā pitkä, u eri tavussa) = kuiva.
"Kuivata" on latviaksi "žavet".
Tuo "džiauti" oli siis "asettaa, ripustaa kuivamaan"
Varsinainen "kuivata" eli siis tuon latvian verbin "žavet" käännös on
"džióvinti...džióvina...džióvino".
"Džiūti" = kuivaa, kuihtua, jähmettyä, hyytyä,jossa nousevapainoinen pitkä ū on oikein tosipitkä ja kuulosta alusta y:ltä. (Ja sinä kun väitit, ettei kuivamisella ja hyytymisellä voi olla tekemistä keskenään, mutta ehkä noin on vain arktisissa kielissä...)
Tästä tulee aivan ilmeisesti myös suomalainen "hyy", "hyytyä", ja se on tarkoittanut veren hyytymistä.
Venäjältä tähän liitty "suhoi" = kuiva, "suṥit'(sja)/sohnut'(sja)" = kuiva(t)a,
"tṥahnut" = kuihtua, "hiutua" (Kuusisen-Ollikaisen mukaan), surkastua, riutua, kituaTuo sauna/kuivauskoppi tuossa nyt on etymologiana epävarmimmasta päästä, mutta "sa mun sanoneen, että siihen sekin liittyy".
Mitä tulee tuohon "ṥauti" = ampua-sanaan tulee, se tarkoittaa myös pakottamista (esimerkiksi johonkin paikkaan tai rooliin) ja mm. kasvien istuttamista (joskin "sodinti" on tavallisempi).
"Sauna"-sanalla on suomessa toinenkin merkitys, kuten ilmauksissa "selkäsauna" tai "opin sauna": se tarkoitta "läpäistävää koettelemusta". Mutta tämänhän ei tarvitse liittyä ṥauti-verbiin.
Että siis "hyytyä" ja "sauna" olisivat samaa alkuperää, joka tarkoittaisi kuivamista. "
"Džiáuti":n ja "džiūti":n venäläisenä käännöksenä esiintyy (poikkeuksellisesti englantilaisittain transkriboituna, että venäläinen h erottuu suomalaisesta) verbi "
"chakhnut", joka on samaa kantaa.
Vaikka se näistä merkityksistä nykyään tarkoittaakin lähinnä kasvien kuiva/tu/mi/sta pellolle tai katkaistuna, ja paistin kuivamista uuniin emännän huolimattomuutta), se on sama asan alun perin, ja "Kuivaamoksi" tulisi
"*chakhnia" (eng.), siis suom.
"*tṥahnja", kuten keittiö on "kuhnja".
Tästä kyllä sitten tulisi niin "sakna" KUIN VAIKKA MYÖS
*tsakna.
Itse asiassa tuo sananippu voi olla SU-alkuperää ja samaa kantaa kuin suomen "kiehua" (koko ajan siis kuitenkin "pyörinyt saunan ympärillä"!) , sillä tuosta "ki-" tavusta voi tulla venäjän "tṥ'-" (
tṥ'mel' = kimalainen), ja -e-:tä voi vastata -a- (jommin kummin päin, häm. kiahua!) ja "-h-":ta "-k-".
Lainaa:
Arkkis kirjoitti:
Ja nuo punatut voivat olla myös balteilta, ja todennäköisimmin ovatkin juuri sieltä...
Esitä
yksi balttilainen lähtöasu ja -merkitys kullekin.
"Kasan" jo esitin, ja "haudan" (paistohauta). Muista en nyt muista, mitä ne olivat.
Lainaa:
Arkkis kirjoitti:
Ja minä ajanjaksona?
Kantagermaanin osalta viimeistään jonkin verran ennen ajanlaskun alkua.
Karsit liian nopeasti, että voisi tehokkasti vastata.
Lainaa:
Arkkis kirjoitti:
AI MITÄ nyt oikein on "järkkynyt"?
Vuosituhannen alusta lähtien tehtyjen kosteusmittausten mukaan jatkuvuusteorian (jossa Suomen ”suomalaistuminen” yhdistetään kampakeramiikkaan) perustukset ovat lahot ja rakennelma romahtaa tuota pikaa.
Me muut(kin) suhtaudutaan siihen epäluuloisesti, kun emme voi tietää varmasti kuka/ketkä SEURAAVAKSI "SULKEISTETAAN TODELLISUUDEN ULKOPUOLELLE" (ja missä missä kaikissa merkityksissä...)
On nimittäin aivan järjetöntä
teoriassa sulkeistaa "todellisuuden ulkopuolelle" SELLAISTA MITÄ EI MYÖS KÄYTÄNNÖSSÄ AIOTA "SULKEISTAA TODELLISUUDESTA POIS" (kuten vähän pelkään, että balttikieliä EU:ssa, KAIKEN TÄMÄN VALOSSA!
Baltit taitavat olla vanhaa uralilaista sanontaa lainatakseni "tuoneet suden pirttiin (EU:n muodossa) että saisivat koiran lähtemään pihalle"...
> sauna, savu ym. etymologia, joissa se yhdistetään mm. "palamiseen" ja "jumalaan" (taivaaseen)
Etymology: džia´uti (džia´uju, džio´viau) 'zum Trocknen aufhöngen, erschlagen, totschlagen',
džiovínti trans. 'trocknen, dörren',
džiū ´ti intr. (džiū ´stu und džiūvu°, Praet. džiuvaũ und džiu´vau) 'trocken, dürr werden',
lett. žaut trans. 'trocknen, zum Trocknen aushängen, einen starken Schlag versetzen, durchstechen', žūt intr. 'trocknen',
žavēt, žāvēt trans. 'trocknen, räuchern'. Nach M.-Endz. gehören diese balt. Wörter zu ahd. tawal¡n 'hinschwinden, hinsterben', touwen, as. dōian, aisl. deyja (> engl. to die) 'sterben', got. daūs 'tot', diwans 'sterblich' usw. (s. auch s. v. d¡yti).
Nach Specht KZ 69, 119 ff. hängen sie vielmehr zusammen mit lit. diẽvas 'Gott', ai. dyaus 'Himmel', griech. ZeÚj, lat. diŒs usw. (s. s. v. diẽvas). Er geht von der Bed. des strahlenden Himmels aus und meint, dass sich die Begriffe 'trocknen' und 'brennen, leuchten, strahlen' sehr gut vereinigen lassen. Im Anschluss an Berneker IF 10, 158 erwähnt er noch ai. duno´ti 'brennt', dava- 'Brand'. Nach ihm liegen hier, wie auch in mehreren anderen Fällen, Wörter mit anl. *d- und *di- nebeneinander. Der idg. Gott *DiŒus sei einurspr. Donner-und Blitzgott gewesen, und daraus erkläre sich die Bed. 'erschlagen' neben 'zum Trocknenaufhängen' von lit. 0000" > džia´uti.
Über das Fortleben der Bed. 'lichter Tag' von lat. dies in der Sprache der Christen, besonders des hl. Ambrosius, und die Auffassung des Tages als Symbol Christi s. jetzt Havers Festschr. Debrunner 171 ff. "
Taivutus on nykyään toinen, se on mukautettu tyypilliseen kaavaavaan "-auti, -auna, -ovė" :
1. žaut (piem., veļu)
2. pārn. kraut; gāzt (sist)
3. sar. zagt "
19
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
