KESKUSTELU

The most common Hgs in the PWC sample are rare in the Swedish sample, whereas the frequency is somewhat elevated in the samples from the Baltic peoples.

Eihän tuo vaikuta mihinkään ajoituksiin. Olihan se jo aikaisemmin tiedossa, että Suomessa on asunut kivikaudella ihmisiä. Vai oliko se sinulle yllätys?

On puhuttu myös maatalouden tulon ajoituksista, ja se liittyy kyllä sikäläiseen sanastoonkin, jos löydetään vaikka viljelyskasvien jäämiä.

Sillä on laaja levikki itämerensuomessa, joten se on lainattu ennen myöhäiskantasuomen hajoamista (joka tapahtui suunnilleen 500 jaa.). Samoin se on äänneasunsa perusteella lainattu ennen keskikantaskandinaavisia kehityksiä (ja siis noin vuotta 450 jaa.), eli joskus 1. vuosituhannen jaa. alkupuoliskolla. Teoriassa se voisi olla jo kantagermaanistakin lainattu, mutta jos se tosiaan yleistyi germaaneillakin vasta 300-luvulla, se lienee lainattu itämerensuomeen vasta sen jälkeen, eli joskus välillä 300–500 jaa. Luoteisgermaanin muutos *z > *r tapahtui viimeistään 400-luvulla, ja koska kuningas (< asusta *kuningaz, ei esim. skand. *konungr) on lainattu ennen sitä, voidaan lainautumisajaksi suurella todennäköisyydellä nimetä 300-luku.

Rikkaat hautalöydöt mm. Laitilan Soukaisissa ja Salon (ent. Uskela) Ketohaassa kertovat jonkinlaisen yhteiskunnallisen "yläluokan" muodostumisesta. Soukaisten röykkiöhaudassa oli kaksi rinnakkaista kiviarkkua, joista toinen sisälsi keihäänkärkiparin. Rikkaammassa kiviarkussa oli keihäänkärkipari, kilpi, miekka hopeahelaisessa tupessa sekä lasinen juomasarvi ja pronssisanko, jotka oli valmistettu Rooman valtakunnan alueella. Professorit Ella Kivikoski ja Unto Salo ovat tulkinneet hautojen kuuluvan Gotlannista tulleelle mahtimiehelle, jopa "ruhtinaalle", ja tämän aseenkantajalle. Christian Carpelan puolestaan on nähnyt haudassa myös paikallisia piirteitä ja pitänyt sitä todisteena moneen eri suuntaan ulottuvista yhteyksistä. Ketohaan röykkiöhaudasta tunnetaan kultaisen kaularenkaan kappaleita, jotka viittaavat korkean tason yhteyksiin Skandinaviaan. Nousiaisista on jo 1700-luvulla löydetty kuuluisa kultainen kaularengas, jota säilytetään Tukholmassa.

Nuorempi roomalainen rautakausi eli rautakauden C-periodi tarkoittaa Keski-Euroopan ja pohjoismaiden esihistoriassa noin vuosia 175/200 - 375/400 jaa. Rooman valtakunta heikkenee tällöin, mutta on yhä voimatekijä, jonka vaikutus ulottuu voimakkaana Itämerelle saakka. Aikakausi on sotaisa ja kuohuva. Esimerkiksi Tanskan alueen kuuluisat sotasaalislöydöt kertovat kiivaista taisteluista Skandinavian alueella muodostuvien, aikaisempaa hierarkkisempien yhteiskuntien välillä.

Kuningas-sanan alkuperä

H. G. Porthan väitti, että muinaisilla suomalaisilla ei ollut kielessään kuningasta ja ruhtinasta tarkoittavia sanoja, vaan he oppivat nämä käsitteet vasta ruotsalaisilta ja myös lainasivat kyseiset sanat näiltä. Porthan oli oikeassa siinä, että suomen sanat kuningas ja ruhtinas ovat germaanilainoja, mutta hän erehtyi väittäessään, että suomalaiset olisivat lainanneet ne myöhäisessä vaiheessa ruotsalaisilta. Suomen kielen sana ”kuningas” ja vastaavat sanat muissa itämerensuomalaisissa kielissä tulevat nimittäin jo kantagermaanisesta lainasanasta *kuningaz, joka on saattanut lainautua jo pronssikaudella tai viimeistään varhaisella rautakaudella. Samanlainen alkuperä on myös suomen sanalla ”ruhtinas” (kantagermaanin *druhtinaz).lähde? On todennäköistä, että nykyisen Suomen alueella rautakautinen väestö ainakin joskus kutsui valittuja päälliköitään, asemansa perineitä mahtimiehiä tai muista syistä arvostettuja henkilöitä kuninkaiksi.[1][2] Luonnollisesti 'kuningas' tarkoittaa näissä yhteyksissä varsin toisenlaista henkilöä kuin keskiajan ja uuden ajan eurooppalaisissa monarkioissa. Mikäli nykyisen Suomen alueella oli kuninkaiksi kutsuttuja johtomiehiä, he olivat ilmeisesti paikallisyhteisöjen sukujohtajia, yksittäisten verotus- tai sotaretkien päälliköitä tai yhteisten hankkeiden nokkamiehiä.[1] Laajoista ja tiiviisti järjestäytyneistä hallintokokonaisuuksista ei ole vakuuttavaa arkeologista eikä historiallista todistusaineistoa.[3]

Arkeologiset lähteet

Luotettavien kirjallisten lähteiden puuttuessa kuva rautakautisen Suomen alueen yhteiskunnallisista oloista pitää muodostaa arkeologisten lähteiden perusteella. Arkeologit ovat olleet jokseenkin yksimielisiä siitä, että yhteiskunnallinen järjestäytyminen ja hierarkisoituminen eivät rautakaudella kehittyneet nykyisen Suomen alueella yhtä pitkälle kuin Skandinavian keskusalueilla, joilta käsin Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtioiden alkumuodot syntyivät viimeistään viikinkiajalla. Eron uskotaan johtuneen muun muassa Suomen alueen harvasta asutuksesta, niukasta väestöpohjasta, syrjäisestä sijainnista ja maanviljelyn vaatimattomista edellytyksistä.[4] Arvokkaiden ase- ja korulöytöjen leviäminen Lounais-Suomeen ja Etelä-Pohjanmaalle on tosin tulkittu merkiksi jonkinlaisen yläluokan muodostumisesta myös näillä alueilla roomalaiselta rautakaudelta (0–400 jaa.) lähtien.[5] Skandinavian niemimaallakin syrjäiset alueet jäivät paikallisten eliittien johtamiksi periferioiksi valtakuntien muodostumisprosessien keskittyessä tiheimmin asutuille, yleensä eteläisille alueille.lähde?
Suomessakin on muun muassa linnavuorten ja linnavuoriketjujen perusteella esitetty tulkintoja maakunnallisten puolustusorganisaatioiden olemassaolosta ainakin Hämeessä ja Satakunnassa. Näitä teorioita on nykytutkimuksessa arvosteltu voimakkaasti.[6][7][8] Osa tutkijoista kuitenkin katsoo, että ainakin Hämeen linnaketjua koskevan teorian hylkääminen on vallitsevassa tutkimustilanteessa ennenaikaista.[9]
Jonkinlaisia päälliköitä tai paikallisia mahtimiehiä oli joka tapauksessa Suomessakin. Tämän todistavat runsaasti arvokkaita metalliesineitä sisältävät haudat, jotka ilmaantuvat löytöaineistoon jo roomalaisella rautakaudella. Varhaisena esimerkkinä mahdollisesta paikallisen ”ruhtinaan” tai ”kuninkaan” haudasta on mainittu muun muassa Laitilan Soukaisten röykkiöhauta 200-luvulta.[10] Suurempi määrä tällaisia hautauksia tunnetaan merovingiajalta, kuten Euran Pappilanmäen[11][12] sekä Isokyrön Pukkilan ja Vähäkyrön Kaavontönkän haudat.[13] Suomessa oli käynnissä paikallisen eliitin muodostuminen ja kehitys, joka olisi ehkä ajan myötä voinut muodostaa sinnekin yhtenäisen kuningaskunnan. Omavarainen kehitys kuitenkin keskeytyi, kun Suomen keskeisimmät asutusalueet 1200-luvun kuluessa liitettiin osaksi Ruotsin valtakuntaa.[14] Norjalainen arkeologi Björn Myhre katsoo Suomessa olleen rautakaudella päällikkökuntia ja ”pienkuningaskuntia”.[15]

Mutta tulkintani siitä, että Kokemäenjokialueen nykyinen asutus palautuu rannikolta 300-luvulla lähteneeseen uudisasutukseen, selittää myös hämäläismurteiden muodostumisen. Rannikolta sisämaahan asettuneet uudisasukkaat veivät sisämaahan tietysti myös kielensä, kantasuomen, johon pronssikauden kantagermaanien kieli oli suuresti vaikuttanut; pronssikaudella rannikolle muutti näet Skandinaviasta uudisasukkaita. Rannikolta sisämaahan 300-luvulla muuttaneet uudisasukkaat ja asutuksen aukoton jatkuminen sen jälkeen oikeuttaa päättelemään, että hämäläismurteet ovat peräisin rannikolta ja että ne säilyttävät Satakunnan rannikolla pronssikauden jälkeen puhuttua kieltä. Ne säilyttävät sitä uskollisemmin kuin lounaismurteet, sillä näiden muodostumiseen ovat vaikuttaneet Varsinais-Suomeen vanhemmalla roomalaisajalla muuttaneet kantaskandinaavit, rautakautiset kosketukset Viroon, saaristoon ja rannikolle varhaisella keskiajalla muuttaneet ruotsalaiset, puhumatta myöhemmästä ruotsalaisvaikutuksesta. Tällaiset kosketukset eivät ulottuneet Kokemäenjoki-alueelle, lukuun ottamatta keskiajan ruotsalais- ja saksalaisasutusta, eivätkä ne siis muuttaneet hämäläismurteita lähimainkaan siinä määrin kuin lounaismurteita.

Se sopii ajallisesti ja arkeologisesti nuorempaan roomalaiseen rautakauteen (175/200 - 375/400 jaa):
”Rikkaat hautalöydöt mm. Laitilan Soukaisissa ja Salon (ent. Uskela) Ketohaassa kertovat jonkinlaisen yhteiskunnallisen "yläluokan" muodostumisesta.”

Jaska, onko mitään pitäviä todisteita siitä, että pronssikaudella kantagermaani olisi vaikuttanut kantasuomeen, kuten Salo väittää, vai onko mahdollista, että tuo vaikutus kuningas-sanan tapaan olisi vasta roomalaiselta rautakaudelta?

Totta, ilmeisesti juuri tuossa aikatasossa kehittyneempi hierarkkinen asetelma mahdollistaa ”varsinaiset kuninkaat” Suomenkin alueella.

Heatherin mukaan vasta roomalaisella rautakaudella germaanien maanviljelys oli niin kehittynyt, että he pystyivät tuottamaan sen verran ylimääräistä ruokaa, että voivat ylläpitää kokopäiväkurkoa ja tämän seuruetta. Aiemmin tuollaiset tyhjäntoimittajat olisi kai patistettu pellolle tai metsälle töihin muiden mukana.

Radiossa haastateltiin geeniatlaksen tekoon osallistuvaa Samuli Ripattia suomalaisten geeneistä suhteessa naapureihin:

http://areena.yle.fi/audio/1127054

Viisasta puhetta, mutta odotetusti suppeasta sammakkoperspektiivistä. Tautiperimä ja molekyylilääketieteen instituutti antavat oman kehikkonsa.
Poikkitieteellisten projektien organisointi omalla rahoituksellaan olisi varmaan hyväksi.
Kielitieteilijöillä lienee omia rahojaan, joilla mellastavat omïsssa puskikoissaan.
Mm. Sigfridin edustama vertaileva näkökulma geneettisillä tiedoilla pitäisi saada mukaan.

Viisasta puhetta, mutta odotetusti suppeasta sammakkoperspektiivistä. Tautiperimä ja molekyylilääketieteen instituutti antavat oman kehikkonsa.
Poikkitieteellisten projektien organisointi omalla rahoituksellaan olisi varmaan hyväksi.
Kielitieteilijöillä lienee omia rahojaan, joilla mellastavat omïsssa puskikoissaan.
Mm. Sigfridin edustama vertaileva näkökulma geneettisillä tiedoilla pitäisi saada mukaan.