KESKUSTELU

Lapsen pitkäaikaisen huostaanoton kynnys on Suomessa niin korkea, etteivät lastensuojelulaissa määritetyt lapsen oikeudet toteudu, osoittaa tuore sosiaalipsykologian väitöstutkimus.

Anne Koponen tutki 78:n alkoholille ja 15:n huumeille sikiöaikana altistuneen lapsen kasvuympäristöä ja kehitystä. Osa alkoholille altistuneista lapsista paljastui monivammaisiksi, kehitysvammaisiksi tai heikkolahjaisiksi. Huumeille altistuneet lapset olivat lievemmin vammautuneita, mutta kielen, puheen, keskittymiskyvyn ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat olivat myös heille tyypillisiä.

Ratkaisevinta kehityksen kannalta oli se, miten paljon toimintakykyä haittaavia sairauksia ja vammoja sikiöaikainen alkoholialtistus oli aiheuttanut, miten varhain lapset oli sijoitettu pitkäaikaisesti pois biologisesta perheestään ja miten paljon vaikeita elämänkokemuksia heillä oli.

Vähiten oireilivat lapset, jotka oli sijoitettu heti syntymänsä jälkeen

MITÄ HITT*A? Ihanko tutki 70 lasta väitöskirjassaan, jotka olivat altistunut alkoholille? oliko hänen oma lapsuus yhtenä tutkimuksen kohteena??

Nälänhätä poistuu maailmasta samoilla opeilla; Afrikassa lapset otetaan pois perheiltä, joilla ei ole varaa elättää kakaroitaan.

Suomessa on tällä hetkelläkin yli 100 000 lasta ja aikuista, jotka on kasvatettu viinan lotrauksella niin odotus - kuin lapsuus aikanakin.

Nikotiini-lapset heti sijoitettava perheestä pois. Vanhempien mallitupakointi on vaaraksi kakaran kehitykselle.

Vaikea sanoa, enkä siten äänestänyt. Koposen tutkimus kattaa määritellyn otoksen ja esitetyt oireet olivat mitä ilmeisimmin myös lääketieteellisin perustein diagnotisoituja. Otos voi olla liian pieni, mutta tulokset eivät ymmärtääkseni ole täysin pystymetsästä revittyjä(?) Myönnettäköön, etten ole tutkimukseen tiivistelmää, josta en päällisinpuolin löytänyt Humen giljotiineja, syvemmälle perehtynyt, joten mitäpä minä asiasta mitään tiedän.

Huh huh olipa urakka. Kävin pääpiirteittäin väitöstyön läpi. Kyllä se Koponen oli perehtynyt hyvin aiheeseensa. Valitettavasti mitattavat suureet antoivat enemmän tietoa lasten kasvattajista, laitoshoitajista ja sosiaaliviranomaisista kuin itse väitöksen aiheesta. Välinpitämättömyys ja laiminlyönnit paistoivat läpi aineistossa. Koponen vihjasi asiasta hienovaraisesti, mutta samalla hän olisi voinut kyseen alaistaa tutkimusaineiston tuulen huuhtomaksi pyllyksi.

Esimerkki: Kymmenestä viranomaisesta 7 antoi keskimäärin 8 lapsesta tietoja. Kahdeksasta kasvattajasta 4 antoi tietoja. Näiden tietojen perusteella tehtiin johtopäätökset: Prosentteina tietomäärä maksimista on 0,70 * 0,50 = 35 prosenttia edusti tutkimuksessa KAIKKIA tutkittuja 70 lasta. Johtopäätökset edusti sitten jo kaikkia alkoholille altistuneita perheitä, että sillein

Koposen aihe on sinällään hyvin asiallinen (en kommentoi suoraan tutkimusta), että biologista vanhemmuutta ylikorostetaan lapsen "etuun" viittaamalla monissa tapauksissa aivan liikaa. Ottovanhemman lapsi lähtee huostaan paljon herkemmin myös kuin biologisten vanhempien lapsi.

Esimerkki siis aiheesta, jossa lapsen etu ohitetaan kylmän irrationaalisella vikinällä "oikeudesta omaan isään ja äitiin".

Ovatko ilmoitetut 70 lasta sitten nuo 35% joista saatiin tietoja, vai koko lapsikatras joiden tietoja alunperin lähdettiin hakemaan?

Totta maar. Ennen kaikkea äitiys on super-yliarvostettu. Äiti-lapsi-suhde on taivaaseen kirjoitettu pyhäliitto. Isällä ei sitten ole niin väliä. Onhan näitä saanut lukea lööpeistä ja sos.viraston julkaisuista..

70 on koko lapsimäärä, mutta vain 70 % sosiaaliviranomaisista luovutti tietoja. Vain puolet sijaisvanhemmista antoi lapsen elämästä tietoja. Tästä muodostuu laskemani 35 prosenttia.

Kyllä. On esitetty ihan sosiaalitieteilijöiden toimesta uutta näyttöä miesten tasa-arvo-ongelmien kasvusta ja isyyden yliajamisesta laittomin tai arveluttavin perustein tuomioistuimissa. Aiheeseen niveltyen on valmistumassa myös väitös, jonka kirjoittaja on sattumoisin nettituttuni.

Naistutkimus-lehden vuoden artikkeliksi taas valittiin Äitiyden luonnollistamista käsittelevä artikkeli. Tyypillistä "luonnollisesti" on ongelman monimutkainen rakenteisuus, jota pidetään yllä sosiaali- ja terveyspolitiikalla, ei pelkästään naisten kulttuurissa.

Eli ongelmia on. Hienoa että niitä tutkitaan.

Toisin sanoen, tiivistelmää pitäisi päivittää tutkimuksen tasolle ja mitä ilmeisemmin myös vedettyjä johtopäätöksiä. Nyt virheellisten lähtöarvojen takia tiivistelmä on kaikessa asiallisuudessaankin kelvoton. Pitäisi ilmeisesti tutustua myös tutkimukseen hieman tarkemin...

Vastaavanlaisia ja laajuisia tutkimuksia tein ammattikorkeessa keskimäärin kaksi kolme joka kuukausi harjoitustöinä eri aineissa. Töiden rajaus ja tarvittavat lähteet rajoittuivat vain alle 10 opukseen per työ. Työssä oli selkeästi mitä tutkittiin, menetelmät, tulokset, pohdinta ja arviointi. piste

Koponen oli saanut lähdeviitteitä työhönsä seitsemän (7) täyttä sivua??!!! Lähteet oli mainittu, mutta sivut mistä lainaus oli otettu, ei selvinnyt luettelosta. Sanoisinko karkea moka! Rupeanko tonkimaan 564 sivuista oopusta löytääkseni kahden virkkeen lainauksen jostain sälästä? Tekstissä lainataan päivänselvyyksiä ja niistäkin on lähdeviite. Arkiset asiat voi ilmaista ilman lähdettä ja jopa omina hoksaamisina/tietoina. Esimerkiksi: "Olen saanut sellaisen käsityksen, että naperoikäisen lapsen on parempi kasvaa susilaumassa, kuin välinpitämättömien ja vaarallisten aikuisten kanssa". Tuonkin tosin voisi kertoa kuulleen Jouko Turkan taide-tieteellisestä suusta, Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmassa, jakso 67. v. 1992.

Väitöskirja muistuttaa lähinnä referaattikokoelmaa, jossa oman tekstin tuottaminen on kadonnut passiivimuotojen alle. Kirjoittaja ei tuo missään selkeästi esiin omia näkemyksiään tai väitteitään, joita arkumentoisi työn edetessä. Minun mielestäni.. Minä väitän, että..

No, empä ole opponentti, siksi jätän poukkoilevan arvostelun sikseen

Risathan poukkoilee ihan huolella? Yllättäviä piirteitä.
Onko aihe sydäntä lähellä?

Lasten hyvinvointi on aina sydäntä lähellä. Se mikä minut sai innostumaan aiheesta oli sen suppeus ja työn materiaalin epämääräinen, jopa epälooginen rajaus ja käsittely. Työn tuloksia tullaan vammaisliitto ry:n toimesta käyttämään alkoholi-lapsiperheitä vastaan. Seuraukset voivat välillä olla katastrofaaliset, mutta uskon että tällaiset tutkimukset ja väitökset luovat rohkeamman ilmapiirin puuttua ongelmaperheiden tilanteisiin.

Tunnen/tiedän kymmeniä perheitä joissa ei käytetä alkoholia, mutta heidän lapsillaan on samoja häiriökäyttäytymisiä kuin tutkimuksen lapsilla, myös vammaisuutta.

Jäi epäselväksi myös työstä se, että kuinka perinnölliset vammaisuudet tai luonteenpiirteet eroteltiin alkoholin aiheuttamista sairauksista ja poikkeamista. Yhtään lasta ei todettu luonnostaan ADHD-lapseksi eli kaksisuuntainen mielialahäiriö kersa.

Tässä maalattiin pirua seinälle ilman viinaa, viinan viaksi.

Löytyypä risasta uusia ominaisuuksia.

Anna palaa...

Varmaan poikkean aiheesta, mutta nykyään diagnostisoidaan helposti luonteenpiirteetkin, vaikka ne ovat geneettisiä ominaisuuksi. Siinä on hyvää ja pahaa. Ennen luki-häiriöisiä ei ollutkaan. Huonosti koulussa pärjäävät katsottiin tyhmiksi. Toisaalta oli sellaisia töitä, että niissä ei juuri koulusivistystä tarvittu eikä kyselty. Ihan hyviä työmiehiä tuli suoraan kansakoulusta, vaikka todistus oli sitä mitä oli.

Mutta sitten toinen pointti. Vaikuttaa, että nykyään kaikkien pitäisi olla sosiaalisia, nokkelia ja kauniita. Onhan tutkittu, että ujouskin on peritty ominaisuus ja monella on todella vaikeaa tilanteissa, joissa oletetaan määrätynlaista käyttäytymistä. Tilaisuuden ei tarvitse olla kahvikestejä kummempi. Monet erehtyvät hakemaan puuttuvaa kauneutta kalliilta kirurgilta ja kohotusta rupsahtaneeseen naamaan silikontisseistä puhumattakaan. Monella taviksellakin kuuluu olevan silikonit. Eikö ne varjosta mammografiassa ja estä mahd. kasvaimen havaittavuutta.

Lapset eivät sovi alkoholistien vastuulle, mutta mitä tehdä, koska laadukkaita sijaisperheitä on niukasti. En tiedä.

Nykyään todellakin, Liis@ lapsia, aikuisia jopa eläimiä tutkitaan ja hutkitaan, jotta heille saadaan diaknoosi. Syy on selkeä. Diaknoosin jälkeen lääketehtaat saavat tulonsa kersoille, eläimille ja aikuisille syötetyistä pillereistä.

Esimerkiksi ihminen, jota ei ole diaknosoitu aiheuttaa terveydenhoitokustannuksia enemmän kuin tuottaa liikevaihtoa voitoksi asti. Mitä nopeampaa jokaiselle ihmiselle saadaan kirjattua sairaus, ihan sama mikä, niin lääkeyhtiöillä riittää työsarkaa valmistaa blasebojätettä meidän purtavaksi.

Ihminen ilman diaknoosia, on ihminen ilman lääkitystä ja sehän hätäännyttää pillerikauppiaat