KESKUSTELU

Mistä kasvista mannapuuron suurimot tehdään? Kauraa, ruista, ohraa ja riisiä viljellään pelloilla, mutta entä mannaa? Ja mitä eroa on suurimolla ja ryynillä?

Mannasuurimot ovat vehnän ydinosaa karkeaksi jauhettuna.

Suurimot tarkoittavat kuorittuja viljan jyviä, jotka voivat olla kokonaisia tai rikottuja (kuten mannasuurimot).

Ryynit taas tarkoittanee yleisesti vain kokonaista viljaa erotuksesna suurimoista, jotka voivat olla rikottujakin.

Kyllä "manna" syntyy erottamalla vehnänjauhatuksen yhteydessä karkeat ydinrakeet mannasuurimoiksi.

Joo, näin on.
Mannasuurimo

Ryynimakkaran ryynit ovat suurempia kuin suurimot. Suurimo on siis pienempi kuin ryyni.

Tarkemmin ajatellen ei näin olekaan, sillä myös cous cousista puhutaan yleensä "ryyninä". Ryyni siis lienee vain rakenntta kuvaava sanonta. Cous coushan on pienirakeista pastaa, joka on selkeästi esin. ohraryynejä pienempää.

Ehkä näistäkin joku joskus pääsee selville...

Ryynejä tai suurimoita, ihan sama! Mannapuuro tai vaihtoehtoisesti paremmalta nimeltään Tytti-puuro, on parasta puuroa mitä olen koskaan syönyt.

Kun mannasuurimot keittää puolukkamehuun (sokeroituun) ja vatkaa valmiin puuron sähkövatkaimella kylmäksi, saa maailman ihaninta vispipuuroa.

Ei mitään tekemistä sen vispipuuron nimellä kulkevat markettieinesliiman kanssa.

Mummon resepti toimii! Vatkaaminen onnistuu myös käsin, mutta voimaa ja kestävyyttä vaatii. Valmis puuro on ilmavaa ja vaaleanpunaista - mutta ei säily seuraavaan päivään, siksi, että se tulee syötyä ennen.

Lempijälkkärini silloin kun olin pieni. Tai, no joo - tuli kerran tehtyä puolukasta parfait, jossa italialaista marenkia ja kokoon keitettyä paseerattua puolukkaa. Oli aivan taivaallista.

Tuo onkin hyvä resepti. Tein sitä ison annoksen ja tarjosin lähilammessa asuvalle kanadanmajavalle, kyllä kelpasi mainiosti

Lämmintä vispipuuroa kylmän maidon kanssa...

Oi kultainen lapsuus!

Ja kylmenneenä, seuraavana päivänä kun huttu oli muuttunut hyytelöksi, josta sai lohkaista kauhallisen aamupalaksi...

Niin ja myös makarooneja kutsutaan yleisemmin makaryyneiksi.

Mummojen reseptit ovat hyviä, niitä on hyvä siirtää sukupolvelta seuraavalla eli äidille ja sitten itselle ja sitten lapselle. Harmi sen suhteen että olen mies, koska ruuanlaittoon ei ole vastaavanlaista omistautumista kuin mummoilla, joten saan luvan syödä lähinnä mitä satun kaupasta löytämään.