KESKUSTELU

Diktaattorin jymäyttämisestä tuli lopulta kuitenkin linnatuomio henkilökohtaisesti. Eläköön demokratia!

Yle äänesti. Mannerheim oli suurin Suomalainen. Mannerheim oli suomenruotsalainen. Kaikki suuret suomalaiset on ollut suomenruotsalainen. Snellman, ,Chydenius, Sibelius, Mannerheim, kaikki!

Niin, tuota entäs sitten ? He ajoivat hienosti suomen asiaa.

Niinpä, kaikki Suomen kansallisikonit ovat ulkomaalaisia. Koska Mannerheimin ura Venäjällä ei juuri luistanut, palasi Mannerheim pettyneenä piskuiseen Suomeen. Jos Venäjällä ei vallankumousta olisi tapahtunut, olisi Mannerheim jäänyt Venäjälle sotilasuraa luomaan, Suomi ei olisi käväissyt mielessäkään.

Kaikki korkeakulttuurivaikutteet tuli ulkoa. Saksasta ja ruotsista joka otti niitä aiemmin saksasta ja ranskasta ja italiasta. Ne taas antiikin kreikasta ja muinaisesta roomasta. Kaikki pohjoismaat olivat kokeneet saman invaasion.
Esimerkiksi saksalaisten on täysin vaivatonta ymmärtää suomikulttuuria, joka on kuin niiden oma, sellupaalilla ja porolla somistettuna keskellä suota.

Pietarissa käyneet ovat huomanneet ettei se vanhoilta osiltaan edusta venäjää, vaan keskieurooppalaisuutta jota plagioimaan se rakennettiin rämeelle, portiksi länteen. Samankaltaisuus veti kulttuurin muokkaajia sinne muuttamaan venäjän korkeakulttuuria.

Suomi teki erillisrauhan 1944 taistelujen jälkeen. Mitä tuo Lierik ihmettelee?

NL oli esittänyt pelkkää vihapuhetta Suomea kohtaan 1939 lähtien ja valloittikin ison osan maata. Jos näitä eläinvertauksia jatkaisi, niis Suomihan tarttui anakondaan, jottei se krokotiili olisi meitä nielaissut. Eiköhän se 1940-luvulla näyttänyt siltä, että Saksa on pienempi paha kuin NL. Nykyään on vaikeampi sanoa.

Väärin.

Snellman, Chydenius, Sibelius, Mannerheim etc. olivat suomalaisia, eivät välttämättä suomenkielisiä. Mannerheim on ulkolaista sukua, mutta Suomessa syntynyt ja Suomessa hommansa tehnyt. Ruotsinkielisyys ei tee heistä ulkomaalaisia, ruotsi vaan oli eliitin ja oppineiston kieli ennen vanhaan.

Minä ihmettelen sitä, ettet tiennyt Suomen tehneen erillisrauhaa. Sanoit, ettei Suomi tehnyt erillisrauhaa, kun ei luottanut NL:oon. Tiesitkö, että luottamus löytyi, kun 20000 nuorukaista oli nurmen alla?

Katsoin tuota vanhaa viestiäni ja siinä tapahtui väärinymmärrys. Tarkoitin aiempaa, en 1944 hyökkäyksen jälkeistä tilannetta. Ei erillisrauhaan olisi 1941-44 ollut mahdollisuuksia. Itse kuitenkin näen Suomen pitkälti perinteisen "ajopuuteorian" mukaisena valtiona, joka tasapainoili suurvaltojen välissä.

Toisaalta kyllä sama Stalinhan se ruorissa oli ennen talvisotaa ja jatkosodan jälkeen, sama krokotiili. Yritä nyt luottaa siihen.

"Eräs myöhemmän sodanjälkeisen kauden erikoislaatuisempia ilmiöitä maamme valtiollisessa elämässä on ollut ent. ylipäällikön, valtionhoitajan ja presidentin, marsalkka, vapaaherra Mannerheimin ns. elämäntyön ympärillä suoritettu myytinmuodostus.

Muistetaan hyvin, miten oikeisto kansalaissodan aikana ja sen jälkivuosina pyrki luomaan Mannerheimista eräänlaisen "kruunaamattoman kuninkaan" ja miten se tässä pyrkimyksessään 30-luvulla ja sotavuosina joissakin määrin onnistuikin. Muistetaan toisaalta oikeiston sodanjälkeinen "suuren miehen" pula, johon myös Mannerheimin vähemmän uljaalla presidenttikaudella (välirauha, sotasyyllisyysjuttu, Portugalin matka) oli osuutensa; vasta hänen vuoden 1951 alussa tapahtunut kuolemansa näytti avaavan mahdollisuudet uudelle myytinmuodostukselle.

Mannerheimin hautajaisista tehtiin jättiläismäinen mielenosoitus, jota sittemmin on eri muodoin sitkeästi ja määrätietoisesti jatkettu: siihen kuuluvat muistopatsashankkeet, vainajan syntymä- ja kuolinpäivän muodostaminen virallisiksi ja puolivirallisiksi juhlapäiviksi, muistelmien julkaiseminen; osa tästä myytinmuodostuksesta on myös Suomalaisen Suomen viime numerossa Mannerheimin suurmiesominaisuuksista käyty "tieteellinen" keskustelu, josta kirjoituksemme motto on lainattu. Paljastava motto: jos edistyksellistä aikakautta kansallisesta noususta itsenäistymiseen todellakin hallitsi kapinallisen, perisuomalaisen talonpoikaispäällikön Jaakko Ilkka hahmo, on itsenäisyysajan ja myös tämän päivän idoliksi pyritty kohottamaan Klaus Flemingin, vierasrotuisen ylimyssoturin, kapinankukistajan, satelliittipoliitikon, viitanperijä!

Tähän taantumukselliseen, kansallista omanarvontuntoa syvästi nöyryyttävään myyttiin on kansallisdemokraattisessa lehdistössä suunnattu paljastava arvostelu, mutta armottomin on loppujenlopuksi se itsepaljastus, minkä Mannerheimin omat muistelmat muodostavat. Näissä muistelmissa “ joita lehdessämme selostettiin viime sunnuntaina ja tiistaina “ pelkistyy Mannerheimin elämäntyön peruslinja, entisen tsaariupseerin koko elämän täyttänyt kostonhalu Venäjän suurta vallankumousta ja Neuvostoliittoa kohtaan, revanssivalmistelu, johon hän pyrki yhdistämään lännen eripuraiset imperialistimaat. Viime kädessä tämä teos, kuolleen sotaherran haudantakainen testamentti, on määrätietoinen mielenosoitus sodanjälkeistä rauhan- ja ystävyydensuuntausta vastaan, vetoomus Neuvostoliiton vastaisiin voimiin niin kotimaassa kuin lännessäkin, kehoitus jatkuvaan venäläisvihaan, uusiin sotavalmisteluihin; Neuvostoliittoon suunnattuine syytöksineen ja vihanpurkauksineen se kuuluu siihen kirjallisuuteen, joka sodan jälkeen määrättiin poistettavaksi kirjastoista! Kirjoittajan puolelta tämä teos on "viimeinen ulaaninkuje", kosto presidenttikauden myönnytyksistä ja vaikenemisesta; kustantajan velvollisuutena olisi ollut estää sen muodostuminen uudeksi kansalliseksi rasitukseksi.

Lehdessämme on jo aikaisemmin lausuttu tuomio pyrkimyksestä muodostaa Mannerheimin syntymä- ja kuolinpäivistä virallisia juhlapäiviä; kuten hänen kuolinpäivänsä liittyy kansalaissodan alkamiseen, niin liittyy hänen syntymäpäivänsä Neuvostoliiton vastaisiin sotiin ja Natsi-Saksan aseveljeyteen, Hitlerin Suomessakäyntiin 1942. Juuri tuohon vierailuun kytkeytyi Rangellin sotahallituksen päätös muodostaa kesäkuun 4. päivä, Mannerheimin syntymäpäivä, armeijan lippupäiväksi, ja kun tähän käytäntöön nyt aiotaan palata, on se uusi mielenosoitus edelleenkin virallisesti tunnustettua sodanjälkeistä suuntausta vastaan. Varoitamme tästä mielenosoituksesta, joka arvattavasti tuo mieleen eduskunnassa perjantaina toistetun tri Kuusen uhkaväitteen "ettei eteläkorealaisesti suuntautuneella maanpuolustushengellä ole sen enempää häpeää tarjottavansa kuin aikoinaan hitleriläisesti suuntautuneella", Ehkei enempää häpeää, mutta kyllä perusteellisempi katastrofi."

Vapaa sana 17.05.1952
Signeeraamaton pääkirjoitus.
http://www.varastoduunarit.com/forum/index.php/topic,1776.0.html