KESKUSTELU

Gandhi totesi myös: Henkisellä väkivallalla ei ole voimaa ja se vahingoittaa vain ihmistä, jonka ajatukset ovat väkivaltaisia.

Tämä pitääkin tiettyyn rajaan asti paikkansa. Joskus on oikeutettua olla loukkaantunut. Tällöin ei tarvitse maksaa kuitenkaan pahaa pahalla takaisin vaan voi yrittää saada toisen ymmärtämään miksi tämän käyttäytyminen on väärin. 90% ihmisistä ymmärtää järkipuhetta, siihen loppuun kymmeneen prosenttiin auttaa vain turpiinvetäminen. Heittosäkiksi ei kenenkään tarvitse ryhtyä vaikka se olisikin pyhimyksen ratkaisu.

Tämän maanläheisen kannan lisäksi esitän hieman tieteellisemmän näkemyksen:



Kaikki eivät ole lukeneet Gandhia tai Krhisnamurtia, ja vaikka olisivatkin on ärsyyntyminen inhimillinen reaktio. Unohdat kokonaan että ihminen toimii osittain hormonien ja geeniensä mukaan, varsinkin käyttäytymisgenetiikka ja evoluutiopsykologia korostavat näitä asioita. Eläimet reagoivat ruumiinkieleen mutta ihmisellä voivat tietyt kielen vivahteet synnyttää samoja reaktioita. Ihmisetkin tulkitsevat tosin asioita pääosin eleiden ja ilmeiden kautta (80% joidenkin tutkimusten mukaan.) mutta myös sanoilla ja niiden konnotaatioilla on huomattava merkitys. Vihantunne on aivojemme evoluution tulosta, ne ovat adaptoituneet reagoimaan tarvittaessa tilanteeseen. Aivomme kykenevät tunnistamaan evoluutiopsykologian mukaan sosiaalisia hierarkioita ja esimerkiksi sukulaissuhteita. Jos loukkauksen esittäa lähisukulainen tai hyvä ystävä siihen reagoidaan eri tavalla kuin jos se olisi tullut tuntemattoman ihmisen suusta. Näitä sukulaissuhteita on tutkittu evoluution ja geenien valossa, se miksi "rakastamme" sukulaisiamme johtuu sosiobiologian mukaan geeneistämme. Tällaiset asiat vaikuttavat käytökseemme ja loukkaantumisen tunne, samoin kuin muutkin tunteet eivät siksi ole aina kontrolloitavissa. Oletko koskaan huomannut kuinka saatat ärsyyntyä toisen kommentista vailla mitään todellista syytä? Tällöin hormonitoiminta on syystä tai toisesta kiihtynyt, et siis aina voi vaikuttaa vihan/loukkaantumisen tunteeseen mitenkään. Tietysti tunteen ei tarvitse aina johtaa toimintaan.

Olen käynyt paljon netissä kauppaa, jolloin toista ei näe fyysisesti kaupanteon missään vaiheessa. Jokainen sanavalinta voi merkitä jotain, jos sattuu asioimaan tavallista kusipäisemmän tyypin kanssa. Olen useita kertoja välttänyt negatiivisen palautteen (pisteytyssysteemi), kun olen
ensin antanut itse periksi hieman. Lopulta homma sovitaan kun toinen ei halua olla epäreilu ja molemmat antavat toisilleen positiivista.

Provosointi onnistuu monin tavoin. Yhtä hyvää vinkkiä onkin hankalaa antaa. Vihastumisen suhteen moralisoida voi vaikka kuinka, mutta positiivinen kanavavointi on minusta tärkeämpää kuintäydellinen välinpitämättömyys. Kyrpiintyneisyys voi olla valtava voimavara jos sitä käyttää oikein.


Pyhimyksiä kusetetaan minkä ehditään, mikä osaltaan siis auttaa pahantekijöitä jatkamaan kusettavaa käytöstä. Chillissä hihhulimaisuudessa ei siis ole järkeä, vaan ihmisiä täytyy pikemminkin 'kouluttaa' käyttäytymään siivosti, siinä oppii samalla itsekin. Todelliset kusipäät eivät pian enää ärsytä juuri ollenkaan, koska heidän joustamattomuutensa on niin läpinäkyvää.


Näistä kahdesta nimenomaan Gandhi oli se puunhalaaja ja maailmansyleilijä, joka kehitti itselleen pyhimyksen pinnan. Molemmat olivat teosofian kanssa tekemisissä ja tunsivat toisensa, mutta Krishnamurti ei uskonut näidenkään konstruktioiden kaikkivoipuuteen. Vihaa hän käsitteli mm. väkivallan, mielihyvän ja rakkauden teemojen välityksellä, ja päätyi mahdollisimman hämärään kiertelyyn ja pakoiluun näihin sanoihin suhtautumisessa.

Käytännössä Krishnamurtin motiivina oli nähdäkseni vastuullistaa ihmisiä sen sijaan, että yrittäisi tarjota heille jotain konformistista 'seuraa johtajaa' -leikkiä. Itsen vastuullistamisen ohessa tämä joutuisi sitten etsimään omat vastauksensa, sen sijaan että turvautuisi leimalla varustettuihin ideologioihin, joita seuraamalla ihmisistä tulee sosiovammaisia idiootteja ja merkitysrobotteja. Siinä missä postmoderni ihminen dekonstruoi kaiken ja poimii järkevät ajatukset joka ideologiasta hyläten kaiken turhan napanöyhän, Krishnamurti halusi ihmisen etsivän omia vastauksiaan myös väkivallattomuuden kaltaisten hienonkuuloisten ideologioiden yli.

Saussure, Heidegger, Foucault ja koko moderni kulttuuritutkimus lähtee kielen rakentumisen tutkimisesta tarkastelemaan miten ihmisen todellisuus rakentuu kielellisesti. Ärsyyntyminen on paitsi tunnetila, myös merkitys, joka tulkitaan kielellisesti. Tunne ei voi toimia ilman jonkinlaista järkeä kertomassa, miten tunteeseen tulisi reagoida. Tunne, jota ajattelu ei intentionaalisesti ruoki, ei kestä kauaa. Kyseessä on kuin liekki ilman happea.