KESKUSTELU

Mitä OIKEASTI uskonto on tuonut maailmalle kuin tunteen, että joku tuolla ylhäällä heitä rakastaa, taivaan, helvetin, rukoukset ja niin edelleen...

Ihminen on selviytynyt nykypäivään ihan ilman mitään ulkopuolista apua,
ihmiset ovat kaiken nykytieteen avulla luoneet nykymukavuudet kuten auton...
osaisiko joku uskovainen uskoa elävänsä ilman radiota tai tv:tä?
hyvä, sillä jumala ei sitä luonut vaan ihminen!
Ilman niitä ihmisiä jotka eivät uskoneet jumalaan, luulisit vieläkin, että sairaudet ovat kirouksia...

Mutta asiaan, uskonto on vieläkin nykypäivänä, koska vanhemmat ovat uskotelleet lapsillen, että on jumala jolta sinun tulee armoa anteeksiantoa, joka sinua kuitenkin rakastaa...
et näe häntä, et pysty koskemaan häntä, mutta siellä hän kuitenkin on.

HEI COME ON PEOPLE! Me eletään tieteen aikaa, 2000-lukua!
Olisiko jo pikku hiljaa aika alkaa keskittyä vain ja ainoastaa asioihin, joilla oikeasti tulee olemaan merkitystä... Jos kaikki ne varat jotka käytetään uskontoihin, käytettäisiin tieteeseen ja ne uskovaiset alkaisivat tekemään oikeasti jotain hyödyllistä,
voisi maailma alkaa kehittymään nopeampaa tahtia kohti tasa-arvoa ja maailmaan, jossa kaikilla on hyvä asua. Hyvän maailman voi vain luoda ihminen.....


Suosittelen näitä videoita... todella hyvää huumoria, eikä mitään pelleilyä!
http://www.youtube.com/user/TheThinkingAtheist#p/u/6/f9KlMWzKj4s

Ihmiset uskovat koska muuta ei voi. En näe ateistisissa tieteeseen ja rahaan perustuvaan maanpäälliseen paratiisiin uskovissa mitään eroa niihin, jotka uskovat kuoleman jälkeen pääsevänsä paratiisiin.

Onko uusi uskonto syntymässä?

Kyllä suuri osa uskovaisista on hyviä ihmisiä, tekevät pyytentöntä työtä vapaaaikanaan vähäosaisten hyväksi, poikkeuksia toki on. Sitten on suuri joukko hyväosaisia, jotka saavat toimillaan aikaan suuren joukon vähäosaisia. Vapaa-aikaansa tuskin käyttävät pyytettömään työhön vähäosaisten auttamiseksi, poikkeuksia on toki täälläkin.
Mitä paratiisiin tulee, se oli meillä tässä, katso ympärillesi, ihmiset, ne todella hyväosaiset on tehneet tästä helvetin.
Jos tuloja jaettaisiin tasaisemmin, ehkä täällä olisi hyvä elää. Nyt raha myrkyttää ne joilla sitä on liikaa, ja liian vähä raha toisilla tekee elämästä helvetin.

Usko auttaa jaksamaan tätä helvettiä, ehkä kuoleman jälkeen on asiat hyvin.

Samasta syystä kun X-filesin Fox Mulder: I want to belive, koska haluavat.

Kovin on kapeanäköistä uskonnon ilmön rajaamista kristinuskon viitekehykseen. Uskonto on evoluution sivutuote, sen synty liittyy ihmisen ryhmäkäyttäytymisen kehittymiseen.

Uusimmassa Tiede-lehdessä käsitellään uskonnon ilmiötä, sitten kun ihmisen mielen rakennelmat olennaisesti muuttuvat, niin uskonnot ehkä häviävät. Uskonnollisuus on kuitenkin ollut osa ihmisyyttä kymmenien tuhansien vuosien ajan, joten ihan heti uskonnollisuus ei poistu kuvioista.



Kaikissa uskonnoissa ei uskota johonkin ulkopuolelta tulevaan voimaan, vaan esim. eräs buddhalainen suuntaus on ateistinen, mutta pyhät kirjoitukset tuovat suuntauksen uskonnollisuuden piiriin. Toisaalta uskonnot hillitsevät psykopaattista käyttäytymistä:





Alkukristillisyyden aikoihin kristityt luopuivat omaisuudestaan köyhien hyväksi, millä koottiin ns. aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa. Eli vakaumukselliselle kristitylle nuo eivät merkitse mitään.



Tuo on logiikka, jota ihmettelen. Materiaalisessa maailmassa ei ole hyvää eikä pahaa, ihminen voi hävitä koska tahansa kuten dinosauruksetkin hävisivät. Sana "hyvä" on ennemminkin uskonnollinen kielikuva, jossa hyvät jumalan ihmiset erotellaan pahasta saatanan joukosta.

Elämme 2000-lukua, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen voi omien halujensa, mieltymystensä ja tapojensa pohjalta päättää, mistä hän nautintonsa ammentaa.

Voi hyvä tavaton. Elät siis helvetissä, kuten tuossa edellä kirjoitat, kun ei ole RAHAA!! Kovin on kevyet perusteet sinulla elämään, maailmankaikkeuteen ja muuhun sen semmoiseen. Kehtaat vielä, raukka, kirjoittaa jotta "ne todella hyväosaiset on tehneet tästä helvetin." Heitätkö minulle tilinumerosi niin siirrän sinulle samantien muutaman kymppitonnin, jotta pääset pois helvetistäsi? Sen jälkeen voit taas uskoa ihan mihin haluat, onneksi rahaa sinulla tulee kohta olemaan mikä helpottaa uskomistasi. Voi hyvä tavaton.

Elämä on kuin pimeässä kävelyä ilman päämäärää,
eihän meillä se kummempaa merkitystä ole

voisi olla, kaikki tiede on aika jees, se on mielenkiintoista, palkitsevaa ja
ennen kaikkea siinä ei ole päämäärää, sitten kun kaikkiin kysymyksiin on vastaus
sitten voitaisiin vain kuolla.

Hieman ristiriidassa aikaisemmin kirjoittamaasi nähden:



Tuossa annat elämälle moniakin päämääriä ja merkityksiä.



Tieteessä ei ole päämäärää, mutta lopulta se antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin?

Minua ärsyttää tuo uskontojen moraalin omiminen. Hyvä ja paha ei ole uskonnollisia käsitteitä, ne on humanistisiä käsitteitä. Ne kuvaa ihmisten sosiaalisessa maailmassa tapahtuvia tekoja ja tapahtumia. Ihmisen käsitys hyvästä ja pahasta syntyy paljolti kyvystä tuntea empatiaa. Se muun muassa psykopaatilla puuttuu täysin.

Hyvä ja paha on aina subjektiivistä. Se, että oliko hyvä vai paha asia kun dinosaurukset katosivat, riippuu keltä kysytään. Tai onko jokin luonnonmullistus jossa kuolee tuhansia ihmisiä paha tapahtuma. Materiaalisesti ajateltuna kosmisessa mittakaavassa se ei ole kumpaakaan, vain neutraali hyvin mitätön tapahtuma, mutta ihmiskunnan mittakaavassa se on hyvin traagista. Tästä päästään aasinsillalla kosmiseen merkitykseen.

Ihmiskunnalla on pitkin historiaa ollut tarve tuntea olevansa merkittävä voima maailmankaikkeudessa. Välillä se tunne koskee koko ihmiskuntaa, usein kuitenkin vaan tiettyä populaatiota, kansakuntaa. Tämä tunne on aiheuttanut paljon säälittävä egoististä käyttäymistä, joka on ilmennyt sotina, syrjintänä ja riistona toisia ihmisiä/eläimiä kohtaan. Uskonnot sopivat tähän tunteeseen kuin nakutettu -> tuolla jossain on jokin joka välittää juuri meistä, pitää meidän puolia ja on tehnyt kaiken tämän meitä varten.
Tieteellisen ymmärryksen kasvettua olemme kuitenkin huomanneet, että emme ole kaiken napa. Ensin kaatui maakeskinen maailmankuva, huomasimme olevan vain pienen pieni osa valtavaa kaikkeutta. Sen jälkeen tuli Darwin ja romutti käsityksemme ihmislajin merkityksestä ns. "luomakunnan" herrana. Tämä tietoisuuden kasvu on inspiroinut monia laajentamaan tietoisuuttaan yhä edelleen ja ymmärtämään ihmisen potentiaalin entiteettinä joka voi oikeasti ymmärtää ympäröivää maailmaan, toiset se taas on saanut pelkäämään ja tuntemaan tyhjyyden tunnetta, seurauksena usein tarttuminen vanhoihin ns. turvallisiin oppeihin ja rituaaleihin. Väkisin riippuminen vanhassa opissa johtaa kuitenkin siihen että ei enää oikeasti välitetä mikä on totta ja mikä ei.

On vaikea ymmärtää miksi kosminen merkitys olisi sama kuin ihmiselämän merkitys. Mitä sitten että olemme kehittyneet yhteisistä esi-isistä ihmisapinoiden kanssa? Mitä sitten että emme olekaan universumin keskipisteessä? Mitä sitten että satojen miljoonien valo vuosien päässä räjähtävä tähti ei kuulu johonkin meitä varten tehtyyn kosmiseen suunnitelmaan? Emme me elä kosmisessa mittakaavassa, me elämme sosiaalisen ihmisyhteisön mittakaavassa. Mikään mikä on tehnyt elämästä elämisen arvoisen ei ole muuttunut. Asiat joita oikeasti arvostamme ja joilla on oikeasti merkitystä elämämme kannalta, kuten ihmissuhteet, mielekkäät harrastukset, perhe, eivät ole kadonneet mihinkään uuden tiedon myötä. Päinvastoin voimme olla ylpeitä saavutuksesta että ymmärrämme maailmaa taas hieman paremmin.

Huonot vaihtoehdot, ei pysty vastaamaan.

Mutta mielestäni meillä on melkoinen muna-kana-ongelma.

1. Jos kukaan ei luonut maailmankaikkeuttamme, mistä se sai alkunsa? Tätä ei tiede tänä päivänäkään pysty selittämään.

2. Jos joku loi maailmankaikkeutemme, kuka loi sen maailmankaikkeutemme luojan?

Ei kai se ole mikään ihme että ihmiset uskovat, kun tälläkin palstalla itseään ateisteiksi kuvaavat henkilöt tuntevat pakottavaa tarvetta keskustella uskonnollisista aheista.

Siis ihan tosi. Kun aloin seurata tätä palstaa ihmettelin heti alkuunsa että kuinka paljon täällä puhutaan uskonnosta.

Sen takia luomisselitys ei selitäkään mitään. Se vaan lisää selittämättömän tekijän soppaan. Yhtä hyvin voidaan sanoa että maailmankaikkeus loi itse itsensä tai että se on aina olemassa, tätä emme tiedä, mutta ulkopuolisen syyn lisääminen on tarpeeton ja perusteeton.


Ei olisi ateistejä ellei olisi teistejä. Tarkemmin sanottuna kaikki olisivat ateistejä, mutta sille ei olisi vaan termiä.
Uskoisin että syy miksi ateistit täälläkin "tuntevat pakottavaa tarvetta" keskustella aiheesta, johtuu pitkälti siitä, että uskonnolla on edelleen suuri merkitys maailman poliitikassa, ja usein uskonnollisiin syihin vedoton pystytään perustelemaan asioita/päätöksiä joilla ei muuten olisi mitään järjellistä perustaa. Yksi iso syy varmasti on myös turhautuminen palstan kreationisteihin.

Uskonto ja älykkyys korreloivat usein käänteisesti toistensa kanssa.

Mitä uskovaisempia, sitä tyhmempää jengi on.

Siksi köyhien maiden kansat pitää saada nopeasti kouluun.

Tieteelliset selityksetkin ovat täynnä selittämättömiä tekijöitä. Eivät siis mielestäni ole yhtään sen parempia kuin uskonnollissävytteisetkään selitykset.

Loppujen lopuksi: me emme tiedä ja tuskin koskaan saammekaan tietää.

Onko sinusta niin, että taustalle on nimenomaan oletettava tietoinen luomisprosessi, jos jotain haluaa olettaa? Luonnossa asioita tapahtuu ja syntyy myös ilman mitään tietoista toimintaa, eikö?