KESKUSTELU

Ihmiset siirtyvät rahan, luonnon ja mielenrauhan perässä

Ihmiset ovat muuttaneet kautta-aikojen työn, rahan ja mahdollisuuksien perässä. 1960- ja -70 luvuilla maaltapako kiihtyi työn loppuessa kotiseudulta ja siirto kasvukeskuksiin nopeutui. Luonto sekä vehreys kuin hiljaisuus jäivät taakse ja ne korvautuivat kerrostalometsillä, asfalttiparkkipaikoilla ja tuntemattomilla naapureilla seinien takana. Maaseudun yhteisöllisyys vaihtui perhepiiriin, työyhteisöön ja korttelikuppilaan.

Työ toi ostovoiman ja luontoympäristö haja-asutusalueilla ei sitä riittävästi tarjonnut. Vanhemmat halusivat lapsilleen kehittymisen edellytyksiä, ja uskottiin että kaupunkikoulut antoivat paremman oppimistason pärjätä myöhemmin työelämässä. Yhteiskunnan monimutkaistuminen vaati ja vaatii lisäksi erikoistumista.

Ihmiset pakkautuivat tiiviimmin 1970-luvulla muutamiin keskuksiin, lähinnä pääkaupunkiseudulle. Oli myöskin hienoa muuttaa keskellä kuhinaa, oli muotia kokea ostovoiman mahdollisuudet ja uudet työtilanteet. Kaupunkimainen sivistys ja rytmiikka kasvoivat. Luontoarvot olivat synnyinsijoiltaan niin tuttuja, ettei niitä haikailtu. Viikonloppu- ja lomaliikenne kuitenkin kotikonnuille kasvoivat vuosi vuodelta, kun elintasokin nousi ja oman auton leveys kasvoi.

Sisäministeriö ja Tilastokeskus huomaavat 1970 ja 2005 (vertailuvuodet) eroksi sen, että muuttoliike on 2000-luvulla tasaisempaa. On syntymässä yksi metropoli (Helsinki-Vantaa-Espoo) ja entiset haja-asutusalueet saavat, lähinnä Etelä-Suomessa, enemmän väestöä nyt kuin 1970. Ihmiset seurailevat myös luontoarvoja, kaipuu Suomessa vetten äärelle on ikimuistoinen. Moni suomalainen palaa aina järven ja lammen rannalle, lähelle ihmiskunnan alkukotia. Vesi rauhoittaa.

Kallistuva ja vähenevä bensiini tulee vaikuttamaan ihmisten hetkellisiin siirtoihin. Sähköistetty joukkoliikenne nousee uuteen kasvuun myös pitkillä Suomen sisäisillä ihmis- ja tavarasiirroilla. Nyt mietitään paluuta, tutkimuksen mukaan 5% Helsingin väestöstä olisi valmis harkitsemaan muuttoa "maalle", jolloin vapaa- ja loma-ajan siirtymät vähenevät oleellisesti.

Suuret ikäluokat tulevat eläkeikään ja se voi laukaista muuttoliikkeen paluuna luontoarvoihin. Pääkaupunkiseudun kerrostalokolmio parvekkeella muuttuu mukavasti rivitaloasunnoksi vehreyden keskelle ja jää vielä rahaa muuhunkin, esim. kohottaa loma-asunnon laatua talviasuttavaksi. Ihmiset saattavat haluta kodin ja "kesämökin" välimatkan lyhyemmäksi. Nyt kesäinen viikonloppuväestöpako jatkuu Helsingistä jopa Kuopion korkeudelle.

Paljon puhuttu etätyö alkaa olla tätä päivää, ja monet työt voidaan hoitaa "kesämökin laiturilta". Ihminen kaipaa sosiaalisuutta ja toisaalta rauhaa. Valinta voi kääntyä yllättävästi rauhan puolelle, tällöin käynnistyy myös hiljalleen aktiiviväestön osittainen paluu isiensä juurille. Toiset valitsevat sosiaalisuuden suuremmassa joukossa ja jäävät keskuksiin. Ensimmäistä kertaa ihmisillä on valinnan vaihtoehtoja. Ihminen voi olla myös hyvinkin itsenäisenä niin kaupunkikuhinassa kuin maallakin luontoarvojensa keskipisteessä.

Luontoarvot, hiljaisuus ja lasten opastus näkemään ympäristöään voivat muuttaa ajatuksia paluusta ymmärtämään luontoa. Keskimäärin Suomessa kaupunkilainen tarvitsee 6,3 hehtaarin alueen elääkseen. Elintavat määräävät suoraan jalanjälkemme koon luontoon. Mikäli kaikki maapallon ihmiset kuluttavat kuten suomalainen kaupunkilainen, tarvitsemme 3,7 maapalloa.

Uusi sukupolvi on valveutuneempi luontoarvoista, tämä polvi voi arvostaa myös kotimaisuuden ja keskimäärin puhtaan luontomme korkeammalle kuin aikaisemmat. Uusi sukupolvi näkee huomisen vastuun erilaisena, se on konkreettisempaa, ollaan huomattu ympäristömuutokset herkemmin.

Kiihtyvä keskustelu rahatalouden painopisteiden muuttumisesta enemmän ympäristöarvoihin voi myöskin muuttaa väestösiirtymien trendejä. Tase, liikevoitto ja osinko voivat vaihtua arvoihin, joissa mitataan ekotasetta, synnytettyä kulutuksen rasitetta sekä aikaansaatua ympäristömuutosta, joka voi hidasmuuttujien myötä kostautua huonoimmillaan maaperäköyhtymisenä, siis suoraan elintarviketuotannon vaikeutumisena.

Suomi on vapaa maa, ja jokaiselle meille on ainutlaatuinen mahdollisuus valintoihin, mitä ei monilla maapallon ihmisillä ole. Meillä on yllin kyllin tilaa, niin kaupunkeina kuin maaseutuna ja rantoina sekä puhtaina metsien hiljaisuutena. Suomen väestöntiheys on meidän ainutlaatuinen hyödyke. Suomi on sekä kaupunki- että luontoihmisten maa. Meillä voi toteuttaa tarpeensa kuulua ja synergoitua luontoarvoihin kuin myös sosiaalisuuteen suuremmassa ihmisjoukossa.

Valinta on meidän. Onkin syytä säilyttää viherkeitaat lähellä metropoleja kuin myös kehittää pienien kuntien keskinäiselinvoimaa pienoiskeskuksina ja vähemmän oravanpyörällisinä elinympäristöinä. Suomi tarjoaa kaikille jotain ja paluu juurille on nyt monille konkreettisesti mahdollista.

Ilkka Luoma

On laskettu, että jokaiselle maapallon ihmisille on noin 1.8 hehtaaria eloperäistä ja kyvykästä maata tuottamaan sen mitä tarvitsemme.

Suomalaisella keskimääräisellä kulutuksella tarvitsemme reilut kolme maapalloa, jos KAIKKI maapallon ihmiset viguttavat maksukorttejaan kuten me.

Voit katsoa oman jalanjälkesi:

http://www.tampereenkaupunki.net/ekotallaaja/index.php


http://www.tampereenkaupunki.net/ekotallaaja/index.php

Meniköhän nuo linkit nyt oikein?

Siellä hyvä, missa yhteenkuuluvuus, hyväksyntä, osallistuminen ja arvonanto.

Nuo tilastot ei koske suomalaisia.

Suomessa on pieni väestöntiheys ja syntyvyys. Jos muu maailma eläisi niinkuin Länsimaat, niin ei olisi mitään suurpopulaatioita.

Tampereella on hyvä.

.............................

Suomi on tosiaan suuri pieni maa ja MEILLÄ on tilaa ja hehtaareja per sielu riittävästi, mutta kun tämä maapallo on vain yksi ja sen tulisi riittää meille KAIKILLE..., 5,5 milj kontra 6.500 milj.

Mainintasi länsimaisesta sikiämisestä onkin sitten toinen juttu , se saattaa koitua meille vielä tuhoksi, koska viimeinen blondi kuulemma kuolee Iisalmen korvessa 150 vuoden kuluttua (huumorilla ja ei niin tarkalla rotuajattelulla, ...tämä liittyi joku aika sitten keskusteluun, jossa oli mukana väestötieteilijöitä, "rotuoppineita", historioitsijoita ja tietenkin blondi itse )

Lähes puolet tiedepalstalaisista tulee toimeen missä vain; näyttää olevan vahvaa itsetuntoa... mitä muuta voimme päätellä? Tosin vanha virsi: pieni otos...