KESKUSTELU

Onko sulla jotain todisteita tästä vai oletko vaan kasvatettu uskomaan näin?

Ei kai se mikään salaisuus ole, että miesten älykkyydessä on suurempaa vaihtelua kuin naisilla. Samoin myöskin tyttöjen älykkyys on poikia korkeammalla tasolla, mutta miehet menevät myöhemmin tuloksissa hieman ohi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Sex_and_ps ... y#Variance

Totta.

Valitettavan totta.

Totta! minulla on myös omakohtaisia kokemuksia tästä: loukkasin käteni joskus nuorempana miehenä, ja äitini siinä vieressä panikoi hysteerisenä, kun taas minä olin täysin tyyni ja mietin mitä asialle voisi tehdä, vaikka minua sattui aivan helvetisti: pelkästään kipu vaikeutti ajatteluani todella paljon, mutta ei estänyt sitä. lopulta sain homman hoidettua rauhallisena ja happy end. äitini vain totteli mitä hänelle sanoin, ei hän oikein mitään osannut tehdä.

-

Voisi vielä lisätä tähän että suurin osa jopa mestarikokeista on miehiä, vaikka senhän pitäisi olla perinteisesti sitä naisten hommaa? (kuten joku femakko täällä jo mainitsi että naisilla on jopa parempi hajuaisti! jos kokki sitä ei tarvitse niin kuka sitten?). Itseasiassa, suurin osa mestareista ylipäätänsäkään ovat miehiä. Miehillä riittää kunnianhimoa ja halua olla paras kaikessa, kun taas nainen tyytyy vähempäänkin. sama juttu taloudessa: naiset eivät uskalla ottaa riskejä, joten he sijoittavat ns. varmoihin asioihin. joskus siitä saattaa olla hyötyä, mutta elämässä täytyy joskus riskejäkin ottaa, ja näihin naiset eivät kykene. voitko kuvitella sotilasjohtajaksi naista esim?

Tässä on taas täydellinen esimerkki kulttuurikehyksestä jota ei millään tunnuta ymmärrettävän.

Miehisestä näkökulmasta mies on totta vie parempi.

Ajatellaan että älykkyys on ominaisuus jonka voi antaa vain viholliselle - kun näin miehiä ollaan ja halutaan aina erottaa itsemme muista.

Onko älykkyys nyt hyvä, vai huono ominaisuus?

Valitettavasti se miehinen näkökulma on rakentanut tämän maailman, tiili tiileltä.

Tietysti voidaan aina väittää että naiset rakentaisivat paremman maailman. Mutta totuus on että tarvitsemme sekä miehiä että naisia, ja miehet ovat se puoli joka tykkää enemmän rakentamisesta ja tekniikasta muutenkin.

En ymmärrä ihmisiä jotka eivät ymmärrä että naiset ovat erilaisia miehiin verrattuna, ja että heidät on luotu kasvattamaan jälkikasvua, ja miehet taas luotu rakentamaan maailmaa ja sotimaan. Miksi ette voi vain hyväksyä sitä tosiasiaa että teillä on se kohtu, ja meillä ne lihakset? Totuus ei muutu miksikään vaikka kuinka paljon väittäisitte vastaan tasa-arvon nimissä, te pysytte edelleen naisina ja me miehinä. Pitäisi vain hyväksyä että olemme molemmat erilaisia ja täydennämme toisiamme! Ei ole olemassakaan sellaista käsitettä kuin parempi sukupuoli.

Kyllä naiset on ihania ja ilman heitä en haluaisi elää, mutta... on heillä heikkouksiakin! Mikä onkaan suurin ihmiskunnan uhka? Lammasmaisuus! Hyväksytään kaikki auktoriteettien pakotteet vaikka joskus tietäen heidän olevan väärässä. Miesten hurjapäisyys toimii joskus vastavoimana auktoriteeteille. Naiset pyrkivät helpommin sopeutumaan ja mukautumaan kuin miehet. Myös itsepäisyys varmasti toimii innoittajana uusille keksinnöille.

Parhaista koomikoista suurin osa on miehiä. Naiset ovat turhan hillittyjä tässäkin lajissa.

Sitten se tärkein ammatti eli lastenhoito. On usein tullut todistettua että miehillä (ainakin osalla) on erilainen vaikutus lapsiin. Lapset tuntuvat kyseenalaistavan naisen vallan helpommin kuin miesten. Ei ole vain oma poika joka tätä väitettä tukee. Onko se sitten itsevarmuus, matalempi ääni vai mikä syynä en tiedä.

Tämä vastakkain asettelu on todella typerää sinänsä kun yhdessähän miehet ja naiset tätä maailmaa ylläpitää ja rakentaa. Myöskin yksilöiden välillä on suurempia eroja yleensä kuin sukupuolten. Vähän sama kun kielletään rasismi, mutta tällä asetetaan valkoiset ja mustat vastakkain. Parempi olisi puhua eroista ja hyväksyä ne. Kyllä täällä on tilaa monenlaisille ihmisille ja kaikilla on vahvuutensa, jopa narsisteilla.

Tarkoitan, että kiintiöiden kautta turvataan se, että pojatkin pääsevät opinahjoihin, jotka muuten täyttyisivät niistä naisista. Ne kun niin lammamsmaisesti sopeutuvat tässäkin suhteessa ja hankkivat sellaiset arvosanat, joilla sinne oppilaitokseen päästään.

Oikeesti en ole kiintiöiden kannalla oppilaitoksissa, mutta koulua voisi kyllä kehittää siihen suuntaan, ettei se palkitse vain sopeutumisesta ja totteevaisuudesta. Ne kun eivät välttämättä nykyään ole ne ominaisuudet, jotka takaavat yhteiskuntamme parhaan kehityksen.

Tota...viittasin siihen kouluuni, jota itse kävin aikanaan. Siitä on kyllä jo aika kauan, kymmeniä vuosia. Mutta olikun puhe siitä, että joskus aiemmin miehet olisivat olleet opettajien enemmistö. Tästä ajasta on siten velä kauemmin kuin minun kouluajoistani. Poikakouluissa varmaankin näin saattoi olla. Mutta joka tapauksessa tuo aika on vuosikymmeniä kauempana kuin sukupuolikiintiöiden poistaminen opettajainkoulutusvalinnoista.

Olet ilmeisesti kuullut siitä käppyrästä, jossa älykkyyden molemmissa ääripäissä on enemmän miehiä? Päätelmäsi ovat kuitenkin ontuvia, koska se nerojen ääripää, jossa miehiä on hieman naisia enemmän ei ole mikään toimitusjohtajien tai hallitusammattilaisten taso. Se on se taso, josta löytyvät vielä kyvykkäämmät tyypit. Haliituksia kansoittavat ennemminkin aika tavanomaiset keskinkertaisuudet - eli hyvinkin älykkyydeltään sellaiset ihmiset, joissa eroa naisten ja miesten määrissä ei juurikaan ole. Hallituksiin täysin miesten älykkyystasoa vastaavia naisia olisi määrällisesti riittävästi vaikka täyttämään kaikki postit. Liiketaloudessa luulen suurimman eron tulevankin miesten suuremmasta kilpailuvietistä. Se on busineksessa varmasti merkittävämpi tekijä kuin vain äly.

Ei kyllä ole myöskään olemassa sellaista automatiikkaa, jolla kohdun omaavasta henkilöstä tulee persoonaltaan parempi kasvattaja. Lihaksillannekin voitte toki pullistella, mutta parhaat ultrajuoksijat ovat silti naisia.

Voisko hyväksyä sen tosiasian, ettei sukupuolesta pysty vielä päättelemään kovinkaan paljoa ihmisen kyvyistä ja ominaisuuksista, koska yksilölliset erot ovat niin suuria. Kaikki tavat, joilla sukupuoli luo rajoja ihmisen mahdollisuuksille omia kykyjään toteuttaa, johtavat vääjäämättä joidenkin yksilöiden kykyjen jäämiseen käyttämättä. Miksei olisi mahdollista vain tarkastella yksilön ominaisuuksia? Miksi ne pitää nähdä sukupuolen kautta? Miten nerokas mies parantaa sen vähä-älyisemmän miehen pärjäämistä? Miten nerokkaan naisen nerokkuutta vähentää se, jos nerokkaita naisia on hieman vähemmän kuin nerokkaita miehiä? Mihin tarvitaan sukupuolen kautta tehty oletus, kun kuitenkaan emme kai valitse niitä johtajia ja hallitusammattilaisia vain sukupuolen perusteella, vaan yksilöllisten saavutusten ja näyttöjen pohjalta?

Sukupuolikiintiöissä ideana on kai se, että sillä pyritään korjaamaan kulttuurisista syistä aiheutunutta vinoumaa sukupuolijakaumassa joillakin aloilla tai asemissa.

Ovat he ainakin puhumisessa parempia.

On jokseenkin varmaa että tuolla kohdulla ja optiolla kantaa uutta elämää sisällään voi olla juuri hyvin ratkaisevat tekijä miksi naisilla on juuri synnynnäiset ominaisuudet välttää miehiä paremmin typerää ja itsetuhoisaa käyttäytymistä. Ja se että joka ainoassa kulttuurissa naiset elävät keskimäärin pidempään kuin miehet viittaa tiettyyn suuntaan - siihen, että miehet kaikesta pörhistelystään huolimatta ovat sittenkin toisarvoisempia elämän ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Kaikkein konkreettisemmillaan tämä peruslähtökohta toteutuu tietysti mm. eläimaailman klassisella "musta leski"-esimerkillä.

Mutta vaikka näin olisi tilastollisesti, on sittenkin myös sekä pitkäikäisiä miehiä että itsetuhoisia naisia. Monissa tilanteissa sukupuolinen oletus tuottaa ongelmia. Esim. naisten sydänsairaudet jäävät tunnistamatta, kun infarktiriski nähdään lenkkimakkaraa mussuttavien miesten juttuna. Niin kivoja kuin tilastot ovatkin, pitäisi ehkä kuitenkin muistaa, ettei niihin kannata ihan kaikissa tilanteissa vedota.

Omilta kouluajoiltani muistan ärsyttävimpänä tietenkin kiusatuksi tulemisen (lauma poikia ja vain yksi tyttö kiusaajina), mutta jos ajatellaan itse opetusta, niin melkein kaikki opettajat sukupuolesta riippumatta olivat sellaisia hällävälityyppejä joita kiinnosti enemmän kahvin kittaus kuin oppilaistaan välittäminen. Eivät tainneet olla kutsumusammatissaan. 7. luokan äidinkielenopettaja (nainen) arvosti kovasti aineitani, mutta sitten kun hän lähti äitiyslomalle tuli tilalle miespuolinen opettaja joka antoi minulle aineistani huonompia arvosanoja. Siinä ohessa hän otti yhden pojan silmätikukseen ja nälvi ja ivasi tätä tunnista toiseen, vaikkei tuo mielestäni ollut sen villimpi riehuja kuin muutama muukaan.

Kaikkein eniten pelättiin pientä ja kiukkuista naista joka opetti kieliä. Siinä olikin sitten ainoa opettaja joka kävi kerran kysymässä minulta että onko minulla kotona ongelmia kun ruotsin arvosanani ovat laskeneet. Sanoin että ei ja asia oli siinä, mutta muita opettajiahan ei kiinnostanut mikään, ei edes se että eräänä päivänä silmälasini olivat vinksin vonksin päässäni kun minut oli paiskattu päin seinää.

Tylsimpiä oppikokemuksia olivat historian tunnit, joilla miespuolinen opettaja lässytti ummet ja lammet ja me kirjoittelimme vihkoon "helvetin mielenkiintoisia" (not) juttuja Kehruu-Jennystä. Sen jälkeen inhosin teollisen ajan historiaa mittaamattomasti. Ja myöhemmin tuo opettaja pidätettiin kavalluksesta jossain toisessa toimessaan.

Mutta tuskinpa noilla sukupuolilla oli asiassa mitään tekoa. Pääasia itselleni olisi että opettajat edes pikkaisen jaksavat katsoa opetettaviensa perään, ovat reiluja ja ehkäpä myös tiukkoja. Se miksi taas tarrasin omiin emotionaalisiin hässäköihini johtuu siitä että kai sitä jossain syvällä sisimmässään toivoo että edes yksi aikuinen olisi nuoruudessani ihan oikeasti auttanut minua.

***

Miten niin naisten väkivaltaisuudesta ei saisi puhua tai ei puhuta? Ovathan jotkut naiset itsekin avautuneet siitä että kuinka joskus tekee mieli heittää oma pentu seinään kun alkaa niin keittää se huuto ja riehuminen. Mutta koska naissukupuoli jostain syystä (kasvatuksen vuoksi?) on herkempi syyllistymään, sen nyt tietää että jos tuollaisia alkaa kauheasti lörpöttelemään niin se on se nainen itse joka siitä ensimmäiseksi itsensä tuomitsee mitä päässä on vilahtanut mielikuvana. Sensijaan ne jotka oikeasti pahoinpitelevät muita tuskin alkavat syyllistymään, paitsi tietysti jos saavat sellaisen oivalluskohtauksen että tajuavat että tekevät väärin. En ole miestenkään nähnyt missään kirjoittavan siitä että kuinka tuli vedeltyä muijaa turpaan ja sitten heräsin ja ymmärsin että se on väärin, ja lopetin. Varmasti tällaista materiaalia jossain on? Mutta ei se mikään yleinen ilmiö taida olla että siellä täällä avauduttaisiin tästä asiasta. Juomisesta moni avautuu, mutta ei väkivaltaisuudestaan.

***

Ihan turha irvistellä sille että yritetään ottaa luonto enenevissä määrin huomioon. Jos luontoa ei enää ole, ei ole kohta ihmisiäkään. Vai pitääkö meidän ajaa koko planeetta siihen jamaan että soylent green is made of people???

http://en.wikipedia.org/wiki/Soylent_Green

(Jos nyt joku ei satu tietämään.)

Ääliö sellainen joka paskantaa pesäänsä. Ja ääliö se joka kaataa koko ekosysteemin. Siinä ei sukupuolista kurnuttaminen auta mitään.

Mielestäni on outo vaatimus koululta että opettajien ja oppilaiden tulisi häivyttää sukupuolisuutensa.

Joka tapauksessa naisopettajiin yhdistetään enemmän negatiivisia määrityksiä, kuten riitaisuus ja turhantarkkuus. Miesopettajiin yhdistetään enemmän positiivisia määrityksiä kuten rentous ja korkeampi auktoriteetti. Poikien tarve miehen malliin on johtanut mieskiintiöiden uudelleen käyttöönoton pohdintaan.