KESKUSTELU

Olen viimein täydellisesti ymmärtänyt nykyajan arvojen merkityksen. Uskoni maailmaan on palannut. Ehkä voimme sittenkin pelastua.

Ei mitään ihanampaa kuin kesäinen elämällinen elämästä irtautuminen. Lukuunottamatta tietysti lapseni syntymää, hääpäivää, valmistujaisia, rippijuhlia, firman pikkujouluja ja viiden prosentin korotusta joulubonukseen. Mutta muuten on oikein ihanaa vain miettiä, miettiä mitä tahansa. Tätä se elämä on, sitä tajuaa näinä hetkinä.

Näin kesäisin olen lisännyt miettimiskertojani kahteen viikossa. Yleensä mietin vain sunnuntaiaamuisin. Erottuani kirkosta tarvitsin jotain paikkaamaan Jumalan jättämän eksistentiaalisen aukon. Niinpä uppoudun täydellisesti puhtaan järkiperäiseen elämän tarkoituksen pohdintaan joka sunnuntaiaamu kymmenestä yhteentoista. Paitsi kesäisin, silloin harjoitan syvämietintää myös lauantaisin.

Kesässä on jotain hyvin inspiroivaa. Luonto ikään kuin herää henkiin, nousee kuolleesta. Kuoleman valkea varjo katoaa ja sen alta paljastuu maailma, joka ei koskaan anna periksi, ei koskaan luovuta. Yhä uudelleen luonto nousee kuolleesta ja hurmaa meidät loistollaan. Kaikessa kuvastuu usko ja toivo. Ilmassa on henkisyyttä aivan toisella tavoin kuin talven kuolleessa liikkumattomuudessa. Tämän kaltaisina hetkinä elämän merkitys valkenee minulle kaikkein kirkkaimpana. Kesäisenä aamuna, hetkenä juuri auringon nousun jälkeen kun voin tuntea säteilevän lämmön kasvoillani, minä tiedän. Katson nukkuvaan vaimooni ja tiedän, että tässä se on, tämä on se Arkhimedeen piste, josta käsin koko maailmaa ohjataan. Tiedän, etten voisi koskaan tarvita muuta. Yhden hämmästyttävän hetken voimalla voin kestää koko loppuvuoden, kestää mitä tahansa. Ei voi ihminen kuvitella voimakkaampaa kokemusta elämänsä merkityksellisyydestä. Suurempaa varmuutta on mahdoton saavuttaa.

Resepti elämän tarkoitukseen

1 Vaimo (mieluiten hitaasti happaneva, jotta merkityksellisyyden kokemuksen esteettinen aspekti säilyy voimakkaana mahdollisimman pitkään)

1-4 Lasta (2,5 antaa parhaan taustamielihyvän tarkoituskokemusta varten)

1 Omakotitalo (lisää myös taustamielihyvää, mikäli 12. kuukauden euribor pysyy kurissa)

2 Autoa (toisen oltava farmari)

1 Lemmikki (jokin söpö karvaturri lasten iloksi, jotta voit tunnelmoida ajatuksella lapsenlapsista, ja myös, jotta voit kokea lastesi kasvun dialektisesti heidän suhteessaan lemmikkiinsä)

1 Työpaikka (mieluiten tyydyttävä sellainen)

1 Henkilökohtainen ekonominen tasapaino (ensisijaisesti parempi kuin naapurin)

1 Konventionaalisen moraali, jossa vivahde liberalismia, kuitenkin siten että kaikki edellä mainitut seikat ovat itseisarvoisia (muuten et voi kokea elämän tarkoitusta)

15 380 937 ”Sen jonkin” erilaista ilmentymää (tahdot kaiken olevan juuri oikein)

1 Henkilökohtainen äärimmäinen henkinen tylsyys (kaikkein tärkein ainesosa, mikään ei ole mahdollista ilman tätä, suotavaa myös vaimolle)

Valmistusohje

1. Pystytä omakotitalo siten, että oma makuuhuoneesi on itäisellä seinustalla, mieluiten toisessa kerroksessa. Huoneessa on tietysti myös oltava ikkuna itään päin.

2. Katso kokemusta edeltävänä iltana säätiedotukset mahdollisimman moneen kertaan ollaksesi varma, että aurinko paistaa seuraavana aamuna.

3. Tee edeltävänä päivänä äärimmäisen paljon töitä, jotta omatuntosi on seuraavana aamuna varmasti rauhallinen.

4. Huollata autot ja tarkista jokaisen mahdollisen pankkitilisi tase viimeistään tarkoituskokemusta edeltävänä päivänä saadaksesi taustamielihyvästä kaiken irti. Tee lisäksi lista hyvistä ja pahoista puolista itsessäsi, jotta myös moraalinen taseesi on varmasti positiivinen.

5. Edellisenä iltana juota vaimo, lapset ja lemmikki tukevaan humalaan, sillä ethän halua heidän heräävän ennen sinua..

6. Aseta herätysajankohdaksi viisi minuuttia ennen auringon nousua ja toivo parasta: viime kädessä kaikki on kuitenkin kiinni tunteesta.

Oli niin maailmoja syleilevää tekstiä, tavallisesti melko kuivakkaisiin kommenteihin verrattuna, että nyt täytyy kommentoida ihan vaan sosiaalisena nettiturinana.

Tuohon tarjoamaasi "elämän" reseptiin:

1) Vaimo - Semmonenki on, lähti pari päivää sitten lomalle kauas. Et nyt
sitte ollaan ns. "kesäleski", ei yhtään hassunpaa.

2) Lapsia ei. Sattuneesta syystä. Ei tragedia. Voisi toki olla toisin mutta kun
ei ole. Suhtaudun.

3) Omakotitalo oli, paljolti itse rakennettu, ja sit ei enää. Kiitos
ennakoimattomien asioiden 1980-luvulla.

4) Auto oli, 1969-1985, se riitti, ei enää. Menen fillarilla, kävelen, tai sitten linja-
autolla. Yleensä en kauemmas edes mene!

5) Lemmikki, höh! Oli aikanaan german shepherd, poliisikoiran jälkeläinen,
mitä parhain kaveri, viisas ja niin luotettava vartija. (Im memoriam).

6) Työpaikka, useita. Nyt käytännössä ei tule enää olemaan, vaikka töitä
piru vieköön on enemmän kun ehtii tehdä.

7) Ekonominen tasapaino, mikä se sellainen on? Pärjään mitenkuten. Sillai
kuin ennenkin. Mun vaatteet ei kirpputorille jouda, ne pidetään loppuun.

Moraali. Sitä olen peräänkuuluttanut tälläkin palstalla. Minun mielestä
nykyisin lähinnä vain yhteiskunta pitää yllä jonkinsortin virallista moraalia.
Muuten vain joillain uskovilla, yms. näyttää olevan olemassa luontainen
henkilökohtainen moraali. Sitten on se yhä kasvava joukko, joka yleiseen
ajattelutapaan nojaten mennee aina tilaisuuden tullen siitä "missä aita on
matalin".

9) Henkinen tylsyys! - Luoja minua ja vaimoani dementialta varjelkoon.

PS. Johan on kummia bugeja kun numeron 8 paikalle lykkää tuon hymiön cool ?

Aurinko laskee päiviä ja vuosia. Enää kaksi vuotta jäljellä. Syyskuuhun 2012.
Uutinen

Materialismia kuten antiikin filosofi sanoisi. Siis että maailma koetaan tosiasioiden kautta. Nykyisinhän materialsmilla taidetaan tarkoittaa jotain ihan muuta.

Mutta vaikka on kesä, voi syystuulet jo tuntea kasvoillaan. Seuraavassa Risto Pennanen pohtii tulevaa: http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2 ... 109958/145

Ei kai tässä auta muu kuin nostaa takin kaulukset, pistää kädet taskuun ja pitää kipinä elossa. Suunnata katse kohti kevättä...

Tuo oli sarkasmia, hyvät ihmiset. Tarkoitus oli puhua nykyajan onnellisuuskäsitystä vastaan, ei sen puolesta.

Olenkohan väärässa vai oikeassa vai missähän olen jos väitän näin:

Nykyään kaikelle mitä tehdään pitää olla "järkevä" syy. Asiat pitää kyetä muuttamaan numeroiksi. On pakonomainen tarve osoittaa, esim. että a > b. Eli asiat pitää todistaa tieteellisesti. (Toisaalta tiedekin tuntuu kompastelevan nykyään taloudellisten ja poliittisten intressien ajaessa ohi.)

Miten käy sellaisten asioiden, joita ei voi todistaa tai edes käsitellä tieteellisesti?

Ne muuttuvat arvottomiksi! Esim. ihmisarvoa ei voi mitata, joten se ei ole minkään arvoinen. Tämän huomaakin esim. syrjäytyneiden ja vanhusten kohtelun raakuutena. Tai kehitysmaihin suhtauduttaessa. Niitä saa riistää niin paljon kuin haluaa, eivätpä tee asioilleen mitään!

Ehkä tästä arvottomuuden tunteesta johtuen ihmiset myös sairastuvat mieleltään entistä enemmän.

Tuollakin yritin pohtia asiaa:
post1353297.html#p1353297
Lopputulema ihmisen hoksatessa, että on vain kuluttaja, työntekijä, korvattava ratas koneistossa jne., eli vailla arvoa:




Eli ihmiset sairastuvat "maailmasta" ja joutuvat sairaalaan. Mutta koska sairastuivat, heitä ei arvosteta senkään vertaa. Kierre on valmis?

Esimerkki psykiatrisen sairaanhoidon karsimisesta:

http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/09/husin_psykiatrisen_laitoshoidon_karsintatahti_hirvittaa_mielenterveysvakea_1985500.html
Mitähän tämäkin "säästäminen" saa aikaan? Lisää ennalta-arvaamatonta väkivaltaa ja itsemurhia luulisin. Itsemurhissahan Suomi onkin maailman huippumaa. Vieläkinkö pitää parantaa? Vaikka trendi on itsemurhien osalta ollut viimevuosina laskeva se ehkä selittyy psyykelääkkeiden käytön kasvuna. (Sielläkin bisnes jyrää eli bisneksen kannalta sairaiden määrä olisikin hyvä asia.)

SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly on huolissaan ihmisten jaksamisesta ja työelämän tuotannon korostamisesta:

http://yle.fi/alueet/oulu/2010/09/lyly_tyokyvyttomyys_on_suuri_ongelma_1996252.html


Myös se minua huolettaa ja ärsyttää, että esim. talouteen ei saa "sotkea" moraalia, koska sillä ei ole mitään relevanssia asian kanssa! Asia, jonka kanssa jokainen päivittäin on tekemisissä, eikä moraalista näkökulmaa ole aiheellista pohtia. (Myös tieteeseen pitäisi ottaa enemmän mukaan eettisiä näkökulmia.) Tämä järjen kuunteleminen loputtomasti siis johtaa minusta vain järjettömyyteen.

Nykyajan arvoja syytetään liian rahaan keskittyviksi. Toisaalta katsotaan erittäin paheksuen niitä nykynuoria, jotka mammonan keräämisen sijaan tyytyvät vähään ja elävät pienen sosiaaliturvan varassa. Eipä taida siis kelvata oikein kumpikaan malli. Ilmeisesti pitäisi siis tehdä niska limassa työtä, mutta saada siitä niin vähän rahaa, ettei kukaan voi syyttää rahanahneudesta.

Jeps. Ja milloinhan downshifting kriminalisoidaan? Kaikille heti syntymästä päälle iso laina, että on taloudellisia kannustimia tehdä jotain.. Vaan eikö niin jo olekin? Valtionvelka?

Mielestäni sekin on vähän tarkoitushakuista minkälaista informaatiota meille syötetään. Tarkoituksella annetaan mahdollisimman ristiriitaisia mielikuvia asioista.

Kuten se, että kuka tahansa voi rikastua, Suomi on vauraampi kuin koskaan jne. Toisaalla leikataan palveluita(PARAS-hanke, psykiatria, koulujen määrärahoja on käsittääkseni leikattu rajusti 90-luvulla eikä palautettu, jne.) ja korotetaan veroja.

Eräässä ohjelmassa(harmi, kun en nyt muista esityspäivämäärää enkä edes ohjelman nimeä..) kerrottiin, että 99% naisista ei ole tyytyväisiä ulkonäköönsä. Eräässä( ) uutisessa taas sanottiin, että ulkonäkö vaikuttaa naisten palkkaan(miesten ulkonäkö ei vaikuta miesten palkkaan)! Ohjelmassa myös kerrottiin, että tähän syynä ovat pääasiassa lehdet, jotka muokkaavat kuvia niin, että niissä olevat ihmiset ovat ns. "täydellisiä". Naiset sitten vertaavat itseään näihin muokattuihin kuviin. Yllättäen tällä naisten itsetunnon murskaamisella tehdään käsittämättömän hyvää bisnestä kauneusleikkauksina, meikkeinä, botox-hoitoina yms. Jos näette tv-ssä näyttelijän, jonka otsa ei liiku missään ilmeessa, siinä on botox-otsa! On se ihmeellistä, että otetaan hermomyrkkyä kauneuden vuoksi...

Tämä ulkonäköön keskittyminen jo yksistään minusta kertoo arvoinflaatiosta. Eli muiden arvojen kustannuksella tämäkin ns. pinnallinen arvo on saanut liian ison painoarvon.

Olipa tajunnan virtaa vaan menkööt

Ehkäpä nykyajan arvojen keskiössä on juuri arvottomuus eli se ettei ole mitään todellisia arvoja vaan itsekukin saa toteuttaa itseään miten hullunkurisella ja tolkuttomalla tavalla tahansa. Tällaisessa ilmapiirissä jossa kylähulluus ei ole ainoastaan piristävä poikkeus vaan jopa eräänlainen suositeltava valtavirta on kuitenkin ongelma: jos kylähulluus on mainstream mitä poikkeavuuksia jotka rikastuttavat kulttuuria jää enää edes jäljelle? Vastaus: ei mitään. Olemme umpikujassa. Kulttuurin rikastuminen vaatisikin nyt sitä, että pitäisi syntyä arvot joiden puolesta taistellaan ja joiden puolesta närkästytään jos niitä loukataan, jotta poikkeavuudet voisivat jälleen saavuttaa oman arvonsa.