KESKUSTELU

Voisiko olla niin,että maailmamme onkin vain suunnattoman suuri tietokonesimulaatio?

Se selittäisi sen miksi emme voi ikinä saada selville mitä on maailmankaikkeuden(simulaation)ulkopuolella.

Ja kuka on simulaation luoja(jumala).

Se todellisuus missä tietokonepelin hahmo elää ja hänen mielensä operoi on muodoltaan dualismi,subjektin ja objektin todellisuus.

Jos lähtisimme tietokonepelihahmon maailmasta(mielestä) eli ihmisestä liikenteeseen huomaisimme,että tietokonepelin hahmo on vain informaatiojärjestelmä,jossa systeemin tilaa kuvaavat palautteet ja toimintaympäristön syötteet muuttuvat prosessien ohjausinformaatioksi.

Ja duaalista näkökulmasta katsoen tietokonehahmon eli subjektin,joka kokee objektit ei-duaali on kahden olemassaolotavan(maailman)välinen aukko eli rajapinta,joka erottaa todellisuuden siitä tilapäisestä ja näennäisestä todellisuudesta,jonka yksilöllinen minä kokee ja jossa se on olemassa.

Mutta eikö juuri kehomme ole tämä tajunnan ja ulkomaailman välinen rajapinta.

Pääsemme kysymykseen onko maailmankaikkeus sellainen,kuin se on ,koska me olemme olemassa.(tietokonepelinhahmot)

Koska vain havaittu ilmiö on todella"olemassa",niin päädymme siihen,että maailmankaikkeuskin on olemassa on olemassa vain jos joku havaitsee sitä.

Eli onko näin,että me teemme maailmankaikkeuden tai oikeastaan se tekee meidät,jotta olisi itse olemassa?

Olisimmeko vain päivitetty versio uudella hyperpelimoottorilla sivilisation pelistä?

No tämä oli taas tämmöstä aivojumppaa.

Vähän turhan asian ytimessä oltaisiin sattumalta tällä hetkellä jos näin olisi. Eikö se ole pikemminkin mielesi ahtaus, joka pakottaa ajattelemaan että maailmankaikkeus olisi samanlainen juttu kuin joku peli? Mieti nyt, yksikin hyttynen on monimutkaisempi asia kuin mitä ihmiskunta on ikin rakentanut? Ja vertaat sitten että me olisimme näillä peleillämme löytäneet todellisuuden ytimen? En oikein jaksa uskoa, vaikka itsekin harhaudun samankaltaisiin ajatuksiin turhankin usein.

Lainaan tässä toisen tekstiä. " Kun pelkäät kuolevasi, tiedät eläväsi."

Olen melkoisen varma että olet Peter Pan olemassa. Siitä ajattelusta en niinkään menisi takuuseen sinun tapauksessasi.

Mistä tiedämme kenen ajatuksia ajattelemme... ja ajatteletko itsenäisesti...jos onkin että koet vain jonkun ajatuksia...ajattelen siis jokin on olemassa.

Tämä oli vain ajatusmalli teknologisantrooppisesta näkökulmasta katsottuna.

Toisin sanoen evoluutio ei enää tee meitä;me teemme evoluutiota.

Tavalla tai toisella keinoäly tulee ohittamaan meidät,yhtä väistämättömästi kuin kehittämämme uudet(keino)ruumiinosat ovat jo korvaamassa evoluution aikaansaannoksia.

Keinoälyn päästyä vauhtiin huomaamme sen evoluution olevan historian nopein.

Kun yksi kone on oppinut jotakin uutta,kaikki osaavat kohta saman,eikä yksikään kone koskaan unohda oppimaansa.

Keinoäly voi hetkessä siirtää kaiken oppimansa toiselle keinoälylle(koneelle).

Mutta milloin tämä keinoälyn evoluutiospurtti sitten käynnistyy?

Tarkoitat varmaan atrooppista periaatetta maailmankaikkeuden käyttäytymisestä,jossa maailman kaikkeus kuvataan kuin suureksi kierrätys mekanismiksi,joka synnyttää aina itsensä uudelleen?

Aihehan on kuin Descartesin ainutlaatuinen lausahdus;ajattelen siis olen.

Se on ilmeisesti ainut totuus olemassa olomme todisteeksi,mutta ei selitykseksi miksi olemme täällä?

Martin Heidegger on hieman jatkanut pidemmälle Descartesia. Hänen mukaansa samalla kun ihminen ajattelee olemista hänen koko ajattelunsa kuuluu olemiselle samaan aikaan ja se saa aikaan dialogisen suhteen asioiden välillä. Olemisen kysyminen Seinfrage ei ole millään erossa itse olemisesta lyhyesti sanottuna. Heidegger kritisoi kartesiolaista tieto-oppia joka perustuu subjektin ja objektin erottelulle. Se että etsitään todisteita muun maailman olemassaololle on Heideggerin mielestä tarpeetonta koska kaikki nämä ehdot asetetaan nimen omaan täälläolon Dassein kautta. Maailmassa oleminen ei ole mikään erityinen ominaisuus vaan me kaikki olemme jo automaattisesti maailmassa, tai ainakin ilmiössä jota kutsumme maailmaksi. Oleminen on tosin sitoutunut tiettyyn situationaalisuuteen, tietyssa ajassa ja paikassa olemiseen.

Tuostahan löytyy paljon yhtäläisyyksiä peterpanin esittämän simulaatio mallin kanssa.

Myös monia ristiriitaisuuksia tosin esiintyy.

Määrittele paremmin mitä yhtäläisyyksiä löytyy minun ja petrin kirjoituksista. Tämä vain sen takia koska en itse vaivaidu edes lukemaan hänen kommenttejaan, Ja mitä ristitiitaista noissa Heideggeria koskevissa kommenteissani löysit?

Kun katson ulos ja mietin, onko tämä kaikki harhaa, niin kyllä, se on harhaa. Niin kauan kuin minulla on se pieninkin epäilys siitä, voiko tämä olla harhaa, se on harhaa.

Katsominen ei ole harhaa. Se, mitä nähdään, ei ole harhaa. Harha on siinä välissä.

Ajattelen, siis uneksin.

Anteeksi Echi,en tarkoittanut sinua vaan Martin Heideggerin tekstiä verrattuna pp;n simulaatio vertaukseen subjektin ja objektin suhteesta kuvitellussa maailmassa.

Eikös Heidegger filosovoinut myös,että elämän tarkoitus opitaan ymmärtämään vasta kuoleman sisäistämisen kautta.