KESKUSTELU

Eräässä keskustelussa mainittiin miten kahdeksankymppinen mies joutuu omaishoitajana sietämään vaimonsa tempauksia kun tämä pitkälle edenneessä dementiassaan paskoo kaikki paikat, syö mitä sattuu (mm. lautasliinat), hilluu alasti, survoo vessanpöntön kamalla tukkoon jne. Kaupunki ei kuulema voi tarjota hoitopaikkaa.

Ihmettelen kauheasti tällaista ikäihmisten rääkkäystä. Selvästikin järjenvalon täydellisesti jättänyt ihminen saa kiusata vanhan ihmisen täysin hermoraunioksi. Voiko tällainen olla edes mahdollista? Voiko avioliiton vuoksi edellyttää ihmiseltä ihan mitä vain?

Koska keskustelun pohjana oli tilanne että toisessa kahdeksankymppisten avioliitossa oli juuri mies surmannut vaimonsa kirveellä, niin herää kysymys että mitä voi tehdä ns. oman käden oikeudella niin ettei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Entä jos veisi ihmisarvoiseen elämään kykenemättömän puolisonsa lähimpään yhteiskunnan kustantamaan paikkaan, olkoon tämä sitten sairaala, terveyskeskus tms. ja yksinkertaisesti hylkäisi hänet sinne, varustaisi vaikka kirjeellä jossa toteaa että omat voimavarat eivät enää riitä tämän hoitamiseen. Mitä tästä seuraisi ja tuotaisiinko puoliso väkisin takaisin kotiinsa? Entä jos tässä vaiheessa terveempi osapuoli ilmoittaisi että hän ei vaan kertakaikkiaan tätä enää hoida ja poistuisi itse omasta asunnostaan, eikä palaisi?

Miten "naimisissa" sitä on toisen ihmisen kanssa jos on naimisissa?

Ymmärrän että kuulostan varmaankin tympeältä kun en "ymmärrä" sitä että rakkaus liittää ihmiset yhteen lopullisesti niin että pitää kuolemaan asti sietää toiselta ihan mitä vaan, mutta mielestäni murha ei oikein ole mikään erinomainen ratkaisu lopettaa sietämättömäksi käynyt tilanne, ja yhteiskunnalla ei ole mitään oikeuksia pestä kätösiään tällaisessa asiassa kun tavalliselta ihmiseltä vaaditaan sellaista jaksamista ja ennenkaikkea taitoa jota löytyy niiltä joita on vuosikausia koulutettu hoitamaan haasteellisia tapauksia.

Viranhaltijat ensisijaisesti minivoivat omat vaivansa. Yksi tapa saada asioita luistamaan on järjestää asiat niin, että kyseinen viranhaltija joutuu tekemään enemmän jotain muuta kuin sitä haluttua asiaa. Viranhaltija valitsee sen helpomman asian. Ellei sitten satu jäämään lomalle tai vuorotteluvapaalle.

Esimerkki on huostaanottojen purkaminen. Asioitten selvittyä huostaanottotilanteissa on viranhaltijan helpointa olla tekemättä mitään eli huostaanotto jatkuu. Purkautumisen saa alulle kun vaatii hoitosuunnitelmaa, johon on laillinen oikeus. Tuollaisia hoitosuunnitelmiahan ei yleensä ole ellei ole vaadittu. Huostaanoton purku on helpompi kuin hoitosuunnitelma.

Näinhän se vähän taitaa olla, saadakseen apua pitää jaksaa ja kyetä järkeilemään sellaisia konsteja ja kikka kuutosia joilla ne jähmeät rattaat lähtevät pyörimään. 80+ ikäisillä ei vain taida enää olla sellaiseen energiaa, tai sitten on asenne että ei tässä ole ennenkään apua tarvittu vaan kaikkeen on kyetty yksin.

Mutta pitää kysyä itseltään että sietäisikö joku sanotaan nyt vaikka nelikymppinen sitä että puoliso paskoo nurkkiin. Hoitoonhan sellaisen toimittaisi, koska siinä iässä ei voisi vedota mihinkään dementiaan perussairautena jonka vuoksi ihmisen pitää sietää mitä vain.

Itselle tulee melkeinpä mieleen laatia hoitotestamentti jossa määrittelen että saa harjoittaa eutanasiaa jos alan ulosteiden kanssa läträilemään ja muutenkin elän kuin kuin eläin tai avuton vauva. Tuskinpa tuo mieleeni jäänyt ja avaukseen innoittanut nainenkaan on parhaina päivinään halunnut vanhemmiten tilanteeseen jossa hän kiusaa rakkaintaan hulvattomalla menolla missä ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi sattuu ja ihmistä saa vahtia kuin pikkulasta.

Ei me nyt voida sitä tai tätä koska omaishoito on jotain niin järkyttävän törkeää kumpaakin avioparin osakasta kohtaan. Yksi keinohan saattaisi tietysti olla että mies ottaisi avioeron? Ei kai kukaan eksästään velvoita huolehtimaan, tässä maassa ainakaan.

Myös ovat muut rankat keinot käytössä. 80+ puoliso ilmoittaa kävelevänsä sillan alle sulaan kun ei enää jaksa. Ilmoittaa laajasti vastuullisille koko virallisen ketjun läpi. Häippäisee sitten sukulaisilleen Ouluun.

Voi olla että sosiaalitantta tekee jotain.

Kyllä se avioliittolupaus pitää sisällään kaiken tulevan, eli myös sekoamisen vaaran. Onko se aivan kauhea ajatus jos näkökulmaa vähän vaihdetaan? Jos olisit itse mennyt nuoruudessasi avioon ja vanhana sitten sekoaisit ja alkaisit paskoa nurkkiin, olisiko oikeutettua että puolisosi heivaisi sinut lähimpään roskikseen?

Nyt edellytetään että niin kauan kuin on kivaa, ihmiset päättävät omista asioistaan, mutta kun tulee ongelma, se on yhteiskunnan hoidettava. Kun on verotkin maksettu.

Yksi sana. Avioero.

Sekä että! Aviopuolison tulee tukea kaikissa ongelmissa ja tehdä parhaansa, mutta sivistyneessä yhteiskunnassa ihmiset saavat apua. Siis on löydyttävä hoitoapua jos vaikka dementia tms parkinson iskee viime metreillä. Yh-teis-kun-ta = ihmisiä jotka elävät samaa yhteisöä rakentaen ja tukien. Anarkia on toisenlainen "järjestelmä".

Osastohoito jossakin hoitolaitoksessa ei ole sama asia kuin roskis. Tässä on nyt kumminkin kyseessä 80+ ikäiset ihmiset, luuletko tosiaan että sen ikäiseltä voidaan vaatia ja edellyttää sellaista kuntoa että hän tuosta noin vain hoitelee ympäri asuntoa riehuvaa ulosteilla tuhrivaa aivoistaan täysin lahonnutta sekopäätä? Aikamoinen henkinen kärsimyskin sen takia että joutuu päivästä toiseen todistamaan itselleen rakkaan ihmisen alennustilaa.

Jossain toisaalla mainittiin kuitenkin että omaishoidossa taustalla olisi taloudellinen ahneus, eli järjissään oleva kumppani ei haluaisi toimittaa dementikkoa laitokseen ettei menetä niitä rahoja puolisonsa tuloista jotka pitäisi pulittaa hoitolaitokselle. Voihan se olla että vanhuuteen liittyy kaikenlaisten luonteenpiirteiden voimistuminen, jolloin varmasti myös saituus voi pahentua. Ei ymmärretä että ne toisen osapuolen tulot ovat hänen elämiseensä ja mahdolliseen hoitoon tarkoitetut, eivät automaattisesti yhteistä (saati toisen osapuolen) rahaa jota voi jemmailla tilille siihen asti että kuolee ja jälkeläiset perivät. Ehkä joillekin on itseisarvo se että tilillä on mahdollisimman komea numero. Tällaisessa tapauksessa tulee valitettavasti vähän sellainen fiilis että siivoa sitten niitä sontia jos se kerta on noin tärkeää se raha.

Sitä vartenhan kai niitä verojakin maksetaan että yhteiskunta tarvittaessa jeesii hädänalaisia. 80+ ihminen lienee jo antanut tarpeeksi yhteiskunnalle niin paljon että soisi hänen jo olevan saamapuolellakin. Miten meillä on muka otsaa elvistellä hyvinvointivaltiolla jos vanhuksemme ovat periaatteessa samassa asemassa kuin vaikkapa jonkun kehitysmaan vanhukset jotka ovat täysin sukulaistensa viitseliäisyyden armoilla?