KESKUSTELU

Niin, että mitä todisteita rakkauden olemassa olosta on?

Väri? Maku? Haju? Ääni?

Tämä vastapainoksi Jumalasta väittelyyn

Dopamiinia ja lisääntymisviettiä.

Rakkaus ilmenee epärationaalisena, epäitsekkäänä käyttäytymisenä, kohteeksi valikoitunutta kohtaan, palvelematta välttämättä yksilön omia tarpeita.
Rakkauden kohde voi vastata tai olla vastammatta siihen vastaavalla käyttäytymisellä.

Rakkaus on kuin tatuointi hermoratoihin. Todellisesta sellaisesta jää ikuinen jälki, joka ei kuole.

Lainaus:

"Samtliga behov bör tas bort, först då kan sann kärlek existera."

Kaikki tarpeet/odotukset/toivomukset täytyy jättää pois, vasta silloin voi aito rakkaus existeeraata.

Rauhaa Tieteilijät,


Rakkauden synonyymi on uhrautuminen.


Rauha teille.

Kemiaahan se rakkauskin on pohjimmiltaan kuten kaikki muutkin tunteet.

Itse tunnun elävän jatkuvassa rakkauden tunteessa koko maailmaa kohtaan. Itseasiassa luulen että kaikki muut tunteet voidaan johtaa rakkauden kautta.

Itse kysymykseen on jälleen kerran vaikea vastata (yllätys, yllätys
Kaipa se rakkaus sitten on olemassa kun sitä jatkuvasti saa todistaa jos kulkee silmät auki.

[quote="iamsnail"]Rauhaa Tieteilijät,


Rakkauden synonyymi on uhrautuminen.

Itsemurhapommittajat uhrautuvat asiansa puolesta. He ovat rakkauden ilmestyksiä.

Rakkaus on luonnon tapa saada ihminen lisääntymään - evoluutio, se vanha ketku, iski jälleen

Hieno määritelmä Leualta. Bravo!

Mutta rakkautta ei saa käyttää tappamiseen, se on rakkauden pilkkaa.

rakkaus nimenomaan kestää elämää ilman lisääntymistä esim. tilanteissa joissa se on mahdotonta jonkun vamman vuoksi.

joku muu vietti vetää ihmisen lisääntymään. sama vietti saa ihmiset tekemään niitä törkeyksiä joita internetistä löytyy.

Onhan se sanana ja symbolisena olemassa mutta oikeasti... Njaa-a. Rakkaus on ihastumista ja velvollisuudentunnetta. Muutoin se taitaa olla jenkkien keksintöä. Nehän rakastaa kaikkea. Mutta "ei sillai".

Veit jalat suustani.

Tässäkin ketjussa keskustellessa pitäisi määritellä rakkaus, ennen keskustelua sen olemassaolosta. Tai ei sitä kannata kyseenalaistaa, se on sisäänrakennettu jokaisen aivoihin. Kemiaa, kuten sanottiin.
Itselle rakkaus tunteena on jotain laajempaa, kuin kahden ihmisen välinen yhteys. Aurinko, luonto, kauneus ja iloiset ihmiset saavat päässäni aikaan saman kemiaalisen reaktion. Miksi muuten ihmiset tuijottavat kuin pöpiä jos niille hymyilee ystävällisesti koko ajan?

Luulen "tuntevani" aika paljon (vaikea hakea vertailupohjaa huh ?) ja just edellämainittujen syiden takia on aika usein vaan helvetin hyvä olo/mieli, tavallaan "ilman syytä". Jos sitten puhutaan ihan rakastumisesta, syvästi, aletaan olla siinä "iskee kuin miljoona volttia" -asteikolla. Onneks sitä ei tapahdu kovinkaan usein.
Tuleeko muille koskaan sellanen "sydän pakahtuu" (tai "kuoraisee sydämmestä") olo, muuten vaan?
Outoo juttuu....

Love life, let it love you back.

Jaa, no nyt tiedän tämänkin.

Ja minä surkia ku olen koko pienen ikäni luullu, että

puu on siemenen tapa tuottaa lisää siemeniä
ja
ihminen on puun tapa tuottaa tointaa varten lisää lannoitusainetta