KESKUSTELU

Päättäjät / johtoasemassa olevat


Aloitan tähän hetkeen liittyvällä tilanteella. Toivon viittauksia konkretiaan jatkossa vain aiheeseen liittyvästi siltä osin kuin ne auttavat yleistä keskustelua.

Presidenttiehdokkailta kysyttiin finaalin ensimmäisessä ottelussa mm lahjoittajista. Niinistön takana on vähän rikkaampia lahjoittajia suuremmilla summilla. Haavistolla taas enemmän vähän pienempiä summia antavia.

Kysymys on tietysti se, että miten lahjoittaminen vaikuttaa päätöksiin. Mikä on taustalahjoittajien merkitys kohteelle? Tästä on väännetty paljon ja teema on ollut jopa oikeudessa puitavana.


Oma näkemykseni on, että lahjoituksen saaja ei ole sama ihminen lahjoitusten jälkeen. Lahjoituksella on aina merkitys, vaikka asia halutaan usein kiistää. Moni kiistää myös mainonnan vaikutuksen itseensä, mutta silti mainoksia pyritään näyttämään, vaikka siitä on kuluja. Eikä turhan takia.

Jos enemmän miettii, niin voiko olla jotain sitovampaa tapaa kuin lahjoitukset? Siitä syntyy kiitollisuudenvelka ja on moraaliin kuuluvaa jotenkin hyvittää asia. Jos henkilö ei koe tällaista pakkoa, onko hän enää ihminen? Sellainen, joka on normaalilla tavalla sidoksissa toisiin?

Käytännössä teeman tekee kinkkiseksi se, että jo sidosryhmiin kuulumisella on vaikutusta ajatuksiin ja päätöksiin. Vanha sanonta menee, että kenen leipää syö, sen lauluja laulaa. Koska tästä ei todennäköisesti voi päästä eroon, niin ainoa vaihtoehto on todennäköisesti se, että syö leipänsä mahdollisimman monelta. Onko mahdollista?


***

Mitä tulee muiden huomioimiseen, niin on tehty tutkimuksia siitä, miten ihmiset ovat empaattisia. On todettu, että esim varakkuus ja menestys vähentää empaattisuutta ja kykyä ottaa huomioon toista. Kuitenkin esim yheiteiskunnan johtopaikoille valitaan yleensä menestyneimpiä. Ja heitä palkitaan hyvin.

Hyväosaisuus voi olla tekijä, joka ei edistä asemassa, jossa täytyy ottaa muita huomioon, ja jossa työ tehdään muita varten. Kuitenkin vahvinta ja maineikkaimpia usein haikaillaan johtotehtäviin. Olisiko siinä eräs syy siihen, että yhteiskunnat ovat monesti niin heikosti hoideltuja osa-alueita? Tarvittaisiin oikeasti nöyrää puurtamista eikä uhoa ja voimantuntoa.

Tämä on demokratian kannalta mielenkiintoinen kysymys.

Ongelma muodostuu siinä vaiheessa kun puolueen äänestäjäkunnalla ja rahoittajataholla on eturistiriita yhteiskunnassa.Jos äänestäjät ovat vaikkapa pääosin palkansaajia ja rahoittajana toimii elinkeinoelämä/työantajatahot on tällainen "eturistiriita" mahdollinen.Kumpaa ko.puolue kuuntelee vaikkapa nyt työelämää koskevassa lainsäädäntötyössä: Rahoittajiaan vaiko äänestäjiään? Tämän pohtiminen on mediassa jäänyt aivan liian vähälle ja juuri tämä asia muodostaa uhan demokratialle.

Tässä on myös äänestäjillä petraamisen paikka.Jos huomaa tällaisen eturistiriidan kannattaa miettiä puolueen vaihtoa.Tietoa rahoituksestahan löytyy.

Niinistö = suurpääoman edustaja = köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat (Haavisto Niinistön laimeampi versio).



Jos Niinistöstä tulee median ja suurpääoman tuella presidentti, niin tokihan hän muistaa tukijoitaan = köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat.



Niin, on myös todettu johtopaikoilla olevien ihmisten olevan enemmän ja vähemmän narsisteja ja psykopaatteja, talousrikoksista ei Suomessa saa kummoisia tuomioita, koska sehän on vain yrittämistä = köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat.



Ei heitä oikeasti haikailla mihinkään, mutta Suomessa toimii hyvä veli -piiri, mikä hieman edesauttaa, kun jaetaan johtopaikkoja = köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat.

Valtion ideahan on juuri se, että poliitikot ja virkamiehet (tai varhaisemmassa yhteiskunnassa aateliset yms.) myyvät yksityisille tahoille monopolioikeuksia ja muita privilegioita, joiden toteutumista he valvovat valtion väkivaltakoneiston avulla. Seurauksena on yhteiskunta, jossa valtion koura on kaikkien kukkarolla ja jokainen eturyhmä yrittää valtion välityksellä varastaa muilta vähän enemmän kuin muut saavat varastettua itseltä.

Ongelman perimmäinen syy on uskomus, että tietyllä organisaatiolla — joka nimittää itseään valtioksi — on oikeus päättää ihmisten omaisuudesta ja käyttäytymisestä. Jos riittävän moni uskoisi, että jokaisella yksilöllä on oikeus päättää omista asioistaan, valtio joutuisi lopettamaan toimintansa ja tämä nykyinen kaikkien varastelusota kaikkia vastaan päättyisi.

Näkisin asian lähes täsmälleen päinvastoin. Jos ei olisi valtiota rajoittamassa käyttäytymistä, voisivat kaikki nimenomaan varastella kaikilta täysin kontrolloimattomasti. Valtion valta yksilöä kohtaan hyväksytään siksi, että useimmat meistä toivovat, että yksilöä suojeltaisiin vahvempien yksilöiden tai ryhmien (ihminen on joka tapauksessa sosiaalinen ja jonkinlaiseen yhteistoimintaan taipuvainen otus) mielivallalta. Useimpien mielestä lienee myös selvää, että näin saadaan enemmän hyvinvointia aikaiseksi ja keskimäärin ihmisillä menee paremmin. Tätä perustaa ketjun aloittaja tuskin aikoikaan kyseenalaistaa. Ongelma on siis paremminkin se, kuinka se valtion päämäärä, joka tekee valtion aktoriteetista kansan kannalta hyväksyttävän ja toivottavan, saataisiin toteutumaan mahdollisimman tehokkaasti.

Lahjoitusten pitäisi olla saajalleen anonyymeja eli jos saaja ei tiedä lahjoittajien nimiä, ei hän voi olla kellekään erityisesti kiitollisuudenvelassakaan.

Varastaakseen tai ryöstääkseen ilman valtion apua rikollisen tarvitsisi mennä kaduille tai koteihin kohtaamaan uhrinsa kasvotusten. Tuliaseiden aikakaudella se on vaarallista ja huonosti tuottavaa työtä. Vielä hankalammaksi se tulee, jos potentiaaliset uhrit ostavat turvallisuuspalveluita vaikkapa vartiointifirmalta.

Valtio sen sijaan pystyy ryöstämään ihmisiä varsin riskittömästi ja tehokkaasti, koska sillä on olemassa verotusjärjestelmä ennakonpidätyksineen kaikkineen. Mikä parasta valtion kannalta, useimmat uhrit eivät edes tajua tulleensa ryöstetyksi.

Aika harva ihminen haluaa varastaa tai ryöstää; kuten sanoit, ihminen on sosiaalinen ja yhteistoimintaan taipuvainen eläin. Kun valtio ryöstää puolestamme ja antaa meille ryöstösaaliista murusia esimerkiksi jonkin etuuden muodossa, emme oikein edes tajua osallistuvamme pahantekoon. Siksi suhtaudumme siihen estottomasti.


Voi olla, että julkinen valta hyväksytään juuri mainitsemastasi syystä. Todellisuudessa julkinen valta on kuitenkin juuri niiden vahvempien käsissä, eikä niiden, jotka tarvitsevat suojelua. Tavallisellakin ihmisellä on mahdollisuus varsinkin aseistautuneena puolustautua yksittäisiä varkaita ja rosvoja vastaan, mutta julkisen vallan ylivoimaa vastaan hän on avuton.


Useimmat ihmiset ovat tässä asiassa väärässä. Turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitoon ei tarvita valtiota. Pikemminkin valtiosta on turvallisuuden suhteen haittaa, koska se suojelee rikollisia uhreiltaan ja estää kilpailevia turvallisuuspalveluiden tuottajia tulemasta markkinoille.


Propaganda voi tehdä julkisesta vallasta hyväksyttävämmän, mutta toivottavaa siitä ei tule koskaan. Kaikki julkisen vallan teot loukkaavat ihmisten luonnollisia oikeuksia.

Niinhän se menee että ei tarjottu lounas merkitse mitään mutta se tarjoamaton merkitsee...