KESKUSTELU

Niin, selvästikin kysyjä edustaa näitä untuvikkoja kuin on luetellut vastausvaihtoehtoina vain näitä nykyisiä kouluasteita.

Palstalla kirjoittelee siis myös vanhempaa sukupolvea ja etenkin siellä koulutusasteikon alapäässä tilanne oli melko erilainen vain noin kolme vuosikymmentä sitten. Niin, ja puhumattakaan heistä jotka ovat suorittaneet kaiken tai osan tutkinnoistaan itäisessä tai eteläisessä naapurissamme joku pari kymmentä vuotta sitten - niin siellä asteikko oli aivan eri näköinen, myöskin siellä yläpäässä!

Luitko lainkaan viestini? Puin siinä juuri sitä ongelmaa miten ihmisten henkilökohtainen status vaikuttaa ihmisten arvostukseen & tekstien tulkintaan. Oma koulutus ja foorumilla esitetyt tieteelliset argumentit ovat asia erikseen. Se että tällä foorumilla korostetaan tieteellisyyttä ei liity mitenkään koulutukseesi. Jos olet tutkija todennäköisesti et löydä mitään sellaista omaan alaasi liittyväa tietoa jota et aiemmin jo tietäisi. Ihmiset kirjoittavat tänne enemmän tai vähemmän huvikseen. Sitä vähemmän omalla statuksellasi on merkitystä. Mielenkiintoisia keskusteluja täällä toki käydään sitä en kiistä, itse koen rikkaudeksi sen että voin keskustella sellaisten ihmisten kanssa joita en muuten tapaisi arkielämässäni.



Pisteet sinulle. Odotin milloin joku tunnistaa avatarini. Aiempi avatarini oli Alucard Hellsingistä.

Olen käynyt pitkän linjan kotomaassa, mutta koulutuksen vaatimukset olivat vielä sotakorvausaikojen mukaiset eli tehoa (määrää ja laatua) piti löytyä. Ei löydy nykysysteemistä oikeaa lokeroa.

Tällä hetkellä opiskelen lukiossa toista vuotta. Tarkoitus on lukion jälkeen jatkaa yliopistossa tai mahdollisesti TKK:ssa, kunhan käyn armeijan välissä.

Olen ensin opiskellut leipuriksi ja sitten tarjoilijaksi.

Sen jälkeen minut koulutettiin sotilaskokiksi.

Tämän jälkeen opiskelin merkonomiksi, niin että painopiste oli urheilun puolella. Urheilumerkonomi? Onkohan se niin? En muista enää.

Savor

;):)

Niin, olen sitä mieltä että tällaisella palstalla koulutukseen liittyvät asiat tulisi unohtaa.

Minä en ole opiskellut vaikkapa historiaa juuri ollenkaan mutta se on aina kiinnostanut. Olen siis lukenut aika monia hyllymetrejä historiaa käsitteleviä teoksia lävitse. Kuitenkin yleensä huomaan keskusteluissa että minua tietävämmät sanovat asiat minua ennemmin ja paremmin.

Luen mielenkiinnolla myös palstamme... no vaikkapa tähtitieteeseen, evoluutioon, kosmologiaan jne liittyviä säikeitä.

Ei niihin minulla ole yleensä mitään sanottavaa; ei yksinkertaisesti riitä aivorasiassa kapasiteetti vaikka kuinka tutkisin näitä ns. kansantajuisia teoksia koska kosmologiassakin matematiikka on keskeisellä sijalla.

No kuitenkin.

Antakaa meidän vähän tyhmempienkin osallistua, tai edes seurata näitä.
Omassa työpaikassani sanon AINA uusille työntekijöille seuraavaa:

"Sinä et VOI esittää minulle tyhmää kysymystä."

Kuules Balt: ihan tänne kirjoittamiesi juttujen pohjalta huomaa, että sinulla on huomattavan laaja yleissivistys. Sinä nautit oppimisesta ja asioiden laajemmasta ymmärtämisestä. Olet löytänyt tiedon raikasvetisen lähteen. Mihin enää oppiarvoja tarvitset?

Miksi kaiken koulutuksen pitäisi tähdätä johonkin tutkintoon ja hyötyyn? Ihaninta on tutkiskella ja opiskella oman kiinnostuksen mukaan.

Minulta puutuu luonnontieteellis-matemaattinen perustieto, mikä rajoittaa vaikka tähtitieteen seuraamista. Se raivostuttaa monesti. Välillä olen ajatellut suorittaa peruskoulun ppimäärän matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa nyt eläkeläisenä. Netissä sekin on mahdollista.

Ei sitä tiedä, vaikka balettitanssijana kuolis, sanoo vanha töölöläinen sananlasku.

Elinkautinen oppiminen on aikasen ihana pakkomielle.

Aikuiskoulutuskeskustelussa on tullut esille, että naiset opiskelevat paljon miehiä yleisemmin horisontaalisesti, itseään kehittäen, napsien perustietämystä sieltä sun täältä. Miehillä kyse on taas useammin vertikaalisesta täydennyskoulutuksesta ja uraputkea tukevista kurssivalinnoista.

Itse jään tätä menoa ikuiseksi filosofian ylioppilaaksi, joka risteilee tiedon ja tajunnan [menetyksen] välimaastossa ja opiskelee sitä sun tätä, pyrkien kärpäseksi kattoon muiden härkätappeluja seuraamaan. Olen kai jollain tavoin limbossa: en ole varma, haluanko uudeksi Leonardoksi vai keskitynkö myöhemmin yhteen ahtaaseen legolinnaan. Aika ja energia näyttää.

Olen samaa mieltä, ettei täällä ole olennaista omistella toisia titteleillä sun muilla; sellainen tuppaa päättämään keskusteluja auktoriteetin arvovallalla. Tiedefoorumina tämä ei ole tiedonjulistuspaikka, vaan keskustelufoorumi itse tieteestä että siihen jollain tavalla liitettävistä kysymyksistä.

Kiitos Mummo! (rutistus, toivottavasti Vaari ei tätä havainnoi) Tämähän on kuitenkin nimenomeen keskustelupalsta.

Täällä pyörii todella fiksuja ihmisiä keskustelemassa polttavimmista kysymyksistä niin maailmanpolitiikan kuin tieteen suhteen.

Noin niinkuin erittäin karkeasti jäsenneltynä.

Historian valossa maailmanpolitiikka näyttää olevan pelkkä sarja erehdyksiä jotka ovat johtaneet toisiin erehdyksiin.

Jenkeissä sosiologit havaitsivat, että työyhteisön ja yrityksen toimivuuden tärkeä korreloija oli se, miten herkästi työntekijät uskalsivat pyytää toisiltaan apua. Avun pyytämisen pelko näyttäytyi luottamuksen puutteena ja epävarmuutena siitä kuinka usein avun pyytäminen on "liian usein".

Tästä voisikin esittää vastakysymyksen sekä mentaalisella että ihan ruohonjuuritasolla: voidaanko sellaista ihmistä (tai työyhteisöä) edes kutsua aikuiseksi, joka ei pyydä tai tarvitse apua keneltäkään (puhumattakaan avun antamisesta)?

Kyllä minä olen vain havainnut tällä omalla "ruohonjuuritasollani" sen asian usein nousevan keskeiseksi ongelmaksi.

Eli: Kokee olevansa uusi työntekijä ja etsii sitä omaa paikkaansa työyhteisössä. Ei uskalla kysyä.

Ei uskalleta kysyä työhön liittyviä perusasioita.

Taikka: Kokenut työntekijä: Ei tiedä. Vaikkapa puolen vuoden sairausloman jälkeen. Taaskaan ei uskalla kysyä muilta.. saatikka tunnustaa sitä.

Molemmissa tapauksissa on leimautumisen pelko.

Sitä tässä hain takaa että aina pitäisi voida kysyä leimautumatta tyhmäksi.

Itse olen yrittänyt selittää tätä asiaa tulokkaille huumorin varjolla siten että todenäköisesti en tiedä kysymääsi asiaa itsekään mutta yritetään sitä selvittää yhdessä.

Ollaan sitten pöljiä molemmat.

Olet yksi harvoista provoilemattomista ja ennen kaikkea selkeästi kirjoittavista tällä palstalla. Vaikka sinulla ei ehkä ole paljonkaan tämän hetken kuuminta tieteellistä tietoa annettavana, yltää viestiesi selkeys ja sisältö siihen luettavaan 20-50%:iin tälle palstalle ilmautuvista kirjoituksista. Joten älä häpeile vaan ole tyytyväinen kirjoitustaidostasi.

Loput 50-80% palstan viesteistä on suomi24.fi tyylistä trollailua, yhden asian edistämistä tai turhaa lässytystä. Näihin turhiin lässytyksiin osallistun ajoittain kyllä itsekin.

Minulla ei valitettavasti kärsivällisyys riitä kaikkeen älyttömyyteen. Toisin sanoen tulee josku heitettyä kärkeviä viestejä palstalle. Ei kuitenkaan yleensä. Joskus ärtyneenä olen antanut ymmärtää, että kysymys on järjetön.

Joskus tieteellisessä väittelyssä töissä olen antanut kanssatutkijalle varsin kärkevää palautetta, eli todennut jonkin tarjotun ajatuksen ääliömäiseksi. Näin ei kuitenkaan voi tehdä alaiselleen, vaan palautteen täytyy olla toisella tavalla rakentava. Eli kuten sanoit: tyhmiä kysymyksiä ei ole. Paitsi jos oletat kysymyksen esittäjän olevan asian huipputuntija.

Taidan taas olla viihdykkeessä...

Neonomidelta jälleen terävää analyysiä ja havaintoja. Kyllä, todellista vahvuutta on olla heikko ja pyytää apua, jos tilanne se on. Kyse on jälleen niistä sisään kirjoitetuista käyttäytymiskoodeista, joita enemmistö vaikkapa miehistä edelleen noudattaa. Heikkous on inhimillisyyttä, myös tunteet tekevät meistä ihmisiä. Heikkous on turvallisuutta... Läheisyyttäkin. Jotain oikein intiimiä ja tunteikasta keskusteluakin voi jo verrata lähes mentaaliseen rakasteluun, jos siinä on tarpeeksi heikkoutta ja tunnetta, itsensä avaamista, molemmin puolin. Tämähän ei tarkoita, etteikö voisi olla myös teräksen kova ja peräänantamaton. Tämä fuusio on jonkinlainen oma ihanteeni.

Hm, minusta heikkous on heikkoutta ja vahvuus vahvuutta.