KESKUSTELU

Perustuslain rikkominen on maanpetos


Epäoikeudenmukainen, eriarvoistava ja riistävä oikeistopolitiikka on liidannut Suomea ja Eurooppa viimeiset 15 vuotta.

Katainen on ollut talouden puikoissa ja ytimessä 10 vuotta ja tulokset näkyvät.

Oikeiston ja Kataisen politiikka on rikastuttanut jo ennestään vauraita muiden kustannuksella.

Talouskasvusta hyötyivät ja hyötyvät tulevaisuudessakin jo ennestään hyväosaiset, eivät heikommin pärjäävät ja köyhät eivät mitenkään. Heidän elämänsä on entistä vaikeampaa.

Uusia köyhiä luodaan koko ajan lisää, jotta vauraat voivat ja saavat pitää vääryydellä saamansa lisärikkaudet sekä kahmia itselleen entistä enemmän.

Sama meno Euroopassa.


Tällä kaikellahan tähdätään EU:n liittovaltioon ja siitä vielä joskus maailmanhallitukseen, joissa ei ole demokratiasta tietoakaan. Niiden johtoja eivät kansalaiset valitse.

EU on jo nyt demokratian irvikuva, jota johtavat ihmiset, joita kansalaiset eivät ole sinne valinneet ja näille johtajille on annettu kaikki vastuuvapaus.

Kun tavoitellaan EU:n liittovaltiota tai maailmanhallitusta, niin tavoitellaan jättikokonaisuutta, "mega-giga-yritystä" ja siksi, että suuressa mittakaavassa VÄÄRYYS on helpompi toteuttaa.

Suuruus on demokratian toteutumisen este ja se tiedetään niin USA:ssa, EU:ssa ja vaikkapa Venäjälläkin ...






Euroopan rahaliitto = Vapautta, mahdollisuuksia ja vaurautta raha- ja valtaeliiteille

Euroopan liittovaltio = Vapautta, mahdollisuuksia ja vaurautta vain rikkaille


Euroopan oikeisto haluaa nyt Euroopasta USA:n kaltaisen liittovaltion, jossa on osavaltiot eli nykyiset EU-maat - ja ihmiset ovat näissä maissa orjien asemassa.

Se on malli, jossa rahakkaat (värillä ei ole väliä) saavat kaiken turvan ja suojan omaisuuksilleen ja itselleen, mutta muut (värillä ei ole taaskaan väliä) joutuvat vain raatamaan heidän eteensä ja edukseen nälkäpalkoilla.


Merkel: Olemme jo rakentamassa liittovaltiota

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uu ... 1112108461


Vain 10 % ruotsalaisista haluaa mukaan EU:n rahaliittoon ...

Vain 10 % norjalaisista on kiinnostunut EU:sta ...



“Mikään päätöksenteko, sen paremmin Suomessa kuin Euroopassakaan, ei voi mennä meidän perustuslakimme ylitse.”

Jyrki Katainen, 9.12.2011, eri medioissa


“Emme voi kannattaa muuta kuin yksimielisyysperiaatetta.”

Jyrki Katainen, 9.12.2011, eri medioissa



Stubb selkosuomeksi:

"Eihän tämä sopimus ole perustuslain mukainen, mutta etsimme tavan venkoilla tämän perustuslain vastaisesti läpi"

"On totta että määräenemmistö tarkoittaa sitä että Suomi ei voi vaikuttaa enää mitenkään sitä itseään koskeviin päätöksiin".

"Tämä sopimus lopettaa Suomen taloudellisen itsenäisyyden ja Suomen valtion suvereniteetin."

"Mutta se on kiva asia, koska Kokoomus tykkää kovasti liittovaltioajatuksesta ja varmasti SDP:kin on ihan samaa mieltä".

"Meillä Kokoomuksessa ei perustuslakia, valiokuntia eikä eduskuntaa kunnioiteta, emmekä kansaa kuuntele ja olemme ylpeitä tästä. Kutsumme sitä vastuunkannoksi. Se tarkoittaa että teemme mitä lystää kenestäkään muusta välittämättä."


Suomen sekä EU:n amerikkalaistaminen eli ihmisten eriarvoistaminen

- Työelämän huonontaminen
- Työturvan alasajo
- Palkkojen alasajo
- Eläkkeiden alasajo
- Sosiaaliturvan alasajo
- Hyväntekeväisyys-bisnes huijaus
- Ihmisten tietoinen syrjäyttämien, köyhyyteen ajaminen
- Taloudellinen väkivalta



Lamat ja muut suuret kriisit ovat aina valta- ja rahaeliittien vakavien virheiden aikaansaannoksia, luomuksia, kuten sodatkin. Heidän kuuluu kantaa niistä myös vastuu.

Saataisiin nyt ensin selvitettyä nuo vanhatkaan maanpetosjutut. Eipä vaan näy listoja henkilöistä, jotka stasille ja ryssille kumartelivat. Suomi taitaa olla ainoa "itäblokin" maa jossa ei ole vielä vanhoja maanpettureita laitettu tilille.

Kalevi Pohjonen Joensuun yliopistosta on kirjoittanut kirjan viimesotien jälkeen maanpetoksista tuomituista.
Siellä oli tuomittu niitä kivisten pikkupeltojen viljelijöitä, joiden pelloista osa oli jäänyt rajansiirrossa venäläisille. Olivat rajanaapurit heittäytynet juttusille ja se ystävyys oli tuottanut maanpetostuomion.
Huomionarvoista on, että maaseudulla siihen aikaan aikuisväestön tietotaito rajoittui maa ja metsätöihin sekä karjanhoitoon, kalastukseen ja marjojen poimintaan liityviin asioihin. Mutta pitihän sinne vankilaankin joitakuita saada.

Ei.

Sinulle kun laki merkitsee, niin tässä maanpetoksen määritelmä:
Huomaa lihavoitu. Rikoslain mukaan maanpetokseen voi syyllistyä vain aivan erityisessä kriisitilanteessa.

En tiedä mikä olisi nimike rikokselle "perustuslain rikkominen", ainakaan rikoslaki ei sellaista tunne ja perustuslaissa puhutaan "lainvastaisesta menettelystä". Joten arvostamasi perustuslain mukaiseksi korjattu otsikkosi kuuluisi:
Perustuslain rikkominen on lainvastainen menettely

Ei ehkä ihan yhtä iskevän hurmoksellinen, mutta pitäisi ainakin paikkansa.

Onko perustuslaki varsinaisesti edes laki? Jotenkin itse olen ainakin siinä käsityksessä että se on lähinnä lakikirjan yksinkertaistettu popularisointi jolla ei varsinaisesti ole mitään juridista arvoa.

Sopii toki korjata, mutta en usko että Suomessa oikeusistuimet koskaan perustelisivat päätöksiään perustuslailla.

Korjaan.

Viitsitkö kaivella tuon kirjan tiedot minulle. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja voisi lukaista. Nyt ei ehdi itse kaivelemaan kun pitää lähteä joulunviettoon.

Se olikin Juha, eikä Kalevi.

Juha Pohjonen: Maanpetturin tie. Suomessa vuosina 1945-1972 tuomitut. Otava. 543 s.

Lisään: Suomi oli huippuagenttien apumaa
Tutkija kertoo yksityiskohtaisesti miten ja miksi suomalaiset tekivät maanpetoksia vuosina 1945-72
Julkaistu: 25.10.2000 lehdessä osastolla Kulttuuri
Helsingin Sanomat
Puskavakoilun viimeinen kultainen vuosikymmen oli 1950-luvulla. Sen jälkeen pensasneuvostoliittolaiset vetivät puvun päälle ja siirtyivät kaupunkeihin.
Suomi ei enää kiinnostanut kohteena, vaan puolueettomasta maasta tehtiin apuväline huippuvakoilun erittäin vaativiin ja vaarallisiin tehtäviin.
Näin voisi kiteyttää historiantutkija Juha Pohjosen suurtyön, jota varten hän on käynyt läpi kaikki Suomessa annetut 125 maanpetostuomiota vuosilta 1945-72. Näinä vuosina vakoilun historia oli nimenomaan neuvostovakoilun historiaa, sillä Suomessa jäi kiinni vain parikymmentä Saksalle, Natolle tai muulle länsimaalle urkkinutta.
Tapahtumien ja tuomioiden purkaminen on vaatinut viitisensataa väitöskirjasivua, jotka eilen julkaistiin Otavan kustantamana kirjana.
Yksityiskohtainen käsittely on väitöskirjan vahvuus ja tietokirjan heikkous. Julkaistua tietokirjaa olisi voinut reilusti lyhentää ennen julkaisemista.
Varsinkin moni itärajalla sattunut "vakoilutapaus" näyttää olleen tekona niin mitätön, että yksityiskohtaisten kuvailujen lukeminen uuvuttaa. Maanpetostuomio saattoi rapsahtaa siitäkin, että suomalainen keskusteli rajan ylitse neuvostoliittolaisten kanssa.
Hauska on väitöskirjan oivallus, että yhteistyöhön ajoi myös rajakylien tappavan turruttava arki. Rajavakoilu oli jännittävää ajanvietettä ennen television aikakautta.
Mielenkiintoisin
väitöskirjan luku koskee illegaalitoimintaa, jolla on eniten kosketuskohtia kansainväliseen vakoiluun. Kun Suomi ei enää kiinnostanut kohteena, Neuvostoliitto alkoi hyödyntää puolueetonta Suomea valehenkilöiden valmistuksessa.
Valehenkilöitä käytetään kaikkein herkimpiin vakoilutehtäviin: he esimerkiksi pitävät yhteyttä sellaisiin huippulähteisiin, jotka eivät saa missään tapauksessa paljastua. Valehenkilö näyttää hyvin arkiselta kansalaiselta, jolla on aidot henkilöpaperit ja passi.
Todellisuudessa hän on KGB:n tai muun tiedustelupalvelun huippukoulutettu virkamies.
KGB:n väärentäjät loivat kirkonkirjoihin kokonaisia suomalaisperheitä, joiden jäseniä sitten heräteltiin henkiin sopivan tehtävän ilmaantuessa. Tämä tarkoittaa, että heidän nimelleen haettiin oikea passi esimerkiksi jostain Suomen lähetystöstä ulkomailta.
Merkittävin KGB:n suomalaisapu tässä toiminnassa oli ortodoksipappi Vladimir Tsvetkov, joka lainaili KGB:lle alkuperäisiä kirkonkirjoja 1960-luvulla. Kun Tsvetkov jäi kiinni 1971, järkyttynyt suojelupoliisin päällikkö Armas Alhava kirjoitti presidentti Kekkoselle: "KGB:llä on nyt ehtymättömät mahdollisuudet virallisten todistusten valmistamiseen."
Pohjonen epäilee, että Tsvetkovin avustuksella syntyneet identiteetit ovat jo vanhentuneet eikä niitä voi käyttää. Todellisuudessa myös valehenkilöt voivat saada lapsia ja jatkaa vakoilua toisessa sukupolvessa , jos operaatio pysyy salassa.
Pohjosen kuvaus
Tsvetkovista on perusteellinen, mutta maanpetoksen seurauksista hän ei valitettavasti kerro. Niihin törmättiin vielä 1989, kun Suomen passilla esiintyi maailmalla muun muassa vakooja Martta Nieminen, joka oli vielä kuuluisamman KGB-agentin Reino Gikmanin vaimo.
Myös Suomessa oleskellut vakoojapariskunta Veikko ja Sirkka Pöllänen olivat Tsvetkovin maanpetoksen tulosta.
Tsvetkov sai toimistaan seitsemän kuukauden vankeusrangaistuksen 1972. Tuomio vaikuttaa lievältä, sillä koko tutkimusjaksolla keskimääräinen maanpetostuomio oli nelisen kertaa pitempi aika kuritushuoneessa.
Pohjonen kiinnittääkin aiheellisesti huomiota siihen, että 1950-luvun rajavakoilusta tuomittiin vahinkoon nähden varsin koviin rangaistuksiin.
Miksi suuret tietovuodot itään pääsivät tapahtumaan Suomessa, jossa aina on toiminut jonkinlainen turvallisuuspoliisi? Pohjosen vastaus on yksinkertainen: puolustusvoimien ja suojelupoliisin valvonta petti.
Armeijan löperö kontrolli salli Kuvakeskuksen kapteenin välittää kilottain salaista sotilasmateriaalia Neuvostoliittoon ja Ruotsiin 1950-luvulla.
Supon nukahtaminen taas johti siihen, että Tsvetkov sai jatkaa puuhiaan 1960-luvulla.
Suuria uutisia Pohjosen väitöskirjassa ei ole. Tärkeimmät tapaukset ovat olleet esillä kirjoissa ja tiedotusvälineissä sekä muun muassa Suojelupoliisin ällistyttävän avoimessa 50-vuotishistoriikissa vuodelta 1997.
Pohjosen kirjan arvo onkin siinä, että hän vetää yhteen syyt ja vaikuttimet, jotka yhdistävät maanpetoksellista toimintaa. Miksi joku yleensä ryhtyi vakoiluun? Pohjosen sanoin se oli keskimäärin "hyvin arkipäiväinen, harmaa ja typerä rikos".

saako tuolle jotain konkretiaa? Ainut asia missä perustuslaki suoraan näkyy kansalaisten arjessa on valtionjärjestys ja sitä kautta erilaisten valtion instituutioiden marssijärjestys mm. lakien säätämisessä.

Rikos-, virkamies, ym. lait on toki perustuslain hengessä säädetty, mutta itse perustuslain rikkomisesta ei käsittääkseni ole rangaistuksia säädetty?

Maanpetoksesta syyttäminen alkaa olla yhtä yleistä kuin Big Brotherista diggaaminen... hyödyttääkin ihmisiä yhtä paljon. Täytyykin itsekin pyrkiä rikkaaksi (montako milliä pitää saada niin tietäisi tavoitetason?), jotta pääsee näihin suuriin salaseuroihin mukaan ja kiduttamaan köyhiä ihan piruuttaan. Kuulostaa juuri siltä mikä tulee jokaiselle ensimmäisenä mieleen kunhan vain saa rahaa taottua tilille. Sen jälkeen lisää rahaa ja mieluiten aiheutetaan vittuillakseen kärsimystä ihan kaikille köyhemmille En siis sano 100% varmasti etteikö noin juuri käykin, kun en ole vielä rikastunut Pelätkää

Toistan:
"Pohjonen kiinnittääkin aiheellisesti huomiota siihen, että 1950-luvun rajavakoilusta tuomittiin vahinkoon nähden varsin koviin rangaistuksiin."

Muok. lisään, että toisto on Hesarin toimittajan kirjoituksesta, hänen arviossaan Pohjosen tutkimuksesta.

Puskavakoilun vaarallisuus on eri riippuen tilanteesta. Jos vihollinen suunnittelee invaasiota, on rajaseudun reittien tiedot erittäin tärkeitä ja vakooja voi jopa ajaa hankkeita edistää hyökkäämistä. Sodanjälkeiset pari vuosikymmentä oli aidosti tätä uhkaa. Onneksi muuten suomen vesistöt on yhtä hyvä este kuin koko armeija.

Kotiryssää pitävät politikot, joista osa on yhä vallassa tekivät myyräntyötä suomen teollisuuden ja kaupan alalla ja vahingoittivat länsisuhteita. Kekkonen oli myös KGB vakooja.

Maanpetos on määritelty rikoslaissa ja maapetokseen voi syyllistyä vain poikkeuksellisissa olosuhteissa sotilaallisen kriisin yhteydessä (kts. suora lainaus edellä). Jos joskus 50-luvulla on ihmisiä tuomittu on tuomiot annettu 50-luvun rikoslain mukaan. Sittemmin rikoslakia on uudistettu, ja nykyään se uudistettu rikoslaki määritelmineen on relevantti.

En tarkemmin tunne mainitsemiasi oikeustapauksia. Kuvausten perusteella vaikuttaa siltä että nykyisen rikoslain mukaisia rikosnimikkeitä saattaisivat olla esim. maanpetoksellinen yhteydenpito, luvaton tiedustelutoiminta, vakoilu ja turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Aiemmin teot oli rikoslaissa määritelty maanpetokseksi. Nykyisessä rikoslaissa nuo teot on määritelty maanpetosrikoksiksi, ei siis maanpetokseksi joka on eri teko (kts, ed.).

Mikä vihollinen suunnitteli invaasiota? Onko näyttöä siitä suunnittelusta? Kuka aidosti uhkasi sodan jälkeen parikymmentä vuotta?

Oliko Suomen idänkauppa liian vilkasta vai mitä tarkoitat länsisuhteiden vahingoittamisella? Milloin Kekkonen tuomittiin vakoilusta?

Lis. Mitä tarkoitit kotiryssällä? Kotiryssiä ei minun tietääkseni ole ollut Suomessa muulloin kuin sota-aikana vankeina maatiloilla.

Pirta kirjoitti siis asiaa todetessaan nykyään tapahtuvan sarjassa maanpetoksia.

Mainitsemasi "maanpetoslain" uudistus lienee ollut tällä vuosituhannella. Uudistamisesta seurasi, että päästiin pelaamaan likaista peliä ja mustamaalamaan esimerkiksi Alpo Rusia.

Vielä 1985 Suomessa tuomittiin suullisesti ja kirjallisesti venäläiset siitä, että "ryssät eivät anna tietoja, ryssät eivät päästä kansalaisiaan suomalaisten kanssa puheisiin" jne. Sanottiin, että Suomi on vapaa maa.

Joo. Toista oli täällä Suomessa. Täällä pantiin vankilaan ihmisiä, jos juttelivat venäläisten kanssa.