KESKUSTELU

Nämä hyvyydessään ja hurskaudessaan Puhtaat ja Oikeat ihmiset, he elävät harhassa jossa kaikki pahuus on ulkoistettu itsestä.

He ilmestyvät kaikkialle aina telttakokoustensa yms. jälkeen eheyttämään muita. Kun niitä eheytyksiä lukee niin se ei ole mitään muuta kuin oman pahan olon purkua muihin.. mutta mulle nuo asiat ei enään henk. koht. kuulu eikä mua kosketa.
*tuttaa vaan kohdata noita urpoja jatkuvasti kun on meneillään asiakeskustelu jossa nämät apostolipaavalit alenevassa polvessa singahtavat paikalle kertomaan arvoistaan ja asenteistaan.

Suomessa on julkinen mielentervyspuoli jätetty pitkälti oman onnensa nojaan ja seurauksena on sitten tuo että ihmiset sekoilee avohoidossa.
Niille olis takuulla aivan ihanaa kun saisivat jonkun rähinän aikaiseksi. Voisivat sitten jatkaa pahan ruummiilistumisesta puhumista. Pelkkää ymmärtämättömyydestä kumpuavaa riidanhaastohan tuo paskanjauhanta on.

Kaappihomoja kaikki tyynni, ihan niikuin tuolla aiemmin joku uumoili.

Sensijaan että ruvetaan ymmärtämään ja sallimaan kaikenmaailman sairaille pervesseille eri "oikeuksia". pitäisi pyrkiä tutkimaan sitä että mistä homosairaus johtuu ja miten sitä voitaisiin hoitaa.

Pitäisi rohkeasti tutkia ja kokeilla eri hoitomenetelmiä, kuten terapiaa, lääkehoitoa ja shokkihoitoa.

Oma maltillinen näkemykseni on, että ennenkuin valistus on tehnyt tehtävänsä, homoparin lapsena oleminen on varmin tapa tulla kiusatuksi. Homouteen sisältyvät käsitykset ovat niin monisyiset ja värittyneet uskonnollisia ym. taustoja vasten.



Pitäisi olla, muttei ole. Siksi pitäisi vielä odottaa ja antaa valistuksen ja luonnostaan syntyvien tämänkaltaisen perheiden ensin auttaa.

Jos kerran homot eivät saisi adoptoida lasta niin eikös samalla esim kääpiöitä pitäisi kieltää lisääntymästä, koska kääpiöiden lapsellakin on suuri todennäköisyys tulla itsekin kääpiöksi... Siis jos koulukiusaamista pidetään syynä.. Voisin olettaa että kääpiötä kiusattaisiin viellä enemmän kuin homojen adoptoimaa lasta. Kaiken lisäksi mikäli joku kasvaa kahden homon perheessä ei hänen ole pakko edes mainita asiasta koulussa.. Joten luultavasti asian tietäisivät vain tämän henkilön omat ystävät, jotka luultavasti eivät asiasta välittäisi enää, koska olisivat jo ystävystyneet..

Ps. Olen itse asunut 16-vuotiaana soluasunnossa homoseksuaalin kanssa, mikä ei mielestäni ollut mitenkään ihmeellistä.. Pari kertaa koulussa kuulin homoteltavan, mutta senkin otin lähinnä huumorilla.. Noin parin viikon päästä kukaan ei edes jaksanut mainita enää asiasta. Olen siis itse hetero..

Lieneeköhän aiheellista vielä lisätä, että kiusaaminen on jälleen kovassa kasvussa pienen hyytymisen jälkeen.

Itse pidän kuitenkin kiusaamista varsin oleellisena faktorina homoparien holhokkien kannalta. Homoviha on kaikesta huolimatta yleistä kansan(etenkin miesten) keskuudessa vähittäisestä valistumisesta huolimatta. Homovastainen asenne on melko jyrkkää myös alemmissa ikäluokissa, johtuen uskoakseni mm. lasten kehittymättömistä empaattisista ominaisuuksista. Oma mielipiteeni olisi tehokkaasti valistaa/kasvattaa lapsia ensin hyväksymään poikkeavat seksuaalisuudet(pois lukien pedofiilit jne.) ja vasta tämän jälkeen hyväksyä homoadoptiot. Näillä eväillä homopariskuntien lapset pääsisivät toimimaan sosiaalisesti tasa-arvoisesti muiden lasten kanssa. Valistuksia on tehty kouluissa mutta kysymys onkin niiden tähän astinen toimivuus. Älkää kuitenkaan tulkitko väärin. Kannatan homoparien adoptioita yleisesti, kuitenkin se että hyväksytään homoadoptiot lapsen varhaisen sosiaalisen kehityksen kustannuksella yhteiskunnan asenteista johtuen on hieman arveluttavaa.

Homo sanastakin on tullut hyvin yleinen haukkumasana tieteellisestä alkuperästä huolimatta, aivan kuten idiootti sanasta. Molempia käytetään yleisesti vaikkei se edes täsmäisi kyseiseen henkilöön.

Se, että mainitset olevasi hetero, kertoo kuitenkin leimautumisen pelosta.

En muista, että kouluaikanani olisi erityisesti pienikasvuisia kiusattu - siinä ei ollut mitään erityistä, paheksuttavaa. Homoudessa on kuitenkin painolastina paljon ennakkoluuloja; paheksuntaa ja halveksuntaa.

Edit: Jokainen voi tehdä mielessään kokeiluja. Voi kokeilla, miltä tuntuu jossain porukassa sanoa erilaisia variaatioita lauseesta "minä olen ......".

Suomen Punainen Risti on kieltänyt homoseksuaalien verenluovutuksen, koska miesten välinen seksi on riski veren puhtaudelle.


http://www.veripalvelu.fi/asp/system/em ... =1&C=20898

Homojen veri on niin saastaista ettei edes Punainen Risti ei sitä huoli!

Jo tänä päivänäkin on lapsia, joiden vanhemmat ovat homoja. Lapsen he ovat tehneet heteroseksuaalisessa suhteessaan, mutta ovatkin kokeneet sen jälkeen paremmaksi vaihtoehdokseen ryhtyä homoseksuaaliseen suhteeseen. Siksi toisekseen kiusaamista ei voi estää sillä, että ongelmat lakaistaan maton alle. Jos ei ole kokemusta homoista, antaa se erinomaisen kasvupohjan tarpeettomille ennakkoluuloille, joita ikävä kyllä ohjaavat samat ksenofobiset lähtökohdat, kuin mitä tahansa muutakin poikkeavuutta kohtaan.

Edellisellä sivulla Pikku Gen teki hyvän listan kiusaamisen kohteista, jotka eivät poistu, ellei lapsia todella altisteta suvaitsevuuteen oppimiselle ja pyritä aktiivisesti kasvattamaan lapsia samassa hengessä. Eli koulukiusaaminen on vain tekosyy, jota toki voi pitää yllä niin kauan kuin koulukiusamista missään muodossa esiintyy, se ei vain ratkaise ongelmia. Ongelma kun ei ole homous, vaan kiusaaminen. Tässä valossa on mielestäni vaikea nähdä estettä homojen adoptio-oikeudelle.



Homosuhteissa eläviä lapsia on tietääkseni ollut yhteiskunnassamme siitä lähtien, kun homosuhteissa eläminen ylipäätään on ollut mahdollista. Tietääkseni pioneerityötä on siten tehty jo kauemmin, kuin esimerkiksi ihonväriltään valtaväestöstä poikkeavien lapsien integraatio valtaväestön koululuokille on alkanut.

Tässä on pari asiaa, joilla on eturistiriita.
Homoseksualismi on hyväksyttävää ja seksuaalisuus on jokaisen henkilökohtainen asia. Tämä on ok.
Onko oikeudenmukaista, että homopareille annetaan adoptio-oikeus? Ideaalisti on, koska seksuaalinen suuntautuneisuus ei vaikuta hyvään vanhemmuuteen.
Merkitseekö hyvä vanhemmuus aina myös hyvää lapsuutta? Omasta mielestäni ei aina: jos ympäristön asenne lasta kohtaan tietyissä olosuhteissa aiheuttaa lapselle ylimääräistä (vältettävissä olevaa, jos valinnan varaa on) kärsimystä.



Asenteita voidaan ja pitääkin muokata, mutta lapsen ei tule olla laillisella luvalla pioneeri ja asenteenmuokaaja (ellei se tapahdu luonnollisesti niinkuin nyt on) vaan aikuisen. Lapsi on mielipidemuokkaukseen väärä työkalu, jos vilpittömästi haetaan lapsen etua. Silloin se, että koulukiusattujen lasten listaa lisätään varmuudella homoparin lapsella, ei ole missään mielessä adoptio-oikeuden puolustus vaan este, tämänhetkiset asenteet tuntien.



Pakko tunnustaa, etten tunne enkä tiedä henkilökohtaisesti ainuttakaan homoperheen lasta, tuossa merkityksessä. "Tuntemista" hämärtää se, että avioeron jälkeen lapset liikkuvat sujuvasti kummankin vanhemman välillä eivätkä identifioidu homoperheen lapsiksi. Homon lapsia tunnen, mutteivät he näyttäydy isän "uuden" seksuaalisen identiteetin kautta, koska ovat jo identifioituneet aikaisemmin.

Mutta tätä luonnollista kautta yhteisön suhtautuminen tällaisiin asioihin muuttuu suvaitsevammaksi.

Minkä tutkimuksen mukaan homoperheiden lapset joutuvat kouluissa muista kiusaamisen kohteista (kuten esim. ihonväriin verrattuna) merkittävästi pahemmalla tavalla kiusaamisen kohteiksi?

EDIT: tai ehkä parempi olisi verrata orpolasten kiusaamiseen.



Onko lasten asenteista tehty tutkimusta?



En tunne itsekään yhtään homoperhettä tai homoperheen lasta. Tiedän yhden homoperheen ja yhden lesboperheen, joilla on lapsia heteroseksuaaliselta ajaltaan. Lapset ovat lastentarhaiässä, enkä ole tietoinen siitä, että heitä vanhempiensa (tai niistä toisen) seksuaalisesta suuntautuneisuudesta kiusattaisiin.

Ja nyt tulee täysin asiaton kommentti...

Jostain syystä aina kun luen tämän topicin nimen, niin mieleni hyppää osan "paris" ohi.... Luen siis että pitäisikö homokunnille sallia adoptio-oikeus

Naurattaa ihan hillittömästi varsinkin, näiden homoarmeija-kaikkikuolee älynväläysten jälkeen. Ja toiset vielä tuputtaa kummallisia uskonaatteitaan vaikka tämän pitäisi olla tiede palsta.... Mitään fiksuja perusteluja ei ole vastustajien osalta juuri näkynyt. Sääli, keskustelussa ne oikeat huomioonotettavat ongelmat voisikin tulla esiin.

No niin rakkaat kakkapäät eiköhän sitä taas ollut tälle erää? Jospa menette paskomaan pahuuksianne vaihteeksi vaikka kompostoivaan käymälään ja pelastatte maailman.

Huumorilla huumorilla....

Lauri! Enpä osaa tähän tutkimuksia tueksi heittää. Mahtaako edes löytyä.

En halua kilpailuttaa näitä lapsia keidenkään koulukiusattujen kanssa.

Jos olet vilpittömän varma ja annat siitä sanasi, ettei heitä adoptio-homovanhempien vuoksi kiusata, niin muutan mielipiteeni. Lapsi ansaitsee kaikissa tilanteissa parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälleen silloin, kun valinnan varaa on.

Antaisitko sinä lapsesi näille veijareille!??

Hauen kanssa asiasta samaa mieltä:

Pubi, nähdäkseni mikä tahansa normista poikkeava yksilö voi joutua kiusaamisen kohteeksi. Mutta se ei ole syy vaan seuraus, joka ei liity kiusatun ominaisuuksiin vaan kiusaajan. Jos me estämme poikkeavuuksia ilmaantumasta, puhallamme kiusaajien kanssa yhteiseen pilliin.

Mitä tulee tutkimuksiin, löysin asiaan liittyen Neonomiden tähän keskusteluun ekalla sivulla linkkaamasta artikkelista pätkän, joka kertoo mielestäni siitä, ettei homoperheissä kasvaneilla lapsilla taida olla suuriakaan ongelmia sopeutua joukkoon:

Samaa sukupuolta olevien perheissä kasvaneista lapsista on olemassa runsaasti kansainvälistä tutkimustietoa. Tutkimusten mukaan lasten tunne-elämän ja fyysinen kehitys on hyvä, usein jopa parempi kuin lapsilla keskimäärin (Ks. esim. tutkimuskooste American Psychological Association 1995: Lesbian and Gay Parenting: http://www.apa.org/pi/parent.html).