KESKUSTELU

EU tasapainoilee liittovaltion ja valtioiden liiton välillä. Eurooppalaisille tuo epäselvä tulevaisuudenkuva varmasti on suurimpia tekijöitä, jotka luovat epävarmuutta ja luottamuksen puutetta EU:iin. Selkeätä kuvaa tulevaisuuden EU:sta kun ei näytä kellään olevan.

Kreikalla ja Italialla on kuitenkin ollut vuosikymmenia sellainen maine, että neljännes bkt:stä tulee jostain ihan virallisen kirjanpidon ulkopuolelta, luultavasti samankaltainen tilanne on EU:n seuraavissa/uusissa jäsenmaissakin. Ongelma ei ole uusi, se on vain peitelty ongelma. Jotkut voivat jopa kuvitella vauraammissa Euroopan osissa, että heitä on kusetettu maksajiksi.

EU:n pyrkimys nopeaan laajentumiseen on mielestäni ollut selkeä virhe. Pääsy täysjäsenyyteen tulisi olla hitaampaa ja enemmän asteittaista. EU-kritiikki tai "soinilaisuus" on kuitenkin mielestäni enemmän oire EU:n yskimisestä kuin periaatteellista vastustusta.

Valtioiden liitoilla ei historiallisesti tarkasteltuna ole oikein ollut pidempiaikaisen menestymisen edellytyksiä. Liittovaltio-kehitys on ainut, mikä voi vielä EU:n pelastaa.

Se, että EU:n jäsenmaat ajavat vain kukin omaa etuaan, on kuin katastrofaalisen huonosti osaoptimoitu logistinen järjestelmä.

Koko EU:n osalta vai vain pohjois- ja länsi-Euroopan osalta? Ottaisin minäkin pohjois-Italian mukaan yhteisöön, mutta etelä-Italian palauttaisin pohjois-Afrikkaan. Tietyt nimeltämainitsemattomat alueet itä- ja etelä-Euroopassa eivät rikasta Eurooppaa, eivät sitä tule tekemään lähimpinä vuosikymmeninäkään. Talouden kannalta EU:n laajentuminen on varsin hölmöä, laajentuminen on enemmänkin poliittisen statuksen hankkimista USA:n ja Kiinan rinnalle.

Totta kai on populismia yrittää vallata Wall Street. Mielestäni rasismisyyttely populisteja kohtaan on vain kätevämpi tapa torjua se kapitalismin tuottama atooppinen ihottuma "täydellisessä porvaristossa", joka ei poistu sen omin keinoin. Kysymys ei ole pohjimmiltaan eurosta ja Suomesta, vaan globaalista mykästä ja uhkaavasta vieraantumisesta demokraattiseen vaikuttamismahdollisuuteen.

Kun perustellusti väitetään, ettei kapitalismin kehitykseen voikaan vaikuttaa sen sisältä käsin demokraattisesti, ovat "teekutsut" ja erilaiset katumellakat vain niitä toivottuja kuplia, kaaoksia ja luovia prosesseja, jotka kuuluvat toimivaan järjestelmään. Jos mykille pakkkosyötetään esim. rasismi ulospääsyksi, itseilmaisu- ja vaikutuskanavaksi, täytyy vain pahoitella sekä seurauksia että alunperin virheellistä diagnoosia, sillä todellista analyysia se ei ole.