KESKUSTELU

Olisit unohtanut mainita nuo itse keksimäsi väittämät!
Mitä järkeä on keksiä mielikuvituksellisia asioita historiaa vääristäen.

Nuo pyramiidien rakentajat eivät olleet orjia vaan palkattuja työntekijöitä, joita arvostettiin suuresti. He olivat siis vapaita miehiä, jotka toivat perheensä rakennustyömaiden lähistölle. Suurten pyrämiidien luona on löydetty heidän talojensa raunioita ja hautojaan.

Re/suuri kurpitsa: <<"Olisit lukenut ne kirjoitukset, ettei tarvitsisi keksiä omiaan! ">>

Vilpittömmät onnitteluni; ensimmäinen löytämäni EGYPTOLOGI Suomessa 28 vuoden aikana. Kernaasti olen halukas vaihtamaan mielipiteitä Egyptin TODELLISESTA historiasta kanssasi yksityisesti jatkossa.

Wikipediaan - kuten web-sivuillekin - saa tyyppi kuin tyyppi esittää omia MIELIPITEITÄÄN, jotka useimmin eivät edusta historian todellista kulkua.

<<"Mitä järkeä on keksiä mielikuvituksellisia asioita historiaa vääristäen. ">>
Politiikkaa...ainakin Egyptissä. Mitä järkeä jatkaa samaa paskaa Suomessa? Jo liki 30 vuotta olen ihmetellyt asuen pari vuotta Egyptissä.

Luulisi itse kunkin tuntevan kylmän ringin jossain auton istuimen ja kuljettajan välissä lähtiessään vaaralliseen liikenteeseen ilman vararengasta. Otaksuttavasti Ramseksella oli heettiläisten järjestämän perusteellisen selkäsaunan jälkeen samanlainen olotila naidessaan tuon heettiläisprinsessan, joka muutti nimensä häiden yhteydessä Maathorneferureksi. Entäpä jos tuo heettiläisprinsessa yhtäkkiä kuolisikin noina tautisina aikoina?

Kaikesta päätellen Ramses II sai siinä määrin muhkean hitti-trauman, että panosti varman päällä naiden 10 vuotta myöhemmin lisäksi heettiläiskuningas Hattusiliksen toisen tyttären eli Maathorneferuren nuoremman siskon. Tämän vaimon virallista nimeä ei ole säilynyt jälkipolville, mutta myöhempien dokumenttien mukaan hänet tunnettiin nimellä Bentresh.

Kireän sotilaspoliittisen ilmapiirin lämpenemistä osoittanee se, että kuningas Hattusilis saapui henkilökohtaisesti Egyptiin ainakin ensimmäisiin häämenoihin.

Tuskin Ramses II sai haavoittumisesta huolimatta sääntöjen vastaisia iskuja vyötärön alle, sillä tekaisi Kadeshista palattuaan Nefertarin kanssa 11. poikansa, Meryre I:n. Missähän moisen koukkunenän hillittömän potenssin salaisuus todellakin piili?

Iset-Neferet synnytti Ramsekselle kaksi poikaa, joista nuorempi aiemmin miainittu Merenptah hallistsi Ramseksen jälkeen. Nefertari, joka oli suuri kuninkaallinen puoliso sai vaan yhden lapsen, tytön.

Mutta vitustako tietää kun ei ollu ite seuraamassa vieressä.

Niin... mihin lähteeseen uskoo ja luottaa...en ollut paikalla joten en ryhdy kiistelemään.

“Nefertari Meryetmut:
She died sometime after year 24 and was buried in QV 66 in the Valley of the Queens. She was the mother of the Princes Amen-hir-kepesh-ef, Prehirwenemef, Meryatum, Meryre and the Princesses Merytamen and Henuttawy. Sometimes thought to be the mother of the Princesses Bakmut, Nefertari and Nebettawy as well.”

http://euler.slu.edu/Dept/Faculty/bart/ ... es-II.html

Enemmänkin panee pohtimaan nuo muut SUURET(?) ja nähtävästi hyvinkin visusti salatut faaraot kuten Heliopoliksen pappi Osarseph ja Irsu (Bay). Egyptiläinen historioitsija Manetho kertoo vallan kummajaisia kyseistä papista. Egyptin sotkuisia dynastioita hallitsijoineen ei tulla mitä todennäköisimmin koskaan selvittämään edes tyydyttävästi. Anatolian kaivaukset antanevat osaltaan lisäselvitystä....joskus.

....................

huomasitko orja sanassa lainausmerkit ...., siis " .... "

Nähdäkseni Ilkka – kenties pitkään harkittuaan – on aivan korrektisti asettanut lainausmerkit Ramseksenkin ”orjiin”. Useimpien faaraoiden aikana tuo nykyään väärin tulkittu sana, ”ORJA”, on suorastaan harhaanjohtava. Nubiasta kaapatut mustat olivat eräinä aikoina hyvinkin lähellä tuon orjuttavan sanan merkitystä. Egyptin dynastioiden aikahaarukka tosin on pitkä ja yllättävän kirjava.

Usein esitetään piirroksia kuten Siinain Wadi Magharassa yhä oleva kalliokaiverrus, jossa jo Semerkhet – Egyptin ENSIMMÄISEN Dynastian kuudes kuningas – ruoskii julmetusti orjia Serabit el Khadimin turkoosi-, malakiitti- ja kuparikaivoksilla. Todellisuuudessa piiskaa ovat saamassa autiomaan vihamieliset beduiinit – siis ei kaivososaston louhijat.

Ehkä Manethonkin kertomana nimenomaan kaivoksilla työskentelevien ”orjien” asema saattoi viitata eräiden kuninkaiden/faaraoiden aikana liki orjuuteen, sillä eräässä Serabitin steelassa orja on kilkutellut kiveen: ”Oi jumalani, pelasta minut kaivoksen uumenista. Vannon tuovani sinulle uhrin.”

Exodus-legendahan kertoo orjuudesta paluusta ”Luvattuun Maahan”.
Tuostahan on väitelty jo aivan tarpeeksi. Historiallisestihan ainoastaan 18. Dynastian Thutmose III:lla oli TÄYSI motiivi palkita juutalaiset & ”sekakansat” (Post-Hyksos-Period) päästämällä nämä ”ORJAT” Egyptin itärajan krokotiilejä kuhisevan ANBU-rajalinnoituksen toiselle puolelle ”vapauteen”.

Nähdäkseni ”vapaus” merkitsi täsmälleen samaa, kuin Yhdysvaltain kongressin mahdollinen päätös, jonka mukaan kaikille maassa oleville – laittomille ja laillisille latinoille – Meksikon raja olisi auki vapaata paluuta varten takaisin etelään. Kuinka moni käyttäisi tilaisutta hyväkseen?

EI YKSIKÄÄN! Heillähän on yllin kyllin ”kynsilaukkaa” jenkeissä!

Otetaanpas Ipuwer-papyruksesta muutama riimin pätkä egyptiläisten kirjoittamana:

<”Todellakin, rosvoajia on kaikialla ja palvelija ottaa kaiken, minkä hän käsiinsä saa.
Todellakin Niili tulvii, vaikka kukaan ei kyntämässä peltojaan tulvan aikana.”>
(Käytetään sanaa ”palvelija” – siis ei orja)

<”Todellakin, pyramidien rakentajista on tullut maanviljelijöitä, ja ne jotka olivat ennen pyhien aluksien omistajia, ovat nyt niiden kaleeriorjia.”>
(Pyramidien rakentajia; ei orjia. Alusten orjina ovat nyt egyptiläiset)

<”Todellakin, kaikki naispalvelijat ovat vapaita pitkine kielineen, ja emännän puhuessa se koetaan suorastaan pitkäveteiseksi palvelijoiden keskuudessa.”>
(Palvelijoilla – ei siis orjilla – oli oikeus jopa yleisesti juoruilla.)

Orjia, aputyövoimaa, piikoja, renkejä, vierasmaalaisia rakennustyöläisiä…? Taisi useimmiten - hyvästä kohtelusta huolimatta - kuitenkin olla kyse eräänlaisesta kotiarestista & työllisyysrupeamasta ilman vapaata ulospääsyä maasta nimenomaan 12. Dynastiasta alkaen:

http://nefertiti.iwebland.com/runaway_slaves.htm

Kun Raamatun suomennoksista raakattiin välillä orjat kartanolle (=palvelija, joka nyt on kai sama kuin vastentahtoinen firman 'omistaja-osakas' globaalitaloudessa ja samalla siivousfirman ainoa tuottamaton jäsen= siivooja), tehtiin vain tietä yleiselle historian väärinymmärryksen pyhitykselle.

Koko sivistynyt kulttuuri, myös arabi-, kiinalainen- ja mikä tahansa korkeakulttuuri, voi syntyä vain orjien niskoille. Matti Klinge on tästä hyvä todistus.

Se kuinka hopeaa esimerkiksi Platonin aikoina kaivoksesta kaivettiin, on aivan sama tapa, mitä nykyään sovelletaan kivihiileen, nikkeliin ja muihin maaperän aarteisiin. Orjathan eivät voi ymmärtää sivistystä, saati suvun merkitystä. Kaivoksessa, missä orjat yhä asuvat, ei silinteri, mitra, tai muu jumaluuden merkki päässä menesty. Sivistymättömiä, pääomia syöviä moukkia, tarvitaan kuitenkin aina. Muutoin ei nooni soi uruilla.

Se hyvinvoinnin taso, missä elivät esim. Pietarin kirkon rakentajat, tai pappiloiden pystyttäjät Suomessa pitkin maaseutua, saattaa hyvinkin olla huonompi kuin muinaisen Egyptin rakennusmestareilla. Se ei todista sitä, etteikö orja ole omaisuutta.

Työnvuokraaja,

Ekun tehdas.

Jumalaisen Ekhnatonin, Romanovien ja Assasiinien

valtuuttama likinäköinen kauko.

Kaivosorjat ja kaivososastot? On kenties paikallaan hieman raottaa Egyptin hovin lähettämien kaivostyöläisten arkipäivää.

Koska turinointi kääntyi jo Ilkan lainausmerkkeihiin, oheistan erään – pääosin vuonna 1980 - kirjoittamani kertomuksen noista kaivososastoista, joihin ei kuulunut arvoluokkaa ”orjat”. Toivottavasti ette pitkästy ”lyhyeen” ja typistettyyn(?) kommenttiini.

Kuumien itäisten autiomaatuulien, khamsuunien, aikoihin Nasserin syrjäyttämän kuningas Farukin Siinain länsirannalla sijaitsevan metsästysmajan tuntumassa. oli vilskettä. Noin 50 kilometrin päässä Siinain sisäosista sijaitsevilta malakiitti- ja kuparikaivoksilta saapui Wadi Matallaa pitkin yli 500 aasia käsittäviä karavaaneja noin 40 sekhtin – fellahin – opastamina. Faaraon laivat odottelivat ankkurissa nykyisen Abu Zeniman (Länsi-Siinai, Suezinlahti) kaupungin eteläpuolella sijaitsevassa satamassa:

http://www.deltasinai.com/sepe-00.htm

lastatakseen kuparin ja malakiitin vietäväksi Ylä- ja Ala-Egyptin valtiaan hoviin. Mutta tämä kaikki tapahtui tuhansia vuosia ennen “Niilin Lohikäärmeen” ja kenraali Muhammed Naguibin järjestämää vallankaappausta metsästysmajan omistajan kukistamiseksi.

Farao Amenhotep III oli lähettänyt tuhatlukuisen kaivososastonsa kuten hänen edeltäjänsäkin aina I Dynastian farao Semerkhetin ajoista lähtien, mutta tämän osaston työskentelyyn liittyi jotakin hyvin epätavallista. Serabit El Khadimin alueella sijaitsevista kaivoksista kuului monenkirjavien äänten ja kilkatusten seasta tasainen kuvanveistäjien, mesenthien, piikivitalttojen nakutus. Nubian kalkkikivitauluihin ilmestyy kaivosretkikunnan johtajan, kenraali Harurren sanelun mukainen viesti tuleville sukupolville:

”Jumalan aarreaitan hoitaja sanoo retkikuntaan osallistuville, joiden pitää tulla Kaivosmaahan tähän vuodenaikaan: Älkää antako kasvojenne sävähtää saapuessanne väärään vuodenaikaan... Katsokaa, jumalatar Hathor tulee kääntämään kaiken parempaan päin! Ylängöt ovat kuumat ja vuoret polttavat ihon… “

Retkikunnat lähetettiin yleensä autiomaahan armottoman auringon vuoksi vain talvikuukausiksi. Mutta kenraali Harurre päättää sietämättömästä kuumuudesta huolimatta kalkkikiveen hakattavan tilanneraporttinsa: “Johdin armeijaani lempeästi enkä ollut kovaääninen työmiehiäni kohtaan. Tein vaikutuksen koko osastooni, ja he riemuitsivat kanssani.”

Kaivosretkikuntien kokoonpanot vaihtelivat eri hallitsijoiden aikoina melkoisesti. Erään kivitaulun, steelan, mukaan kaivososaston johtoon kuului 25 eriarvoista virkamiestä. Yhteentoista arvoluokkaan kuuluvaa henkilöä edusti keskijohtoa, ja tekniset toimihenkilöt olivat jakaantuneet kahdeksaan eri arvoasteikkoon. Yhdeksään arvoluokkaan jakaantuneet kaivostyöläiset muodostivat retkikunnan pääosan. Jumalan sinetin kantajan – neter sahun - johtamaan osastoon kuuluivat muun muassa:

- kuljetusupseeri (mer qemau),
- varastopäälliköt (ari at),
- päällikkölääkäri (ur sunnu),
- temppelinrakentajat (sa en mennu) ja
- kuparinsulattajat (khemti).

Kiveen hakattujen kaivosmiesten lista osoittaa, että metallien hyödyntämineen hallittiin. Siitä huolimatta kaivosmiesten työvälineet olivat lähes kokonaisuudessaan piikivestä valmistetut.

Huoltopäällikön tehtäväkenttä noissa vaikeissa olosuhteissa ei juuri vaikuttanut kadehdittavalta, sillä tuhatpäisen louhintaosaston lisäksi hän oli vastuussa myös jumalten maallisten tarpeitten tyydyttämisestä. Avattuaan uuden kaivoksen, Sebekhirhab kilkuttaa piikivellään uuden vesisäiliönsä reunuskiveen: “Koska kuninkaasi on asettanut sinut, koska jumalasi odottavat, että saapuisit turvallisesti kotiin, niin sano: Tuhat leipää, ruukuittain olutta, raavaskarjaa, siipikarjaa, suitsukkeita, voiteita ja kaikkea, millä jumala elää. ” Samalta ajalta peräisin olleessa kivitaulussa kaivososaston kuukausittaisen kulutuksen mainitaan olleen 23 suurta ja pientä karjaeläintä, 30 hanhea, 2 kanaa ja yhden annoksen viljaa.

Kaivoksien turvallisuusjärjestelyihin oli paneuduttu perusteellisesti – olivathan retki-kunnat kokeneiden kenraalien käsissä. Amenemhet III:n ajan kivitaulut (steelat) mainitsevat osastoon kuuluneen 734 sotilasta.

Noin 8000 vuotta sitten alkanut kaivostoiminta laajeni erityisesti 12 Dynastian kuudennen faraon, Amenemhet III:n (Nimaatre) aikana (1841-1796), jolloin alueen ifraestrukstuuria parannettiin ja tehostettiin mm.jumalatar Hatshepsutille omistetun temppelin laajennuksella, kiinteillä asumuksilla, vesivarastoilla, hautausmailla ja linnoituslaitteilla alueen alituisesti hyökkääviä vihamielisiä beduiineja vastaan. Jo tuo pikkuseikka antaa aiheen vetää tiettyjä johtopäätöksiä tutkijoiden piirissä vuosikymmeniä vallinneen riidan oikeasta tulkinnasta koskien Siinain niemimaan omistusuhdetta. Siinain kuului ehdottomasti Arabian vaikutuspiiriin aina islaminuskon leviämiseen saakka ajoittain tavallaan puskurivyöhykkeenä ollen nabatilaisaikana jopa suoraan Arabia Petraen johdossa.

Tässä yhteydessä valveutunut lukija esittää rajun vastaprotestin – olihan Välimeren rantoja myötäilevä, Memphiksestä Ramseksen kaupungin kautta Silen tiukasti valvotun rajalinnoituksen ja peloittavan Sinin linnakeen kautta Kanaaniin ja Syyriaan johtava rantatie tiukasti egyptiläisten omistuksessa. Kautta koko pitkän ja loisteliaan Egyptin historian ajan kyseinen tie todellakin on ollut Egyptin sotaväen miehittämä, mutta juridisessa mielessä omistussuhteet perustuvat vahvemman oikeuksiin ja kansainväliseen kaupan käyntiin. Kyseinen Horuksen tie eli Horin tie (Wat Hor) oli vahvasti miehitetty ja tarkoitettu etupäässä Egyptin haliitsijoiden johtaman sotaväen käyttöön.

Kaivaukset ovat paljastaneet tien varrelta päivänmatkan välein rakennetut kuusi vahvasti linnoitettua ja miehitetyttä lepo- ja yöpymispaikkaa lähteineen, vesisäiliöineen ja muonavarastoineen. Thebassa sijaitsevan Karnakin temppeliä koristava Ramses II:n isän, farao Seti I:n (Menmaatre) aikainen reliefi esittää selvästi kyseiset linnoituslaitteet lähteineen aina Niilin itäiseltä suistoalueelta Kanaanin lounaisrajalle. Syystäkin tuota Mooseksen aikana Filistealisten tieksi kutsuttua korkokuvaa voidaan täydellä syyllä pitää maailman ensimmäisenä sotilaskarttana.

Farao Nimaatren 49 hallintovuoden aikana nakuteltiin peräti 49 kivikirjoitusta Serabitin alueelle sekä 10 piirrosta lähellä sijaitsevien Wadi Magharan ja Wadi Nasbin alueille. Laajennusyötä jatkoi Nimatren seuraaja, hänen poikansa Amenemhet IV (Maakherure), joka alle 10 vuotta hallittuaaan jätti hyvin vähän tietoja jälkimaailmalle itsestään. Kuriositeettina mainittakoon, että Maakheru jätti vallan Egyptin ensimmäiselle naispuoliselle kunigattarelle eli vaimolleen tai sisarelleeen, kuningatar Queen Sobeknerfulle (Neferusobek).
Täekeinpänä temppelin laajentajana pidetään kivikirjoitusten mukaan 18. Dynastian kuningatar Hatshepsutia (Maatkare) , joka oli vallassa 1498-1483.

Viimeisimpien arkeologian tutkimusten mukaan egyptiläiset ovat aloittaneet Siinain kaivostoiminnan jo noin 8000 vuotta sitten, mutta I Dynastian farao Semerkhet on jättänyt ensimmäiset kirjalliset merkintänsä Wadi Magharan kallioseinämään, kuten jo edellä mainitsin. Piirros suuren kokonsa vuoksi on eräs niistä harvoista, jotka yhä vielä ovat muistuttamassa jälkipolvia noista muinaisista Egyptin historian merkittävistä ajoista. Kuvan viereen on todennäköisesti myöhemmin piirretty tökerösti eri tyylillä jousella aseistettu faaraon kenraali. Kalliopiirroksessa oikeassa yläkulmassa kertoo teksti Ylä- ja Ala-Egyptin kuninkaan piiskaavan "mentuja”.

Flinders Petrien mukaan mentut olivat (erään jumalan lisäksi) beduiineja.
Kaivosalueen luonnon muodostama muinainen kuparin, turkoosin ja malakiitin lastaussatama sijaitsi Abu Zeniman eteläpuoleisella kallioniemekkeellä, jonne – kenties Egyptin hovin muinaisen perinteen mukaan - kuningas Faruk oli rakennuttanut metsästysmajansa. Alue jäi suomalaisen YK-pataljoonan käyttöön loma- ja edustustilana; paikallisen YK-slangin mukaisesti Supatupana.

Serabit el Khadim eli arabiasta suomennettuna ”Orjien ylängöt”; unohdettu ja hyljitty kivikasako? Ei suinkaan, vaikka eräät tunnetut suomalaiset tutkijat jo 1700- ja 1800-luvuilla luokittelivat temppelialueen paikallisten beduiinien arvottomaksi hautausmaaksi. Egyptin hallitus (Supreme Council of Antiquities) on myöntänyt 12 miljoonaa Egyptin puntaa tuon faaroiden tärkeän ja kulttuurisellisesti tärkeän 755 metrin korkeudella sijaitsevan temppelin restaurointiin.

Serabit el Khadimin temppeli tunnetaan myös nimella ”Ihmisten Paikka”, sillä se on ainoa temppeli, josta on löytynyt peräti 387 eri kaivososaston johtajan nimet kiveeen hakattuina.
Kaiken huipuksi se on ainoa Egyptin rajojen ulkopuolelle rakennettu temppeli.

..............................

Taistelu on useasti osa sotaa. Taistelu voidaan hävitä, mutta silti sota voi olla voitokas, esim. taitavasta neuvottelutaktiikasta. Ramses ei ilmeisesti menettänyt maitaan (vahvistakoon tietävämpi), vaan syystä tai toisesta heetit eivät halunneet viedä taistelua sotana eteenpäin. Ramses sai kunniallisen lopputuloksen vaikeasta taistelustaan.

Mielenkiintoinen kirjoitus romaanimuodossa on Jacq´n Kadeshin taistelu, muutoinkin koko kirjasarja on huolella tehty, hiukan samoja piirteitä kuin Sinuhessa, tosin en tarkkaan tiedä, kuinka paljon Jacq perehtyi Egyptin historiaan..., sarja oli kuitenkin mieluisaa ja helppoa luettavaa..., Waltari sen sijaan näki vaivaa tutkimalla Egyptin historiaa pitkään.

Hienointa on painaa muotti taikinaan kuin taikinaan, aina mummin (hänellä oli Kleopatran nenä, valkoiset hiukset ja Mustin uskollisuus) taitavasti ja hellästi käyttämä, ja meille perinnöksi antama, jo monta lapsenpäästöä ja ihastunutta ylioppilasta nähnyt muotti, mikä tuo lapsuuden joulutunnelman kotiimme.

Ihmisen tulisi aina ymmärtää enemmän, kuin sydän sietää.

Se on ikuinen taakka Luojanluoman harteilla.

Taktiikka on voittaa taistelu, mutta puhdasta strategiaa on voittaa sota.
Näin kastanjoita maanantaiaamuna mutustellessani en lähde kinastelemaan enää mitättömistä detaljeista. Ramses II:n suuruutta nimenomaan rakentajana ja ”panosauruksena” ei voi kiistää. Kastanjat saattavat joskus maistua aamuisinkin...etenkin lillittyään pari viikkoa puhtaassa rommissa.

ILKKA:
<<.....”hiukan samoja piirteitä kuin Sinuhessa,...”>>
Tuo 12. Dynastian kertomus alkuperäisenä suorastaan kiehtoo vuodesta toiseen. Samoja piirteitä myös Mooseksen kanssa?

http://arismhobeth.com/


Pysyäkseni teemassa on todettava, että toki myös Ramses II:n aikana Siinain kaivoksilla oli toimintaa, mutta seuravan linkin mainitsema tärkeä kaupunki Egyptissä - Tell el Yehudiyeh - saattaa tuon raamatullisen asetelman ”orjuudesta” päinvastaiseksi: Egyptiläiset olivat ”juutalaisten(kin)” orjia ja veronmaksajia omalla maaperällään....ja satoja vuosia!

https://listhost.uchicago.edu/pipermail ... 20120.html

http://www.hethert.org/serabit.html


Tosin Ramses II:kin oli tiukasti tapetilla laajentaessaan kaivostoimintaansa Eilatin pohjoispuolella sijaitseville ”Salomonin Pilareille” (Timna).

http://www.bibleorigins.net/Timnamaparchaeological.html

Luomahan fakiiri on: nyt laitetaan jo kielioppikin uusiksi.

Muistuuko mieleen missä yhteyksissä lainausmerkkejä käytettiin?

Tässäpä ne ovat:
- lainauksissa
- sanan tavallista poikkeavissa merkityksissä
- nimien selvennys muusta tekstistä

Sanan merkitystä lainausmerkit eivät vähennä tai muuta - tähän "luoma" takautuvasti nyt pyrkii.

Siis: miksi pitää ensin kirjoittaa puutaheinää, sitten jääräpäisesti keksiä ettei juuri tuo sana tarkoitakkaan mitä se tarkoittaa.

.........................

on hyvin tyypillinen tapa ilmaista "..." merkeillä sanan muutakin käyttöä kuin juuri sanan varsinainen merkitys, oletko koskaan huomannut kun ihmiset käyttävät kahdella sormella merkkiä kahdesti puhuessaan, ... tämä juuri tarkoittaa sitä, että ymmärrä hyvä nyt hiukan eri tavalla, ...kysymys: "oliko muuten vaikea selostus, saavuttiko se ymmärrystä, vai jäikö se osin ymmärrystä vaille..."

Tein nopean spostigallupin, 25 henkilöä, kaikki ymmärsivät "hipsujen", lainausmerkkien käytön juuri kuten esim. käytettäessä sitä kuvaamaan "orja" sanan yhteydessä tässä Ramses tapauksessa..., olisiko nuo 25 henkilöä väärässä...

Puuttumatta teidän kielioppi- ja ortografiamurheisiin pysyttelen tiukasti tuolla 18. Dynastian kinkeripiireissä.

Palataksemme vielä tuohon Kadeshin mittelöön, on todettava ilmapiirissä olleen noina aikoina tiettyä jännitystä Egyptin ja Khattin (heettiläiset) välillä. Kenties juuri tämä vuoksi Mutawallis teki laskelmoivasti ennakolta YYA-sopimuksen erään historian kuuluisimman sotilasmahdin eli Troijan (Wilusa/Wilios) kanssa.

http://www.uni-tuebingen.de/troia/deu/lataczwilusa.pdf
(näyttää toimivan vain IE:llä)

”Early Human Migrationia” tiukasti seuraten vaikuttaa vahvasti siltä, että eräät meidän karjalaisten heimon esi-isistäkin taistelivat heettiläisten liittolaisina Kadeshissa.

Edelleen palatakseemme tuohon raamatulliseen Exodus-legendaan, sotilaallisesti vaarallisia hyksoja oli jäänyt Egyptiin melkoiset määrät, jotka ainoastaan olivat Thumose III.n valtaa pönkittämässä aina ’tranvestiittikuningatar’ Hatshepsutin kuolemaan saakka.

Olisiko Ramses II jättänyt sotilaalliseen tyhjiöön - siis Egyptiin - nuo jo aikaisemmin vaarallisiksi osoittautuneet Hyksot, joista melkoinen osa oli juutalaisia?
- Let my people go!
- Jees!

Noita useita historiallisia, pienimuotoisia Exoduksiahan ei tiede voi kumota vaan samanaikaisten uusien juutalaissettelementtien ilmaantuminen Kanaaniin ja Transjordaniaan vahvistaaa ko. oletusta. Jo kuningatar Hatshepsutin ajalta kertova ”El Arish Shrine” toteaa yksoikoisesti Hyksojen olleen vielä maassa aiheuttaen melkoisia levottomuuksia Niilin itädeltalla.

Olihan vielä Ramses II:n jälkeen 19. & 20. Dynastioiden taitekohdassa julmana faaraona peräti heettiläinen/hurrilainen Irsu/Bay, vaikkakin häntä yleisesti nimiteltiin syyrialaiseksi. Kyllä jo muinainen Egypti on on tehnyt melkoisen urakan hävittääkseen hänen jälkensä kuten tapahtui koko hurrilaisen Ahhenatenin suvulle.

(Ei tuotakaan linkkiä aivan kirjaimellisesti pidä ottaa)
http://irsu.quickseek.com/