KESKUSTELU

Ramses Suurestahan on olemassa melkoisesti kirjallisuutta ja kaikenkarvaista – peräti epämääräistäkin - web-sivustoa, mutta en kernaasti lähde apinoimaaan suomentamalla niitä suoraan. Ilkka korosti faaraon suuruutta mammuttimaisilla materiaalisilla projeteilla, mutta mielestäni Ramseksen suuruus piili siinä, että hän piti kovaa kuria armeijan ja alaisten keskuudessa .....ja nimenomaan haaremin ”petollista akkaväkeä” unohtamatta. Ei olisi ollut suinkaan ensimmäinen eikä toinen kerta, jolloin kuningas lopullisesti ”kolahduttaa ämpäriä ” haareminaisten synnyttämän kapinan seurauksena.

Seuraavan dynastian Ramses III kuoli ilman näkyviä ulkoisia vammoja, mutta todellisuudessa haaremin naiset myrkyttivät miehen käärmeen myrkyllä tietyistä valtaistuimen perimysjärjestysriidoista johtuen. Kymmenet kapinaan osallistuneet menettivät nenänsä ja korvansa oikeudenkäynnin seurauksena. Haaremikapinan johtaja, heettiläishurrilainen kuningatar Tiy poikansa kanssa, tuomittiin suorittamaan harakiri.

Vielä poiketakseni hetkeksi Ilkan aikaisempaan kysymykseen mellakoista ja mielenosoituksista, on todettava etteivät yleislakot suinkaan ole nykydemokratian tuomia keksintöjä. Kyllä tuon samaisen Ramses III:n aikana pystytettiin vakava yleislakko Deir el-Medinan työmiesten palkkasaatavista johtuen. Vieläkin mielenkiintoisempaa on hakea tuon yleislakon pääsyyllistä. Niin uskomattomata kuin se kuulostaakin, pääsyyllinen löytyy Islannista: Hekla.

Ramses II:n aikaan ja nimenomaan Ramesside-Periodiin liittyy melkoisesti peräti mystisä aineksia, joita juuri ei kirjoissa mainita kokonaisuutena. Täten laajennan hieman omavaltaisesti Ilkan aihetta raottamalla eräitä arkaluontoisia tapahtumia, jotka useiden tutkijoiden mukaan lopullisesti asettunevat Ramses-aikakaudelle.

On kuitenkin todettava, että Ramses II:n suuruuden kiiltokuvamaista mainetta on vahvasti himmentämässsä totuus hänen lukemattomista monumenteistaan. Ramses pani naama peruslukemilla monumenttiensa ylitarkastaja Tjuneroyn muuttamaan eräiden ’kiellettyjen’ hallitsijoiden patsaita Ramses II:n patsaiksi hieroglytekstitkin vaihtaen. Toki moisessa operaatiossa tarvittiin tiettyä plastiikkikirurgian tuntemusta.

Juutalainen historioitsija Flavius Josephus (37 – noin 100) teoksessaan - Against Apion - kopioi egyptiläisen Manethon (noin 3rd century BC) kertomuksia jatkamalla:
<<Lainaan Manethoa jälleen ja hän kirjoittaa aikakauteensa ominaisella tavalla. Hän sanoo: ”Sen jälkeen, kun tämä kansa eli paimentolaiset (shepards = Manethon väärä tulkinta Hysoista) lähtivät Egyptistä mennäkseen Jerusalemiin, Tethmosis (Kuningas Ahmose/18. Dynastia), joka karkotti heidät, oli Egyptin kuninkaana ja hallitsi 25 vuotta ja neljä kuukautta ja sitten hän kuoli.....”>>

Tässä vaiheessa on erikseen korostettava, että Manetho ja Josephus kirjoittivat kreikaksi, joten seuraava teksti on olosuhteiden pakostakin osittain hyvin kömpelöä pyrkiessäni pääosin kääntämään orjallisesti alkutekstin mukaisesti. Tuskinpa he suomenkielen pilkkusääntöjä juuri noudattivat.

<<Hän (Manetho) kirjoittaa näillä sanoilla:
”Nuo , jotka lähetettiin kaivoksille, viettivät viheliäistä elämää jonkin aikaa, ja kuningasta pyydettiin asettamaan Avariksen (Hyksojen entinen pääkaupunki = raamatullinen Ramses= Tell El Daba’a) kaupunki heidän asuinpaikaksi ja suojaksi ja kuningas suostui tähän toivomukseen.

Muinaisen mytologian mukaan, Avaris oli Typhoksen (Seth = Hyksojen jumala) kaupunki. Mutta kun nämä miehet saapuivat kaupunkiin, he totesivat sen olevan sopivan kapinaan ja he valitsivat hallitsijan Heliopoliksen pappien joukosta, jonka nimi oli Osarsiph. He vannoivat valan, jonka mukaan tottelisivat hallitsijaansa kaikessa.
Ensimmäiset lait olivat, etteivät he koskaan palvoisi egyptiläisten jumalia ja että he pidättäytyisivät kaikista pyhistä eläimistä, joita egyptiläiset arvostivat suuresti. Sen sijaan he voivat tappaa niitä eikä heille ollut sallittua kokoontua keskenään paitsi kapinaan liittyvien seikkojen puitteissa.”>>

Tässä välissä muistutan, että tuo jo osittain aikaisemmin mainittu aasialainen Irsu oli MYÖSKIN(!) aluksi Helopoliksen pappi. Tuohon aikaan Heliopolista kutsuttin nimellä ”On”. Tapaus ja erinäiset ’yhteensattumat’ kuitenkin saattavat koko asetelman varsin outoon valoon: Oliko Osarseph/Osarsiph samalla Irsu? Samalla on syytä vilkaista raamatun kertomaa Joosefin naimakaupoista:

”Farao antoi Joosefille nimeksi Safenat-Pahneah ja antoi hänelle vaimoksi Onin (Huom: Heliopolis) papin Poti-Feran tyttären Asenatin. Joosefin valta ulottui yli yli koko Egyptin (1. Moos. 41: 45.).”

Joosefin titteli vastasi lähinnä Egyptin maatalousministeriä.
Raamatussahan käytetään varsin outoja ja toinen toisestaan poikkeavia nimityksiä kuninkaista aivan kuten Amarna-kirjeissäkin, mutta
1. Oliko Joosefin appi todellisuudessa tuo Manethon mainitsema julma ja tyrannimainen pappi, Osarsiph?
2. Aleksandrian kirjaston johtajan (Chaeremon) kertomuksessa, Joosef oli toinen kapinallisten johtaja Mooseksen (Tisathen = ”otsapantainen”) kanssa.

Josephus jatkaa Manethon siteeraamista:
<<Laadittuaan sellaiset Egyptin tapojen vastaiset lait ja muut hän käski kaikkia kynnelle kykeneviä rakentamaan kaupungin ympärille muurin ja valmistautumaan sotaan kuningas Amenophista vastaan. Hän (Osarpsiph) teki salaisia sopimuksia muiden pappien kanssa sekä niiden kanssa, jotka olivat myös saastuneita ja hän lähetti Jerusalemiin suurlähettiläitä noiden paimentolaisten (Hyksot) luo, jotka kuningas Tethmosis (Ahmose) oli karkoittanut Jerusalemiin, informoimaan vallitsevasta tilanteesta korostaen, että Hyksoja oli kohdeltu niin häpeällisesti ja esittivät toivomuksen liittymisestä yhteen aloittaakseen sodan Egyptiä vastaan eli selvästä sotilasliitostahan tuossa oli kysymys. Samalla Osarsiphin lähettämät suurlähettiläät (amabassadors) lupasivat palauttaa Hyksoille heidän entisen kaupunkinsa Avariksen ja runsain mitoin tukea ja suojelusta Hykso-kansalle sekä tarvittaessa sotilaallista apua korostaen samalla, että Egypti oli nyt alistettavissa helposti. ”Paimentolaiset” olivat ihastuksissa kuultuaan moiset sanomat ja kokosivat 200,000 miestä. Pian he saapuivat Avarikseen.>>

<<Egyptin kuningas Amenophiksen kuultua maahanhyökkäyksestä hän muisti Papiksen pojan (myös nimeltä Amenophis) aikaisemman ennustuksen. Kyseinen ennustus totesi hallitsijan häviävän tulevat taistelut, koska ne ovat jumalten tahdon vastaisia. Kuningas kokosi lukuisia egyptiläisiä neuvotellen heidän (heimojen) johtajien kanssa ja käski hakea pyhät eläimet - ennen kaikkea ne joita palvottiin temppeleissä - sekä käski pappeja suurella huolella piilottamaan kaikki jumalten kuvat. Hän myöskin lähetti poikansa Sethoksen, jota myös kutsuttiin nimellä Ramses, joka oli vain neljän vuoden vanha, isänsä Rhampseksen luota erään ystävänsä päivämuonavahvuuteen eli piiloon.

Kuningas jatkoi 300,000 sotaisimman egyptiläisen kanssa vihollista vastaan, joutuen taistelukosketukseen heidän kanssaan, mutta hän ei jäänyt taistelemaan kapinallisten kanssa peläten taistelevansa jumalia vastaan. Egyptin kuningas palasi Memphikseen joukkojensa kanssa ottaen Apiksen ja muut pyhä eläimet mukaansa ja jatkoi Kushiin (Nubia) saakka yhdessä armeijansa ja Egyptin kansanjoukon kanssa.>>


<<Etiopian (Kush/Nubia) kuningas oli kiitollisuuudenvelassa Egyptin kuninkaalle ja vastaanotti hänet huolehtien kansan massoista, jotka tulivat kuninkaan mukana järjestäen kaiken taloudellisen tuen heidän toimeentulonsa takaamiseksi. Etiopian kuningas antoi kaupunkinsa ja kylänsä heidän asuttaviksi noiksi ennustuksen mukaisiksi kohtalokkaiksi 13 vuodeksi. Etiopian kuningas lähetti joukkonsa valvomaan Egyptin (eteläistä) raja-aluetta kuningas Amenophiksen turvallisuuden varmistamiseksi.>>

Todettakoon, että toisaalla Manetho kertoo Osarsiphin ottaneen vallan Egyptissä halliten faaraona tuon maagisen 13 vuoden ajan.
Maailman tiedemiehet perustavat yhä dynastiajakonsa pääasissa Manethon tietoihin pojalle, sillä viralliset kuningaslistat ovat liki lukukelvottomia. Herää spontaanisti kysymys: ”Mitä ihmettä Manetho sekoilee moisella kertomuksellaan?”

Raamatullinen exodushan on asetettu hyvin kyseenalaiseksi. Samoin voimme vättää historiallisesta exoduksestakin singulaarissa, mutta pienempiä exoduksia Egytistä tapahtui todellisuudessa USEITA.
Useat kuuluisuudet - kuten Sigmund Freud - väittävät, että 18. Dynastian Ekhnaton (Akhenaten) oli Mooses; eräät väittävät kyseisen faaaron olleen samalla Osarsiphin. Marfanin syndromasta kärsivä Ekhnaton tuskin oli kumpikaan, sillä hänen - ainakin piti tilastollisesti - kuolla varsin nuorena tautiin kuuluvan aortan repeämisen vuoksi.... ja näinhän todellakin tapahtuikin.

Viitaten aikasempaan komenttiini Ramesside-Periodin kahdesta ulkomaalaisesta faaraosta, Mahethon kertomus jättää jälkeensä melkoisen kysymysmerkkien ryppään.
Kaiken lisäksi Aleksandrian kirjaston johtajan, Chaeromonin, ristiriitainen kertomus tekee asetelmasta yhä sekavamman.

Egyptin historia selvittää kuitenkin tavallaan tuon paon Etiopiaan, mutta epämääräisiä ja ratkaisemattomia kysymyksiä leijuu yhä vieläkin yläilmoissa melkoisesti.

Osarseph eli Manethon väittämä Mooses oli 13 vuotta faaraona. Eräästä kuningaslistasta löytyy todellakin tasan 13. vuoden tyhjä aukko.
Tapahtuivatko nuo edellä kerrotut mellakat vallankaapauksineen Ramses II:n dynastian aikana?

Oliko Osarsiph/Osarseph samalla Irsu?
Liittyykö Manethon tarina todellakin raamatulliseen kertomukseen?
Kernaasti pamauttaisin selvät vastaukset pöytään samassa rytäkässä, mutta....jopa egyptologian ammattilaiset ovat polvillaan moisten kysymysten edessä.

Eräät egyptologit tuntenevat järin perusteellisesti totuuden, mutta heidän huulensa ovat ....ja jäävät tiukasti sinetöidyiksi....for ever!