Ensi alkuun jokainen ihminen syntyy viattomana, "synnittömänä", uteliaana ja innokkaana oppimaan uutta pärjätäkseen omillaan sitten "isona".
Valkoinen on uskonut historiassa tällä olleen etuoikeus jumaluuteen ja tämän lippua sekä ristiä tuli kaikkien kumartaman.
Muslimit ovat ihmisiä kuten muutkin, tai kristityt ovat samalla tavalla ihmisiä kuten toisetkin.
Joukoissa tapahtuu muutoksia, tällöin kollektiivinen voima korvaa indivialistisen ajattelun, ilman vahvaa ja karismaattista johtoa, oli ryhmä mikä tahansa.
Saladin oli ajatteleva ihminen, jolla oli "särmää". Joukot arvostavat mystistä ominaisuutta, jota kutsutaan karismaksi, ...sille ei ole yksiselitteistä kertomusta, mitä se on. Se vain on niin, että aniharvat kykenevät johtamaan ja katsomaan etuisuuksia oikein ja tasapuolisesti.
Oli arvostusmaailma mikä tahansa, niin yksin ollessaan ihminen on keskimäärin epävarma, miltei avuton ja vaikutteille altis; ja juuri tässä erottuvat Saladinit, Solimanit, Caesarit, Ramsekset, Timurlenkit, Gandhit ja muut karsimaattiset johtajat. Johtajat luovat kansakuntia, eivät joukot.
Joukot tarvitsevat johtajia ja johtajat johtajan, näin se on ollut ja tulee olemaan. Erityisesti kriisissä kansakunta ja joukot turvaavat yhteen johtajaan, jolle keskitetään miltei kaikki valta. Roomalaiset hakivat eräässä historian tilanteessa sotaan joutuessaan pellolta jo "eläkkeellä" olleen sotapäällikön ja kiireesti antoivat hänelle legioonien "avaimet", sota käytiin ja mies palasi pellollensa...(tarina kertoo)
Pahinkin murhamies, mistä uskonnosta, pakanuudesta, rodusta, väristä, sosiaaliluokasta tahansa, oli kahden vuoden iässä yhtä hyvä ja hurmaava kuin kuka tahansa muukin..., jokin vain myöhemmin meni pieleen...
