KESKUSTELU

Susia ei pidetä nykyään erityisesti ihmisille vaarallisena. Mistä kumpuaa, nytkin pintaan noussut, susipelko? Onko kyseessä potentiaalinen vaara jota vastaan pyrimme (huomaa häkkispassiivi) suojautua vai onko geeneihimme koodautunut jokin kummallinen pelko koirannäköisiin otuksiin?
Jos kyseessä on potentiaalinen vaara niin miksi emme pelkää autoja jotka ovat potentiaalisesti paljon vaarallisempia (eikä vain potentiaalisesti. Kuinka monta koiraa on susialueella jäännyt auton yliajamaksi)?

Susi söi isoäidin ja Punahilkan

Pelko lienee tässä(kin) tapauksessa väärä termi. Kyseessä on petoviha. Se ei koske ainoastaan sutta, vaan käytännössä kaikkia ravintoketjujen yläpäässä olevia petoja. Huuhkaja on paha, kanahaukka vasta paha onkin, susi on paha jne...

Susiviha tai -pelko, kyseessä on opittu ominaisuus. Suden ekologiaa ei ymmärretä eikä halutakaan ymmärtää. Sen sijaan kaikki kauhutarinat jatkavat elämäänsä.

En pelkää pahaa sutta, ei se minua välitä syödä.
Koirani puolesta pelkään syrjäisellä mökillä.
Ymmärrän kovin hyvin itärajan tuntumassa asuvia, joilta koira tai muu kotieläin on mennyt suden suuhun.

Niiden koirasusien tahallinen risteyttäminen ja pito pitäisi ehdottomasti kieltää!! Karkaa ne jossain vaiheessa ja sitten tuleekin kanta, joka ei pelkää ihmistä ja on myös ihmiselle vaarallinen.

Salametsästäjät ampukoot itärajan liiat sudet. Ikävä kyllä, pantasuden ampumisesta jää todennäköisesti kiinni.
_____

Opittuahan se susiviha on. Olen tainnut täälläkin mainita, että lukuisina kertoina, kun olen metsässä liikkunut, en suhteellisen elinvoimaisesta susikannasta huolimatta ole sellaiseen törmännyt. Kenties itäsuomessa tilanne on toisenlainen, mutta ainakaan länsisuomessa suurpetoja ei jalan liikkuessa juurikaan näe. Eiväthän suurpedot ole täysin vaarattomia, mutta jos ihminen ei häiritse niitä tieten tahtoen, niin eivät nekään häiritse ihmistä.

edit: en taidakaan syyttää edellistä trollaamisesta, vaikka tuo "salametsästäjät ampukoot...", kohta haiskahtaakin aika tahalliselta provosoinnilta.

Niin niin. Mutta kuka ampuu ne autot jotka ovat (tilastollisesti) vielä vaarallisempia lemmikeille, hirville, lapsille ja jopa aikuisille?

Tahtoo sanoa että, eikö tämä susipelko,-kauhu tai -viha ole jotenkin suhteetonta todelliseen vaaraan nähden. Todellisiakin pelonaiheita luulisi löytyvän (niinkun nyt vaikka: Linja-autosta myöhästymisen pelko )

Atavistinen kaiku sanoisin. Sudessa ja etenkin susilaumassa on arkkityyppistä kammoa. Pahimmat pelot ihmisiä kohtaan, työpaikoilla, politiikassa, sodassa, ystäväpiirissä, naapurustossa sopivat helposti mielikuvaan nälkämaata vaeltavasta räyhäsieluisesta susilaumasta — ja toisin päin.

Kun minä tunnen olevani alakynnessä, vastapäätä seisoo harmaa susi. Keltaiset silmät tavoittavat kaulasuonieni sykkeen. Olen osa luonnonlakia jossa elinkelvoton elämä nopeasti ja väkivaltaisesti siirretään tieltä.

Ja kun itse hyökkään kuulen kynsien raapivan ponnahduspaikkaani. Suussa on lämmin lihan ja veren maku eivätkä hampaat mahdu huuliini.

Minulla on hämärään korpimetsään sijoittuva uni. Metsän poikki kulkee puro. Sen yli on kaatunut keloontunut kuusi. Lähden ylittämään puroa kun vastaan tulee urossusi.

- Mistä tulet, kysyn?

- Ihmisiä raatelemasta, se sanoo.

Unen tunnelma on lämmin, katarktinen. Tapaan tuolla paikalla itseeni kuuluvan aggression ja tunnen olevani yhtä sen kanssa, kokonainen. Hellä mielikuva eheyteen liittyvästä paradoksista jota ei voi ymmärtää vaan joka on elettävä. Rakastan tuota eläintä unessa ja tyynnyn.

Luulen siis, kun nukumme niin jossain routaisella kuun kalventamalla aukealla kokoontuu vauhko lauma. Sen takkuisia yksilöitä yhdistää meihin osin kielletty, osin pelätty, mutta erottamaton tuttuus jota ei voi kesyttää, mutta joka on hyvä oppia tuntemaan.

Vaarin myöhemmän romanttisen kauden haparoivaa vastausta mielenkiintoiseen ja yllättävään keskusteluaiheeseen.

Oho. Toivottavasti polkumme eivät kohtaa

Jos susilauma kaataa hirviäkin, se voi aivan hyvin päättää syödä myös ihmisen. Varsinkin lapsen.

Lapsen makuun päässyt lauma on vaarallinen. 1800-luvulla Suomessa tällainen susi tappoi yli kymmenen lasta. Samoin tapahtui erään dokumenttiohjelman mukaan hiljattain Intiassa.

Susia tulisi saada vapaasti tappaa ja metsästää, koska koko ajan tulee Venäjältä lisää. Muuten on kohta kaikki metsästyskoirat syöty. Nämä elukat kuuluvat Siperiaan eivätkä Pohjoismaisen yhteiskunnan riesaksi ja kammotukseksi.

Hyvä Veli Vaari,

Luulen että, olet oikeilla(samoilla)-jäljillä. Ihminen pelkää luontoa, vallankin jos se pystyy yhdistämään voimansa niinkuin susilauma.

Luloteltu luonnonherruus joutuu kovasti kyseenalaiseksi kun muut luontokappaleet saattavat liittoutua ihmistä vastaan. Tässäsuhteessa kyseenalaistuu niin antiikkinen kuin juutalaiskristillinenkin näkemys ihmisen asemasta maailmassa.

Mummoni kertoi aikoinaan, että hänen lapsuudessaan naapurissa eli mummo, joka oli ollut suden hampaissa. Susi oli kaapannut vauvan suuhunsa ja lähtenyt juoksemaan. Onneksi reitillä oli ihmisiä, joiden hätistelyjen vaikutuksesta susi pudotti lapsen, joka siis oli jo vanha mummo noin vuosina 1905-1910.

Susipelko on normaali ja terve reaktio isoon petoeläimeen, joka saalistaa laumassa. Miten jotkut viherpiiperöt voivat kääntää silmät sokeaksi tälle tosiasialle?

Saavutetusta turvallisuudesta on ikävä luopua. Liikenneonnettomuudet voivat sattua liikenteessä, mutta niihin voi pitkälle vaikuttaa myös itse. Metsässä olet siis aina hengenvaarassa, vaikka onnettomuudet eivät olisikaan kovin yleisiä. Tunnelma menee ja hauskuus koko retkeilystä eikä lapsia uskalla päästää yksin kouluun, vaikka piiperöt Kehä III:n sisäpuolella kuinka nauravat pelolle.

Parahin bimbo,

Tiedäthän sanonnan: Ihminen on ihmiselle susi. Pastean oheen kirjoitustasi:

"Susipelko on normaali ja terve reaktio isoon petoeläimeen, joka saalistaa laumassa. Miten jotkut viherpiiperöt voivat kääntää silmät sokeaksi tälle tosiasialle?"

Mitä muita laumassa metsästäviä suurpetoja tiedät suomen luonnossa ja kumpiko laji mahtaa olla ihmiselle vaarallisempi?

El bimbo. Tuossa taannoin - liekö parikymmentävuotta sitten - oli noista mainitsemistasi muinaistaruista tehty tutkimusta ja siinä todettiin melkoisen selvästi, että tiettävästi yksikään lapsi ei ole joutunut Suomessa suden syömäksi.

Noissa harvalukuisissa tapauksissa on ollut kyseessä kesyn koiran ja suden risteymä. Se omaa kesyn koiran pelottomuuden ja suden vaistot. Kiva yhdistelmä.

Niin että kannattaisi pitää hieman parempaa huolta niistä koiristaan

Enpä olekaan tuota tullut ajatelleeksi, vaikka olen kuitenkin viikkokausia metsissä samoillut sellaisillakin alueilla, joissa todistettavasti on suurpetoja.

Kun lapsille opetetaan, että susi on paha ja pistelee oitis lapsiraukan poskeensa, ei pidä ihmetellä, mistä susiviha ja -pelko kumpuaa.

Kuka on se, joka on antanut ihmiselle oikeuden määritellä, missä susia saa olla ja kuinka monta niitä saa olla?

Puhut asiaa, Happopää.

Johan se olis Suomen kansa kuollu aikoja sitten, jos metsässä olisi hengenvaarallista.

Kyllä se vain taitaa olla niin, että tässä maassa on tasan kaksi vaarallista eläintä - peltilehmä ja typerä ihminen.